Hellät kädet herättävät hiilloksen
hiljalleen pois hiipuneen
Suudelma saa sydämen sykähtämään
tiheään tahtiin sykkimään
Kauniista hetkestä jää ikävä
tuon syvän tunteen pitävä
Jos uudelleen ei nähdä saa
tunnetta pääse tuntemaan
Rakkaus repii, raastaa rintaa
painuu syvemmälle pintaa
Olo tuntuu tuskaiselta
sydän kaipuusta hellältä
jos ei uudelleen nähdä saa…
hiljalleen pois hiipuneen
Suudelma saa sydämen sykähtämään
tiheään tahtiin sykkimään
Kauniista hetkestä jää ikävä
tuon syvän tunteen pitävä
Jos uudelleen ei nähdä saa
tunnetta pääse tuntemaan
Rakkaus repii, raastaa rintaa
painuu syvemmälle pintaa
Olo tuntuu tuskaiselta
sydän kaipuusta hellältä
jos ei uudelleen nähdä saa…
Vastaukset 2
Vanhimmat
hiljaisia puroja
epätoivon jokia
valuu pitkin kasvojani
tuskaiset nuotit
tanssivat pitkin ihoani
harmaana ja haikeana
ilmassa väristen
ikäväni soittaa
vanhaa lauluaan
mieleni kätköistä
kaivan katseesi
tunteista tummuneen
aavekäsi silittää
polttavaa ihoani
uudelleen ja uudelleen
aika muuttaa muotoaan
kohtalon virta
sinut rakkaani
säälimättä, säästämättä
vei luotani
koskaan en saa
siipiesi suojaa
takaisin
kiitos kauniista runostasi...
Älä anna valtaa epätoivolle
älä iloa suo harmaudelle
ilmassa on väreilyä
vanhan laulun taikaa
Tunteista tummuneen katseen
aaveet läsnä, ihollasi
aika tekee tehtävänsä
kohtalolla omat oikkunsa
sääli on sairautta
pois karkoittavaa
Koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan!
Sillä aina on toivoa päästä siipien suojaan!
Kiitos itsellesi kauniista runovastauksesta!