Tarinan ensimmäinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017767335
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017872718
----------
Deliverance nukahti sohvalle stereoiden jäädessä soittamaan musiikkia hijaisella. Hän näki unta, että taloon tunkeutuisi joku hänelle tuntematon ihminen, joka tulisi muuttamaan hänen elämäänsä... Hän kuuli unensa läpi äänen, jota hän ei ollut kuullut koskaan aiemmin...
"Anteeksi, oletteko te Deliverance Payne, Winona ja David Paynen tytär?" Del havahtui unestaan ja huomasi hahmon edessään.
"Öh, anteeksi?" Del kysyi. Olo oli sekava ja uninen.
"Oletko sinä Deliverance Payne?" Del näki nyt naisen kasvot, ne olivat ystävälliset, vaaleat hiussuortuvat kehystivät kauniita kasvoja, ja vihreät silmät olivat kysyvät.
"Olen", Del jatkoi ja meinasi kysyää kuka nainen oli, mutta vieras ehti esittäytyä ensin.
"Tapaamme siis vihdoinkin. Olen Rosalyn Payne, isäsi serkku", nainen esittäytyi.
"Ai, päivää... Tai siis iltaa", Del sanoi sekavana.
"Anteeksi, että tulin tänne näin myöhään. Mutta minulla oli pakko... Minulla oli tunne, että oli pakko tulla..."
"Pakko?"
"Voi, se on pitkä tarina. Voisinkohan minä millään jäädä tänne kotiisi pariksi päiväksi?"
"No tuota..." Del epäili. Eihän hän voinut olla missään nimessä varma, että tämä nainen, Rosalyn, olisi hänen isänsä serkku, etenkään kun hän ei ikinä ollut tiennytkään että hänen isällään oli sukulaisia täällä!
"Tämä on varmaan outo tilanne, mutta minä en tiedä miten voisin todistaa sen, että olen sukua sinulle, mutta.."
"Jos mentäisi keittiöön juttelemaan?" Deliverance kysyi. Hänen olonsa oli yhä hieman sekava.
"Totta kai, Deliverance."
"Muuten, voit kutsua mua Deliksi. En ole tottunut tuohon Deliveranceen."
"Ahaa, selvä", nainen sanoi hymyillen. "Minua voit kutsua Rosaksi." Del nyökkäsi ja johdatti naisen keittiöön.
"Istu vaan alas. Mä keitän meille kahvia." Ajatukset vilisivät Delin päässä. Ensin hän näkee kummallista unta, tuntematon sukulainen ilmestyy hänen kotiinsa...
"Muistutat kovasti äitiäsi", nainen keskeytti Deliverancen ajatukset.
"Öh, niin, sitä mieltä kaikki ovat, kaikki jotka tunsivat äitini..."
"Hän oli ihana ihminen."
"Niin... Miten sinä tunsit heidät? En muista ikinä nähneeni sinua."
"Minä näin sinut viimeksi, kun olit vauva. Olit niin suloinen! Vanhempasi palvoivat sinua", Rosa kertoi.
"Mä luulin ettei mulla ole sukulaisia."
"Minä olen asunut täällä monta vuotta, mutta olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt käymään täällä päin. Asun ihan kaupungin laidalla ja työskentelen lainvalvonta-alalla."
"En edes muista että olisin ikinä nähnyt sinua."
"Olen ollut niin kiireinen, ettei aikani paljon riitä tapaamaan naapuruston simejä", Rosa sanoi vienosti hymyillen.
"Ahaa", Del sanoi ja mietti, vaikka hän oli monesti kierrellyt kaupungilla, hän ei muistanut ikinä nähneensä naista. "Miten en ole ikinä ajatellut, että täällä on simi, jolla on sama sukunimi kuin minulla?"
"Olen ollut monta vuotta naimisissa erään miehen kanssa. Nyt... Erosimme ja otin vanhan sukunimeni takaisin", Rosa sanoi.
"Ai.. Anteeksi", Del sanoi hiljaa.
"Ei se mitään. Mieheni oli täysi ääliö. Hän ei halunnut kanssani lapsia, vaikka kuinka minä halusin, sitten tajusinkin että se naistenmies tapaili monia muita naisia, vielä meidän omassa kodissamme!"
"Kamalaa", Del totesi ja mietti, että semmoiset miehet saisivat kadota Simlandiasta kokonaan.
"Siksi oikeastaan tulin tänne. Minulla ei ollut muuta paikkaa, koska asunnon pystyn saamaan vasta parin päivän kuluttua, tämä kaupunki kun on aina niin täynnä."
"Saat viipyä niin pitkään kuin haluat", Del sanoi, hän alkoi olla varma, että nainen tosiaankin oli sukua hänelle.
"Kiitos, olet yhtä hyväsydäminen kuin vanhempasi", Rosa sanoi hymyillen ja hörppäsi kahvistaan.
----------
Tuli kyllä hieman lyhyt osa. Kaikenlaista kommenttia saa laittaa! :)
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017872718
----------
Deliverance nukahti sohvalle stereoiden jäädessä soittamaan musiikkia hijaisella. Hän näki unta, että taloon tunkeutuisi joku hänelle tuntematon ihminen, joka tulisi muuttamaan hänen elämäänsä... Hän kuuli unensa läpi äänen, jota hän ei ollut kuullut koskaan aiemmin...
"Anteeksi, oletteko te Deliverance Payne, Winona ja David Paynen tytär?" Del havahtui unestaan ja huomasi hahmon edessään.
"Öh, anteeksi?" Del kysyi. Olo oli sekava ja uninen.
"Oletko sinä Deliverance Payne?" Del näki nyt naisen kasvot, ne olivat ystävälliset, vaaleat hiussuortuvat kehystivät kauniita kasvoja, ja vihreät silmät olivat kysyvät.
"Olen", Del jatkoi ja meinasi kysyää kuka nainen oli, mutta vieras ehti esittäytyä ensin.
"Tapaamme siis vihdoinkin. Olen Rosalyn Payne, isäsi serkku", nainen esittäytyi.
"Ai, päivää... Tai siis iltaa", Del sanoi sekavana.
"Anteeksi, että tulin tänne näin myöhään. Mutta minulla oli pakko... Minulla oli tunne, että oli pakko tulla..."
"Pakko?"
"Voi, se on pitkä tarina. Voisinkohan minä millään jäädä tänne kotiisi pariksi päiväksi?"
"No tuota..." Del epäili. Eihän hän voinut olla missään nimessä varma, että tämä nainen, Rosalyn, olisi hänen isänsä serkku, etenkään kun hän ei ikinä ollut tiennytkään että hänen isällään oli sukulaisia täällä!
"Tämä on varmaan outo tilanne, mutta minä en tiedä miten voisin todistaa sen, että olen sukua sinulle, mutta.."
"Jos mentäisi keittiöön juttelemaan?" Deliverance kysyi. Hänen olonsa oli yhä hieman sekava.
"Totta kai, Deliverance."
"Muuten, voit kutsua mua Deliksi. En ole tottunut tuohon Deliveranceen."
"Ahaa, selvä", nainen sanoi hymyillen. "Minua voit kutsua Rosaksi." Del nyökkäsi ja johdatti naisen keittiöön.
"Istu vaan alas. Mä keitän meille kahvia." Ajatukset vilisivät Delin päässä. Ensin hän näkee kummallista unta, tuntematon sukulainen ilmestyy hänen kotiinsa...
"Muistutat kovasti äitiäsi", nainen keskeytti Deliverancen ajatukset.
"Öh, niin, sitä mieltä kaikki ovat, kaikki jotka tunsivat äitini..."
"Hän oli ihana ihminen."
"Niin... Miten sinä tunsit heidät? En muista ikinä nähneeni sinua."
"Minä näin sinut viimeksi, kun olit vauva. Olit niin suloinen! Vanhempasi palvoivat sinua", Rosa kertoi.
"Mä luulin ettei mulla ole sukulaisia."
"Minä olen asunut täällä monta vuotta, mutta olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt käymään täällä päin. Asun ihan kaupungin laidalla ja työskentelen lainvalvonta-alalla."
"En edes muista että olisin ikinä nähnyt sinua."
"Olen ollut niin kiireinen, ettei aikani paljon riitä tapaamaan naapuruston simejä", Rosa sanoi vienosti hymyillen.
"Ahaa", Del sanoi ja mietti, vaikka hän oli monesti kierrellyt kaupungilla, hän ei muistanut ikinä nähneensä naista. "Miten en ole ikinä ajatellut, että täällä on simi, jolla on sama sukunimi kuin minulla?"
"Olen ollut monta vuotta naimisissa erään miehen kanssa. Nyt... Erosimme ja otin vanhan sukunimeni takaisin", Rosa sanoi.
"Ai.. Anteeksi", Del sanoi hiljaa.
"Ei se mitään. Mieheni oli täysi ääliö. Hän ei halunnut kanssani lapsia, vaikka kuinka minä halusin, sitten tajusinkin että se naistenmies tapaili monia muita naisia, vielä meidän omassa kodissamme!"
"Kamalaa", Del totesi ja mietti, että semmoiset miehet saisivat kadota Simlandiasta kokonaan.
"Siksi oikeastaan tulin tänne. Minulla ei ollut muuta paikkaa, koska asunnon pystyn saamaan vasta parin päivän kuluttua, tämä kaupunki kun on aina niin täynnä."
"Saat viipyä niin pitkään kuin haluat", Del sanoi, hän alkoi olla varma, että nainen tosiaankin oli sukua hänelle.
"Kiitos, olet yhtä hyväsydäminen kuin vanhempasi", Rosa sanoi hymyillen ja hörppäsi kahvistaan.
----------
Tuli kyllä hieman lyhyt osa. Kaikenlaista kommenttia saa laittaa! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtava on koko tarina!!!!
jatka ehdottomasti niin pian kuin mahdollista!!!
Yhtä hyvä, joskin lyhempi, kuin edellinen. Pisteet tädille, nyt ei oikein ehdi enempää kirjotella..