Tuntuu että minulla ei ole yhtään todellista ystävää. Lukioaikaisia kaverita näen ehkä kerran kuussa ja silloinkin kun näen heitä tuntuu että he eivät pyydä minua minkään muun kuin velvollisuuden tunnon takia käymään. Porukassa ollaan olevinaan mutta koskaan minun mielipiteitäni ei kuunnella/kysytä tai jos kysyn jotain kukaan ei vastaa jopa se että seisomme jossain kaupungilla tms. ympyrä muodostuu niin että minä jään aina ikään kuin ulkopuolelle (selät käännetään minulle) vastaavasti jos menemme kahvilaan minä olen aina se kenen viereen kukaan ei tule istumaan. Tänään kuulin että he olivat tällä viikolla olleet paikassa johon olen sanonut moneen kertaan haluavani mennä, mikseivät he olleet soittaneet minulle!!!? Tätä he eivät voi selittää millään tavalla! Olen ollut koko kesän yksin kotona, töihin nukkumaan töihin nukkumaan....Huomenna ehkä näemme taas mutta jos sama meno jatkuu lähden suoraan kotiin ja katkaisen välit kokonaan, en jaksa tälläista. Miten toiset ihmiset voivat olla tuollaisia en koskaan jättäisi ketään ulkopuolelle, valehtelisi tai pettäisi ketään. Ihmiset jotka tekevät näin eivät varmasti koskaan ole kohdanneet elämässään vaikeuksia ja ovat aina olleet "suosittuja" ja luulevat olevansa parempia ihmisiä kuin muut. Syksyllä alkaa opiskelut ja toivoisin että voisin löytää sieltä uusia kavereita mutta kun minä en niitä taida koskaan löytää, olen varmasti jotenkin todella inhottava koska kukaan ei jaksa katsoa minua kauaa. Miten helppoa elämä olisikaan jos joku joskus voisi välittää minusta....
katkaisen välit kokonaan!
nainen123
5615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä he eivät ansaitse edes sinua ystäväksesi. Mä olen myös katkaissut välit kokonaan sellaisiin, jotka eivät välitä. Miksi sinunkaan pitäisi yrittää roikkua mukana, jos se kerran vain tuottaa mielipahaa. Kokemuksesta voin sanoa, että uusia ystäviä löytyy. Ja sekin riittää, jos on yksikin hyvä ystävä kuin kymmenen huonoa. Uskon, että uuteen opiskelupaikkaan mennessäsi löydät ystäviä! Ole vain itse avoin ja keskustele rohkeasti toisten kanssa. Kuoreen vetäytymällä ja ajattelemalla, ettei kukaan välitä, et varmasti saakaan ystäviä.
Tsemppiä!
VAIHDA SEURAA!
Vaihda seuraa. Tuo on koettu ja yrittänyt myös analysoida. Ihan turhaan. Jos pidät itsestäsi myös muut pitävät, joten etsi uusia kavereita.
Minullekin on käännetty piirissä selkä ja minunkaan viereen ei oltu tultu istumaan.
Ne suositut, jotka kuvittelevat että ovat parempia ihmisiä kuin muut vain koska eivät ole kohdanneet vaikeuksia ovat pelkästään hyvin HENGETTÖMIÄ.
Tiedän täysin tunteesi! Itselläni aivan sama tilanne.. ehkä pahempi?
Minulla on vain yksi tosi ystävä, joka asuu sadan kilometrin päässä. Tämän lisäksi vanhemmat ja sisko.
Perheeni kanssa olen paljon tekemisissä ja siskoni kanssa vietän paljon aikaa.. Mutta sitten ne ystävät?
Olen tutustunut moniin, muutettuani toiselle paikkakunnalle(olen asunut täällä jo 3 vuotta)
Sekä vanhassa asuinpaikassani, sekä täällä ystävät pian kääntävät selän. Minua ei myös kutsuta minnekään ja kukaan ei kuuntele minun ehdotuksiani. En tiedä, mikä ihmisiä vaivaa..
Katkaisin välit jo yhteen ystävääni, koska hän oli aina puhunut, kuinka ottaa minut ja siskoni kaasokseen, kun hän joskus löytää miehen ja menee naimisiin.. No, kihloihin tämä oli mennyt niin, että näin sormuksen ja kysyin asiasta.. Myöhemmin tavattiin ja kotiin lähtiessään, kertoi menevänsä naimisiin ja kertoi kaksi muuta kaveriaan olevan kaasoja.. Tämä kyseinen kaverini pyysi minua kyllä useasti tapaamaan, mutta jätti aina tulematta tai yhtäkkiä peruikin tapaamisen.