Herään yöllä mieheni kainalosta ja mietin onko tämä oikeeta elämää.Olen jotenkin tukossa suhteessa häneen, olen jumissa.Pitäisi talokin ostaa ja minä mietin maha kipeänä uskallanko lähteä siihen mukaan.
Hän on ollut vuosia arvaamaton,henkistä väkivaltaa ja joskus fyysistäkin.Hän on olevinaan vahvempi kuin minä. En ole enää kiltti,ennen olin liia´n kiltti.Ei hän muuten minua olisi kiusannut.Nyt pistän kampoihin,kun tulee kinkkinen tilanne.
En haluaisi jämähtää kotikonnuille,mieheni haluaa.
Olisiko minun nyt aika lähteä omille teilleni,vaikeeta se olisi kun yhteisiä vuosia on tullut niin paljon.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, olisi kiva kun viitsisitte vastata tähän.
Mistä tietää että "jämähtäminen" kannattaa?
Hän on ollut vuosia arvaamaton,henkistä väkivaltaa ja joskus fyysistäkin.Hän on olevinaan vahvempi kuin minä. En ole enää kiltti,ennen olin liia´n kiltti.Ei hän muuten minua olisi kiusannut.Nyt pistän kampoihin,kun tulee kinkkinen tilanne.
En haluaisi jämähtää kotikonnuille,mieheni haluaa.
Olisiko minun nyt aika lähteä omille teilleni,vaikeeta se olisi kun yhteisiä vuosia on tullut niin paljon.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, olisi kiva kun viitsisitte vastata tähän.
Mistä tietää että "jämähtäminen" kannattaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jämähtää jos siltä tuntuu. aina pitää kuunnella omaa sisäistä ääntään, ennen kuin lähtee mukaan mihinkään, sillä se on aina oikeassa!
Jos nyt on jo tuollaiset fiilikset, kuvittele mitkä ne on 10 vuoden päästä.
Itse en osannut/uskaltanut ajoissa lähteä epätyydyttävästä suhteesta, ja nyt suren hukkaan elettyä elämääni.
Voimia sinulle. Lähde kun vielä pääset, et varmaan kadu.