Moikka. Olen nyt varmaan jo vuoden harkinnut ottaa hengen itseltäni. Viime keväänä olin hyvin masentunut, ja harkitsin tosissani itsemurhaa. Sitten asiat vähän paranivat mutta...
Tänä kesänä en ole edes ollut masentunut, mutta tuntuu että kuolema on se ainoa tie. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen viettänyt koko kesän yksin.. Ongelmani on, että olen niin tyhmän oloinen, ettei kukaan tahdo olla kanssani. Olen epäsosiaalinen ja omituinen, enkä osaa ottaa muita huomioon. En tule ikinä saamaan tyttöystävää.
Asiaa pahentaa vielä se, että olen jo tähän ikään mennessä nähnyt työelämästä kaiken mitä tulen tekemään seuraavat 35 vuotta. Tienaan juuri ja juuri sen verran, että pysyn hengissä. Koska tiedän että tulevaisuus tulee olemaan menneisyyden kaltainen, voisin huoletta nukahtaa.
Useimmat neuvojat täällä palstalla toistavat aina samat asiat: "Olet ihan varmasti aivan loistava ihminen", mutta kaikki viimeaikaiset kokemukset viittaavat siihen, että olen ajatuksissani hyvin lähellä totuutta;en ole laumaeläin, vaan tyhmä yksinäinen pässi. Pelkään että en pärjää elämässä ilman yhtään ystävää.
Haluaisin tietää, että kauanko ihnminen yleensä harkitsee itsensä tappamista? Miten pystyn ottamaan elämästäni otteen, jos mielessäni vain liikkuu että pitäisikö tehdä se vai ei? Kun tuollaiset asiat liikkuvat mielessä, niin huomisella ei ole paljoa painoarvoa.. Tulevaisuuden suunnittelu ei siis juuri kiinnosta, ja se ei varmaan tee tulevaisuutta yhtään paremmaksi.
Tänä kesänä en ole edes ollut masentunut, mutta tuntuu että kuolema on se ainoa tie. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen viettänyt koko kesän yksin.. Ongelmani on, että olen niin tyhmän oloinen, ettei kukaan tahdo olla kanssani. Olen epäsosiaalinen ja omituinen, enkä osaa ottaa muita huomioon. En tule ikinä saamaan tyttöystävää.
Asiaa pahentaa vielä se, että olen jo tähän ikään mennessä nähnyt työelämästä kaiken mitä tulen tekemään seuraavat 35 vuotta. Tienaan juuri ja juuri sen verran, että pysyn hengissä. Koska tiedän että tulevaisuus tulee olemaan menneisyyden kaltainen, voisin huoletta nukahtaa.
Useimmat neuvojat täällä palstalla toistavat aina samat asiat: "Olet ihan varmasti aivan loistava ihminen", mutta kaikki viimeaikaiset kokemukset viittaavat siihen, että olen ajatuksissani hyvin lähellä totuutta;en ole laumaeläin, vaan tyhmä yksinäinen pässi. Pelkään että en pärjää elämässä ilman yhtään ystävää.
Haluaisin tietää, että kauanko ihnminen yleensä harkitsee itsensä tappamista? Miten pystyn ottamaan elämästäni otteen, jos mielessäni vain liikkuu että pitäisikö tehdä se vai ei? Kun tuollaiset asiat liikkuvat mielessä, niin huomisella ei ole paljoa painoarvoa.. Tulevaisuuden suunnittelu ei siis juuri kiinnosta, ja se ei varmaan tee tulevaisuutta yhtään paremmaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Masentuneet ovat yleensä ns. yksinäisiä susia. Eikä se ole mikään häpeä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Monet pyörittelevät itsemurhaa mielessään koko elämän ajan. Se on masentuneelle normaalia. Itse olen jopa tottunut siihen.
Kokemus osoittaa, että jopa masentuneiden elämässä tapahtuu muutoksia. Usein ne tulevat ulkoapäin. Niillä voi olla jopa positiivista vaikutusta. 35 vuodessa arvelen tapahtuvan aika monta asiaa, joita et nyt pysty ennakoimaan. Koko maailma näyttää silloin erilaiselta.
Yritetään kärvistellä vain päivä kerrallaan.
kaikkien sitten pitäisi olla laumaeläimiä? Älä odota itseltäsi sellaista mitä et ole! Ole rohkeasti oma omituinen itsesi, se tyhmä pässi!
Ei minusta siinä ole mitään pahaa, että joku on epäsosiaalinen - tasan varmana et ole ainoa! Jos ihan oikeasti olet erakkoluonne ja tykkäät olla itseksesi niin anna itselles lupa nauttia olostasi juuri niin!
Jos olet aidosti oma itsesi ja muistat että työn ei kuulukaan olla kivaa (ei siltä kannata hauskuutta odottaakaan!) voit huomata, että et ehkä olekaan niin saamarin surkea sälli vaan ihan hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Se saatko ystävän/-viä on sitten aikalailla sattumankauppaa, mahdollisuutesi paranevat huikeasti kun hyväksyt itsesi ja kun sen teet, et ollenkaan välttämättä olekaan enää ystäviä vailla koska viihdyt itsesi viehättävässä seurassa.
Anna laumasielujen olla ja elä omaa epäsosiaalista elämääsi ilman kulisseja tai väkinäistä pakkohymyä työkavereille tai vastaantulijoille! Löydä erakkosusi sisältäsi ja rakasta sitä! Ei elämä ihan niin paha juttu ole, usko pois!
että olen jo jonkin aikaa sitten hyväksynyt oman surkeuteni ja yksinäisyyteni. nykyään en häpeä enää käydä yksin elokuvissa tai syömässä saatika baareissa. Mutta minusta vain tuntuu siltä että olen jo nähnyt oman elämän. Loppu tulee olemaan samanlaista. En minä yleensä jaksa paikallaan junnaavaa elokuvaakaan katsoa loppuun asti, vaan painan stoppia ja laitan dvd:n takas koteloon.
Luulen että meikäläisen elämänlaatu saattaisi hiukkasen kohota, jos olisi edes yksi ihminen jota voisi halata ja kertoa omista huolista. Muttakun olen tässä jo vuoden päivät jälleen pantannut omia ajatuksia itselläni, enkä ole kenellekään puhunut itsemurha-ajatuksista. Nyt on sitten pää täynnä sellaista pashaa, ettei mistään tule mitään.
Jos haluat valmistautua parisuhteeseen, kannattaisi ehkä jutella jonkun kanssa jo ennen sitä. Voi olla nimittäin, että suhde kuormittuu liikaa, jos heti kerrot tyttöystävälle esim. itsemurha-ajatuksistasi.
Vaikka ymmärrän tosi hyvin tunnelmasi, niin olen varma, että elämässä tapahtuu aina odottamattomia asioita. Ajattele vaikka jotain tsunamia. Se tuli ja pyyhkäisi mennessään ihmisiä, jotka luulivat voivansa toteuttaa kaikki suunnitelmansa tai elävänsä vielä kymmeniä vuosia.
olen aivan samaa mieltä, että ei kannata ruveta parisuhteeseen siksi että olisi joku jolle avautua. elämässä pitäisi olla joku ihminen jolle vain kertoa kaikki asiat, eikä sen ole pakko olla tyttö tai poikaystävä. vanhemmilleni en voi kertoa tällaisia ajatuksia, kenelle sitten?
kuten olen ymmärtänyt, suomessa juuri nuoret miehet tekevät paljon itsemurhia. uskon että heillä on aikuistumisen kynnyksellä paljon henkisiä ongelmia, mutta ei yhtä ainutta ihmistä kenelle kertoa niistä. kaveriporukoissa keskustelu jää aikalailla pinnalliseksi. joillekin ei riitä se että puhutaan vain jostakin pirun hyvän näkösestä likasta tai uudesta autosta..
Ala opiskelemaan jotain muuta alaa.
Olenpa kuullut että masennus on vain syventynyt, jos sitä ei enää huomaa. Minäkin ajattelen itsemurhaa paljon. Onhan tuota vähän suunniteltukin. Käy se päivittäin mielessä, silloinkin kun on ns. "hyvä olo". Tunnen että se on ainoa järkevä ratkaisu. Pystyn jopa perustelemaan miksi, jos kysytään tai jos tässä itsemurhaviestiä alan kirjoitella loppukesästä.
Tuo on harmillista että "tietää" asioita. Minä tiedän nykyään niin paljon, että arvatenkin se on suurin osa harhaa. Ei sitä kaikkea voi tietää. Yksi päivä saattaa joku mukava ihminen melkein kuin taivaasta tipahtaa eteesi :) Minulla esim on ainakin ollut tapana tipahdella sillä tavoin ihmisten elämään. Valitettavasti minäkin olen erakkoluonne ja häviän helposti yhtä yllättäen kuin olin ilmestynytkin, ellei pidetä lujasti kiinni.
On eri asia jaksaako odottaa niin pitkään että tapahtuu jotain mullistavaa. Ja jaksaako siitä kiinnostua sitten lopulta, vaikka niin kävisikin. Masennushan vie mielenkiinnon aika hyvin aivan kaikesta mahdollisesta. Sitten ihmettelemään että "Miksei elämässäni tapahdu koskaan mitään mielenkiintoista?!" Eihän sitä tapahdu jos kaikki tuntuu turhalle. Omituisuus on muuten toiselta nimeltään persoonallisuutta. Pelkäät ettet pärjää elämässä ilman yhtään ystävää. Se on ihan luonnollista pelätä sellaista, mutta ota huomioon ettei sinun välttämättä tarvitsekaan pärjätä. Minulle saa kyllä tulla kertoilemaan kuulumisia, kun olen maisemissa. Minullakin tosin on masennuksen kanssa kunnon sota taas käynnissä, mutta mielellään yritän toisen oloa helpottaa jos vain kykenen.
Toi kuulosti aivan minulta itseltäni. Oikeen pysähdytti kuulla jonku muun sanovan kaiken sen mitä ite jatkuvasti ajattelen. Elämäntilanne, ikä, kaikki täysin samaa.. Usko pois ymmärrän tilanteesi.
Muutama vuosi sitten jossain tutkimuksessa selvisi, että joka neljännellä suomalaisella ei ole yhtään ystävää. Kyse on siis kansallisesta piirteestä. Ei ole vain oma vika, että on eristyksissä. Mutta näin ei tarvitse olla koko elämää, sillä ainahan niistä toisista yksinäisistä voi löytyä seuraa.
Mielestäni tämä palstakin on parempi kuin ei mitään kontakteja.
Niin, yksinäisyys on kamalaa! Kun ei vain löydä oman tyyppisiä ihmisiä...
Ja tosiaan, mitä järkeä on jäädä tähän elämään odottelemaan jotain hyvää tapahtuvaksi, kun suurimmaksi osaksi on aina paskaa. Jos on esim. 15 vuotta paskaa, ja sitten puoli vuotta mukavaa, niin onko odottaminen vaivan väärti? Aina vaan hoetaan, että kyllä se hyvä päivä vielä tulee...mutta sitä samaapa on hoettu jo 20 vuotta. So, what`s the point???
Mutta ap. et ole yksin, meitä on paljon (?) samaa pohtivia.
Mutta pitäisikö sitten neljäsosan suomalaisista eli niitten joilla ei ole ystävää, tappaa itsensä?
Pah, että neljäsosalla ei olisi ystävää...täyttä puppua tuollainen väite! Kyllä ne todella yksinäiset ovat paljon vähemmässä suomen maassa-ja usein päätyvätkin itsariin. Jos ei ole kokenut todellista, raastavaa yksinäisyyttä, ei voi kuvitellakaan, mitä se on.
Tutkimuksessa kysyttiin ihmisten omaa kokemusta. En vähättelisi sitä, jos ihmisellä ei omasta mielestään ole yhtään ystävää. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät samat ihmiset voisi olla esim. naimisissa. Mutta eikö ole vielä surullisempaa, että perheenkin keskellä voi kokea suurta yksinäisyyttä?
Yksinäisyys on suomalainen kansantauti.
Kyllä, olet aivan oikeassa: kenenkään henk. koht. yksinäisyyden kokemusta ei tulisi todellakaan vähätellä! Syvä yksinäisyys ei kuitenkaan mitenkään voi olla niin yleistä, että neljäsosa kansasta sitä kokisi. Tarkoitan sellaista yksinäisyyttä, että ihmisellä ei ole oikeastaan ketään lähellään, ei ketään, kelle soittaa. Suurimmalla osalla suomalaisista on kuitenkin jonkinlainen sos. verkosto turvanaan. Muuten kansa vähenisi aika vauhdilla.
Mutta, se kertoo joka tapauksessa aika paljon nykyisestä yhteiskunnastamme, että niin moni kokee olevansa ilman todellista ystävää. Kyllä, se on surullista.
Oon 18- vuotias tyttö ja olen sairastanut kauan masennusta ja yrittänyt itsaria, haluisitko jutella? mailaa:
[email protected]