Oletteko huomanneet miten Suomen armeija on alkanut varustautua nato kelpoiseksi? Aivan turhaa rahojen haaskuuta sanon minä! Muutamista helikoptereista ja hävittäjistä tai "moderneista" tankeista ei ole paljonkaan apua tosipaikan tullen. Niitä pitäisi hankkia reilusti enemmän jotta niillä olisi mitään merkitystä! Jos sota syttyisi, pyrittäisiinkin/pystyttäisiinkin turvaamaan vain helsinki ja muu etelä-suomi. Muutenkin on näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä hyvä muistuttaa että suomen armeijan varustus ei olisi kovin kehuttava jos sota tulisi. Armeijan imagoa kyllä yritetään pitää yllä. Toisaalta onhan se hyvä että kansalaiset eivät oikeasti tiedä näistä asioista mitään vaan pysyvät tyytyväisinä. Eli on olemassa kaksi vaihtoehtoa: turhat superkalliit nato kaluston hankinnat pois määrärahoja viemästä tai sitten vaan rautaa rajalle niin paljon että riittää! Eikä sen tarvitsi olla niin helvetin kallista ja modernia, eihän itänaapurillakaan ole! Määrä korvatkoon "laadun". Kunhan ei tarvitsi ihan "nuijasotaan" lähteä! Ja länsikalusto kun on niin pirun kallista velkaiselle suomelle. Ostaisivat ennemmin kalustoa Kiinasta/Venäjältä huomattavasti halvemmalla. Näiden maiden uusimmat hävittäjät ja tankit eivät ominaisuuksissa häviä länsimaisille tuotteille. Toinen asia sitten on suostuisivatko ne myymään ihan uusinta tekniikkaansa kun suomen poliittinen johto ajaa suomea innokkaasti kohti natoa.
Armeijan kalliit hankinnat eivät ole perusteltuja
reserviläinen
8371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olisi vaara joutua sotaan, alkas Suomi tekemään niitä kalustohankintoja sieltä mistä vaan saa. Menis ruoka kortille ja tavara vähenis kauppojen hyllyillä. Kaikilla ylimääräsillä rahoilla ostettas aseita ja muita tarvikkeita. Sota-ajan talous. Tehtaat alkas varmasti tuottamaan ruutia, rynkkyjä, tykkejä, miinoja sekä hyökkäysvaunuja kellon ympäri.
Ei nämä nykyiset leopardit tai hornetit riitä oikein mihinkään, mutta äkkiäkös niitä lisää hankkis. Täytyyhän aina jokin pelote olla.
Myyjiä löytyy vaikka maa olis jostain syystä boikotissa.
Silti kaikkia firmoja ei pitäs yksityistää, ettei ne kriisitilanteissa karkais ulkomaille. Sillon olis omavaraisuus kunniassa.
löytyyköpä tällaiselta metsäkansalta kanttia ulkopuolista hyökkääjää kohtaan, kun ei normaalissa kanssakäymisessäkään uskalleta kohdata ulkomaalaisia (paitsi humalassa) ja sitä epäisänmaallisuuttakaan ei armeijassa eikä sen jälkeenkään uskalleta ääneen sanoa. Katso sinäkin Roger peiliin ja uskalla sanoa koko kansan häpeällinen tila, jolla ei pahemmin pelotella. Ei riitä, että on pelle(peloton).
Kiinan kalustosta en osaa sanoa, mutta kuljetuspanssarivaunuksi olisi kannattanut ostaa bmp-3 vaunuja
Suomella ei ole tarpeeksi miehiä tähän "määrä korvaa laadun" tyyliin. Meidän on panostettava laatuun. Ei paljon, mutta iskukykyistä kalustoa. Vielä kun miehistön saa koulutettua, niin se on siinä.
Mikä on onkelma? Tiedän kyllä mikä on ongelma.
Nykyinen kalustomäärä on lähinnä koulutuskäyttöön riittävä. Tai no rynkkyjä ja kurkkusalaatteja varmaan on varastossa sodanajan joukoillekin. Uskoisin, että rahaa hankintoihin löytyy siinä vaiheessa, jos tilanne alkaa kiristyä (liian myöhään ei toki saa jättää).
Tätäkin palstaa useasti lukeneena ihmettelen usein, että minkälaista puolustusta ihmiset kuvittelevat tarvitsevansa? Jotenkin vallalla tuntuu olevan käsitys jostain USA:n tasoisista joukoista, jotka voivat _hyökätä_ mihin tahansa maailmassa ja puolustaa maataan ihan missä päin maailmaa tahansa.
Suomen puolustus perustuu laskelmiiin, jossa Suomen _miehittäminen_ ja lopullinen kukistaminen maksaisi viholliselle 3 miljoonaa sotilasta (ottaen huomioon, että Suomalaiset taistelevat viimeiseen mieheen). Tässä tilanteessa Suomi olisi hakattu aivan paskaksi, mutta ei tuollaisiin menetyksiin ole kellään varaa. Toki vihollinen voi pommittaa, yms. mutta se ei miehitystä juurikaan edistä..
Miten puolustus on sitten mahdollista. Ei hyökkäämällä, vaan kaivautumalla syvälle maan sisään, tarkalla (ja suurella) tykistöllä ja hyvällä johtamisella. Sissisotaa pois sulkematta. Niin, ja tietenkin Suomella on jalkaväkimiinoja kilometrin kaistalle 10cm välein koko itärajalle, että antaa tulla vaan..
Niin ja kerrotaanpa siitä tykistöstä vielä.. Muinaisuudessa jos 8 hengen ryhmän lähelle osui tykistön kranaatti, yksi henkilö sai keskimäärin yhden sirpaleen. Nykyisin 10 hengen ryhmä saa kranaatin lähelle, niin jokainen saa keskimäärin 8 sirpaletta, eli tiedoksi, että nuo kranaatit ovat nykyään huomattavasti tehokkaampia, kuin yleisesti luullaan.. Toinen juttu on se, että Suomella on omakohtaisia kokemuksia siitä, että tykistö on sodanjumala. Tämmöistä of the record tietoa, että Suomella on enemmän tykistöä kuin muilla pohjoismailla yhteensä ja ottaen huomioon nykyisen tiedonsiirron ja tykkien tarkkuuden, niin keskitetyllä tulella niillä moukaroidaan 20-40km päässä paskaksi ihan mitä tahansa.
Ja noista tarvehakinnooista vielä.. Onko tosiaan vallalla luulo, että noita ostoksia tehdään kuin Red Alertissa ikään? Ei tod., vaan kyllä ne perustuvat vähän parempaan tietoon ja ammattitaitoon, kuin tämän palstan reserviläisillä on saatavilla..
Hmm, en todellakaan ole mikään sotahistorian asiantuntija / militaristi, myönnän sen heti, mutta itselläni on sellainen mielikuva, että Suomen verrattain hyvä puolustuskyky jatkosodan aikaan johtui talvisodan aikana viholliselta käyttöönotetusta kalustosta (tykit,aseet) ja talvisodan veteraaneista, joilla oli tuoreessa muistissa, mitä oli 'todellinen' sodankäynti vihollista vastaan.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten puolustusvoimat nykypäivänä ylläpitää joukkojen riittävää koulutusta, jos se 'todellinen' kokemus sodan kauhuista ja perusselviytymistekniikasta ymmärrettävästi puuttuu? Kuitenkin esim. itänaapurimme käy jatkuvaa sotaa milloin missäkin, mutta Suomella on joukkoja ainoastaan YK-joukoissa. Riittääkö se oikeasti?
Okei, muistanhan minäkin armeija-ajoilta ja eräänkin kilometrin jekkulankaa virittäneenä, että 'tuleen ei jäädä makaamaan', 'pidetään se perse maassa' :) ja että 'aseen olleessa epäkunnossa, lyödään vihollinen vaikka kenttälapiolla', mutta entäpä sitten, jos tähän _oikeasti_ jouduttaisiin?
En tiedä, muut tällä kanavalla ovat varmaan tosi sankareita, mutta itse voisin väittää, että ainakin minulla olisi vaarana lipsahtaa kakka housuun ensimmäisen kranaatin iskeytyessä turhan lähelle. Sama varmaan muillakin, mutta eivät vaan tunnusta. Siis miten hallita kuolemanpelko taistelukentällä? Osaako tähän joku 'tyhjentävästi' vastata? :)