Mitä kirjoitat mieluiten?

Eniten kirjoitan satuja. Mokomilla on paha tapa ihan yllättäen putkahdella päähäni.

Satujen lisäksi minulla on meneillään hieman pidempi operaatio. Yritän näes kirjoittaa fantasiaromaania. Hommassa tulee kestämään todella kauan, sillä kirjoitan kohtauksia ylös aina kun sellaisen keksin, enkä väkisin väkerrä mitään. Tarinat vain syntyvät ikäänkuin elokuvaklippeinä unissa ja mietteissä.

Novelleja kirjoitan silloin tällöin, yleensä huomaan että ne kuitenkin jotenkin liittyvät kirjaan jota kirjoitan. On jäänyt levy vähän päälle.

Näytelmiä en osaa kirjoittaa, jo kirjaa kirjoittaessa vuoropuhelu on jotenkin tönkköä. Harjoittelemisen varaa löytyy.

Runot ja mietelmät. Niitä en osaa kirjoittaa kovinkaan hyvin. Vain kirjantynkääni silloin tällöin olen sujauttanut lorun, laulunpätkän tai omia mietteitäni.

Sanotaan vaikka näin, että sanat ovat aina lähellä sydäntä, ei sillä niin väliä, missä muodossa ne esitetään.

Romaaneita tietysti. Lyhyt ja ytimekäs ei ole meikäläisen juttu. Pitää olla sisältöä ja syvyyttä.

Kirjoittelen vähän kaiken tyyppistä. Ei mitään määrättyä, joka olisi yli kaiken. Ehkä eniten pidän jännärien kirjoittamisesta. Myös satujen kirjoittaminen on alkanut kiinnostaa.

Olen ihan pikkuisesta pirpanasta asti kirjoittanut, omasta mielestäni vakavasti siinä 9-vuotiaana :) Silloin tietysti romaania ;)

Ja innostusta kun riitti, tuli kokeiltua näytelmiä, elokuvakässäreitä ja sellaisia. Pari aiheita sivuavaa opastakin löytyy kirjahyllystä (naapurissa myös asui joku teatterinäyttelijä, ja käytiin tämän jäljiltä tonkimassa lehtiroskiksesta hylättyjä näytelmäkässäreitä, ei niistäkään kyllä iloa ollut). Tulipa ainakin opittua, ettei ollut mun juttuni.

Runoja olen aina inhonnut, ja tämän vuoksi myös kokeillut niitä tehdä. Osa on ollut ihan kiitettäviä, mutta pitää olla todella sekaisin (ei humalassa vaan pitkästynyt yms.) että jaksaa sellaisia väkertää. Ja minähän en siis niitä lue lainkaan, koska en niistä pidä.

Novellit? Tuppaavat venymään. Sadut? Sama vika. Kun on tässä lyhyen elämän aikana tullut kokeiltua melkein kaikkea mahdollista kirjoittamisen saralta, on myönnettävä, että olen omiani juuri romaaneissa ja pitkissä kertomuksissa. Niiden parissa tunnen olevani tutulla maaperällä.

Olen myös kahlannut läpi pikku- ja teinityttöaiheet, salapoliisiräpellykset ja löytänyt itselleni kauhun, seikkailun ja fantasian. Historialliset romaanit ovat lukukokemuksina lähellä sydäntä, sellainen juilii myös päässä (tositapahtumiin perustuva), mutta vaatii tapahtumapaikoilla käymistä ja haastattelujen tekoa, enkä ole vielä saanut aikaiseksi mitään :P Ehkä sitä joskus vielä.

Sitä mieltä olen, että kaikkea kannattaa kokeilla (paitsi äitiään). Innostukseni kirjoittamiseen lähti siitä, että halusin kirjoittaa romaanin, mutta onneksi tuli kokeiltua muutakin (vaikkakin surkealla menestyksellä). Jos ei muuta niin tulipa ainakin virhettä viisaammaksi.