Jo neljä vuotta sitten sain rohkeutta tarpeeksi ja asunnon, että pääsin muuttamaan erilleen ukosta tyttöni kanssa. Tosin hommasin asunnon varkain, koska pariin kertaan sain turpaani, kun tyhmyyttäni kerroin käyneeni katsomassa asuntoja. Suhde oli muutenkin täynnä henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Näin jälkikäteen ihmettelen, kuinka yleensä olen tänä päivänä järjissäni kaiken sen kiusaamisen jälkeen. Jotkut kun joutuu sekaisin päästään jo siitä, että joku vieras ihminen käy öisellä kadulla kimppuun. Henkisesti paljon kamalampaa on se kuin se ihminen, jonka kuvitteli itseään rakastavan, käyttäytyy kuin hirviö.
Mutta asiaan. Muutto ei tuonut mitään käytännön vaikutusta, koska ukko tunkeutui asuntooni ja käytännössä asui siellä. Mitkään puheet eikä uhkailut auttaneet, hän on täysin narsistinen henkilö, jonka mielestä asiat täytyy tehdä kuten hän sanoo, tai muuten .... Ongelma on jatkunut tähän päivään saakka, vaikka olen asunut nyt toisella paikkakunnalla. Hän tulee silloin kun tykkää ja "tapaamisoikeus" tarkoittaa sitä, että hän saa maata kämpässäni jopa kuukaudenkin. Minullahan ei ole oikeutta häntä sieltä häätää, jos hän käyttäytyy kunnolla, ts. ei ryypiskele, kuten aikaisemmin yhdessä asuessamme teki. Tämän kaiken tarkoitus on tietenkin vain kiusata minua. Joka kerta tavatessamme alkaa sama jankutus "muista miehistä" ja jopa yli 10 v. sitten tapahtuneista asioista, jolloin olen sattunut juttelemaan jonkun miehen kanssa eli varmasti olen ollut vähintäänkin ihastunut. Aina alkaa myös sama kysely, miksi halusit erota (Väkivalta, juopottelu, vieraissa laukkominen tai rahoillani elämäninen ei ole hänen mielestään tarpeeksi hyviä syitä...)Miehellä on myös vainoharhoja, joiden pahimmillaan ollessa, minua hakattiin joka päivä. On tietysti helppoa arvostella ja sanoa, mikset lähtenyt? JOkainen saman kokenut tietää, kuinka ihminen voidaan alistaa toimintakyvyttömäksi.
Mutta asiaan: en siis millään saa äijää uskomaan, että en halua yhteiselämää hänen kanssaan. Ei auta puhe, on täysin sama mitä sanon. Olen jo kerran ottanut yhteyttä lastenvalvojaan ja kertonut tilanteesta ja miehelle piti pitää puhuttelu, mutta homma meni mönkään, kun elatussopimuksen allekirjoitus tehtiinkin sitten toisessa kaupungissa ja toisen lastenvalvojan läsnäollessa. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. Ainaiseen pelkoon ja siihen etten pääse elämässäni eteenpäin. Mies on taitava manipuloija ja tottunut siihen, että tarpeeksi kauan jankuttamalla ja uhkailemalla saa tahtonsa perille. Pelkään oman lapsenikin mielenterveyden puolesta. Minkälainen hänestä tulee, jos joutuu tulevaisuudessakin kuuntelemaan ja katselemaan huutamista ja lyömistä. Toistaiseksi on reipas ja iloinen tyttö. Tietyssä mielessä jotenkin ärsyttää tämä Suomen valtio, kun aina on otettava isän tapaamisoikeus huomioon, vaikka olisi kuinka kaheli? Naisesta tulee lapsenryöstäjä, jos muuttaa muualle. Olen vakavasti jo alkanut harkita muuttamista todella kauas, toiselle puolen Suomea tai jopa ulkomaille, mutta olenko sitten lapsenryöstäjä? Lähestymiskieltoa en varmastikaan saa, koska ei ole näyttöä. Suomessahan pitää vähintään hakata henkihieveriin, ennen kuin uskotaan että on tosi kyseessä. Sitäpaitsi mies on uhannut "hoidella minut niin etten enää kävele" tai jopa suoranaisesti tappaa, jos teen asioille mitään...Nyt tosin olen päättänyt, että vapaaehtoisesti en häntä asuntooni päästä.
Mutta asiaan. Muutto ei tuonut mitään käytännön vaikutusta, koska ukko tunkeutui asuntooni ja käytännössä asui siellä. Mitkään puheet eikä uhkailut auttaneet, hän on täysin narsistinen henkilö, jonka mielestä asiat täytyy tehdä kuten hän sanoo, tai muuten .... Ongelma on jatkunut tähän päivään saakka, vaikka olen asunut nyt toisella paikkakunnalla. Hän tulee silloin kun tykkää ja "tapaamisoikeus" tarkoittaa sitä, että hän saa maata kämpässäni jopa kuukaudenkin. Minullahan ei ole oikeutta häntä sieltä häätää, jos hän käyttäytyy kunnolla, ts. ei ryypiskele, kuten aikaisemmin yhdessä asuessamme teki. Tämän kaiken tarkoitus on tietenkin vain kiusata minua. Joka kerta tavatessamme alkaa sama jankutus "muista miehistä" ja jopa yli 10 v. sitten tapahtuneista asioista, jolloin olen sattunut juttelemaan jonkun miehen kanssa eli varmasti olen ollut vähintäänkin ihastunut. Aina alkaa myös sama kysely, miksi halusit erota (Väkivalta, juopottelu, vieraissa laukkominen tai rahoillani elämäninen ei ole hänen mielestään tarpeeksi hyviä syitä...)Miehellä on myös vainoharhoja, joiden pahimmillaan ollessa, minua hakattiin joka päivä. On tietysti helppoa arvostella ja sanoa, mikset lähtenyt? JOkainen saman kokenut tietää, kuinka ihminen voidaan alistaa toimintakyvyttömäksi.
Mutta asiaan: en siis millään saa äijää uskomaan, että en halua yhteiselämää hänen kanssaan. Ei auta puhe, on täysin sama mitä sanon. Olen jo kerran ottanut yhteyttä lastenvalvojaan ja kertonut tilanteesta ja miehelle piti pitää puhuttelu, mutta homma meni mönkään, kun elatussopimuksen allekirjoitus tehtiinkin sitten toisessa kaupungissa ja toisen lastenvalvojan läsnäollessa. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. Ainaiseen pelkoon ja siihen etten pääse elämässäni eteenpäin. Mies on taitava manipuloija ja tottunut siihen, että tarpeeksi kauan jankuttamalla ja uhkailemalla saa tahtonsa perille. Pelkään oman lapsenikin mielenterveyden puolesta. Minkälainen hänestä tulee, jos joutuu tulevaisuudessakin kuuntelemaan ja katselemaan huutamista ja lyömistä. Toistaiseksi on reipas ja iloinen tyttö. Tietyssä mielessä jotenkin ärsyttää tämä Suomen valtio, kun aina on otettava isän tapaamisoikeus huomioon, vaikka olisi kuinka kaheli? Naisesta tulee lapsenryöstäjä, jos muuttaa muualle. Olen vakavasti jo alkanut harkita muuttamista todella kauas, toiselle puolen Suomea tai jopa ulkomaille, mutta olenko sitten lapsenryöstäjä? Lähestymiskieltoa en varmastikaan saa, koska ei ole näyttöä. Suomessahan pitää vähintään hakata henkihieveriin, ennen kuin uskotaan että on tosi kyseessä. Sitäpaitsi mies on uhannut "hoidella minut niin etten enää kävele" tai jopa suoranaisesti tappaa, jos teen asioille mitään...Nyt tosin olen päättänyt, että vapaaehtoisesti en häntä asuntooni päästä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olette eronneet tai edes asutte eri osoitteissa, ei miehellä pitäisi olla yhtään mitään asiaa edes käymään sinun asunnossasi; lapsen hän voi käydä hakemassa tapaamisiin ovelta. Jolleivät sosiaaliviranomaiset ota uskoakseen, käy poliisiasemalla kysymässä, mitä voit tehdä - siellä otetaan asia tosissaan, vaikket ikinä olisi esimerkiksi väkivallasta tehnyt ilmoitusta.
Ei toisen asunnossa voi luvatta ruveta oleskelemaan, oli sitten oma asunto olemassa tai ei. Kauhea tilanne sinulla on, mutta kyllä sinä siitä pystyt työvoiton ottamaan. Tsemppiä!
sentään virallisesti on oma osoite, ukko majailee vanhempiensa luona. Onneksi ei koskaan olla naimisissa oltukaan...
Jos entinen siippasi tulee kämpääsi majailemaan ilman lupaa, muttei ole kirjoilla siellä, niin riittää että pyydät poistumaan. Mikäli ei pyynnöstä lähde, niin voit soittaa poliisit poistamaan henkilön, ja periaatteessa kyseeseen tulee myös syyte kotirauhan häirinnästä.
Sen sijaan jos te olisitte kirjoilla samassa asunnossa, niin silloin asia olisi mutkikkaampi ja vaatisi virallisen häätöpäätöksen, mutta kun näin ei ole, niin henkilön asunnosta poistamiseen saa tarvittaessa virka-apua.
"Hän tulee silloin kun tykkää ja "tapaamisoikeus" tarkoittaa sitä, että hän saa maata kämpässäni jopa kuukaudenkin."
Jos tilanne on mennyt tuollaiseksi, niin tapaamisoikeuden käytännön järjestelyistä pitää neuvotella uudelleen sosiaaliviranomaisten luona.
"Minullahan ei ole oikeutta häntä sieltä häätää, jos hän käyttäytyy kunnolla, ts. ei ryypiskele, kuten aikaisemmin yhdessä asuessamme teki."
Kyllä on oikeus, lue edellä oleva vastaus.
"Lähestymiskieltoa en varmastikaan saa, koska ei ole näyttöä. Suomessahan pitää vähintään hakata henkihieveriin, ennen kuin uskotaan että on tosi kyseessä."
Mihin ihmeeseen oletuksesi perustuu? Siis saamiseen riittää että on näyttöä, eli vaikkapa jo se riittää että poliisi joutuu useamman kerran poistamaan asunnosta. Tai jos joudut väkivallan uhriksi, niin seuraavaksi pitää mennä lääkäriin joka todentaa mustelmat ja vammat, ja todistaa niiden syntyneen väkivallasta, sekä kylmästi vaan rikosilmoitus pahoinpitelystä. Mikäli mies on tehnyt uhkauksia kirjallisesti, niin ne tulee säilyttää ja esittää todisteena, tai jos mies häiritsee puhelimella, niin siitä tulee tehdä ilmoitus, ja sekin käy näyttönä.
Tietenkin sitä on helppo näin sivusta päin sanoa, mutta kyllä tuolle tilanteelle voi tehdä paljonkin, jos vain tahtoo ja tarttuu toimeen. Tuntuu että tapauksessasi kyse olisi enemmänkin miehesi henkisestä kuin todellisesta yliotteesta.
Sitten on vielä näitä kriisipuhelimia, joihin soittamalla voi saada asiantuntija- ja vertaisapua ja toimintaohjeita.
Jaksamisia!
Mikä siinä on niin vaikeaa olla avaamatta miehelle ovea? Tai vaihtaa lukkoa oveen, jos miehellä on avain kotiisi?
Jos tuntuu siltä, että viesti ei mene miehelle ns. perille; tee niin, että et avaa miehelle ollenkaan enää OVEA.
Ja selvität aina puhelimessa, jos hän soittaa ja kysyy miksi et avaa, että et avaa koska sinun ei tarvitse avata, jos sinä sanot! Hänellä EI ole oikeutta tulla väkisin kotiisi. Jos tyttäre/si/nne on yhteinen (onko?) niin tapaamisasiat pitää hoitaa sosiaalitoimiston lastenvalvojan avulla! Ei päästämällä miestä asuntoonne!
Minä haluan kertoa, että tiedän kuinka vaikeaa on saada sinun asiat menemään perille, jos mies ei ole "normaali", eli hän ei tajua toisen asemaa ollenkaan... se on pirun vaikeaa! Mutta juuri siksi, suojelet omaa ja lapsesi turvallisuutta, ja kunnes mies tajuaa että et enää ala olla hänen kanssa, voitte toimia ihan normaalisti lapsenne(?) tapaamisten hoitamiseksi, mies hakee ja tuo, tai toisinpäin!
hei ellu!tutun kuuloista.ukolla ei mitään oikeutta sun huusholliin,sun ei tarvitse edes tavata kyseistä henkilöä jos ei tarvi.hoida lapsen tapaminen jonkun ulkopuolisen henkilön kautta.minä lopetin vastaamaan puheluihin,viesteihin vastasin jos olivat asiallisia.ei asiaa mun kotiin.äijä ei keksinyt muuta,teki sen verran tyhmästi että lähetti tappouhkauksia puhelimitse.marssin poliisilaitokselle,tein rikosilmoituksen,hankin
asianajajan ja lähestymiskiellon sain reilussa kuukaudessa.oletko ollut turvakodissa?sieltä saa tarvittavan tuen ja kaikenlaisia neuvoja.ollut mulle korvaamaton paikka.sinne voi mennä vaikka ei olisi juuri pahoinpideltykkään,pelkkä uhan ja pelon tunne riittää.tsemppiä sulle,kaikki kyllä järjestyy.ole lujana.
täysin samoja kokemuksia täälläkin.monet neuvot näyttää olevan juuri sitä että älä päästä sisään moista loista....asiat ei vaan ole niin yksinkertaisia.tiedetään.minut kuten sinutkin on nujerrettu narsistin toimesta täysin.kukaan vastaavaa kokenut ei voi ymmärtää mistä on todellisuudessa kyse.pelko on todellista ja varsinkin kun on yhteinen lapsi kuvioissa mukana tekee kaikkensa ettei vaan lapsi joudu näkemään niitä kauheuksia mitä isä koittaa järjestää.
minä pääsin äijästä eroon todella pitkän kaavan mukaan.pääset sinäkin.
jos vaan haluat juttukaveria tässä asiassa niin pistä meiliä [email protected]
jutellaan sitten lisää
minä olen 18v neiti ja tiedän täysin miltä tuollainen kiusaaminen tuntuu, yritän parhaillaan päästä miehestä eroon kun asunnon löydän. kaiken tuon lisäksi mun ukko käskee minun pyytää anteeksi riidan alkamista, viimeyön nukuin ulkona. ei päästänyt sisälle ja vei kännykän. pin koodin lukitsi kun ei sitä tiennyt. olen väsynyt ja turhautunut, yritän olla parhaillaan koulussa silmä mustana ja kädessä todella kipeät hampaanjäljet.