Ovatko lesbonaiset tavallista älykkäämpiä? Useat lesbonaiset ovat hyvin koulutettuja ja pärjäävät hyvin elämässään ja he ovat myös monipuolisesti kiinnostuneita asioista ja ilmiöistä. Kyllä toki heteronaisissakin löytyy älykkäitä yksilöitä, mutta lesbojen piiristä (ainakin tuntemissani) löytyy harvemmin ns. pissiksiä tai kanamaisesti käyttäytyviä tyttöjä/naisia, joiden ajatusmaailma on kovin rajoittunut ja puheet sen mukaisia.
Muistan kouluajoiltakin, että nämä vähemmän älykkäät tytöt eivät pärjänneet kovin hyvin koulussa, mutta olivat poikien suosiossa ja taatusti heteroita, joille oli tärkeää että joku piti heistä huolta. He olivat hiukan avuttomia ja heikkoja ja hyvin riippuvaisia toisista ihmistä. Ja poikien miellyttäminen kaikin mahdollisin tavoin oli heille tärkeää (käytös, pukeutuminen, meikkaus).
Toki moni älykäs ja itsenäinen tyttö oli hetero (ja onhan kuitenkin olemassa heteroenemmistö), mutta jos lesbon jostain löysi, niin varmemmin näistä itsenäisistä ja hyvin koulussa menestyneistä tytöistä kuin pissisten joukosta.
Joten oletteko mitanneet oman ÄO:n? Koetteko olevanne fiksumpia kuin heterosisarenne?
Muistan kouluajoiltakin, että nämä vähemmän älykkäät tytöt eivät pärjänneet kovin hyvin koulussa, mutta olivat poikien suosiossa ja taatusti heteroita, joille oli tärkeää että joku piti heistä huolta. He olivat hiukan avuttomia ja heikkoja ja hyvin riippuvaisia toisista ihmistä. Ja poikien miellyttäminen kaikin mahdollisin tavoin oli heille tärkeää (käytös, pukeutuminen, meikkaus).
Toki moni älykäs ja itsenäinen tyttö oli hetero (ja onhan kuitenkin olemassa heteroenemmistö), mutta jos lesbon jostain löysi, niin varmemmin näistä itsenäisistä ja hyvin koulussa menestyneistä tytöistä kuin pissisten joukosta.
Joten oletteko mitanneet oman ÄO:n? Koetteko olevanne fiksumpia kuin heterosisarenne?
Vastaukset 74
Vanhimmat
jaa'a, ihmisiä on moneen junaan.
- parturikampaajat on tyhmiä
- jalkapalloilevat miehet vähä-älysiä
- postinkantajat ne vasta tyhmiä luusereita onkin
.. ehkäpä kuitenkin kannattaa huomioida, että Suomen fiksuin ihminen äo:n perusteella on postinkantaja.
lesbot on ihan taviksia, ei sen hölmömpiä kuin muutkaan - mut ei kyl viksumpiakaan
Voisikohan olla vain niin yksinkertaisesti, että oma lesbous jo itsessään muodostaa lähtökohdan melko avoimeen ja monipuoliseen ihmiskäsitykseen.
Ja kun sama syy sitten tuppaa jokaiselle tuottamaan ongelmia identiteetin suhteen, ongelmia perhesuhteiden ja ties minkä kaiken kanssa, sitä tottuu ja oppii ajattelemaan ihan itse. Etsimään ja löytämään vastauksia.
Omin päin ja oman ymmärryksen kautta saavutetut voitot, selitykset, oivallukset taas ovat melkoisia kicksejä niin itsetunnon kuin oman ymmärryksenkin kannalta. Ihmekö siis, jos monesta lesbosta kasvaa perin fiksuja kansalaisia, usein myös taiteellisesti lahjakkaita. Niin se käy.
myöskin avoimen ja monipuolisen ihmiskäsityksen omaavat naiset voivat toisia helpommin joskus oivaltaa, ettei olekaan pakko olla hetero. "Kanat" uskovat identiteetin olevan kiinteä ja muuttumaton, eivät osaa kyseenalaistaa itseään oikealla tavalla.
Hmm...mutta ovatkos useimmat homomiehet samalla tavoin fiksuja, kuin lesbo/bi naiset? Ehkä homous ei edellytä yhtä hyvää oivalluskykyä, kuin lesbous. Naisethan kasvatetaan niin, ettei seksi ja omat halut ole tärkeitä, kunhan vaan miellyttää miestään. Miesten taas odotetaan olevan aktiivisia metsästäjiä, ja kyllä kai siinä pikkuhiljaa huomaa, jos naiset eivät kiinnostakaan.
"Kovan koulun lapset
Mestari harjoittelee aina 16.7.2006 klo 12.31
Voisikohan olla vain niin yksinkertaisesti, että oma lesbous jo itsessään muodostaa lähtökohdan melko avoimeen ja monipuoliseen ihmiskäsitykseen."
Onks tämä esimerkki siitä:
"juu..
Kirjoittanut: .... 17.7.2006 klo 00.12
..mitä jos alkaisit viettää aikaasi siellä heteropalstalla vaan äijä.."
Totta puhuen en ole lesboilla havainnut sen avoimempaa ihmiskäsitystä kuin peräkylän jussipaitaisilla kaljabaarimiehillä.
ärsyynnyin siitä "äijä" viestistä. Ehkä sen kirjoittaja oli humalassa, tai muuten kateellinen tapahtumarikkaasta elämästäsi, ei voi tietää.
Itse en montaa l/b naista tunne, mutta tuntemani l ehdottomasti on avarakatseinen, ja b:t ovat muuttunut aikuistuessaan sellaiseksi.
seuraillut ja myös sun mielipiteitä ja elämänvaiheitasi, ihmettelen että et ole tottunut jo siihen että herätät joko vihaa tai hyväksyntää. Ja silti, sä tuomitset lesboja ja taas lesboja avarakatseettomuudesta vaikka tiedät että ne reaktiot jotka saat johtuu sinun persoonasta.
Aivan kuten me kaikki muutkin, kaikki ei vain kerää noin reippaasti ja nopeasti jutuillaan niitä kahta leiriä joita sinä et edes halua eroitella. Kaikki on vain kaljalesboja ja uskovaiset on perseeestä ja jne.
Sun maailmankuva on hiukan ahdas ja olet laittanut muun maailman sun maailmaa vastaan, ja jotkut silkkiset vain todistaa sulle että maailmassa on vika.
Olkoon niin, mutta niin kauan kun sinä pysyt pois peilin edestä, on syytä turha etsiä vain toisista.
Niin, se tarjoaa lähtökohdan, mutta se ei takaa sitä.
Lisäksi, olen täysin vakuuttunut että tarpeeksi monta peräkylää ja jussipaitaa koluttuasi, löydät takuulla jonkun tosi fiksun kaverin, joka yksilönä todistaa ko. joukon olevan hienoja ja avarakatseisia ihmisiä.
Ei yksi pääsky kesää...
Ja vielä, sehän on väsyttävää, että lesbopalstallakin joutuu puolustautumaan. Jopa "omille". Se väsyttää, vaikka jatkuvasta paineesta timantit muodostuvat.
"kun olen
Kirjoittanut: tätä palstaa 17.7.2006 klo 10.31
Ja silti, sä tuomitset lesboja ja taas lesboja avarakatseettomuudesta vaikka tiedät että ne reaktiot jotka saat johtuu sinun persoonasta."
Ei, en tiedä.
Sitä paitsi avarakatseisuuteen kuuluu erilaisten persoonallisuuksien kunnioittaminen.
Mä en halua itse, että minulla olisi sellainen persoona, joka aiheuttaa laineita, mutta kun mä en kerta kaikkiaan osaa miellyttää.
Mutta kun heterot ei tykkää eikä lesbot tykkää niin kovin yksinäistä on minulla elämässä. Ei se mitään, mä totun siihen, toivon vain etten kovin pitkään joutuisi elämään.
"Kaikki on vain kaljalesboja ja uskovaiset on perseeestä ja jne. "
Miten on, että nuo kaljalesbot ja uskovaiset sattuvat olemaan niin äänekkäitä ettei muunlaiset mielipiteet kuulu tänne asti.
"Sun maailmankuva on hiukan ahdas ja olet laittanut muun maailman sun maailmaa vastaan"
No minulla on aika paljon vuosien mittaan kerääntynyt todisteita siitä ettei minusta pidetä. Jos täysin tuntematon ihminen käy mun kimppuuni kadulla ilman että olen provosoinut lainkaan ja että tuntisin tätä entuudestaan niin kyllä minulle tulee siitä väkisinkin sellainen tunne, että on tämä paha maailma, etenkin kun kaikki muut sanoo että ihmiset on ihania ja suvaitsevaisia ja tule vain ulos kaapista.
Minä en ole tullut ulos kaapista ja silti minut on outattu, eikä riitä edes se, että kerrotaan että olen lesbo, vaan trans pitää olla kanssa. Eikä edes se auta, että käyn uimahallissa todistamassa, ettei minulta haarovälissä roiku mitään ylimääräistä.
Hyvä luoja kuinka monelta ihmiseltä tällaista on vaadittu ja kuinka moni on siihen suostunut?
Kuinka paljon enemmän minun pitäisi kynnysmatoksi ruveta?
Ja sitten joku kysyy, että mitäs olette kuomat mieltä jos on joku transnainen suihkussa ja siltä roikkuu mulkvisti jalkojen välistä niin kaikki on ihan, että jees juttu. Tuossa vaiheessa minä meinasin pyörtyä näppiksen ääreen.
Kertokaa mulle miten mun pitäis olla (että te voisitte ruveta esittämään sitä suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuuttanne).
"Olkoon niin, mutta niin kauan kun sinä pysyt pois peilin edestä, on syytä turha etsiä vain toisista."
Tietäisitpä kuinka julma minä olen itseäni kohtaan.
Mutta nyt minä lähden saareen ja olen pois netin äärestä ja uin ja saunon ja rauhoitun. Toivottavasti sen osaan tehdä oikein. Ei ole kukaan valittanut vielä että saunoisin väärin.
sä olet tehnyt ja miten sulla on noin kyyninen asenne elämään ja ihmisiin. Heterot eikä lesbot tykkää, että olisipa lyhyt sitten elämäkin.
Sulla on ollut karu elämä, mutta jos se jatkuu sun päässä vieläkin, älä luule ettei se heijastu uloskin päin.
Ja kyllähän se on niin että jotkut huutaa ja haluaa että koko maailma juuri häntä kuuntelee ja hulluja on ja on juoppohulluja ja on mielenterveyslesboja on fiksuja ja avarakatseisia lesboja on ahdasmielisiä lesboja jne ja sitä juuri ihmettelen että sinä niputat lesbot ja heterot isoon nippuun jotka eivät sinusta piittaa.
Mä tiedän ihmisen joka on omaksi harmikseeen täysin hullumagneetti, jos jossain paikassa on vähänkin joku jolla heittää päässä, se löytää tämän epäonnisen kaverini jollain ihme vainulla.
Ja me ollaan mietitty miksi näin on, ja koitettu monenlaista taktiikkaa, mutta valitettavasti mikään ei ole toiminut. Joten nykyään hän vain siirtyy muualle. Kuulostaa alistuneelle, mutta todellakaan kaikkia ei tarvi eikä voi miellyttää.
Ja kaikilla on jokin veemäinen juttu jonka kanssa joutuu elämään, ja sulla myös. Mutta toi suuri katkeruus on vain tuhoava voima sun elämässä. Sä vain odotat että joku näyttäisi taas toteen sen minkä olet oikeaksi itsellesi sanonut; että maailma ja ihmiset on paha paikka.
Mä kyllä tavallaan ymmärrän sua kauheen hyvin, minä itse en viihdy ihmisten seurassa vain siksi koska minua ärsyttää monenlainen tyhmyys. Mutta en mä ole katkera maailmalle että siellä on niin paljon tyhmiä ihmisiä minun mielestä. Minä vain pysyn poissa, ja etsin sen hyvän paikan itseni olla.
Outtaamiset on aivan perseestä, ja yleensä sen tekee joku jonka suurin asia elämässä on viina.
Et kai sä tee mitään väärin, mutta mä en haluaisi että sä ajattelet että elämä on tässä, ihmiset on paskoja, ja hv kaikki. Vaikka maailma olisi parempi paikka ilman viinaa ja 85% ihmisistä, täällä sitä on silti jokainen vielä oman onnensa seppä.
Niin mä uskon ja elän, ja hei, sä pääset saarelle karkuun ja saunomaan, se ei ole ihan huonoin asia. Se on sulla paremmin kuin monilla. Ei elämä ole surkeeta, vaikka toden totta, monet ihmiset ovat työkseen ottaneet tehdä siitä sellaista.
...älä nyt vedä hernettä nenuun. Ei pidä olla niin herkkähipiäinen ja mitäs laitat kuvias nettiin töllisteltäväks. Vai oliko se sittenkin veljesi kuva rakas kätsi?
vainoat Catsyä? En tiedä onnistutko häntä hämäämään, mutta minä ainakin olen täysin kyllästynyt sinun lässytyksiin.
...on sitten voi voi
Tuli mieleen, että narsistit keräävät ihmisiltä spontaaneita vihanilmauksia pelkällä olemassaolollaan. Ja alfafemale-keskustelun yhteydessä sanoin, että alfan tärkein ominaisuus on että on tietty sisäinen vakaumus siitä että on muita parempi.
Ja koska tällainen vakaumus on, niin jotkut ottavat elämäntehtäväkseen ampua alfan tai narsistin alas.
"mä en tiedä
Kirjoittanut: mitä ihmettä 17.7.2006 klo 14.21
Heterot eikä lesbot tykkää, että olisipa lyhyt sitten elämäkin. "
Sanopa muuta. Mitään en ole tehnyt ja mitä olen tehnyt, olen tehnyt sen jo nyt. Minua ei tarvita täällä enää. Elämä on niin kuin täynnä. Minä olen usein kuullut, että vanhukset sanoo, että voi kun täältä pääsis jo pois ja minä olen ihan samaa mieltä.
Minä en sitten saanut koskaan lapsia, enkä luonut itselleni uraa. Minusta ei tullut taidemaalaria, pianistia eikä tenniksenpelaajaa. Mä olen tullut siihen tulokseen, ettei minua tarvita enää. Mutta minä tulin siihen tulokseen 40 vuotta nopeammin kuin ne starikat ja staruuhat, joiden kanssa olen jutellut. Joskus kun höseltää paljon niin sen unohtaa hetkeksi, mutta sitten taas palaa tämän peruskysymyksen äärelle.
"Sulla on ollut karu elämä, mutta jos se jatkuu sun päässä vieläkin, älä luule ettei se heijastu uloskin päin. "
Jotain negatiivista minusta heijastuu.
Minä olen alfafemale ja keskimääräistä älykkäämpi, mutta täällä valtaa pitävät keskinkertaiset, tavalliset tallukat, jotka ampuvat minut alas aina kun rationalisoin heidän tekemisiään. Aivan niin kuin Rautavaara, jossa aikoinaan sanottiin, että "ilman Keskustan jäsenkirjaa on ihan turha tulla tänne töitä hakemaan". Jos et ole OK tyyppi, niin onpa pirun yksinäistä ja ulkopuolista tässä maassa.
"sinä niputat lesbot ja heterot isoon nippuun jotka eivät sinusta piittaa."
Minä olen tavannut lähinnä vain epämiellyttäviä, riitaa haastavia yksilöitä. Oikeastaan käsite sinällään jo sisältää ulos jättämisen. Lesbous on seksuaalinen suuntautuminen, mutta jos et ole oikealla tavalla lesbo, olet pirun ulkopuolinen. Se ei ole minun valitukseni pelkästään. Aika karu yllätys kun joku vuosien ähisemisen jälkeen tajuaa olevansa lesbo ja sanoo sen ääneen niin saa sellaista palautetta että "etkä ole". Heterot on samanlaisia. Kun ei ole lapsia, miehiä ym. todisteita heteroudesta, niin jo ruvetaan kyselemään, että kiinnostaakos sitten naiset enemmän.
"Mä tiedän ihmisen joka on omaksi harmikseeen täysin hullumagneetti, jos jossain paikassa on vähänkin joku jolla heittää päässä, se löytää tämän epäonnisen kaverini jollain ihme vainulla."
Minä olen ilmeisesti samanlainen. Jouduin muuten tappelemaan keittiöveitsillä tässä vajaa viikko sitten. Toinen oli hieman lääkinnyt itseään. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut.
"Ja me ollaan mietitty miksi näin on, ja koitettu monenlaista taktiikkaa, mutta valitettavasti mikään ei ole toiminut."
Tosi ikävä kuulla. Minun suurimmat empatiani hänelle.
"Joten nykyään hän vain siirtyy muualle."
Minä taas en oikeasti asu missään, eikä kukaan paria rakastettua lukuunottamatta, oikein edes tunne minua. Minä en ollut Pridessä, en käy baareissa. Mutta lähes kaikki uskovat tietävänsä minut. Tosin on käynyt niinkin onnellisesti, että Setassa käydessäni olen tavannut jonkun joka ei minua tiedä.
Olen kuullut, että Lapissa asuu homoja, joilla on ollut sama ongelma täällä etelässä, vetää hulluja puoleensa ja ne ovat sitten hommanneet jonkun Lapin autioituvista pirteistä itselleen ja asuvat siellä onnellisesti pareina.
Itse kokeilin Venäjää, mutta byrokratia oli liiallista. En kuitenkaan pidä poissuljettuna Venäjälle muuttamista. Venäjän maaseudulle.
"Sä vain odotat että joku näyttäisi taas toteen sen minkä olet oikeaksi itsellesi sanonut; että maailma ja ihmiset on paha paikka. "
Joo ja lisätään vielä: sua ei kaivata tänne, tää ei ole sun paikkas.
Mitäs muuta minä voin ajatella: Maailma on hyvä, mutta minä olen niin tyhmä että olen itse möhlinyt oman juttuni?
"Outtaamiset on aivan perseestä, ja yleensä sen tekee joku jonka suurin asia elämässä on viina."
Minulla on tietty raja johon minä ihmisvihassani menen, enkä ylitä sitä. Outtaamiset kuuluvat tuon rajan ulkopuolelle. En myöskään aseta toisen kokemaa seksuaali-identiteettiä kyseenalaiseksi.
"Vaikka maailma olisi parempi paikka ilman viinaa ja 85% ihmisistä, täällä sitä on silti jokainen vielä oman onnensa seppä. "
En usko, amerikkalaiset sanovat: "it's not what you know but who you blow".
Tapasinpas joukon starikoita ja staruuhan ja minäpä sitten arkana kysyin staruuhalta sellaista mitä aina olen noilta starikoilta halunnut kysyä, mutta en ikinä uskaltanut: Miltä tuntuu tappaa. (Minä en nimittäin pystyisi) Ja staruuhanen kertoi, että hänellä oli mies, joka sodassa vaikka oli kiväärimies ei sitten pystynytkään ampumaan vihollista, niin pistivät sitten autokuskiksi.
Näin hoidettiin homma brutaalina aikana mikä sota oli. Kaikilla oli sijansa ja paikkansa ja automiestäkin arvostettiin.
Nyt ei ole mitään arvoa ihmisellä. Jos sä sanot työpaikalla että et pysty, vaikka "minä en kyllä pysty hyväksymään tällaista kirjanpitoa", niin sinä olet pian kortistossa ja hyödytön. Ei sinulle tyrkätä moppia käteen ja drengiä ja sanota, että näitten kanssa sulla ei tule moraalin kanssa ongelmia.
"Niin mä uskon ja elän, ja hei, sä pääset saarelle karkuun ja saunomaan, se ei ole ihan huonoin asia. Se on sulla paremmin kuin monilla."
Mä mietin tätä palstaa koko ajan siellä.
Minä lisäksi ajattelin että jos puuhakkuuteni loppuu, niin alkaa nalkuttavat pohdiskelut omasta hyödyllisyydestäni ja ihmisarvostani.
Saunonut en väärin, mutta makkaran käristys kuulemma meni pieleen.
lukea toi bi-palstan naiset rakkaat -keskustelu. Siinä on jotain samaa kuin tuossa sun alfafemale -vertauksessa.
Usein kärkkäät mielipiteet omaava ihminen aiheuttaa muissa ihastusta tai ahdistusta. Sanot pistävästi asioita oman elämäsi kokemuksella, joita muut eivät voi ymmärtää. Viestisi ovat katkeruuden sävyttämiä ja ehdottomia. Ne ärsyttävät, koska ne eivät jätä juuri tilaa muun laiselle ajattelulle ja poikkeavat synkkyydessään ja ehdottomuudessaan yleisestä mielipiteestä, siitä miten kuuluu ajatella ja toimia...sinä et jätä toivoa, vaan kerrot oman karun totuutesi. Äläkä kuvittele, että tämä olisi sinun kritisoimistasi...vaan juuri päinvastoin. Mistä meistä kukaan voi tietää, onko sinun elämälläsi merkitystä, miten meistä joku voi sanoa sinulle, että niele katkeruutesi ja hymyile maailmalle. Ei mitenkään! Sinun elämälläsi ei ole merkitystä, koska sinä koet sen niin. Jos olet saanut tarpeeksi paskaa niskaasi, potkuja perseelle ja haukut naamalle, miten kukaan edes kehtaa syöttää sinulle naivistisia ajatuksia maailman paremmuudesta, jos maailma ei ole sinua niin kohdellut.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että miksi et ole älyäsi hyödyntänyt? Opiskellut tms? Kirjoituksistasi huomaa, kuten itsekin sanoit, että olet keskivertoa älykkäämpi. Se, jos mikä voisi antaa sinun elämääsi sisältöä. Ja muista...vihattuna olemisessa on myös kääntöpuolensa....
"Sun kannattais
Kirjoittanut: Dandelia 19.7.2006 klo 16.28
Usein kärkkäät mielipiteet omaava ihminen aiheuttaa muissa ihastusta tai ahdistusta. "
Minun mielestäni muiden ihmisten yltiöoptimistiset mielipiteet ärsyttävät minua. Ne ovat haihattelua ja fantasioita jotka kaikki haihtuvat sitten kun kova todellisuus astuu kuvioon. Esimerkiksi mielipide "kaapista ulostulo kannattaa aina" ärsyttää. Jo minun kaapin oven raottaminen (kuvan kanssa) on aiheuttanut vihamielisten kommenttien ryöpyn.
Asioista pitäisi puhua tasapuolisesti. Aina kuulee kuinka ihan suvaitsevaista kaikki on. Tädit, sedät ja serkut rakastaa.
Minä olen AINOA, joka tuo nurjan puolen esille ja minä tiedän että muillakin on nurjia kokemuksia, mutta positiivisuusterrori on vaimentanut ne.
Mikä minua ikinä rassasi Yhdysvalloissa oli se, että aina piti olla hymy naamalla, have a nice day, pleasant to meet you vaikka kuinka otti päähän. Suomessa on pahempi. Yhdysvalloissa oli sentään saksalaisia, joille työ oli tärkeämpää kuin työssä hymyileminen.
"Jos olet saanut tarpeeksi paskaa niskaasi, potkuja perseelle ja haukut naamalle, miten kukaan edes kehtaa syöttää sinulle naivistisia ajatuksia maailman paremmuudesta, jos maailma ei ole sinua niin kohdellut. "
Aivan niin! Tätä yritän sanoa!
"Sitä kuitenkin ihmettelen, että miksi et ole älyäsi hyödyntänyt? Opiskellut tms? "
Kyllä minä olen opiskellut. Minä olen laudatur-ylioppilas ja minulla on opintoja yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa ja muuallakin. Mutta iski lama ja silloin opiskelu muuttui siksi hirveäksi riskipeliksi mitä se on nykyään. Minä kuitenkin tiesin, että kaikkein tärkein asia maailmassa on pärstäkerroin, ei suoritetut opinnot. Olinko minä ehkä oikeassa.
Kaverit saivat hirveät opintovelat niskaansa, osa ei pystynyt niitä maksamaan kun ei ollut työtä. Osa pystyi vaivoin. Harvalla menee kovinkaan hyvin taloudellisesti. Jos opinnot olisi ollut sijoituskohde pankissa, ei kukaan rahastoneuvoja olisi kehdannut käskeä sijoittamaan niihin.
Pärstäkertoimella sen sijaan pääsee eteenpäin elämässä oli lama tai ei.
Minulle ei olla tarjottu muuta kuin orjatyötä. Orjuudesta pääsee vain orjaksi. Orja tuntee vain toisia orjia ja orjatyöllistäjiä. Ei pidä mennä työllistämisansaan!
Olemme siis samanlaisessa valtiossa kuin mitä naapurimaamme ennen ja ainoa tapa edetä siellä oli kuuluminen puolueeseen, sellaisen tunteminen joka kuului puolueeseen tai mafiatyyppinen rikollisuus.
Itse asiassa kerran huomasin, että sairaalasta puuttui alkoholitarjoilu tyystin. Järjestämällä asian nettosin varmasti enemmän kuin koskaan kerralla. Mitä siitä että humalassa kaatuvat vanhukset aiheuttavat lonkkamurtumalaskuja yhteiskunnalle kun meikäläisellä sattui olemaan tarve käteiselle. No enemmän se maksoi varmasti kuin makasiinien polttaminen.Tämä näin esimerkkinä luovasta yrittäjyydestä.
"Kirjoituksistasi huomaa, kuten itsekin sanoit, että olet keskivertoa älykkäämpi. Se, jos mikä voisi antaa sinun elämääsi sisältöä."
Älykäs saa olla, mutta jos on herkkä ja älykäs niin se on paha juttu.
Tähän kuuluisi toki "Catsyn" vastata, mutta en malta olla heittämättä kommenttia sekaan.
Miksi aina lähtökohtaisesti oletetaan, että älykäs ihminen pyrkisi "korkeaan" koulutustasoon? Tai omaa älykkyyttään vastaavaan koulutustasoon? Miksi pitäisi?
Olen itse omassa elämässäni joutunut selittelemään ammatillisia valintojani puistattavuuteen asti. Juu, tiedetään, olen poikkeuksellisen älykäs -- myös matemaattisesti. En halunnut polille. Minä vihaan matematiikkaa yli kaiken. Samoin vihaan sudokuja. Ne ovat todella, todella tylsiä ratkottavia. Mekaanista hommaa yhdeksän numeron kanssa leikkien. Ei, ei ja vielä kerran ei.
Minä olen sosiaalisesti orientoitunut ihminen. Pidän asiakaspalvelusta. On ihan oikeasti minun ikioma asiani olla sellaisessa työssä. Mutta, tämä asia jaksaa kiinnostaa sukulaisia, entisiä opettajia ja omia ystäviänikin loputtomasti. Miksi minulla ei ole kunnianhimoa?
Minä haluan elää, kokea ja nauttia elämästä. En tarvitse suurta rahallista pääomaa. Minulla on jo koti, paljon rakkaita esineitä, valtavasti opittavaa tässä elämässä. Ihmisiä, kokemuksia. Sitä minä nykyään elämältä haen. En statusta, en tylsää jakkupukutyötä. Nuorena olin vielä sen verran pakotettavissa, että menin yliopistoon kun kuulemma ihmisen pitää hankkia koulutus.
Onneksi aikuista ihmistä ei voi pakottaa hyödyntämään koulutustaan ammatissa, vaan voi ihan rauhassa keskittyä hyödyntämään kaikkea oppimaansa siviilissä ja tekemällä hyväntekeväisyystöitä kaikenlaisille järjestöille.
Kiteytettynä: Veikkaisin, että meillä kaikilla on ihan omat keinomme tehdä elämästä sisältörikas. Opiskelu, työ ja raha eivät ratkaise kaikkea. Päinvastoin:-)
Älykkyys tekee ihmiselle mahdolliseksi tulla toimeen ilman koulutusta,kun taas koulutus mahdollistaa ihmisen tulla toimeen käyttämättä omaa älyään. Pääomat ovat niin suhteellisia käsitteitä etten niistä koskaan mitään oppinut. Mut jatkan yritystä.;)
"Viisauden etsiminen
Kirjoittanut: vai itsensä löytäminen 19.7.2006 klo 18.59
Älykkyys tekee ihmiselle mahdolliseksi tulla toimeen ilman koulutusta,kun taas koulutus mahdollistaa ihmisen tulla toimeen käyttämättä omaa älyään."
Koulutus on huono ja epävarma investointi. Koulutus taataan tässä maassa myös kaikille sinun kilpailijoillesi joten vieläkin on menossa koulutuksen kilpavarustelu.
Miljardit aasialaiset lukevat fysiikan, matematiikan, kemian oppikirjoja samalla kun kauhovat riisiä.
Haluatko, että sukupolvi sitten riisipellossa talloneet katkaisevat urasi?
Globalisaatioloukku-kirjassa sanotaan, että on rakenteilla maailma, jossa 20%:lla on ja 80%:lla ei ole. Meille on tarjolla vain "tissiviihdettä" niin ettemme radikalisoituisi.
Kaikenlainen lusmuilu, vehkeily, varastaminen ja hutiloidun työn tekeminen nousevat mittakaavaan mikä niillä oli Leonid Brezhnevin kaudella.
Itse asiassa Aleksandr Solzhenitsyn kuvalili kuinka ahkera venäläinen talonpoika raatoi itsensä hengiltä keskityleirijärjestelmässä nimellisten "kannustimien" toivossa. Lusmut ja vehkeilijät selvisivät.
Ei kannata olla työn sankari.
Työ ei ole itseisarvo.
..noinhan se on, en kiistä. Enkä oikeastaan sitä tarkoittanutkaan. Kommenttini olin kohdistanut yksinomaan catsya ajatellen, kun hän oman elämänsä merkityksettömyyttä tuossa pohti...
myös heittää kysymyksen, että "haluatko olla ahkera työntekijä ja tyhmä vai laiska ja viisas?"... Itse valitsen jälkimmäisen ja loppujen lopuksi, kun oikein väännetään, niin usein työelämässäkin - mekaaniseen tehokkuuteen ja taylorismiin viitaten - pyritään löytämään se vähiten aikaa vievin, järkevin ja helpoin työtapa... tällaista organisointiakin motivoi siis turhan työn poisjättäminen...se on vähän, että mistä suunnasta asiaa tarkastelee...
Ymmärrän ihan täysin C:n argumentoinnit.
Itselläni akateeminen tutkinto, lisäopintoja ja toinen, tosin ammattikorkeakoulututkinto tulossa.
Ja kas. Kun en voinut nuorena tietää, että ensimmäinen tutkinto ei enää nykyään työllistä kuin projekteina tai ulkoistetusti. Ja palkat ovat romahtaneet. Seuraaavaa tutkintoa suorittelin pari vuotta, kunnes uutisoitiin, että tässä taasen työt ulkoistetaan ja vakinaisia työsuhteita ei enää ole vaan työstä tulee freelance-pohjaista.
Todella mukavaa. Niinpä sitten teen ihan täysin mitättömällä palkalla (1500/kk) töitä ja toteutan itseäni ihan muualla. Aivoille ei töissä ole käyttöä. Voisin mennä sinne kännissä ja suoriutua työstäni loistavasti. Kyllä se omakin elämä aina välillä tuntuu pikkaisen turhauttavalta -- kun kuuntelee nuorempia, joilla on iso liksa, autot ja upeat tavarat.
Monilla niistä, joilla menee työelämässää "hyvin" naksahtaa päässä tuossa vähän alta nelikymppisenä. Työtaakka kasvaa koko ajan, samalla epävarmuus työn jatkuvuudesta. On hankittu autoa ja asuntolainaa, ehkä kulutusluottoakin. Töissä on pakko jaksaa että saa tuon kaiken pysymään kasassa. Kunnes jokin päivä romahtaa joko oma jaksaminen tai sitten tulee potkut töistä.
Älä tapa itseäsi työllä. Ennen sanottiin "työ teijäänsä kiittää". Se oli ennen se.
Dostojevski pohdiskeli työtä. Hän uumoili, että pahin mitä rangaistus hän voisi pahimmalle rikolliselle keksiä on pistää tämä tekemään työtä jolla ei ole mitään tarkoitusta. Nyt aika monet työt eivät lisää kenenkään ihmisen hyvinvointia millään kuviteltavissa olevalla tavalla. Vaikka maksettaisiinkin hyvin niin tapat itsesi kantamalla vettä avannosta toiseen.
Ihminen joka ei rakasta työtään ja voi työssä huonosti tekee työnsä huonosti ja se on pahempi kuin että työtä ei olisi tehty lainkaan. Tämän ymmärtää kun kauppakeskuksen tai teollisuuslaitoksen tai tennishalin katto romahtaa niskaan.
Hutiloiden tehdystä työstä mainittakoon Yves Rocherin ilmaislusikat, jotka katkeavat tai saman firman selkäreppu joka hajoaa riekaleiksi kun sinne pistää sisälle vesipullon ja lähtee hölkkäämään.
Sen verran on ikää, että olen nähnyt tämän ennenkin. Naapuri osti kun minä olin lapsi polkupyörän sellaisesta maasta jonka tuotteita kukaan ei ostanut ellei ollut äärimmäisen köyhä tai idealisti. Kun hän sen pyörän laski autosta maahan, se tärähti hieman ja suuri osa pulteista tipahteli maahan.
Samaisesta ihmemaasta naureskellen kerrottiin, että siellä yksi kaivaa lapiolla ja yhdeksän seuraa vierestä. Suomessahan siinä olisi työllistetty, työharjoittelija, yksi joka tekee gradua lapiolla kaivamisesta, tutkija, kunnan ympäristöviranomainen, kunnan rakennuslautakunnan edustaja.... mutta kukaan ei vitsaile siitä. Käväisin tuossa maassa nyt, se tosin oli vaihtanut nimeäkin tuossa välillä, eikä ne osanneet rakentaa edes linnunpönttöä kunnolla.
Tähän ollaan Suomessa kovaa vauhtia menossa. Starikat tosin aikoinaan nuorina poikina kovasti tappelivat ettei tänne tulisi tuollaista järjestelmää. Huopatossuja vapautui uuteen käyttöön kovaa tahtia Kollaanjoen takana.
Sekin oli ennen paremmin. Miten ihmeessä äijät kykki teltoissa ilman lämmitintä tai mitään. Ei ollut Gore-Texiä, eikä untuvamakuupusseja eikä Trangioita.
Minä valisen mielummin köyhyyden kuin hulluuden. Kun seuraa rikkaiden elämää, niin ottaen huomioon minun ajoittain äärimmäisen alhaisen elintasoni minä olen yllättävän onnellinen.
Olipa kerran vauras mies ja matkasi kauas eksoottiseen maahan ja siellä hän sai iilimatoja ja muita kammottavuuksia. Minäkin olen saanut matoja, mutta ne ovat olleet minun sisälläni. Sitten me keskusteltiin, kumpi on pahempi, madot iholla vaiko madot sisällä. Vaikea sanoa, kumpaankin on keinot. Matojen syömäksi tässä kaikki päädytään, meistä vain halusivat ottaa maistiaset etukäteen.
Ainoa mistä minä budbetan on se, että minulle pitäisi löytyä rooli ja paikka maailmassa. Staruuhaset sanovat, että huonoja ovat, ei kelpaa mihinkään, vavaksi vain muille. Tuollaiset on minunkin ajatukset, ikää on vain 40 vuotta vähemmän enkä ole lapsia älynnyt tehdä, perhettä perustaa enkä mielekästä uraa luoda. Staruuhoillehan nuo tuollaiset asiat kasvoivat aikoinaan oksilla, kun Suomi oli kolhuilla sodan jälles niin olihan siinä mielekästä työtä molemmille käsille.
Dostojevski on täysin oikeassa.
Minun toimenkuvani muuttui merkityksettömäksi lukuisten yt-neuvotteluiden jälkimainingeissa omistajanvaihdoksen jälkeen.
Nyt se on entisestään pelkistynyt. Istun contact centerissä ja hoidan erilaisia ulkoistettuja palveluita. Lähinnä valehtelen työkseni koko päivän, ellen sitten ota puuduttavia soittopyyntöjä eri kielillä vastaan. Tämän turhauttavampaa ei elämä enää työmaalla voi olla. Itse olen niin perusrehellinen, että oikeasti kärsin henkisesti siitä, että joudun jatkuvasti valehtelemaan asiakkaille. Oman alan töitä ei enää ole --- nekin on ulkoistettu. Olen liian vanha enää minnekään, vaikka olen nipinnapin nelikymppinen. Hakemuksia olen laittanut vaikka minne. Ei tärppää. Olen jo siinä pisteessä, että mikä tahansa muu työ käy mutta kun olen kaikkeen yli-tai alikoulutettu. Yleensä liian monta tutkintoa. Olisi pitänyt valita joku täsmäkoulutus, eikä yleissivistäviä hömppätutkintoja yliopistolla.
Teen kotona jonkinverran omia töitä. Se palkitsee, joskin ei rahallisesti vaan henkisesti. Samalla olen huomaamattani ottanut tässä kolmen vuoden ketutuksen aikana tavakseni nauttia joka ilta kaksi olutta/lasia viiniä jotta saan paremmin unta. Nyt katkaisin sen, ja olen ollut tipattomana jo pari viikkoa.
Mistä ihmeestä löytää työ, jolla on merkitystä ja joka ei sodi omaa arvomaailmaa vastaan? Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Nimim. Kolme hakemusta tänään
.. sulle it-työ? Silläkin alalla on nyt laskusuhdannetta ja tietenkin ulkoistetaan vimmatusti. Mutta kyllä siitä vielä leipä irtoaa ja uskoisin, että työ tuottaa myös tyydytystä (mahdollisuuden osaamisen aitoon hyödyntämiseen, oivalluksiin, ja osa loppukäyttäjistäkin saattaa iloita toteutetuista parannuksista.. ). Pitäisi vain hakeutua sellaisen suurehkon yrityksen palvelukseen, joka kouluttaa alalle. Muuten on tyyristä (paitsi ylipistossa tms).
Myös kaikenlaisia markkinointitutkimuksia tehdään tiuhaan, löytyisikö sieltä jotain sopivaa? Tutkimuslaitokset? Sosiologia, tilastotiede, hakeutuminen julkishallinnon tehtäviin? No, en keksi, mutta myötätuntoni sinulle, älä lakkaa hakemasta, kyllä vielä tärppää.
Töitä tehdään kellon ympäri, palkkaa maksetaan miten sattuu ja työt pakenevat sittenkin Intiaan.
Yliopistossa sanottiin "RTFM" jos teki kysymyksiä, read the fucking manual, mutta tosielämässä ei ole koskaan mitään manuaaleja mistään ohjelmista.
Valintatalon kassa saa saman verran palkkaa eikä joudu lukemaan kotona työelämään liittyviä kirjoja pystyäkseen olemaan se sama Valintatalon kassa huomennakin.
Taloon hankitaan ohjelmat joissa ei kerta kaikkiaan vääntö riitä ja ohjelmoija saa haukut kun ohjelma tai kone kaatuilee.
Jostain ihmeen syystä oletetaan, että softapuolen ihminen osaa kaiken maailman ruuvimeisselihommia vaikka pitää paikkansa se sanonta, ettei ohjelmoija osaa käyttää kahvinkeitintä kun siinä on liian monta liikkuvaa osaa.
Saunan lauteilta ja hammaslääkärin tuolista on lähdetty töihin kun kone on kaatunut, tulostin tulostaa punabanderollia ja serveri on vappumarssilla.
yksi viesti ei ole vielä vainoamista.
Olin aikaisemmassa elämässä sellainen monitoiminainen firmassa. Mikrotukena, kääntäjänä, oikolukijana ja kaikenlaisia muita hommia.
Nyt teen it-hommia ihan huvikseni. Ja ihan siksi, että kun ystäväpiirissä jonkun käyttis menee solmuun niin jos ne vievät sen liikkeeseen niin siellä jätkiä ei voisi vähempää kiinnostaa datan pelastaminen. Minulla taas on ykkösprioriteettina se, että kaikki data pitää saada talteen ja mieluiten ilman mitään format c operaatioita.
Enkä ole pahimminkaan saastunutta konetta joutunut vielä niin putsaamaan, että olisin joutunut tuhoamaan elintärkeätä tietoa. Onneksi on nörttisaitit, google ja kyky hakea tietoa. Ja tarpeeksi nöyryyttä etsiä tietoa. Nöyryys on avainsana kaikkeen osaamiseen.
Ongelmana on kun on nörtti, viestinnän ja humanistisen alan maisteri ja vieläpä keski-ikäinen nainen: se ei ole katu-uskottava kombinaatio. Jatkan hakemista. Ehkä se joskus tärppää. Onneksi on paljon tietokoneita vihaavia ystäviä: saa pähkäillä illat pitkät aina jonkun koneen kimpussa. Pysyy mieli virkeänä.
Kyllä sä siitä silti tykkäät, jos oikein arvaan? Duunissa on nääs puolensa. Pitää vain valita duunipaikat paremmin. Pikkupajoissa voidaan rikkoa työaikalakeja ja alan tessiä sumeilematta, ja jos niin käy, on viisasta alkaa etsiskellä siistimpää putiikkia. En suosittele taistoon ryhtymistä, menettää vain hermonsa, kun ei ole ay-organisaatiota tukena.
Isommissa yrityksissä on luottamusmiehet ja henkilöstöhallinto, yritys joutuu nalkkiin tietoisista rikkomuksista. Se tiedostetaan, ja vedätys it-ammattilaisen kustannuksella jää vain "kohtalaiseksi", sen mittaiseksi, ettei viitsitä narista. Myös työintoa ja ammatillista kiinnostusta käytetään hyväksi. Toisaalta: pätevä osaaja voi myös sanella ehtonsa, tekeväisistä ammatti-ihmisistä halutaan pitää kiinni.
Minun kokemukseni manuaaleista yleisesti ottaen (muistakin kuin it-) on, että manuaaleja on hyllyt täynnä, vanhimmat edellisiltä vuosikymmeniltä ja jo poistetusta "kalustosta", mutta kaikki lähes koskemattomia. Pakkauksissaan. Käytetyin metodi on KK, kysy kaverilta.
Mitä haukkumisiin tulee, niin kukas työntekijä niiltä missään välttyisi. En pane tuohon edes kysymysmerkkiä. Toisaalta, hätään hälytetty osaaja ON vissinlainen sankari, pelastaja, kyllä senkin voi havaita, ja hivelee se hiukkasen, eikö? Ja siis työtä piisaa, laitteet taatusti reistalevat aina ja serverit kaatuilevat ja ohjelmat tökkivät ja käyttäjät ovat ymmällä ja niin edespäin loputtomiin.
"Toisaalta, hätään hälytetty osaaja ON vissinlainen sankari, pelastaja, kyllä senkin voi havaita, ja hivelee se hiukkasen, eikö?"
Kyllä mä saan ihan oman hivelijän sormia napsauttamalla, ei minun tarvitse töissä sitä varten käydä.
Tuo sinun kombinaatiosi ylittää katurajan reilusti, lyö meriitit pöytään vaan reilusti äläkä vähättele kykyjäsi työnantajalle, nykyiselle ja tuleville. Asennekin on oikea it-alalle: a) pidät siitä itse, b) olet hengessä niiden puolella, joille teet söövistä.
Minusta it on moderneista ammateista eniten lähellä sellaisia osaamisalueita, joilla tarvitaan kädentaitoja. Voi ajoittain nauttia osaamisesta ja onnistumisesta ja tuntea iloa vastaanottajan onnellisesta helpottuneisuudesta. Itse olen ollut kummassakin roolissa, joten tuttua sikäli.
Sinä kun osaat tuon viestinnän, niin anna palaa omaksi kunniaksesi! Työnantajat karsastavat hedelmällisessä iässä olevien naisten palkkaamista, niin väärin kuin se onkin. Seurustelusta ja avioitumisaikeista kysytään aina. Vanhalla piialla, joka itse olen, on pointtinsa työmarkkinoilla.
Mutta niistä hivelyistä voit joutua maksamaan henkisesti tai uhrautumalla, ammattitaidon jakamisesta saat itse maksun. Hyvän mielen lisäksi. Mutta juu, kaikenlaiset hivelyt ovat tarpeen.
Kiitos. Sinä se jaksat olla kannustava ja kommentoida kivasti. Olet joskus vakkarinikkinikin tai siis rekisteröidyn niccinikin tekstejä kommentoinut. Tack.
Ans kattoo nyt kuin käy. Ainakin avullani sai juuri yksi työkaveri asuntonsa myytyä ja löysi uuden asunnon, josta meni tarjous läpi. Eli en minä ihan turhaan ole olemassa:-)
Ei kai me sen älykkäämpiä olla. Ehkä vain suurin osa meikäläisistä on sellaisia tyyppejä jotka tykkäävät touhuta monenlaisia asioita ja opetella myös niitä taitoja joita yleensä isäntäväki hoitaa. Olemme ehkä omilla toimeen tulevia emmekä sen takia tarvitse miestä hakkaamaan seinäämme naulaa koska osaamme tehdä sen myös itse ja jopa nauttia siitä.
Tosiasia on että ne yläasteella olleet "bimbot" joita kiinnosti vain itsensä laittminen kauniimmaksi ja kauniimmaksi, ovat monen miehen unelma puolisoita. Koska nämä tyttöset eivät osaa tehdä miehienjuttuja he tarvitsevat miehen. Ja mikäs sen mukavampi asetelma miehen kannalta kuin että kotona odottaa vaimo joka hoitaa talouden ja lapset sekä myöskin haluaa tyydyttää miehensä tarpeet. Nämä naiset vain ovat varmasti jo siinä vaiheessa huomanneet miksi perheen äidit eivät jaksa enää laittaa itseään. Mitä mies muuta kaipaa? Jos hän haluaa taas laittautuneen naisen hän ottaa eron entisestä ja etsii uuden, tapaa lapsia jokatoinen viikonloppu eikä tunne pahaa omaatuntoa. Tai sitten ei eroa mutta ottaa silti uuden naisen tai jotkut jopa oppivat pitämään perhe-elämästään...onhan näitä vaihtoehtoja.
Kaikki nuo vaihtoehdot ovat yhteiskunnassamme hyväksyttyjä. Eli ne bimbothan olivat varsinaisia älykköjä. Mehän tässä tyhmiä ollaan kun on synnytty tällaiseksi vähemmistöksi joka saa aina hakata päätään seinään etsiessään itselleen oikeuksia! Bimbojen ei ole vielä siinä vaiheessa tarvinnut liikauttaa ensimmäistäkään aivosoluaan:-)
Enpä jaksa uskoa, että moni mies ihan oikeasti haluaa kumppanikseen "bimbon". Kai miehelläkin on myös muita tarpeita kuin että huolto pelaa kotona ja että on säpinää makuuhuoneessa. Kyllä kai mieskin haluaa tasavertaisen kumppanin.
"Enpä jaksa uskoa, että moni mies ihan oikeasti haluaa kumppanikseen "bimbon". Kai miehelläkin on myös muita tarpeita kuin että huolto pelaa kotona ja että on säpinää makuuhuoneessa. Kyllä kai mieskin haluaa tasavertaisen kumppanin."
Miehiä on monenlaisia, toiset haluaa sen bimbon ja toiset fiksun naisen. Jotenkin tuntuu että useimmat löytävät sopivan kumppanin, siis sellaiset jotka pysyvät yhdessä. Minä halusin löytää elämänkumppanin ja löysin sellaisen.
Tinni-Tunni
Menevät miehet eivät hanki yhtä vaan useamman naisen eri käyttötarkoitusta varten: yksi hoitaa kodin askareet ja lapset, toisen kanssa sekstaillaan jne. Avioliitto, koti, vaimo ja lapset ovat monille miehille vain statussymboli ja avioliitto taloudellinen sopimus.
Tasavertaisuus riippuu tasan siitä, miten nainen antaa itseään kohdella ja noiden "bimbojen" miellyttämishalusta voi jo päätellä paljon... Bimbot vetävät miehiä puoleensa, mutta se miestyyppi, jonka kanssa ne avioituvat on juuri edellä mainitun kaltainen ja lopputulos on nähtävissä muutaman vuoden viiveellä.
Tarve miellyttää (ja seksi) loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun lapsia tulee ja bimbot luulevat saaneensa ukon satimeen. Toisaalta kuka siinä vaipanvaihto ja ruuanlaitto ym. ruljanssissa omia linjojaan viitsii katella. Tässä vaiheessa ukot lähtevätkin sitten vieraisiin, mikä on usein se viimeinen niitti muutenkin viimeisiä vetelevään ulkokultaiseen heterosuhteeseen. Joissakin perheissä nainen tyytyy osaansa ja antaa ukon mennä menojaan, pääasia, että onnelliset kulissit pysyvät pystyssä ulkomaailmaan päin. Heillähän on kuitenkin vaimon ja äidin rooli jäljellä, johon on valmistauduttu jo lapsesta lähtien koti- ja prinsessaleikkien pyörteissä.
Tasavertaisia, kumppanuuteen perustuvia suhteita näkee harvoin, mutta ne ovatkin niitä onnellisimpia. Sen sijaan em. perhehelvettejä näkee usein, koska tämä yhteiskunta arvostaa edelleenkin perinteistä perhemallia ja sukupuoliroolijakoa. Perheen tehtävänä ei ole onnellisuus vaan tuottavuus ja uhrautuminen yhteiskunnan edessä. Lapset kasvatetaan tähän muottiin syntymästään lähtien. Samasta syystä homoseksuaalisuutta vihataan näissä piireissä yli kaiken, koska se merkitsee koko järjestelmän kyseenalaistamista.
... vaikuttaa heteroiden perhe-elämä.
Kirjoitit tosi osuvasti monella tapaa, mutta yleistys oli melkoisen rajua. Noihin mainitsemiisi ansakuoppiin toki monet putoavat, mutta ehkä se tasaveroinen kumppanuus ei olekaan niin huippuharvinaista?
Myös mies ja nainen voivat rakastaa toisiaan syvästi ja aidosti. He voivat jopa elää rakkaus-kumppanuusliitossaa onnellisina ja kasvattaa suvaitsevaisia lapsia, jotka kunnioittavat kaikkien ihmisten oikeutta onneen ja rakkauteen.
Se, että se onnellisuus joskus katoaa ja elämä muuttuu, ei tarkoita, että helvettiä se on aina ollutkin.
Ja joidenkin rakkaus kestää...
Kyllä se vanha sananlasku taitaa pitää paikkaansa eli vakka kantensa valitsee. Tiedän montakin miestä, joilla on melkoisen bimbot vaimot. Tosin tämä on minun näkökulmasta eli minkä kukainenkin näkee sitten bimbona. Eivätkä nämä miehetkään ole ainakaan minun näkökulmasta yhtään sen kummempia. Eivätkä kaikki miehet muuten halua tasavertaista kumppania. Olen tämän ihan suoraan sanottunakin kuullut ja joidenkin käytöksestä vaimoaan kohtaan huomannut. Toisille kun se vaimo tuntuu olevan vain yksi ylimääräinen kotikone, joka hoitaa kaiken, jotta mies voi ottaa lunkisti kotona. Ei puhettakaan, että laittaisivat tikkua ristiin kotona.
eihän nyt seksuaalisella suuntautumisella ole mitään tekemistä älyn kanssa! eikä tarvi olla kovin älykäs tajutakseen sitä. sori.
kyllä niitä bimboja ja idiootteja löytyy myös lesboista, samalla tavalla kuin heteroistakin. Nim. kokemusta on, valitettavasti.
tekemistä toisillaan, siis älykkyydellä ja seksuaalisella suuntautumisella. Olen kyllä laittanut merkille, että usein juuri vähemmistön edustajilla on usein "vaikea elämä" takanaan monillakin tavoilla, ja ehkä juuri tästä syystä ns. tunneäly on kehittynyt aika hyväksi. Eli vastoinkäymiset ovat opettaneet kantapään kautta mikä on meininki, mutta ei tämäkään mikään kirjoittamaton totuuus kuitenkaan ole.
Kansainvälisesti kalibroidussa älykkyystestissä olen vähän keskitasoa älykkäämpi, mutta siinä on laskettu miehetkin mukaan. Se suuntautuu lisäksi sille älykkyyden osa-alueelle jossa olen kaikkein heikoin.
Minä olen niin älykäs että kompastun omaan näppäryyteeni. Kun katson elämääni taakse päin ja niitä valintoja mitä minä olen elämässäni tehnyt, niin olen toiminut täysin järkevästi ja älykkäästi, mutta täysin idioottimaisesti.
Esimerkiksi sijoittajan perussääntö on, että ei kaikkia munia yhteen koriin. No minä olen toteuttanut opinnot samalla tavalla, vähän sieltä ja vähän täältä niin että olen vähän joka paikan höylä. Ei onnistua. Olisi pitänyt erikoistua tietylle alalle, mutta sitten olisi voinut joko voittaa kunnolla tai mennä metsään rytinällä.
Mutta kun oli lama, niin päätin pelata turvallisemman päälle. En voittanut, mutta häviäjiä oli ne joille jäi opintolainat ilman toiveita työstä.
Minä olen älykäs ja laiska ja sellainen on järkevässä yhteiskunnassa kysytty, koska se laiskuus panee ajattelemaan ja keksimään keinoja turhan työn välttämiseksi. Mutta me emme elä järkevässä yhteiskunnassa. Maailma ei selvästikään arvosta nerouttani, siksi olen vaipunut talviuneen.
...voisimpa melkein väittää päinvastaista. Avarakatseisuutta toki löytyy, mutta itse koulutettuna en ole löytänyt yhtään "fiksua" lesboa, vain viinaan meneviä, p##kaa jauhavia tyhjäntoimittajia, jotka kierrättävät toinen toisiaan... äly hoi, missähän se sitten on?
ei hengaa niiden viinaan menevien pa**aa puhuvien kanssa. Seura tekee kaltaisekseen, eikös se niin ole? Kannattaa vaihtaa ympyröitä ja hengailla jossain muualla ;)
Minun lesbotuttavapiirini on ainakin täynnä koulutettuja, hyvinkäyttäytyviä ja älykkäitä naisia.
ku se on niin helppo sanoa, et hengaile jossain muualla sitten. Niitä paikkojahan on tosiaan niin monta ja on niin hemmetin helppo tutustua ihmisiin...näin se nyt vaan menee. Ei niitä vaan oo löytyny, vaikka etsitty on..
sitten mielipiteesi näitten kännisten kohtaamisten peusteella? Aikasta hakoteillä olet kyllä jos näin on. Mistä tiedät, kuka on viinaan menevä, kuka on p**kaa jauhava tyhjäntoimittaja? Kuule kyllä kannattais tutustua ihmisiin baarin ulkopuolellakin, se baarimaailma on sen verran kaukana todellisuudesta. Et sä voi perustaa tälläisten kohtaamisten jälkeen mielipiteitäs ihmisistä, moni on ihan muuta kuin mitä antaa aluksi ymmärtää.
Minä taas vastaavasti olen kyllä sitä mieltä, että baarikäyttäytyminen kertoo aika paljon ihmisestä noin muutenkin. Tietysti jokaisella on huonoja hetkiä (on minutkin kerran leimattu jatkuvasti drinksuja nappailevaksi bilettäjäksi yhden epäonnistuneen illan ja varomattoman tokaisun perusteella...ja kun totuus on ihan muuta), mutta jos kapakkakäyttäytyminen on AINA samanlaista örveltämistä, niin ei kyllä kiinnosta tutustua kyseiseen ihmiseen baarin ulkopuolellakaan.
Onhan se kyllä vaikeaa tutustua ihmisiin. Siis muihin lesbonaisiin. Ja vaikka ihmisiä tapaakin, voi olla, ettei ns. "oman henkistä" porukkaa löydy mistään. Mutta jossain ne kuitenkin on, ei kukaan ole niin ainutlaatuinen etteikö samanhenkistä seuraa olisi olemassa. Tuttavia mielestäni kuitenkin löytää, vaikka se onkin hankalaa. Pitää vain olla aktiivinen. Se miten nämä tuttavuuden sitten kehittyisivät aidoksi kaveruudeksi tai peräti ystävyydeksi...se on ihan toinen juttu.
ei ole tae älykkyydestä. oppimiskyvystä kyllä, mutta ei esim. sosiaalisesta älykkyydestä, mitä ainakin itse arvostan.
.....mukaan olen kanssasi tässä asiassa eri mieltä. Seurustelin aika kauan naisen kanssa,joka todellakin oli mitä rasittavin ihminen baarissa tai yleensäkin humalassa. Oli ihan ku kaksi eri ihmistä. Mutta vastaavasti sitä jaksoi sillon tällön, koska se mitä hän oli/on selvinpäin onkin sitten jo ihan eri asia. Kaikin tavoin ok tapaus. Vaikka ollaankin jo erottu, hyvinä ystävinä ollaan pysytty, mutta ne yhdessä bailaamiset on kyllä jääny aika satunnaisiksi. Ihan arvattavista syistä.
Ei tietenkään, en niin väittänytkään. Mutta ei kai siinäkään ole mitään pahaa, että arvostaa koulutusta?
kaikilla on omat kokemuksensa, joiden mukaan yleistyksiä tehdään. En väitä, etteikö exäsi kaltaisia ihmisiä olisi olemassa. Omat kokemukseni ovat kuitenkin pääsääntöisesti sen kaltaisia kuin edellä mainitsin.
mielipiteet pelkkiin kännitapaamisiin liitykään...ei oikeastaan yksikään niistä...hengailtu on...
Tästähän päästään jo ihan kohta kysymykseen, oliko puhe älykkyydestä, jota voidaan mitata äo:lla, (jos voidaan), vai oliko kyse siitä muusta. Siitä jota tavoitellaan sanoilla tunneäly, viisaus, elämänkokemus...
Ja tuon jälkimmäisen pääoman kartuttaminen taitaa tarvita aikaa ja opintoja ja elämää.
Voi sillä äo:llakin jotain tekemistä asian kanssa olla. Seksuaalisella suuntautumisella ei varmaan kuitenkaan yksinään mitään.
Mutta, jos pitäisi valita ollakko bimbo vai lesbo, olisin sittenkin lesbo.
Amerikassa tehtiin muutama vuosi sitten tutkimus ns. pink moneysta eli millaisen asiakassegmentin sukupuolivähemmistöt, lähinnä homot ja lesbot, muodostavat. Tekijöinä oli joukko yrityksiä, joita kiinnosti, kannattaako homoille ja lesboille markkinoida omia lomia, luottokortteja, autoja ym.
Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että homoilla ja lesboilla oli n. 70%:lla yliopistotutkinto kun heteroväestön puolella tuo luku oli vain n. 30%:a. Sen lisäksi sukupuolivähemmistöjen tulotaso oli ihan jotain muuta kuin heteroilla keskimäärin ja kun tuohon vielä lisätään se fakta, että suurimmalla osalla ei ole lapsia ja rahat kulutetaan jonnekin muualle, yritykset tajusivat iskeneensä varsinaiseen kultasuoneen :D
lisää tommosia tutkimuksia!
Milloinkahan Suomessa älytään iskeä kultasuoneen eli lopettaa seksuaalisten vähemmistöjen syrjintä työmarkkinoilla? Onhan syrjintä jo toki vähentynyt, mutta ymmärtääkö silti työnantaja ennakkoluulojensa takaa, että lesbo on monessa suhteessa ihanteellinen työntekijä? Työhönsä sitoutunut, usein kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä, eikä hän jää (yleensä) äitiyslomalle tai sairaita lapsia kotiin hoitamaan. Monessa suhteessa "hyvä sijoitus" työnantajalle.
Jos et löytänyt,se on valetta täynnä.;)
Minä olen sisäisesti älykäs, mutta
ulkoisesti tyhmä ja lapsellinen.
En ole korkeasti koulutettu, enkä viihdy korkeastikoulutettujen seurassa. En jaksaisi
keskustella viisaasti esim. politiikasta.
Voi olla tietenkin niin, etten ole älykäs
niissä asioissa, jotka eivät minua kiinnosta.
En halua olla liian älykäs jakkupuvussani
ja korkokengissäni. Haluan juosta paljain jaloin nurmikolla. Käsiä ylös, kuinka monen mielessä kävi: minähän tunnen ton tyypin?
Sehän on se kahjo ystäväni. Minäpä minä.
Älykkäät ihmiset on mun mielestä hieman tylsiä,
eivätkä omaa SITÄ älykkyyttä, joka antaisi luvan
olla vähemmän älykäs..
Ihan siitä syystä että ei ole hajuakaan mitä selitit.
Poliitikasta keskustelu on älykköjen hommaa?
Paljain jaloin juokseminen nurmikolla ihanan kevyen viisasta ja nerokkaan lapsellista?
No jaa, kyllähän mä tiedän että älykkäitä ihmisiä pidetään tylsinä tai jonain valkokauluksisina tiukkiksina.
Mutta mitattiin se älykkyys millä mitalla tahansa, huolestuttavaa on. Onko kohta maapalollakaan älyllistä elämää?
ei ole älykästä elämää,ainakaan tässä keskustelussa. Tiukkapipot, käsiä ylös?
viestiketju. Eikö j**alauta ole selvää, että jos on ihmisen aivot, on älyä. Mitä v**un merkitystä sillä loppupeleissä on et onko Minna älykkäämpi ku Sanna tai onko Pekka puupää????? Äly hoi älä jätä.
että jos Minna näkee kuvan isompana kuin Sanna, ero on aika iso tytöissä.
Tietysti ihminen syntyy jonkinasteisella oppimiskyvyllä ja päättelykyvylä yms varustettuna, aivot eivät ole mötikkä minne tiputetaan tietoa ja kaikki ymmärtää saman. Siinähän se ero onkin.
Ja juuri loppupeleisssä sillä on merkitystä. Alkuun voi riittää ihan kiva hymykin.
Aina paljon muita älykkäämpi, sen takia viihdyn yksin.
tismalleen sama ongelma ku mulla. Ikinä ei löydä toista älyllisesti saman tasoista, on se kumma juttu...
oli vitsi. muuten nauran hahhahhhahhhahhahh
Asian voi toki ilmaista toisellakin tavalla, mutta älykkäällä ja monilahjakkaalla ihmisellä voi olla hyvin, hyvin yksinäistä.
Se ei johdu siitä, että asettaisi itsensä muiden yläpuolelle, vaan siitä, että "muut eivät ymmärrä" lauseen kaikissa eri merkityksissä henkilön päänsisäistä elämää. Tarvetta saada älyllistä haastetta, saada tietoa, saada kysymyksiin vastauksia. Harrastaa älyllisiä asioita. Ja silti olla tavallinen ihminen, joka nauttii merenrannalla istumisesta kirja kädessä tuulen tuivertaessa hiuksia.
Erilaisuuden tunne voi alkaa jo lapsena, kun muut äidit ylistävät yhden lapsen poikkeuksellista älyä ja sanallista ilmaisua muille vanhemmille toisten lasten kuullen -- tai kun opettajat ajattelemattomuuksissaan menevät yhtä lasta kovasti kiittelemään hyvistä sanavalinnoista, oivalluksista ja terävästä älystä. Sellainen lapsi voi olla aika syrjitty ja inhottukin. Jos vielä sattuu käymään samaa koulua lastentarhaiästä peruskoulun loppuun, ei sovi koskaan joukkoon - ei, vaikka kuinka yrittäisi.
Samanhenkisen seuran löytäminen taas on ihan todellinen ongelma. Että löytäisi ihmisen, joka ei keskity ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti opit kaiken ja mitä kaikkea osaatkaan. Tai miksi sinulla on 8 kirjahyllyä ja pinokaupalla kirjoja eri kielillä varastossa, vintillä ja vaikka missä. Vaan jolla on terve itsetunto ja omat lahjakkuutensa -- olivat ne missä hyvänsä. Minä olen omani löytänyt. Maailman ihanimman naisen. Joka taas ymmärtää minun sisäistä kaaostani, hienoista (rehellisesti sanottuna todella pahasti) boheemia tapaani ylläpitää huusholliani ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Älykkyyttä on kovin monenlaista. Tunneälyä arvostan itse eniten. Empatiaa, kykyä reagoida tilanteeseen kuin tilanteeseen sisäisillä tuntosarvilla oikein. Hienotunteisuutta, hyvää käytöstä. Kykyä lukea rivien välistä. Olla ihminen ihmiselle. Tilannetajua. Itse osaan peittää oman älykkyysosamääräni (on se mitattu, ja se oli kova tulos, so what) ja keskustelen ihmisten kanssa sellaisista asioista, mistä yleensä ihmiset puhuvat. En myöskään koskaan paljasta koulutustani tai harrastuksiani ennenkuin tunnen ihmisen tarpeeksi hyvin.
Mitä pahaa siinä on, jos joku toinen taas yrittää nimenomaan hakeutua "älykkäiden" ihmisten seuraan? Jotkut ihmiset eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita älykkyydestään huolimatta. Silloin tarve hakeutua samankaltaisten seuraan voi olla todella suuri.
Tämä meni täysin ohi aiheen, mutta annetaan mennä. Tämän kerran.
voinut olla mun kirjoitus...ja annahan olla, kun olet vielä kaunis, niin sitäkin hankalampaa on. Yksin jäät....täällä yksi käsi pystyssä!
Olipas surullista luettavaa. Tosin voisi olla minun tarinaanikin. Koulukiusaaminen tosin oli sellaista helvettiä, että lukio oli paratiisi. (Valitsin pienimmän mahdollisen lukion, jonne kukaan muu ei halunnut).
Elämä on siunannut sinua älyllä, jota voi käyttää joko oikein tai väärin. Väärinkäytöstä on se, että pohtii asiat puhki antamatta itselleen lupaa elää ja olla sinut itsensä kanssa.
Älä hyvä ihminen peitä älyäsi. Käytä sitä oikein!
Minusta on tullut ystäväpiirini yleinen "hakukone". Ja auttaja. Ja kuunteleva korva. Nautin ongelmanratkaisusta arkielämäntasolla. Nautin tietokoneongelmien ratkomisesta. Näin aivoilla on tekemistä, elämäni on tasapainoista ja tunnen olevani samanlainen kuin muut. Sitäpaitsi olen täysi tumpelo. En osaa tehdä neulalla ja langalla mitään. Onneksi puolisoni osaa. Meillä minä hoidan tekniset ja älyjutut, ja puoliso hoitaa kättentaitoa vaativat jutut. Kaikki voittavat.
Käytä sitä tunneälyäsi ja ole itsellesikin ihminen!
törmää ihmiseen jonka kanssa ei ole vaikeaa puhua asioista. Hetki lisää keskustelua ja samankaltasuutta nousee esiin. Ymmärrys toisen näkemykseen jne.
Minusta äly ja lahjakkuus on kirous ja siunaus.
Ihaninta on olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kuin oman rakkaansa kanssa.
Suomessa jos olet älykäs, lahjakas, se ärtymys sinua kohtaan on uskomatonta. Hillittyä mutta selkeetä.
Ja sitten pitäisi olla hiljaa ja leikkiä idioottia ettei kukaan vain loukkaannu oman älynsä vaatimattomuutta ja tunne itsään uhatuksi ja jne.
Ahdasta on, sen sanon. Ja johan tässäkin ketjussa näkee kuinka kun joku sanoo olevansa fiksu, hän saa pilkat niskaan. Vain siksi kun jollain ei riitä äly asian toteamiseen ja siihen jättämiseen.
Pakko on laittaa epämääräistä tuherrusta siitä kuinka ei saa luulla itsestään liikaa ja takaisin riviin.
Uusi pomoni pelkää minua töissä niin paljon,että ei anna ylennyksiä. Apu kelpaa aina milloin minkäkin ongelman ratkomiseen, oli se sitten tietokoneisiin, laitteisiin tai henkilöstön kemioihin liittyvää. Mutta. Muuhun ei. Nuoremmat ja vähemmän kokeneet ylennetään. Sellaista se on. Toisaalta, enpä surekaan, kunhan tyydyn lakonisesti toteamaan tilanteen.
ja ainainen hymy naamalla elämä olisi pian helpompaa (vrt."se on vähän onnellinen ihminen-juu nou ja "vink vink")
Minä en kyllä usko, että älykkyydellä ja sukupuolisella suuntautumisella on yhteyttä. Ja toisekseen, mitä väliä sillä on? Suomen kuvalehden nettisivuilla on muuten älykkyystesti, eli jos ketä asia kiinnostaa, niin eikun testaamaan.
Eiköhän ns. älykkyys äo:lla mitattuna jakaudu lesboilla samalla hajonnalla, kuin väestöllä yleensä, oletan. Samoin kuin muut biologiset ominaisuudet.
Sen sijaan ympäristötekijöillä voi olla tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Useimmat lesbot ovat lapsettomia, ja eivät ainakaan suurperheisiä (jossain, ja usein melko varhaisessa vaiheessa, tapahtuu "havahtuminen"). Näin ollen jää enemmän aikaa itselle, tai itselle kumppanille. Oman ajatusmaailman kehittämiseen, ammattiin, harrastuksiin yms. on keskimääräistä paremmat mahdollisuudet investoida, oletan sen jotenkin ilmenevän. Lapsettomilla heteroilla on sama juttu. Asiaa pitäisi tutkia Suomessakin, ehkä on tutkittukin.
Lesbojen tulotasoon vaikuttaa tietenkin naispalkkojen yleinen keskimääräinen jälkeenjääneisyys miehiin verrattuna, mutta lapsettomat voivat rohkeammin ottaa riskejä ja omistautua haluamilleen aloille ja uralleen (liike-elämässä, asiantuntijoina, taiteilijoina ym ym). Monista näistä naimattomista vain ei tiedetä sitä lesboutta julkisuudessa.
Lisäksi suomalaisessa kulttuurissa on erikoinen piirre, ettei menestystä oikein saa näyttää. Vaikka menestys tiedostetaan, ainakaan sillä ei saa ylpeillä. Vaatimattomuus menee joskus naurettavuuksiin, niin ilmeisen valheen puolelle, että hieman etoo. Olen kulttuurimme läpitunkema, joten rehentely huvittaa, mutta toivoisin, että jokainen voisi aidosti olla ylpeä saavutuksistaan, iloita niistä, puhua niistä, tulla kehutuksi.
Meillä ollaan kaappipriimuksia, kaappihyvätuloisia, kaappiakateemisia, jopa kaappikauniita. Ehkä meidän pitäisi olla enemmän sitä, mitä ollaan JA haluamme olla. Tavoitteet ovat hyvä juttu, kouluttautuminen ammatillisesti, akateemisesti tai miten tahansa erittäin arvostettavaa. Ns. "valmistumiset" ovat esim. työnantajan silmissä näyttö tavoitteellisuudesta ja pitkäjänteisyydestä, ne pannaan aina myönteisesti merkille, ikävä vain, että naisia sorsitaan rekrytoinneissa kautta linjan. Jos hakijoina on myös miehiä, edes likimain samantasoisia, niin mies vielä nykyään yleensä valitaan. Näin on.