On se vaikeaa pysyä mukana ihmismassassa. Jos on ollut kauan neljän seinän sisällä, on vaikeaa ottaa yhteyttä kavereihin. Mutta sitten kun saa otteen sosiaalisesta elämästä, ujous alkaa hävitä ja juttelee sellaisillekin vaivattomasti, joihin ei ensimmäisenä missään tapauksessa uskalla ottaa yhteyttä. Siinä sitten iloitsee vähän aikaa, kunnes huomaa taas jäävänsä yksin kun putoaa maailmanmenosta omiin oloihinsa. Tuttuja ajatuksia?
Sosiaalinen elämä
..on mukavaa
6963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ,tuttuja ajatuksia, kun vaan voi olla .Se on minulle hyvin tuttua, että kun saa vähän kiinni sosiaalisesta elämästä, niin kyllä sitä sitten tulee jubailtua vaikka kenelle mitä tahansa, mutta sitten taas huomaakin tippuvansa kyydistä pois ja siinä sitä sitten taas ollaan ...
Toinen juttu mikä minulla on yleistä on se, että kun olen taas lukkiutunut omiin oloihini, niin ajattelen, että olen tehnyt itseni pellen kavereiden edessä ja muutenkaan seurastani ei välitetä, niin tämä tuo sitä tunnetta, että ei halua edes oikeen lähteä minnekään .
Minulla on kyllä syyni olla pois tietyistä paikoista tai näiden ihmisten luota, mutta jokatapauksessa haluaisin saada jostain enemmän sitä tunnetta, että joku välittäisi minusta ..(joku muukin kuin sukulaiset)
välillä on hauskaa ja tuntuu että sosiaalinen elämä on olemassa, mutta sitten taas totuus iskee kun kukaan ei pakollisten kuvioiden ohella kutsu mihinkään. Sitten kun on yksin niin ei enää kehtaakaan änkeä väkisin seuraan tai jatkuvasti ehdotella jotakin tekemistä puolitutuille.
Kerran, jos putoaa sosiaalisen mualiman kärryiltä, niin takasin on vaikea pyrkiä. Nyttemmin alkaa jo tuntua mission imbossiblelta se. Saatana vie. Minne meni nuoruus? Mitä tuli tehtyä ja enen kaikkea mitä ei?
Tottavie yksinäisyys korpeaa. Katkeruus on tässä yhtälössä selviö, jota on turha moralisoida. Yksinäisen ihmisen elämä ei vain ole ihmisarvolle sopivaa elämää. Yksinäisyys ei ole ihmisyyttä.
kyllä siihen sosiaaliseen elämään suht helposti pääsee taas mukaan, kunhan ryhdistäytyy ja näkee vähän vaivaa. toivon vaan että se olisi pysyvää. tuntuu että minulla on niin heikko ote ihmissuhteisiin. helpompaa olisi kai vaan luovuttaa ja hyväksyä, ettei minua ehkä ole tarkoitettu ihmisten keskelle.
Tämähän se taitaa olla, että kyllä siihen mukaan pääseen, mutta tippuu hetken päästä kyydistä .Kunpa se sosiaalinen elämä olisikin pysyvää .
Itse veikkaan, että minulla ei sitten vaan ole mitään sen kummempaa vaikutus valtaa ihmisiin ,että jaksaisivat pitää yhteyksiä .Kai olen luotu yksinäiseksi kulkijaksi jonka kaikki tuntee, mutta kukaan ei hengaa sen kanssa .En mä tiiä, nää nyt on ainakin tän hetkisiä fiiliksiä ...
tuntuu tutulta