ei ehkä paras palsta aiheelle mutta kun täällä sitä porukkaa tuntuu lappaavan..
Olen totaalisen väsynyt!eilen purskahdin itkemään kun en siis enää jaksanut!potkaisin seinää ja lapsenikin jo sitä säikähti!
mieheni on nyt paiskinut töitä niskalimassa 2kk yli 12h päiviä ja siksi olen niin paljon yksin lapseni kanssa.
päivästä toiseen juoksevia asioita,sitä tyypillistä:pyykkiä,tiskiä,ruokaa,siivousta leikkimistä ja lapsen hoitoa,koiriakin vielä pitänyt lenkittää ja hoitaa..välillä teen jopa 3asiaa yhtäaikaa!
nyt tarvisin jotain neuvoja teiltä äidit miten hoidan itseni kuntoon kun mies jää kesälomalle vkon ajaksi(on lupautunut olemaan lapsen kanssa että saan levätä)mikä teillä on sellainen juttu jolla keräätte voimia?
mieheni ehdotti että menisin lääkäriin puhumaan asiastani mutta en koe sitä tarpeelliseksi tai sitten en vaan näe metsää puilta?
Olen totaalisen väsynyt!eilen purskahdin itkemään kun en siis enää jaksanut!potkaisin seinää ja lapsenikin jo sitä säikähti!
mieheni on nyt paiskinut töitä niskalimassa 2kk yli 12h päiviä ja siksi olen niin paljon yksin lapseni kanssa.
päivästä toiseen juoksevia asioita,sitä tyypillistä:pyykkiä,tiskiä,ruokaa,siivousta leikkimistä ja lapsen hoitoa,koiriakin vielä pitänyt lenkittää ja hoitaa..välillä teen jopa 3asiaa yhtäaikaa!
nyt tarvisin jotain neuvoja teiltä äidit miten hoidan itseni kuntoon kun mies jää kesälomalle vkon ajaksi(on lupautunut olemaan lapsen kanssa että saan levätä)mikä teillä on sellainen juttu jolla keräätte voimia?
mieheni ehdotti että menisin lääkäriin puhumaan asiastani mutta en koe sitä tarpeelliseksi tai sitten en vaan näe metsää puilta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko lapsesi kovin pieni vielä? Mulla oli samat fiilarit lapsen syntymästä n.4kk asti. Nyt poju on 7kk ja kummasti sitä jaksaa paremmin. Mun mies kans painaa töitä. Se käy palkkatyössä, sillä on oma tmi ja sit se rakentaa taloa meille joten aikaa kodille jää tosi vähän. Mä hoidan siivoukset, tiskit, pyykit, vauvan ja koirat mutta olen oppinut että maailma ei siihen kaadu vaikka ois jääny imuroimatta tai pyykit pesemättä.
Mulle rentoutuminen on jo sitä kun mies on kotona ja leikkii pojan kanssa. Mä saan vaan katsella ja istuskella. Mä en kaipaa kotoa pois lähtemistä vaan sitä että vauvan älähdyksiin reagoi joku muu kuin minä ja hoitaa päivärutiineita. Minä voin sitten tehdä muita juttuja rauhassa.
Mut käy shoppailemassa, kavereita tapaamassa ihan rauhassa, vietä remuilta, parturissa, hierojalla yms.
Hauskaa rentoutumislomaa!!
kyllä tutulta kuulostaa kieltämättä =)juuri tuota minäkin kaipaan että joku muu reagoi ja viettää aikaa lapsen kanssa.minäkään en halua kotoani minnekkään lähteä,viihdyn erittäin hyvin täällä mutta kun noi hommat painaa päälle..plaah! mulla on jokin kumma outous sinänsä etten pysty/voi jättää asioita tekemättä!on PAKKO imuroida,on PAKKO pestä pyykkiä.PAKKO,PAKKO,PAKKO!!en ole todellakaan mikään siisteys intoilija vaan häirittee vaan pölypallot jotka nurkissa pyörii,ja kun pojan vaatteet yltäpäältä koiran karvoissa,silloin on pakko tarttua imuriin!minä siis imuroin päivässä n.3kertaa!!
niin,meidän poika täyttää ihan kohta vuoden.että luulis olevan helppoakin mutta kun ei!
Vuoden ikäiset voi olla kovin rasittavia. Mulla on kohta vuoden ikäinen poika ja koko ajan palaa hihat kun sotkee ja tonkii joka paikan, kaatuilee ja roikkuu lahkeissa. Rasittava ikä! Olen myös aika poikki kun mies tekee välillä pitkää päivää. Kotona en jaksa olla montaa päivää putkeen vaan lähden pojan kanssa kaupungille ja kyläilemään. Mulle rentoutuminen on sitä, kun saan nukkua riittävästi ja mies hoitaa pojan ja tekee ruuat.
Yritä relata tuon imuroimisen kanssa. 3 kertaa päivässä on liikaa vaikka oliskin koiria.
ja kaiken lisäksi lapsemme on kovin voisiko sanoa"vaativa",huomion kipeä,eikä takuulla johdu siitä ettei hänen kanssaan aikaa vietetä:jos joku nyt sellaista epäilee etten siivouksiltani yms..kerkeä..esim:ruokaa kun teen ja poika vaatii huomiota aletaan leikkimään "kukkuu-leikkiä"kerkeen käydä äkkiä sekoittamassa pöperöitä ja äkkiä takas nurkalle jossa poika jo odottaa vatsaansa pidellen,koska kurkkaa äiti ja sanoo kuk-kuu!! kaikkea sitä keksii miellyttääkseen lastansa!
nukkua ajattelin minäkin kun siihen on mahdollisuus!saas nähdä meneekö kellonympärys!olen kyllä aika varma että menee..helposti!
jos miehesi on kehoittanut juttelemaan lääkärille asiasta,mene ihmeessä-kuulostaa vakavalta väsymiseltä oireesi. usein itse ei asiaa edes huomaa,ja jos läheinenkin asian on huomannut,olisi sille tehtävä jotakin. eihän se sinua äitinä huononna vaikka et aina jaksaisikaan tai jos masis iskee päälle! usein syyt ovat hormonaaliset ja lääkehoito tarpeen koska aivojen kemiallinen tasapaino ei muutu itsekseen. itse olen saanut apua siitä kun on vastaavassa elämäntilanteessa olevia ystäviä,äitejä joiden kanssa jakaa ilot ja etenkin huolet.ja kovasti antaa voimaa myös se,kun näkee mummin tai tädin leikittävän lapseani ja voi vaan vierestä ihailla miten ihanaa ja arvokasta saammekaan omistaa!
vaikka kerroitkin(ja järki sen jo minulle sanoo) jo viestissäsi ettei minusta huonoa äitiä tee se vaikka en jaksaisi tai tulisi masennus.SILTI päässä kummittelee jokin pelko että aletaan pitää "hulluna"ym..tiedätkö/joku minne mun sitten pitäisi soittaa jos uskaltaudun..tk:seen,neuvolaan?mitä kummaa sanon syyksi? -en jaksa?
ja jo tämä että saan täällä purkaa oloani helpottaa!on vain niin ihanaa tietää(anteeksi nyt vain)että muillakin menee heikosti jaksamisen kanssa..ei vain minulla
joopa,ota yhteys joko omaan neuvolan terveydenhoitajaan,ainakin jos tunnet jo hänet ja luotat paremmin;tai sitten terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja kysyt lääkärinaikaa. syytä sinun ei tarvitse puhelimessa kertoa,se ei vastaanottovirkailijalle kuulu tai jos jotain haluat sanoa,kerro vaikka uupumus syyksi. se on kuules TOSI yleinen vaiva synnyttäneillä naisilla ja moni, joka on sitten viimein ottanut yhteyttä asiantuntijiin ja saanut puhua,tai lääkityksen jos tarve vaatii:on ollut todella helpottunut ja jälkeenpäin tajunnut vasta miten uupunut oli. eli elämänilokin voi olla poissa ja tehtävät on olleet vain suorittamista ja ns.pakkopullaa eli edes leikissä lapsen kanssa ei oikeasti mukana,suorittaa vain. ja juuri sinunlaisesi,mikäli oikein rivienvälistä tulkitsin,täydellisyyteenpyrkivät ja kaikkensa antavat,uupuvat herkimmin. nyt siis huomenna soita vaan rohkeast ja varaa aika-siellä lääkäri osaa arvioida ja jututtaa sinua ja määrätä oikean hoidon jos tarve vaatii.(itse olen alalla töissä)ISO HALAUS sinulle,toiv.tuopi voimaa..kuulostaa että olet superhyvä äiti lapsellesi.
sulle. Voin kyllä lohduttaa sua,että tääläkin on yksi joka on masentunut..välillä jopa olen harkinnut jättäväni kaiken miehen,lapsen,kodin..Jostakin on vain sitten saanut sitä voimaa..Sen voin kyllä sanoa,että älä ihmeessä mee neuvolassa tai muuallakaan sanomaan että et jaksa..se tulee näkymään papereissa aina ja sinusta voi tulla silmätikku ja jos lapsellanne on jotain "ongelmi" niin sehän liitetään heti siihen ettei äiti ole jaksanut. Puhu mielummin ystävillesi, äidillesi ja yritä saada miehesi ymmärtämään sinua. Tsemppiä et todellakaan ole yksin ja ainoa!!!
piti sanoa,että niillä terveydenhuoltohenkilöstöllä on täysi vaitiolovelvollisuus-eli KUKAAN muu kuin lääkärisi ei saa tietää käyntisi syytä..eli "hullun"-leimaa et saa. ja nyt mie meen maaten jo. öitä!
juuri tätä minä pelkäänkin!seuraavaksi varmaan rupeavat kyselemään olenko satuttanut lastani?!yms..utelua ja se on varmasti sama kun lyötäisi puukolla rintaan!.tämä on niin kamalan vaikeaa =(
maaren sanat kyllä auttoivat rohkaisevasti =)ja melkeinpä vetistelinkin..hetken jo ajattelin että soitankin mutta sitten luin sinun txt:in..voi itku!
jo mennyt nukkumaan?mutta nääthän viestini muulloinkin.Kiitos rohkaisevista sanoistasi,aivan tässä silmät vettyy =)
Sanot että "tsemppiä et todellakaan ole yksin ja ainoa" mutta kuitenkin olet sitä mieltä ettei voi ammattilaisille puhua? Kaikki äidit ovat joskus masentuneita ja väsyneitä ja pakko on jaksaa ei se tee kenestäkään huonoa äitiä, on siitä sitten papereissa tai ei! Kyllä se näkyy muista asioista se jos on joku todella huonosti. Turhat syyllisyydet pois arki on muutenkin raskasta.
sinä olet neuvomaan jos itsekään et ole uskaltanut apua hakea.."tekisi mieleni jättää kaikki"-ompa hyvä esimerkki jos ei halua apua hakea kun LUULEE leimaantuvansa!ei ne neuvolassa sinua syyllistä eikä leimaa,vaan pitävät asiakkaan puolta! onhan se kaikkien,etenkin vauvan etu että äiti on kunnossa ja jaksaa!!!
että tuttavani pääsee alan ammattilaisena tutkimaan koneelta tietoja ja huomasi omalta kohdaltaan,että kaikki mitä hän oli puhunut neuvolassa oli kirjattu ylös ja eräänkin lapseen liittyvän asian kohdalla oli kirjoitettu,että äiti on hysteerinen. Neuvolassa tällä äitin "hysteeriseksi" tehdylle asialle ei tehty mitään,mutta kun tuttavani itse meni erikoislääkärille niin johan alkoi tapahtua..."hysteerialle" oli siis aihetta!!!
Mulla on jo 3 lasta ja ensimmäisen kanssa oli ihan samat fiilikset ja pakko myöntää että toisenkin kanssa tuntui melkein yhtä raskaalta mutta nt kun 3 lapsi tuli niin on ollut melkein pelkkää nautintoa (onhan niitä huonojakin päiviä) Olen lopettanut ylimääräisen stressaamisen (heh heh) ainakin melkein. Aika on paras lääke ja jos se ei tunnu tehoavan niin on järkevää kääntyä lääkärin puoleen onhan arki pienen lapsen kanssa raskasta varsinkin kun se on kaikki uutta, mutta uskokaa pois aika menee liian nopeasti joten nauttikaa myös niistä "huonoista" päivistä.
P.S. äiti jolla 3 lasta ja 2 suurta hurttaa
olen jo miettinyt sitäkin että en varmaan uskalla toista tai useampaa lasta edes haaveilla kun jo yhdenkin kanssa kovilla..tai ei siis se lapsi vaan se taakka jota kanna harteillani!tämä kodin pyöritys!
Sä olet todellakin ihan kuin minö vähän aikaan sitten. Musta sun tarvis opetella kestämään pientä epäjärjestystä kodissa...niin mäkin tein ja vaikeaa oli näin perfektionistina oppin kuin opinkin sietämään roskia lattialla ja tavaroita pöydällä. Mutta sen kun opin niiin elämä lapsen kanssa muuttui täysin ja nautinkin enemmän kotona olemisesta kun en enää stressannut sotkusta. Mies sai mut ymmärtämään että mä ajan itteni piippuun jos koitan selvitä kaikesta TÄYDELLISESTI. Mä tiedän koiraperheen arjen...imuroinnin jälkeen lattia on saman näköinen iltaan mennessa. Kuitenkin imuroin vain n. 2-3krt/viikko. Ja täytyy sanoa että parisuhdekin parani kun en enää kulkenut masentuneena kotona ja itkeskellyt elämääni miehelle. Koita jaksaa ja vähän rentoutua arjen askareiden kanssa niin kyllä se siitä.
mun "lomani" alkoi!!! =) =) =) nyt lähdetään vähän kaupungille shoppaileen!ja viettämään koko perhe laatu aikaa!
yhdestä viestistä huolimatta,joka sai minut varpailleen :/ olen päättänyt kuitenkin soittaa jollekkin joka auttaa eteenpäin.en kuitenkaan vielä tänään,enkä varmaan huomennakaan,haluan todellakin vain olla.
olette kaikki halin arvoista porukkaa,kiitos teille rohkaisustani!eiköhän tämäkin mamma tästä selviä..niin ja muutens,en ole imuroinut tänään vielä kertaakaan ;)
niin sitä pitää! nauti pikku lomastasi ja ihanasta perhestäsi ja yritä olla stressamatta.