Mulla tuli aikoinaan (yli 10 v sitten) pahat vammat välilihan alueelle episiotomiasta. Molempia puolia leikeltiin, ja lopulta haava aukesi. Olen siitä asti kärsinyt virtsaamis ja ulostamisvaikeuksista. En ole lääkäreille puhunut, mutta nyt viime aikoina olen alkanut uudestaan miettiä, olisiko vammojani sittenkin voitu leikkauksella hoitaa (olin pitkään siinä käsityksessä että ei voi). Asia alkaa olla usein mielessäni ehkä siksi, että pian on viimeiset ajat päättää haluanko enää koskaan toista lasta vai en. Mulla on aika erikoinen ihotyyppi, kasvaa paljon ns. keloidia arpiin ja haavat ei meinaa millään parantua, joten ongelmia oli odotettavissakin.
Haluaisin kuulla, onko minulla kohtalotovereita tämän asian kanssa? Onko muita joille olisi jäänyt pysyviä elämää hankaloittavia vammoja synnytyksestä, ja kuulisin myös mielelläni onko niitä voitu korjata?
Haluaisin kuulla, onko minulla kohtalotovereita tämän asian kanssa? Onko muita joille olisi jäänyt pysyviä elämää hankaloittavia vammoja synnytyksestä, ja kuulisin myös mielelläni onko niitä voitu korjata?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä genitaalialueen ns. synnytysvammoja hoidetaan.Kuten jo totesin, niin hae ihmeessä apua asiaan.Tk-lääkäri voi laittaa sinulle lähetteen kunnaliselle puolelle naistentautien polille jossa asiaa aletaan tarkemmin hoitamaan ja miettimään jatkoja ja mahd. korjausleikkauksia.
Aina jos synnytyksestä toipumisajan -- eli muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen, jälkeen tulee ongelmia esim. virtsaamisen tai ulosteenpidätyskyvyn vuoksi, niin kannattaa ottaa yhteyttä naistentautien erikoislääkäriin ja selvittää leikkaus ym. korjausmahdollisuudet.
Sinun olisi kannattanut jo vuosia sitten alkaa asiaa hoitamaan mutta eiköhän tuo järjstyne vieläkin.
Nyt ei muuta kuin härkää sarvista ja pian :)
että sitten puhutaan,että synnyttäminen on luonnollista naiselle jne. ja kuitenkin moni saa jonkinlaisia vammoja synnytyksessä???En voi kuin ihmetellä!
lisätään vielä tähän se, mikä jäi tuolla sektiokeskustelussa pois, eli esim. pelkopolilla niitä sektion vaaroja & mahdollisia vaikeuksia korostetaan, mutta minulle ei ainakaan kertaakaan puhuttu mahdollisista alatiesynnytyksestä jäävistä vaurioista ym., vaikka niistä yritin aloittaa keskustelua. niitä siis vähätellään ihan "virallisillakin tahoilla" tosi rankasti, vaikka totuus kai on se, että kova pelko voi jo itsessään synnytystä vaikeuttaa ja siten em. vaurioita aiheuttaa.
on ainakin täällä. Keskimmäiseni (nyt 10 vee) kanssa episiotomiasta huolimatta minulle tuli pahoja repeämiä, jotka ovat vasta viime vuotena lakanneet muistuttamasta itseään esim. kuukautisten aikana.
Lääkäri kertoi, että synnytyksessä kudokseen valunut veri voi hankaloittaa vuosia elämää (sen se teki!)ja olla kivulias.
Mene nyt ihmeessä lääkärille! Varmasti nämä repeämät ovat hyvinkin yleisiä, niistä ei vain välttämättä kahvipöydissä puhuta.
Tsemppiä, apu löytyy kyllä!
Mulla tuli synnytyksessä "perinteisten" repeämien (II asteen repeämät) lisäksi sidekudosrepeämiä lantionseudun sisäelimiin, siis virtsarakkoon, kohtuun ja peräsuoleen. Toisin sanoen pysyvät vammat sain alatiesynnytyksestä, ja kaksi kertaa on jo leikattu. Hankalaahan se on, kun elimet valuu ulos, ja vammat vain pahenevat ajan kanssa, niille ei voi itse kotikonstein mitään kun niin "luonnollisesti" ovat tapahtuneet...!! Leikkauksilla on kuitenkin ulosteet saatu pysymään hallitusti sisällä, mikä sinänsä jo helpottaa kovasti.
Lantio oli kyllä todettu ahtaaksi ennen synnytystä, enkä olisi itse halunnut missään nimessä alatiesynnytystä edes kokea. Jouduin siis pakosta alatiesynnytykseen rahojen säästämiseksi ja sairaalan tilastojen kaunistelemiseksi.
Hankalaa näissä hommissa on se, että ensikertalaisille ei kerrota yhtään mitään alatiesynnytysten riskeistä niin vauvan kuin äidinkään osalta. Synnytyksissä saattaa sitten tapahtua mitä tahansa ja nimenomaan ensikertalaiset repeävät lähes takuuvarmasti, ja useimmiten pelkästään kätilön koulutuksen saaneet ihmiset kursivat kokoon sen minkä voivat. Tuskinpa voi edes odottaa että siinä kovin kummoisesti katsellaan mitä ommellaan milläkin lailla saati sitten edes diagnosoidaan kaikkia vammoja. Kunhan vauva on jotenkin saatu revittyä naisen elimistöstä ulos, ja sen jälkeen ei naisen elimistön tilalla ole minkään vertaa väliä muuta kuin naiselle itselleen, joka joutuu kärsimään ja ihmettelemään vaivojaan. Jos nämä asiat kunnolla tutkittaisiin, tilastoitaisiin ja seurattaisiin, saataisiin varmasti melkoisia tuloksia ja tietoja juuri synnytysvammoista, ja ne ovat sellaisia tietoja joita pitäisi ehdottomasti jakaa kaikille ja varsinkin niitä kysyville ihmisille. Eikä sen kummemmasta ole kysymys kuin olemassa olevien faktojen esiin tuomisesta. Luulisi, että naisia itseään ainakin kiinnostaisi tietää ja mahdollisesti jopa pyrkiä vaikuttamaan asiaan niin, että kaikkiin riskitekijöihin kiinnitettäisiin paljon parempaa huomiota, niistä kerrottaisiin ja tutkittaisiin ja pyrittäisiin vaikuttamaan vammoja vähentävästi.
Kyllä tämä Suomen systeemi on todella jostain syvältä emättimen/peräsuolen repeämästä, sillä niin halvaksi on hinnoiteltu naisten ja vauvojen elämä ja elämän laatu. Ja jonkinlaista vastuuta täytyisi saada lääkäreille!!
noin paljon kärsinyt. Tekstisi kuulostaa kovin katkeroituneelta, mutta ehkä syytöksistäsi huolimatta ymmärrät, ettei kaikilla näin ole. Pari asiavirhettä haluaisin korjata: erilaiset synnytyksessä tulleet repeämät kyllä tilastoidaan, edes ensisynnyttäjä ei läheskään aina repeä, kätilöillä on erinomainen koulutus repeämien ompeluun mutta vakavampien repeämien diagnosointia tai korjausta he eivät tee, sitä varten paikalle pyydetään lääkäri.
eipä kyllä näkynyt lääkäriä missään. vaikka mulla tehtiin episiotomia molemmille puolille, niin laitettiin opiskelija ompelemaan! repesihän se sitten. tänään viimeksi sattui arpeen kun istuin, synnytyksestä on nyt 14 vuotta.
joten lakatkaa vähättelemästä vakavia vammoja, niitä tulee eivätkä ne häviä maton alle lakaisemalla!
Kurjaa tosiaan, että olet tollasta kokenut, mutta haluaisin muutaman asian sanoa. Ensinnäkin, jos olet ollut synnyttämässä tuolla asenteella kätilöitä ja opiskelijoita kohtaan, niin en ihmettele, että olet saanut myös osaksesi huonoa kohtelua.
Näinhän sitä sanotaan, että sektiossa olisi enemmän riskejä. Mutta totuushan on myös se, että yhteiskunnalle se on pirun kallista! Joten on varmaa, ettei niitä mielellään tehdä "turhaan", niinkuin ei mitään muutakaan kallista.
kun synnytin olin 17-vuotias LAPSI jota olisi voinut kohdella vähän ymmärtäväisemmin. jos olet itse alalla niin vaihdapa vaikka alaa, koska tunnut kovin tunteettomalta!