Kun poltat hihasi, niin lentääkö teksti sensuurin puolelle vai alkavatko lautaset ja tavarat lennellä? Lasten myötä huomaan tulleeni kärsivällisemmäksi. Vahinkoja sattuu aikuisellekin, joten miksi niistä pitäisi nostaa hirveä meteli. Varsinkin, jos tilanteelle ei voi mitään.
Mieluummin nieleskelen jonkin aikaa, esim. huonoa asiakaspalvelua. Sitä onneksi aika harvoin tulee vastaan. Vissiinkin työpaikat on nykyään niin tiukassa, ettei kukaan tieten tahtoen ilkeile.
En usko, että pahalla saa aikaan hyvää. Mieluumminkin toisin päin. Joku tietysti voi olla niin psykopaatti, ettei edes tajua kohtelevansa toisia "väärin".
Kovemmaksihan maailma on muuttunut - se on totta. Ihmiset ovat enemmän ja enemmän yksin, koska se aitous sieltä sisältä on peitetty totuus.
Mieluummin nieleskelen jonkin aikaa, esim. huonoa asiakaspalvelua. Sitä onneksi aika harvoin tulee vastaan. Vissiinkin työpaikat on nykyään niin tiukassa, ettei kukaan tieten tahtoen ilkeile.
En usko, että pahalla saa aikaan hyvää. Mieluumminkin toisin päin. Joku tietysti voi olla niin psykopaatti, ettei edes tajua kohtelevansa toisia "väärin".
Kovemmaksihan maailma on muuttunut - se on totta. Ihmiset ovat enemmän ja enemmän yksin, koska se aitous sieltä sisältä on peitetty totuus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
huomasin, että paras tapa rauhoittaa "vaikea" asiakas on ystävällinen ja empaattinen asenne.
Tapani toimia oli vaistonvarainen - tunsin, että ihmisellä usein oli ihan jokin muu syy pahaan oloonsa kuin olemassaoleva palvelutilanne.
Työpaikalle ei mielestäni missään nimessä sovi ainakaan työkavereiden keskinäinen "ottelu" asiakkaiden kuullen - sellaistakin olen eräällä työpaikallani aikoinaan joutunut todistamaan...
Kotioloissa olen joskus valitettavasti teräväkielinen (mieheni lausuma), mutta äkkipikaisena tyyppinä lepyn nopeasti ja pyytelen anteeksi, jos tunnen tehneeni ylilyönnin.
Onneksi vanhemmiten olen oppinut monesti miettimään ennen sanomista...mieskin on niin leppoisa luonteeltaan :)))
Luonteeni vaatisi kaiketi (osa-aikaisen) nyrkkeilysäkin - metsäänkään ei voi mennä kiukkuaan huutamaan, kun oravat putoavat puista :O
jos kuitenkin josku päätät mennä metsään huutamaan, tulisin mielelläni mukaan nähdäkseni miten niiden oravien käy :DD
Meidän perheessä on kaksi Härkää, ikävä kyllä ja valitettavasti.
Joskus vaan tulee kamalaa kinaa, ja minähän se dominoiva Härkä olen. Meidän perheessä, nimenomaan. Mies välillä joutuu periksi antamaan, kun ilkeilen että olet nuorempi--->Tee nuoremmakseksi!
Siis yksi ainoa päivä on meillä ikäeroa-minun edukseni.
Aikoinaan, kun yritettiin lapsia "värkätä" ja sain hormonikuureja, oli aivan kamalaa. Heittelin lautasia ikkunasta pihalle kanoineen päivineen ja Hesassa Sampsantietä pikin menivät mustat lautaset iloisesti.
Olen jo sentään rauhoittunut, hihih.
...mitä tietenkin harvoin tapahtuu (hih)... suusta tulee tekstiä, painokelvollista useinmiten, mutta ilkeää, paljon ja nopeassa tahdissa...
Entinen työkaverini sanoi, että saan silloin kilteimmästäkin mummosta raivotautisen tappajan ;D
Kuullostat ihan samanlaiselta kuin minä, joten oletko myös nopea leppymään? Mies aina valittelee
ettei ehdi aina kärryille riidan aiheesta kun olen jo leppynyt;)
...siis sen toisen osapuolen ;D
Kamalaa olla tämmöinen............ heh
että ns. menopaussi tekee naisesta - oudohkon ;)
Toivottavasti emme, siinä vaiheessa, ala potkia mummoja, räyhätä humalassa, nostella miehiä rinnuksista ja irvistellä vastaantulijoille....
Kerran kuussa on aika, jolloin tulee oltua äksympi. Kai se pikku-myy nostaa itsensä esille just silloin. Hetkessä taas sitten vollotuttaa ja ollaan niin herkkää.
Muutaman kerran olen elämässäni suuttunut todella. Silloin huudan kuin hyeena ja heittelen tavaroita, mutta tätä on tapahtunut todella harvoin. Kerran lentänyt lusikat ja haarukat lattialle ja tällaista pientä....
Irvistellä vastaantulijoille *nauraa maha väärässä*
Olisi se näky ;D
Vaan saas nähdä kuinka käy....
mutta minulla taitaa olla kaksi "vihanpitotasoa" =)
kun hihat palaa lievästi meuhkan kuin turkkilainen pyykkimuija!
ja kun hihat palaa lopullisesti olen kuulemma vaarallisen kuuloinen kuin ääni muuttuu jäiseksi ja olemus myös...tällöin taidan olla oikesti "vaarallinen"... tätä jäisyyttä ei tosissaan ole tapahtunut kuin kerran tai kaksi, mutta silloin on leikki kaukana... ;)
Muutoin olen rauhallisen oloinen, joten kanssaeläjilleni muuutos on yllätys, muutun sitten pyykkimuijaksi tai jäävuoreksi!
Ihminen, joka kaiken "paskan" nielee muilta koko ajan, on vaarassa sairastua. Jokaisella meistä on mittamme ja niellyt asiat tulisi voida "suoltaa" ulos suht pian nielemisen jälkeen.
a-e