onko tää jo joku syömishäiriö..?

kiitos rohkasevasta vastauksesta! kai se on pakko jollekin tästä asiasta puhua, mut kun ei millään tahtois ;/ oon nimittäin ulkoisesti iloinen, sosiaalinen ihminen, jolla ei oo minkäänlaisia ongelmia.. kyllähän kaverit ja perhe aina sanoo että vähennä reenaamista, mut ne luulee että teen sitä ainoostaan siks et se on hauskaa.. kiitos vielä viestistäs, ja paljon voimia sinullekin!!

teenage_ kirjoitti:

kiitos rohkasevasta vastauksesta! kai se on pakko jollekin tästä asiasta puhua, mut kun ei millään tahtois ;/ oon nimittäin ulkoisesti iloinen, sosiaalinen ihminen, jolla ei oo minkäänlaisia ongelmia.. kyllähän kaverit ja perhe aina sanoo että vähennä reenaamista, mut ne luulee että teen sitä ainoostaan siks et se on hauskaa.. kiitos vielä viestistäs, ja paljon voimia sinullekin!!

näytitkin tavallaan jo päättäneen tän keskustelun noihin kiitoksiin mutta toteampa vaan, että painiskelen juuri saman ongelman kanssa.

Ensiapua olen saanut sylin keskustelupalstalta. Tänään idioottina olin jo varaamassa aikaa terveysasemalta tilanteen arviointia ja mahd. lähetteitä varten, mutta eihän täällä (pk-seudulla ainakaan) nyt kesällä mikään toimi.

Hoitoon siis päivystyksen kautta.

Omalla kohdallani avun hakeminen on viivästynyt juuri siitä syystä, että en ole pitänyt itseäni jote´nkin "riittävän" sairaana.

Olen myös ahmija ja kompensoin liikunnalla. Tää kombo on jotenkin kauhean häpeällinen ja siksi sekä liikun että syön "salassa". Esim. mennessäni salissa saatan sanoa esim. menoihin kysyville kavereille jotain ihan muuta. Opiskelijan lempiselitys; opiskelujutut...

Mutta sinulle jo vastanneesseen viitaten, niin ei ole tervettä, että ajattelu pyörii ruoan ja syömisen ympärillä. Itse olen myös _viimein_ tajunnut tämän ja hemmetin onnellinen siitä.

teenage_lle kirjoitti:

näytitkin tavallaan jo päättäneen tän keskustelun noihin kiitoksiin mutta toteampa vaan, että painiskelen juuri saman ongelman kanssa.

Ensiapua olen saanut sylin keskustelupalstalta. Tänään idioottina olin jo varaamassa aikaa terveysasemalta tilanteen arviointia ja mahd. lähetteitä varten, mutta eihän täällä (pk-seudulla ainakaan) nyt kesällä mikään toimi.

Hoitoon siis päivystyksen kautta.

Omalla kohdallani avun hakeminen on viivästynyt juuri siitä syystä, että en ole pitänyt itseäni jote´nkin "riittävän" sairaana.

Olen myös ahmija ja kompensoin liikunnalla. Tää kombo on jotenkin kauhean häpeällinen ja siksi sekä liikun että syön "salassa". Esim. mennessäni salissa saatan sanoa esim. menoihin kysyville kavereille jotain ihan muuta. Opiskelijan lempiselitys; opiskelujutut...

Mutta sinulle jo vastanneesseen viitaten, niin ei ole tervettä, että ajattelu pyörii ruoan ja syömisen ympärillä. Itse olen myös _viimein_ tajunnut tämän ja hemmetin onnellinen siitä.

keskustelua saa tietty jatkaa jos kiinnostaa, oon vaan ja ainoastaan kiitollinen siitä :)
en nyt kyllä oikein tiedä kenelle puhua asiasta.. entä jos tää onkin vaan jotain ohimenevää ja sit huolestutan ihmisiä turhaan? uhkaako ahmiminen terveyttä pahastikin, jos kuitenkin on normaalipainoinen ja harrastaa sitä liikunta reilusti? :/

teenage_ kirjoitti:

keskustelua saa tietty jatkaa jos kiinnostaa, oon vaan ja ainoastaan kiitollinen siitä :)
en nyt kyllä oikein tiedä kenelle puhua asiasta.. entä jos tää onkin vaan jotain ohimenevää ja sit huolestutan ihmisiä turhaan? uhkaako ahmiminen terveyttä pahastikin, jos kuitenkin on normaalipainoinen ja harrastaa sitä liikunta reilusti? :/

Moi! ymmärrän todellakin, ettet haluaisi puhua asiasta kenenkään kanssa. se jotenkin hävettää ja sitä alkaa sitten miettiä, että onko mulla edes mitään ongelmaa... jos vaan tykkään herkutella välillä, niin mitä pahaa siinä on!? eipä siinä mitään pahaa olekaan! suklaapatukka tai jätski silloin tällöin on aivan normaalia ja sallittavaa, mutta jos et pysty pitäytymään siinä yhdessä patukassa, vaan alkuun päästyäsi et pystykään enää lopettamaan, vaan menee vähän överiksi joka kerta ja sitten jälkeen päin kaduttaa, silloin on kyseessä jo pienoinen ongelma! en halua todellakaan pelästyttää sinua tai turhaan syytellä, että sulla on syömishäiriö... haluaisin vaan muistuttaa, että ahmiminenhan ei todellakaan ole normaalia! eihän se ole enää mikään nautinto, että vetää itsensä niin täyteen herkkuja, että myöhemmin on paha olo!? ja ei kai sekään mikään ongelma ole, jos kerran pari ahmii, toivon vain, että mietit edes yksiksesi, ellet pysty asiasta kenenkään kanssa puhumaan, että jääkö ahmiminen todellakin vain pariin kertaan!? minä ajattelin samalla tavalla aikoinani, mutta sitten siitä tulikin paha tapa... josta en ole vieläkään päässyt eroon. ja loppujen lopuksi ei enää painokaan ole pysynyt kurissa, vaikka urheilenkin paljon. minäkin vaikutan varmasti ulospäin ihan terveeltä ihmiseltä (mitä nyt olen vuosien varrella vähän lihonnut!), olen sosiaalinen ja iloinen. periaatteessa elämässäni on kaikki hyvin, mutta sisimmässäni tiedän, että kaikki ei ole kunnossa, tämä tauti on varjostanut elämääni jo monen vuoden ajan ja tuntuu siltä, että olen ihan idiootti, kun mulla ois mahdollisuudet vaikka mihin, ja pilaan oman, ainoan elämäni tällä tavalla. mutta tosiaan, en halua sua syyllistää turhaan mistään. toivotaan, että sun tapauksessa ei olisi kyse syömishäiriöstä! mutta mieti silti, mitä järkeä siinä ahmimisessa on, eihän siitä mitään hyötyä ole, ja vaarana on kuitenkin, että jospa siitä syntyykin ongelma! tsemppiä sulle edelleenkin! kirjottele ihmeessä tuntemuksistasi tänne, jos siltä tuntuu. mä "neuvon " mielelläni, jos siitä vaan yhtään on apua :)

eihän tässä ollut painoindeksistä kyse!!!!