Olen tämän viikolopun aikana mahdollisesti saanut elämäni ensinmäiset paniikkikohtaukset. Olo on, että minussa olisi jotain vikaa. Enkä itse asiassa ole varma ovatko nämä kohtaukset olleet paniikkikohtauksia. Olen lukenut netistä tietoa asiasta ja omasta mielestä mun oireet viittaa paniikkikohtaukseen. Ensinmäisen kohtauksen sain, kun olin menossa nukkumaan. Koska sinä iltana poikaystäväni oli jotunut kahden vanhemman miehen kanssa sana harkkaa ja pieneen painiin, ei kumminkaan mihinkään nyrkki tappeluun. Ja kun tämän jälkeen olimme lähtemässä jatkoille nämä miehet yllättivät meidät uudestaan ja sillon olimme vain kahden heidän kanssaan (ensimmäisessä yhteen otossa oli myös poikaystäväni kavereita) en osannut muuta tehdä kun ola välissä ja rauhoitella miehiä ja soitaa poikaystäväni parhaimmalle kaverille. Poikaystäväni kaverit tulivat takaisin paikalle ja asia saatii sovittua anteeksi pyynnöllä. Sain poikaystäväni hänen kaverinsa autoon ja sanoin viekää hänet kotiinsa (emme asu yhdessä) ja että minä jatkan yksin kotiini. Heti kun poikaystäväni oli lähteny kavereittensa kanssa aloin ajatella, että en itse pystynyt tekemään mitään, vaikka olen harrastanut itsepuollustus lajeja nyt 6 vuotta. Olin ymmälläni ja ajattelin, että kisoissa pystyn tekemään mitä vain, mutta en tosi tilanteessa. Sitten kotimatkalla tavoittelin ystäviäni ja kerroin heille illan kulun ja vähän siinä itkeskelin, mutta kaikki oli kumminkin ok, kenellekkään ei mitään sattunut. Kotiin päästyäni olin normaalisti käymässä nukkumaan kun sain paniikkikohtauksen jalkani muuttuivat hyvin jännityneiksi, tuli kumma tunne, jonka luulin vain johtuvan alkoholista, sydän hakkasi, haukoin henkeä ja tuntui kuin ilmaa ei tulisi sisään, tuli hätä, että pakko saada happea, kyyneleet lähtivät tulemaan kun ajattelin, että kukaan ei voi auttaa minua kun olen yksin ja henki ei kulje. Haukoin ilmaa aikani kunnes rupesin rauhoittumaan. Onko tämä paniikkikohtaus vai jotain muuta?
Sitten sain seuraavan kohtauksen tänä iltana töissä. Suljemme kello 23.00 ja olin jo kymmentä vaille laskemassa kassaa. Olemme liikeessä aina yksin joka vuorossa. Olin keksittynyt rahojen laskuun enkä huomannut, että sisään tuli vakio asiakkaamme. Hän tervehti ja pelästyin valtavasti kun en ollut kuullut hänen tuloaan. Totta kai hän pyyteli anteeksi ja minäkin siinä naurahtelin että miten mä ny tolleen pelästyn. Hän lähti ja menin sulkemaan ovet. olin kävelmässä tiskin taakse kun alkoi tuntua oudolle, aivan niin kuin kaikki hidastuivat, radion ja tuulettimen ääni kaikkosi enkä kuullut muuta kuin sydämmen lyöntini jotka tihevinät jakuvasti. Jalkojen lihakset jännittyivät. Pääsin takahuoneesen kun rojahdin maahan haukkomaan henkeä, tuntui taas että ilmaa ei mene sisään. Menin entistä paniikkiin kun ajattelin että en saa happea. Haukoin henkeäni, sydän pamppaili ja tunsin joka iskun. Hetken kuluttua aloin rauhoittua ja minulle tuli hyvin veltto ja kykenemätön olo. Istun pitkään lattialla ja aloin ajttelemaan, että jos näitä tulee useammin, muiden nähden. En ole kertonu näistä kohtauksisä kenellekkään. Ja nyt toivoisin, että joku voisi kertoa minulle näistä. Jatkuuko nämä, pahenevatko? Nämä kohtaukset pelottavat minua myös sen takia, että olo joka minulle tänään tuli oli samanlainen kuin verensokeri olisi matalalla. Olen diabeetikko ja pelkään, että kohtaukset voisivat tuottaa minulle shokki kohtauksen. Onko ketään diabeetikkoa jolla on myös paniikkihäiriö, että miten paniikkikohtaukset ovat vaikuttaneet diabetekseen? Kiitos kaikille jotka viitsivät vaivaantua, sillä tämä on minulle uusia ja peottava asia.
Sitten sain seuraavan kohtauksen tänä iltana töissä. Suljemme kello 23.00 ja olin jo kymmentä vaille laskemassa kassaa. Olemme liikeessä aina yksin joka vuorossa. Olin keksittynyt rahojen laskuun enkä huomannut, että sisään tuli vakio asiakkaamme. Hän tervehti ja pelästyin valtavasti kun en ollut kuullut hänen tuloaan. Totta kai hän pyyteli anteeksi ja minäkin siinä naurahtelin että miten mä ny tolleen pelästyn. Hän lähti ja menin sulkemaan ovet. olin kävelmässä tiskin taakse kun alkoi tuntua oudolle, aivan niin kuin kaikki hidastuivat, radion ja tuulettimen ääni kaikkosi enkä kuullut muuta kuin sydämmen lyöntini jotka tihevinät jakuvasti. Jalkojen lihakset jännittyivät. Pääsin takahuoneesen kun rojahdin maahan haukkomaan henkeä, tuntui taas että ilmaa ei mene sisään. Menin entistä paniikkiin kun ajattelin että en saa happea. Haukoin henkeäni, sydän pamppaili ja tunsin joka iskun. Hetken kuluttua aloin rauhoittua ja minulle tuli hyvin veltto ja kykenemätön olo. Istun pitkään lattialla ja aloin ajttelemaan, että jos näitä tulee useammin, muiden nähden. En ole kertonu näistä kohtauksisä kenellekkään. Ja nyt toivoisin, että joku voisi kertoa minulle näistä. Jatkuuko nämä, pahenevatko? Nämä kohtaukset pelottavat minua myös sen takia, että olo joka minulle tänään tuli oli samanlainen kuin verensokeri olisi matalalla. Olen diabeetikko ja pelkään, että kohtaukset voisivat tuottaa minulle shokki kohtauksen. Onko ketään diabeetikkoa jolla on myös paniikkihäiriö, että miten paniikkikohtaukset ovat vaikuttaneet diabetekseen? Kiitos kaikille jotka viitsivät vaivaantua, sillä tämä on minulle uusia ja peottava asia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon 100% varma että sulla on paniikkihäiriö nyt kun oot tunnistanu ensimmäiset kohtaukset mene viipymättä lääkäriin ja ota itsellesi mieliala lääkitys jos kohtaukset ei häviä kuukaudessa.
Paras tapa hoitaa paniikkihäiriö on vaan mennä lääkäriin ja ottaa lääkkeet itse kamppailin vuoden ilman mitää´n ja on ollu semmosta tuskaa että huhhu. Mutta nyt sain lääkkeet ja olo alkaa helpottaa.. Mitä kauemmin paniikkihäiriö on hoitamatta niin sitä vaikeammaksi se menee..