Ajattelin tulla muuten vaan purkamaan oloani ku se on niin mahottoman ristiriitainen... Mulla on yksi vuotias lapsi ja nyt tekisi aivan tosi kovasti mieli sisarusta esikoiselle. Toisaalta mikään ei estäisi meitä hankkimasta sitä, mutta minulla on vielä vuosi jäljellä opiskelua.. ja nyt pääsenkin siihen joka minua eniten huolettaa..eli saanko mahdollisesti töitä mistään. Pelkään ihan tosissaan että töitä ei ole tai en osaa niitä etsiä. Ja sit mietin et kumpi olis parempi..yrittää lasta nyt ja olla heti valmistumisen jälkeen äitiyslomalla ja sit vasta alkaa ettiä töitä VAI valmistua ja sit alkaa yrittää lasta ja samalla mahdollisesti olla töissä jos vaan saan jostain...jolloin minulla olisi sitten jotain kokemusta alalta ennen äitiyslomalle jäämistä. Toisaalta jos jäisin heti valmistuttuani niin sen jälkeen olisi helpompi hakea töitä kun ei tarvitsisi heti jäädä äitiyslomalle.....kertokaa te jotain vinkkejä kummin te tekisitte jos olisitte samas tilantees??? Toki mä itse päätän mut saisin teiltä vähän vinkkejä kumpi olisi järkevämpää...aika ristiriitainen olo :) joko tai :)
purkausta
vaan
4383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suunniteltiin ennen AMK:n aloittamista, että lapsi laitetaan alulle sitten niin, että ehdin valmistua ennen hänen syntymäänsä ;) Halusin kunnon ammatin ennen lasta, mutta vauvakuume oli meillä molemmilla sitä sorttia, että työpaikan etsimiseen ja työssäoloon ennen lasta ei ollut aikaa. Toisaalta haluttiin perustaa oikea perhe ennen kuin molemmat ollaan ihan ikäloppuja :)
Minä raskauduin kesäkuussa, valmistuin joulukuussa ja Ville syntyi maaliskuussa. Työttömänä ehdin siis olla 1,5 kuukautta ennen äitiysloman alkua. Töitä kerkeää etsiä ja tehdä hyvin sittenkin kun on itse ja lapsi/lapset ovat siihen valmiita :D
Olen siitä hyvässä asemassa, että miehelläni on hyvä työpaikka, talot ja autot on hommattu, enkä itsekään ole minimirahalla, joten taloudellisesti ei jouduta elämään ihan kädestä suuhun.
Itse siis suosittelen lasten yrittämistä heti koulun jälkeen, mutta toisaalta eihän sitä mistään tiedä, milloin lykästää, jos lykästää ollenkaan vauvan suhteen.
Hyvää jatkoa! =)
Kävisin koulun loppuun ja etsisin töitä samalla, että olisi sitten joku työpaikka mihin mennä/hakea koulun loputtua. Ja, kun aloittaisin työn, jättäisin ehkäisyn pois, ellei eka lapsi saanut alkua HETI ekalla kierrolla! Toki toinen voi odottaa itseään, mutta yleensä jos eka tärpännyt heti tokakin saattaa tehdä sen.
Yksi tuttuni piti opiskeluissa vuoden tauon ja isä jäi kotiin kun lapsi oli 1v ja 3kk. Äiti kävi koulun loppuun ja jäi kotiin. Nyt äiti on ollut melkein 6 vuotta kotona (2 lasta) ja hän ei saa oman alan töitä mistään, koska hänen alalla kehitys on nopeaa ja tiedot "vanhentuneet"! Eli meni ihan muihin töihin missä ei edes tarvii koulutusta sen kummemmin. Mitä nyt työpaikalla opetetaan jotkut jutut.
Hän on katkera ja turhautunut! Tekisi nyt toisin! Olisi mennyt ekan lapsen ja koulun jälkeen töihin ja sitten tokan lapsen jälkeen jäänyt taas kotiin ja nyt olisi paremmat mahdollisuudet saada töitä kun olisi jotakin kokemusta.
Kotiäitiyttä ei arvosteta työkokemuksena!!
No just tota mä eniten pelkään, et on vaikeempi saada töitä sitten..toisaalta työpaikalla voitais ottaa helpommin ku sanoo et on kaks lasta eli lapset tehty vähäks aikaa..mut sit taas kaikki kehittyy koko ajan joten tietoni voisi tosiaan vanheta äkkiä, varsinkin kun olisin vasta valmnistunut...eli ehkä tosiaan teen niin että valmistun ihan rauhassa ja sit lopetellaan ehkäisyä, ensimmäistä odotettiin neljä kuukautta eli siin vois ehtii saadakki jotain töitä ja olis äippärahakin vähän isompi :) mut ku ei vaan millään malttais odottaa :)
Valmistuin hoitoalan ammattiin -98. Silloin ei töitä kauheasti ollut, mutta siihen nähden ihan mukavasti sain sijaisuuksia (vakipaikasta ei tarvinnut unelmoida) pariksi vuodeksi. Sitten syntyi esikoinen ja kotona olin hänen kanssaan pari vuotta (jos olisi vakipaikka odottanut, olisin ollut 3v kotona). Sen jälkeen tein vuoden taas sijaisuuksia (vakipaikkoja ei edelleenkään ollut paikkakunnalla edes haussa, mutta sijaisuuksia kyllä riitti hyvin) kunnes syntyi kakkosemme. Olen ollut kuopuksen jälkeen nyt pari vuotta taas kotona ja syksyllä olisi tarkoitus hakea sijaisuuksia. Suunnitelmissa taas vuoden "visiitti" työelämässä ja sitten haaveissa kolmas lapsi. Lapset on syntyneet kolmen vuoden välillä ja kolmas suunniteltu samoin, koska silloin ehdin olla heidän kanssaan kotona ja myös käydä "näytillä" töissä ja kertaamassa asioita kentällä. Onneksi tuo ikäero on muutenkin tuntunut hyvälle, ettei työasioiden takia ole tarvinnut omia toiveita/ajatuksia sen suhteen muuttaa.
Työurasta olen saanut melko paljon luopua valintojeni takia, mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Joskus iskee epätoivo ja harmittaa jos joudun luopumaan mieleisestä ammatista kotivuosieni vuoksi. (Olemme myös muuttaneet, joten sijaisuuksia tulen hakemaan nyt kolmannesta paikkakunnasta, jossa minua ei entuudestaan tunneta.) Kuitenkin tiedän myös, että enemmän minua harmittaisi jos olisin vienyt lapset heti vauvoina hoitoon tai odottanut vuosia, että olisin saanut vakipaikan (olisikohan sitä vieläkään?) ja sitten vasta lapsia "hankkinut". Sellaista työtä en halua koskaan tehdä, mistä en saa mitään itselleni, mutta uskon että aika monesta työstä voi löytää kipinän jos ei omalle alalle enää joku päivä ole pääsyä. Opiskelukin on mahdollista, tosin ei houkuttelevin vaihtoehto ainakaan pienten lasten kanssa. Asioilla on tapana järjestyä. :)