Stoori kulkee siis näin:
Olen itse 18w, puhelias, ulospäinsuuntautunut, itsevarma, hauskaksikin haukuttu kaveri, mutta siitä huolimatta on pakko sanoa, että tässä menee kyllä sormi suuhun.
tapasin tossa pari kk sitten tytön, joka on -91, siis 15-vuotias. Hän oli todella mukava, ja illan päätteeksi heitin tämän kotiin. Tyttö oli, ainakin omasta mielestäni kiinnostunut minusta. Mitään sen suurempaa ei tapahtunut.
Siitä eteenpäin olin ihastunut tähän tyttöön. Ongelma on se, että ensinnäkin a) ikäeroa on. Ehkä turhankin paljon. Toinen on se, että me emme liiku samoissa porukoissa. Ja sitten se suurin ongelma on, että OIKEASTI olen tähän ihastunut, ja haluaisin tästä jotain suurempaa. Saisin tämän numeron helposti tämän kavereilta tai numeropalvelusta, mutta kun se on mielestäni epätoivoisen kuulosta ja kankeaa. Sen pitäisi olla jollain tapaa enemmän luonnollista. Se tässä tosiaan ihmetyttää ja mietityttää.
Tiedän missä koulussa hän on, tiedän missä hän asuu, tiedän mitä hän harrastaa ja tiedän kenen kaveri hän on. Näistä aineksista pitäisi nyt kehitellä jotain edes suht'koht fiksua tapaa lähestyä tätä tyttöä. Tyyli vapaa.
Mikäli jollain on tästä ideaa/vinkkiä tai omakohtisia kokemuksia, niin pistäkää vaan paljon tulemaan. Vaikka olen mies, niin siitä huolimatta luen kaikki kirjoittamanne jutut!
Niin, ja älkää vaivautuko v**tuilemaan, se ei hyödytä tilannetta.
Olen itse 18w, puhelias, ulospäinsuuntautunut, itsevarma, hauskaksikin haukuttu kaveri, mutta siitä huolimatta on pakko sanoa, että tässä menee kyllä sormi suuhun.
tapasin tossa pari kk sitten tytön, joka on -91, siis 15-vuotias. Hän oli todella mukava, ja illan päätteeksi heitin tämän kotiin. Tyttö oli, ainakin omasta mielestäni kiinnostunut minusta. Mitään sen suurempaa ei tapahtunut.
Siitä eteenpäin olin ihastunut tähän tyttöön. Ongelma on se, että ensinnäkin a) ikäeroa on. Ehkä turhankin paljon. Toinen on se, että me emme liiku samoissa porukoissa. Ja sitten se suurin ongelma on, että OIKEASTI olen tähän ihastunut, ja haluaisin tästä jotain suurempaa. Saisin tämän numeron helposti tämän kavereilta tai numeropalvelusta, mutta kun se on mielestäni epätoivoisen kuulosta ja kankeaa. Sen pitäisi olla jollain tapaa enemmän luonnollista. Se tässä tosiaan ihmetyttää ja mietityttää.
Tiedän missä koulussa hän on, tiedän missä hän asuu, tiedän mitä hän harrastaa ja tiedän kenen kaveri hän on. Näistä aineksista pitäisi nyt kehitellä jotain edes suht'koht fiksua tapaa lähestyä tätä tyttöä. Tyyli vapaa.
Mikäli jollain on tästä ideaa/vinkkiä tai omakohtisia kokemuksia, niin pistäkää vaan paljon tulemaan. Vaikka olen mies, niin siitä huolimatta luen kaikki kirjoittamanne jutut!
Niin, ja älkää vaivautuko v**tuilemaan, se ei hyödytä tilannetta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitään et menetä jos yrität onnistua tytön kanssa :) eikä tuota ikäeroa niin paljon ole, eikä se ikä sano vielä mitään, vaan se kuinka kehittynyt on henkisellä tasolla. Minun on mieheni välinen ikäero on 5 vuotta, eikä sitä huomaa.. Moni mieheni kaveri on luullut vanhemmaksikin eikä (vasta) kahdeksantoista vuotiaaksi x]
Ei me mieheni kanssa liikuta kovinkaan samoissa porukoissa, muutamien hänen kavereidensa kanssa olen jutustellut ja toimeenkin tulen, vaikka he ovat minua 4-6 vuotta vanhempia (!!).
Ja tästä tytöstä vielä.. Hänen ikäisensä pojat ovat vielä niin lapsellisia. Kehoitan ainankin yrittämään. Ties vaikka juttunne toimisikin :)
Tsemppiä!! Kerrohan sitten mitä päätit ja kuinka kävi :)
Haluan sanoa kummallekkin teistä asian:
18wlle: Yritä vain parhaasti onnistua ja jaksata.
Quiltylle: Sinä satutin syvältä sieluani kun sanoit, että kaikki 15-vuotiaat pojat eivät ole lapsellisia. Itse olen ja nyt sitten sain tietää mitä muut ajattelevat meistä... En halua jankata asiasta enempää. ( etten alkaisi itseäni pitämään lapsellisena ) Toivon kaikkea hyvää sinullekkin silti.
"Sinä satutin syvältä sieluani kun sanoit, että kaikki 15-vuotiaat pojat eivät ole lapsellisia."
Suurin osa 15-vuotiaista on vielä lapsia mieleltään, lapsellisia, poikkeuksiakin on mutta yleensä asia on näin. Itsekin olin ja olen vielä välillä nykyäänkin :)
Tarkoitan siis sinun sanoneesi, että kaikki 15-vuotiaat pojat ovat lapsellisiä, eikä siis että he eivät olisivat. Olen alkanut taas pitkästä aikaa sekoilemaan... toivottavasti ymmärrät.
Jokainen sekoilee joskus [: kuin myös *osoittaa itseään*
kannustavasta viestistä. Kerroppa miten te tapasitte ja kumpi oli aloittaja jne. Olis hauska kuulla vähän miten teillä meni.
Joo, samaa oon kelaillu, et noi 15-vuotiaat jäbät tosiaan on vähän turhan lapsellisia, ja kun tosiaan kaveripiirissäkin näitä 3 vuoden ikäeroparejakin on, niin en myöskään pidä mahdottomuutena onnistua.
Ainoo ongelma tosiaan on, että mikä olis se paras lähestyminen. Vaihtoehtoja kun on monta, mutta kun ne tosiaan on vähän teennäisiä jne. joten siis jos jotain tyylikästä tai muuta tapaa kuin nää vakkari tekstari menetelmät vaa ilmestyy mieleen, ni älä epäröi kertoo niistä tänne.
Joo, voin tulla kertoo miten kävi, mut siihen menee kyllä väh. 4 vk koska oon nyt para-aikaa ulkomailla duunissa ja palaan suomeen vasta tossa koulujen alussa.
"Joo, samaa oon kelaillu, et noi 15-vuotiaat jäbät tosiaan on vähän turhan lapsellisia, ja kun tosiaan kaveripiirissäkin näitä 3 vuoden ikäeroparejakin on, niin en myöskään pidä mahdottomuutena onnistua."
Sinäkin loukkasit syvältä sieluani...
En tiedä yhtään näistä rakkausasioista, mutta sanon nyt kummiskin jotain kannustavaa: Pyydä häntä puhelimitse ( älä kirjoita tekstiviestiä ) ja pyydä häntä "treffeille" ja kerro suoraan, että pidät hänestä. Älä tee silti mitään ajattelematonta. Onnea kummiskin...
Monikaan ei usko nettirakkauteen mutta meidän suhde alkoi siitä. Tutustuttiin Suomi24:n nuorten chatissa, vaihettiin msn osotteita. Muutaman päivän päästä puhelinnumeroitakin :) Viestiteltiin ja soiteltiin iltasin toisillemme, kunnes ehdotin että tavataanko.. Se oli miulle aika iso pala, en ollut koskaan ennen ottanut mitään noin isoa riskiä koko lyhyen elämäni aikana. Sovimme tapaamispaikan ja kellonajan.. menin 30min etuajassa, jolloin olisin voinut vielä perua koko jutun, mutta halusin nähdä miten tässä käy, pelotti suoraan sanottuna ihan STNASTI!! (eihän sitä koskaan tiedä minkä hullun kanssa on tekemisissä...)
Vanhemmilleni en kertonut että olin sopinut tapaamisen puolituntemattoman henkilön kanssa vaan kerroin meneväni kaverille ja tulisin illalla kotiin. Aikani odotellessa saapui uusi tuttavuuteni paikalle, pörähti autolla parkkipaikalle ja astui autosta ulos. JA aivan ensimmäiseksi menin ja halasin tätä puolituntematonta ihmistä (?) ihmettelen sitä vieläkin että miten pystyiyn siihen :)
Jotta en kirjottaisi romaania niin, meidän tutustumisen eteminen lyhyesti;
Tutustuttiin netissä -->> MSN --> vaihdettiin puh.numerot --> ehdotin tapaamista => tavattiin => ihastuttiin..ja rakastuttiin .<
Ja päivääkään en ole katunut että otin sen riskin elämässäni :
Yleensä te ootte lapsellisia, mut sä oot hyvä tyyppi ;)
Sen voin kyllä sanoa kokemuksesta, että suoraan tunteiden paljastaminen tässä kohtaa ei ole se paras vaihtoehto. Se pelottaa tytön kuin tytönkin. Pitää antaa niille vähän mysteerisyyttä, that's true!
Oon kehitelly sellaisen moton, että tunnusta vasta sitten kun tyttö ensin tunnustaa sinulle. Silloin on juuri oikea hetki.
se oli hieno tarina. Ite oon kuullu vaan neg. nettisuhteista, mutta näköjään ne todella toimivat. Todella paljon onnea teille kahdelle :)
No oottekos jo alkaneet sitte kaavailla sitä Suurta päivää jo myös? Yleensä vaa avoliitossa olevat kelailee sitäkin jossain vaiheessa.
Hei! Mä sain idiksen! Sanoppa, miltä kuulostais sellanen, että nyt ku oon duunissa tääl vielä 4 vk ja tuun sit suomeen, niin saan samalla oman auton. Ajattelin sellasta, että hengailis hetken, esim. 1vk mesessä, ja sit jossain vaiheessa heittäis et huvittaisko sitä lähtee koeajolle vaikka hesan keskustaan, ja kävis siellä tekemäs sit jotain? Olisko se ihan kamala ehdotus?
Tyttö ei oo kyl mikään autofriikki, mut even that. Mitä ite sanoisit vastaavassa tilanteessa?
Ku se on vaan niin kankeeta lähettää joku viesti sille tyyliin et hei, meil oli kivaa sillo muutama kk sitte ja siks olis kiva näkyillä taas! Ei vaan tunnu oikeen hehkeeltä :)
Ensinnäkin, kiitos :] *kiittää ja kumartaa*
Kyllähän tuosta naimisiin menosta on puhuttu, saas nähdä mikä päivä olen samanniminen kuin mieheni :D Se päivä tulee olemaan kuitenkin ennen kuin perheen lisäys on ajankohtasta eli mahd. pian [: tosin ei mitään suuria pippaloita ole tiedossa, salaa maistraattiin, todistajatkin on jo mietitty ja sieltä suoraan häämatkalle, kenenkään tietämättä ;]aivan kuten tapahtui meidän kihlautumisemme, kenenkään tietämättä. Ihemttelivät vain kun sormukset sormissa eikä sanallakaan mainittu asiasta silloin :]
Mutta jos mie olisin tuo tyttö niin varmasti lähtisin mukaan. Ei hullumpi idea, suosittelen ainakin kokeilemaan :]
että idea vaikutti edes jotenkin toteutuskelpoiselta! Pitää kokeilla sitä sitten kun palailen täältä.
Joo, oon kans miettiny, et sit kun joskus naimisiin asti menen jonkun kanssa, niin ei mitään suuria 200 ihmisen megajuhlia ole tulossa. Ensinnäkin se ei ole tarpeen ja toiseksi se myös maksaa tuhottomasti.
Mä oon "päättäny" jo että sit häämatka vois olla Thaimaa tai Bora Bora. Molemmissa oon kerran käyny ja ehdottomasti noihin haluaisin uudestaan, nyt vaan morsiammeni kanssa ja viettämään vähän laatuaikaa. ;)
No joo, haaveitahan nuo vaan on :D
Kaupunkilomakin olis kyllä kiva. Vaikka jonnekkin New Yorkiin tai Miamiin :P Noissa en oo koskaan käyny mut tekis kyllä todellakin mieli!
Mut joo, eiköhän noi oo aikalailla sitten lopulta yhteispäätöksiä.
Joo mut hei, jos keksit jotain lisättävää tohon plääniin ni heitä ihmees, olis kiva järkkäillä semmonen, mikä todella toimii :D
Mitenkäs se siun suunnitelma onnistui. Tuottiko tulosta :) ??