Mistä ahdistusolotilat tulevat ihmiselle? Miksi jokin tilanne laukaisee ahdistuksen? Miten ahdistuksesta voisi päästä eroon? Lähinnä sitoutumisenpelosta.
Ahdistuksesta eroon
miten?
3980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eräs pääsääntö on, että välttää ahdistusta niin paljon kuin mahdollista. Välillä (tai aina?) ahdistava tunne kertoo, että se tilanne on uhkaava omaa minuutta kohtaan. Että jos vaan jatkaa tehden sellaista mikä ahdistaa niin oma minuus saattaa pidemmän päälle lähteä vaurioitumaan. En tiedä onko tämä yleistettävissä kaikkiin tilanteisiin ja kaikkeen ahdistavaan, mutta toisaalta kyllä mä ainakin vältän ahdistavaa ihan tiedostamattakin ja jollei ole pakko sietää. Eli ihminen tekee sitä mikä hyvältä tuntuu ja välttää sitä mikä tuntuu pahalta.
Toisaalta minulla myös on kokemusta siitä, että ahdistuksen sietämisestä ei koskaan ole seurannut muutakuin suurempaa ahdistusta.
Ahdistuksesta voi päästä eroon puhumalla siitä pahiten ahdistavasta tilanteesta jonkun luotetun kanssa. Yksin tuon pohtiminen ei ole hyvä juttu.
Mutta toisen pitää myös osata kuunnella eikä vain alkaa omia juttujaan selittää. No jokainen tietää kyllä kenen kanssa omista ahdistavista asioista
voi puhua.
Joku tilanne laukaisee ahdistuksen koska se merkitsee sulle jotain uhkaavaa jollain tavalla.
Vältteleminen on kyllä tehokasta. Jos et mene tilanteeseen, et ahdistu. Hieman liiankin tehokasta, sillä siinä alkaa helposti vähenksyä muita ahdistuksen lievityskeinoja. Miksi mennä pitkäkestoiseen terapiaan, kun saa avun heti välttämällä tilanteen?
Valitettavasti välttely johtaa tehokkuudestan huolimatta usein umpikujaan. Siinä joutuu helposti ns. välttelykierteeseen.
Ensin vältellään itse ahdistavia tilanteita.
Sitten vältellään sellaisia tilanteita, jotka eivät itsessään ole ahdistavia, mutta saattavat muuttua sellaisiksi.
Sitten vältellään sellaisia tilanteita, jotka eivät ole laisinkaan ahdistavia, mutta oma villi mielikuvitus tekee ne sellaisiksi.
Itselleni ei noin ole käynyt kuitenkaan koskaan, mutta enpä epäile etteikö noinkin voi käydä. Minulla ilmenee tällä hetkellä suurin ahdistus ihan sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Hyvin monen lähes kaikkien ihmisen kanssa vaan ahdistun enkä voi mitään, vaikka kuinka koetan olla oma itseni.
On vain ani harva ja hyvin läheinen sekä pitkäaikainen tuttava joiden seurassa en ahdistu. Ne jotenkin osaavat antaa mulle ainakin tilaa. Osaavat olla hiljaa riittävän paljon. On aika paha mennä töissäkin sanomaan, että oleppas nyt hiljaa tms. Myöskään he eivät ole agressiivisia ihmisiä. Kaikkein eniten kait ahdistun agressiivisten ihmisten seurassa. Tunnistan pienen pienetkin agressiivisuuden vivahteet. Olen kertakaikkiaan tullut tuolle tunteelle aivan allergiseksi isästäni ja isosiskostani johtuen.
Joten mielummin välttelen mahdollisimman paljon ihmisiä joiden seurassa ahdistun ja toivon, että terapia jossa olen tuo helpostusta tilanteeseen. Toisaalta kaipaan yli kaiken sellaista sosiaalisuutta ja läheisyyttä.