Lähden luotasi pettyneenä - taas. Vilkaisen kelloa kännykässäni, kaksitoista yli yhdentoista illalla. Ainut ääni alkavassa yössä on lumen narskunta kenkieni alla, kun askeleeni muuttuvat tiheämmiksi vaihtaessani juoksuun. "Hitto! Viimeinen metrokin on varmasti lähtenyt jo." Saavun asemalle vain nähdäkseni horisonttiin katoavan vaunujonon. Muistan vain rakkaani antaman neuvon, ennenkuin olin lähtenyt hänen luotaan. "Bussit kulkevat vielä." Niinpä suunnistan lähimmälle bussipysäkille, josta pääsen ydinkeskustaan. Odottaessani kyytiäni yritän unohtaa tapahtuneen, ei - tapahtuneet. Mutta muistot tulvivat väkisinkin mieleeni.
Tapasin sinut ensikerran ollessasi 13, ja minun ollessani 16. Olin vielä ujo pojankoltiainen silloin, mutta siitä huolimatta hymysi kuin pakotti minut tulemaan luoksesi. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, ja huomasin että hänen ystäviään ei tänään näkynyt missään. Oikeastaan, lähin meitä oleva henkilö oli kirjastonhoitaja hyllyjä täyttelemässä. Mietin, että nyt tai ei koskaan. Jokainen ottamani askel lisäsi jännitystäni ja tuntui kuin koko maailma tuijottaisi.
Avausrepliikkini oli ennaltasuunnittelematon ja hutera. Juuri sellainen, mikä tulee ulos kun on tuntenut että vatsassa lentelisi tuhat perhosta. "M-Moi", möläytin. Hän vain vilkaisi minuun, hymyili ja kääntyi taas omiin puuhiinsa. Katsoin ja näin että hänellä oli jokin chat-kanava auki kirjaston koneella. Hän tiesi kuka olen, ja esittelyt olimme jo tehneet aikaisemmin koulussa. Kysyin, kiinnostaisiko häntä lähteä johonkin kanssani. Elokuviin tai johonkin, en tarkalleen enää muista. Minuun katsomatta hän kertoi, että ei ehdi tänään. "Ehkä joku toinen päivä?", kysyin. "Ehkäpä", tuli vastaus samantien kuin tykin suusta. Katsoin kelloani ja oli enää 15 minuuttia aikaa ehtiä kouluun. Taisin loppupäivän ajatella pelkästään häntä.
Tässä on nyt alku, ja kirjoitan lisää jos herättää kiinnostusta.
Tapasin sinut ensikerran ollessasi 13, ja minun ollessani 16. Olin vielä ujo pojankoltiainen silloin, mutta siitä huolimatta hymysi kuin pakotti minut tulemaan luoksesi. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, ja huomasin että hänen ystäviään ei tänään näkynyt missään. Oikeastaan, lähin meitä oleva henkilö oli kirjastonhoitaja hyllyjä täyttelemässä. Mietin, että nyt tai ei koskaan. Jokainen ottamani askel lisäsi jännitystäni ja tuntui kuin koko maailma tuijottaisi.
Avausrepliikkini oli ennaltasuunnittelematon ja hutera. Juuri sellainen, mikä tulee ulos kun on tuntenut että vatsassa lentelisi tuhat perhosta. "M-Moi", möläytin. Hän vain vilkaisi minuun, hymyili ja kääntyi taas omiin puuhiinsa. Katsoin ja näin että hänellä oli jokin chat-kanava auki kirjaston koneella. Hän tiesi kuka olen, ja esittelyt olimme jo tehneet aikaisemmin koulussa. Kysyin, kiinnostaisiko häntä lähteä johonkin kanssani. Elokuviin tai johonkin, en tarkalleen enää muista. Minuun katsomatta hän kertoi, että ei ehdi tänään. "Ehkä joku toinen päivä?", kysyin. "Ehkäpä", tuli vastaus samantien kuin tykin suusta. Katsoin kelloani ja oli enää 15 minuuttia aikaa ehtiä kouluun. Taisin loppupäivän ajatella pelkästään häntä.
Tässä on nyt alku, ja kirjoitan lisää jos herättää kiinnostusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...herättää kiinnostusta. Jatkoa vaan.
...jo kirjottaa jatkoo!!
Muutama viikko oli ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi näin hänet kirjastossa, ja koulussakin vain ehkä ohimennen. Olin päivän viimeisellä ja mukavimmalla oppitunnilla - liikunnantunnilla, kun salin kello näytti viittätoista vaille kahta. Perjantait yleensä olivat lyhyempiä kuin mitkään muut päivät. Olinkin usein jäänyt kotimatkalla miettimään miksi näin saattoi olla, ja mitään muuta vaihtoehtoa en keksinyt kuin että opettajat halusivat päästä pullonsa ääreen rentoutumaan.
Saavuttuani kotiin heitin reppuni eteiseen kenkätelineen viereen, katsoin mitä postia oli tullut ja painuin saman tien kirjastoon. Matkalla kirjastoon mun päähän pulpahti kaikenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä tuli mieleen tietenkin hän. Nousin isot tummat portaat ylös, ja juuri kun olin omissa mietteissäni sydämeni pomppasi melkein kurkusta ulos.
Ovesta ulos saapui vanha rouva koiransa kanssa, ja tuo koira oli pelästyttänyt mut. Vaikkei se mikään suurikokoinen koira ollutkaan - päinvastoin, siitä lähti aivan helvetillinen ääni. Olisi kelvannut vartiokoiraksi varmastikin vain kitansa puolesta. Annoin rouvalle suosiolla tietä, ja menin vasta sitten sisään. En tiennytkään, että koiria saa tuoda kirjastoon sisälle. Sisällä oli melko rauhallista, vain muutama asiakas mitä pystyi yleiskatsaukselta havaitsemaan. Siirryin nuortenosastolle varaamaan internet-aikaa, että näkisin sähköpostini - sekä mahdollisesti hänet.
Internet-aika kesti tunnin verran ja häntä ei näkynyt. Päätin ottaa vielä toisen ajan, jos hän vaikka saapuisi vielä tänään. Mutta turhaan odotin häntä, eikä sähköpostiakaan tullut yhtään. Vedin takin niskaan ja lainaustiskin sekä vessan kautta kotiin. Poikien vessassa paloi sininen erikoislamppu. "Noi on varmaan niitä huumehörhöjä varten", ajattelin. Ulos päästyäni alkoi sataa. Syksy oli tullut jo, ja se näkyi. Pientä tihkua onneksi ei sen enempää.
Mulla ei ollut mitään suunnitelmia täksi päiväksi, ja ajattelin lähteä käymään kaverini Jaakon luona. Jaakko oli hyvin paljon kirjoihin päin. Menestyi koulussa ja omaksui monia hyviä tapoja. Mutta kuitenkin häntä kiusattiin. Kateellisia paskiaisia. Matkalla Jaakon luo näin kenenpä muunkaan kuin HÄNET! - oman ihastukseni kirjastosta. Pitkät vaaleat hiukset ja upeat silmät. Hän käveli minua kohti hitaasti, kantaen reppuaan selässä. Kohdattuamme sain sanotuksi "Moi. Mitä kuuluu?".
Hän oli hieman häkeltynyt tapaamisestamme.
-"Ihan hyvää. Oon just menossa kotiin."
"Voinko mä saattaa sut?" kysyin.
-"No, joo miksei."
Voinhan käydä Jaakolla myöhemminkin, kun ei oltu mitään sovittu täksi päiväksi.
Ja niin saatoin hänet kotiin, joka sijaitsi n. kilometrin päässä omastani. Juttelimme hyvin vähän hänen kotimatkallaan. Tunnelma oli hyvin jännittynyt, eikä puheenaiheita ollut paljoa. Eikä koulustakaan viitsinyt puhua. Perille päästyämme vaihdoimme numeroita ja sanoin että olisi kiva mennä vaikka leffaan joku päivä kaksistaan. Mutta hän ei tuntunut kuulevan kysymystä. Toivotin hyvät illan jatkot ja lähdin kotiin katsomaan lempiohjelmaani.
-- JATKOA SEURAA --