suvaitsevaisuudesta

Kyräilijöitä, siunailijoita ja tuomareita tuntuu riittävän... Erilaisuus, massasta poikkeaminen, Persoonallisuus isolla peellä saa aina valtavirrassa uiskentelevien kaunat osakseen. Se taitaa olla yksilöitymisen hinta, mutta loppuviimein varmaankin sen kaiken väärti. Olkaamme ylpeitä itsestämme

useimmilla omaa elämää.
tekosyyksi kaivella muiden elämää voi riittää mikä vain erilaisuus. jos et istu joukkoon, kyllä susta jotain löydetään.
ei auta kuin etsiä omanhenkistä seuraa ja/tai kovettaa nahkansa.
ei haukku haavaa tee, eikä ihan kaikki usko susta kerrottuja juttuja kuitenkaan.
ne jotka uskoo, niillä ei oo väliä.

mua ei ole haukuttu bisseyteni takia, mutta olen joutunut tilanteeseen, jossa useamman kymmenen ihmisen joukko "tiesi" musta ja mun elämästä kaikenlaista.
kollektiivinen tuomitseminen on ihanan juovuttava tunne, samoin se, että pääsee perille jostain "salaisuudesta". ihan kuin olis itsekin uskaltautunut tekemään jotain repäisevää! vaikka sen tuomitseekin, tekee kuitenkin mieli ihan ikkis piikkis riikkisen päästä itsekin kokeilemaan... :-)

ihminen ei oo peto, sillä on vaan tylsää.
yritä ymmärtää.

Juuri viikko sitten menin möläyttämään eräälle ihmiselle, että tykkään myös tytöistä, ja huhhuh, mikä reaktio. Hän meni ihan lukkoon ja paniikkiin, suuttui ja lähti menemään. Ja minusta kun tuntui, että meistä oli tulossa hyvätkin ystävät, ja siksi päätin kertoa asiasta. Mutta ei, nyt hän ei omien sanojensa mukaan tiedä mitä ajatella minusta ja että ällötänkö häntä vai en. Minä hölmö olen myös luullut, että meno olisi muuttunut erilaisuutta suvaitsevammaksi, mutta ehkäpä olenkin elänyt tynnyrissä. Että se siitä ihmisuskosta sitten vähäksi aikaa...