Huomasin tässä pari kuukautta sitten että menkat oli jääny pois, heti aloin pelkäämään että olen raskaana. Tein raskaus-testin ja se näytti positiivista. Iski paniikki sillä olen vasta 14 vuotias ja isästä ei ole tietoa mutta päätin sitten pitää lapsen koska mielestäni olen valmis äidiksi ja uskon pystyväni kasvattaa lapsen kuin tavallinen aikuinen.. Onko muilla jolla on samallaisia kokemuksia?
Apua tarvitseva
Tuleva äiti 92
294344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tietääkö sun vanhemmat, mitä ne sanoi? Auttavatko sua?
Aloin vain ajatteleen, mun pikkuveli on sua 2 vuotta vanhempi ja pidän sitä niin pienenä, mut no mun veli on asia erikseen...
Mä olen 21 ja ehkä vauva tulossa, en ole testannut vielä..
Miksei isästä ole tietoa, vaihtoehtoja vai etkö ole kertonut hänelle?
Mun tarkoitus on jotenkin vain rohkaista sua, raskaana kuitenkin olet ja et ole maailman ensimmäinen teiniäiti, mun kaikki kaverit esimerkiksi on teiniäitejä.
Ei siis ole samanlaisia kokemuksia, mutta halusin kirjoittaa sulle.
Kun vain saisit edes vanhempiesi tuen, niin kyllä asiat järjestyy. Tärkeintä olisi että kerrot heille ja isälle, elleivät jo tiedä.
Asioilla on tapana järjestyä, muista se :)
oot aika nuori. eihän sulla ole edes peruskoulu käyty loppuun? mutta toivottavasti pärjäät.:)
kannattaa varmasti kertoa ajoissa vanhemmillesi. ei tarvitse huolehtia pärjäätkö ku jos saat vanhemmat avuksi. ja olet niin nuori ainaki ajattelen että oma 15 vuotias pikkusisko on ihan pieni vielä. miten siis et voi tietää kuka isä on. kännissäkö sitä on sählätty eri poikien kanssa?
Omasta mielestäni olet liian nuori. sulla jää oma lapsuuskin kesken. sori
Itse teet omat ratkaisusi, en yritä tuomita enkä patistaa sinua suuntaan tai toiseen, mutta toivon vain että olet miettinyt asian loppuun asti. Yritän kirjata omia ajatuksiani tähän, ehkä niistäkin voisi olla jotain apua. Tätä ei ole tarkoitettu loukkaavaksi, mutta tosiasiat on opeteltava ottamaan tosiasioina.
Olet syntynyt vuonna -92, joten olet aloittamassa syksyllä peruskoulun kahdeksatta luokkaa? Olet huomannut raskautesi pari kuukautta sitten, siis arviolta jossain vaiheessa toukokuuta, joten lapsesi laskettu aika osuu ensi vuoden alkupuolelle. Tämä tarkoittaa käytännössä koulun suhteen sitä, että todennäköisesti keskeyttäisit koulunkäynnin viimeistään joululta, joten sinulle jäisi "pakollisesta koulusta" suorittamatta puolet kahdeksatta luokkaa sekä yhdeksäs kokonaan, jollet aikonut kovin pian lapsen syntymän jälkeen palata koulunpenkille. Oletko valmis käymään peruskoulun loppuun joskus parin vuoden päästä sinua nuorempien kanssa? Sekä ottaen huomioon, että pelkällä peruskoulun päästötodistuksella et tässä maailmassa tee yhtään mitään, jonkinlainen jatkokoulutuspaikka on hankittava, ennemmin tai myöhemmin. Lapsen ollessa kyseessä todennäköisesti myöhemmin. Plus opiskelu lapsen kanssa on rankkaa.
Selvä, hyvä, olet siis miettinyt kouluasiat kuntoon. Seuraavaksi asuminen ja eläminen. Ajattelitko jäädä asumaan vanhempiesi luo, vai muuttaa omillesi lapsen kanssa? Tietävätkö vanhempasi ylipäätään asiasta? Et voi olettaa että kaikki järjestyy kuitenkin ilman vaivannäköäkin, joten nyt härkää sarvista ja kerrot vanhemmille ja lapsen isälle. Mikäli et ole varma lapsen isästä, otat yhteyttä kaikkiin mahdollisiin isäehdokkaisiin ja kerrot tilanteesta. Tiedän, kuulostaa vaikealta mutta vastuu tekemisistään on otettava, niin sinun kuin miehenkin. Mikäli et halua vaatia isältä mitään, on sekin ok, mutta isällä on kuitenkin oikeus tietää lapsestaan.
Ensisijalla nyt kuitenkin on vanhemmille kertominen, jollet sitä ole vielä tehnyt, sillä heidän reaktionsa ratkaisee paljon. Älä ainakaan odota onnitteluja. Anna vanhemmillesi aikaa tottua ajatukseen. Harva vanhempi todella "heittää tytärtään kotoa" raskauden vuoksi, mutta heillä ei myöskään ole velvollisuutta elättää ja huolehtia sinun lapsestasi, vain sinusta siihen asti kunnes täytät 18. Valtio toki tukee sinua, mutta on olemassa sekin mahdollisuus että sinun ei katsota pystyvän huolehtimaan lapsestasi, jolloin kyseeseen tulee huostaanotto, jossa ajatellaan vain lapsen parasta. (Eikä tämä ollut mikään moite henkilökohtaisesti sinua, tai muitakaan teiniäitejä kohtaan, sekin mahdollisuus vain on olemassa kun tulot ja elämäntilanne ovat epävakaat)
Entäpä sitten kaverit? Oletko kertonut heille? Osa varmasti kauhistui, ja osa heistä epäilemättä oli yllättyneitä ja ryhtyi lepertelemään kaikenlaista, kuinka on ihanaa kun saat vauvan ja kuinka ne on niiiin suloisia... Mitä luulet, paljonko yhteistä sinulla on lapsen synnyttyä entisten kavereidesi kanssa? He ovat vapaita tekemään melkein mitä haluavat, elämään sitä elämää mikä yleensä ymmärretään normaaliksi nuorten elämäksi. Sinulla on vastuu lapsestasi. Et voi jättää häntä kotiin kun mielesi tekee lähteä jonnekin, etkä myöskään voi olettaa että ystäväsi olisivat kovin innostuneita siitä että lapsi kulkee aina mukanasi. Oletko valmis jättämään kotibileet, pitkät shoppailureissut, pitkät kesäpäivät uimarannalla ystävien kanssa, matkustelut jne. elämästäsi pois tai ainakin hyvin vähäiselle lapsen takia? Oletko varautunut siihen, että ehkä menetät monet vanhoista ystävistäsi?
Ja raha. Lapsen etu menee aina omasi edelle. Jos lapsi tarvitsee vaippoja, silloin on ostettava lapselle vaippoja vaikka kuinka himoitsisit sitä nättiä puseroa kaupan näyteikkunasta. Varaudu siihen, että raha tulee olemaan todella tiukilla.
Ihmisten arvostelu sinua kohtaan. Kuinka jaksat ottaa vastaan sen kaiken, mitä sinusta suoraan tai selän takana puhutaan. Jaksatko sietää puheet siitä, kuinka olet pilannut elämäsi ja että et tule pärjäämään lapsen kanssa, kuinka sossu tulee lapsen hakemaan viimeistään muutaman kuukauden päästä, että lapsen ei kuulu saada lapsia... Ja opitko erottamaan rakentavan kritiikin ja ottamaan sen vastaan?
Sekä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: Lapsesi. Uskotko pystyväsi tarjoamaan hänelle puitteet hyvään elämään, turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön, päivittäiset perustarpeet, aikaa, rakkautta. Vaikka kuinka kiukuttaisi tai väsyttäisi, pystytkö muistamaan että se ei ole lapsesi vika, jaksatko todella kantaa vastuun hänestä vähintään seuraavat 18 vuotta? Pystytkö olemaan hänelle Äiti?
Tuo kirjoitus oli pelkkää faktaa! Juuri noita kysymyksiä sinun tulee miettiä erittäin tarkkaan.
Itse tulin äidiksi 19-vuotiaana enkä olisi koskaan uskonut kuinka paljon rakkautta se vaatii olla äiti ja minulla oli vielä kokemusta paljon lasten hoidosta. Se on vaan niin eri juttu olla lasten kaa 24/7 kuin katsella tosiaan kuinka söpöjä ne on. :)
Ehkä kehottaisin vielä miettimään sitäkin puolta, että olisitko sinä halunnut, että äitisi olisi saanut sinut 14-vuotiaana? Minä en kestäisi sitä kritiikkiä mitä nuoresta äidistäni kuulisin.
Itse teet kuitenkin päätöksen! Minäkään en halua sitä puolestasi tehdä.
Olipas hieno teksti. Tuon voisi liittää jokaiseen keskusteluun täällä. Ja vielä hyvin kirjoitettukin. Tällaisia kun saisi täällä lukea enemmänkin.
Kokemusta on ja olen pärjännyt. tosin olin raskaaksi tullessani 16-vuotias.Ainut mikä viestissäsi hämää on tuo kuin tavallinen aikuinen. Siis ihanko oikeasti olet sitä mieltä että 14-vuotias on aikuinen. Voin nimittäin vannoa että kun oma lapsesi on 14 et pidä häntä aikuisena. Kovin nuori kyllä olet ja monia asioita sinun on otettava huomioon jos lapsen pidät. Vanhemmillesi sinun kannattaa kertoa heti mikäli et ole sitä jo tehnyt. Toisekseen kannattanee varautua siihen että sossut tulevat seuraamaan pärjäämistäsi suht tiiviisti koska olet niin nuori. Ei siksi että olisit huono ihminen vaan siksi että todellakin olet itsekin vielä lapsi. Ja pliis älkää nyt vaan kukaan ottako nokkiinne siitä että kerron asioita suoraan. En millään tavalla arvostele ketään. Tosiasioita vaan kertoilen.
Olisi kiva jutella lisää. En tosin itse ole minkään sortin teiniäiti, mutta ne asiat minua kiinnostavat ja haluaisin uusia ystäviä. Jotain asioita joista puhua...
Ottaisit minuun yhteyttä maililla, jos kaipaat ystävää ja kirjottelu kaveria, niin kuin minäkin. :)
[email protected]
Niih, tuo ikä tossa vielä tuli.
aluks kyllä kauhistuin kun luin juttus mutta siihen varmaan lähinnä syynä se että oma esikoiseni 14v tyttö. oli oikein pakko jäädä miettimään että miten suhtautuisin jos ilmoittais olevansa raskaana. huutaisin varmaan ensin kovaan ääneen että apua ja sit jäisin viikon parin hiljaisuutta pitämään, en siksi että olisin vihainen, vaan siksi että yrittäisin miettiä asiaa joka kantilta. jos tyttäreni olisi sitä mieltä että pärjää lapsen kanssa, hyvä, mutta varmaan pyrkisin siihen että ainakin aluksi asuisi kotona lapsensa kanssa että voisin auttaa ja tukea, koska pienen vauvan kanssa elämä ei todellakaan ole kovinkaan kevyttä. kuopus meillä vasta 3v ja sairastellut moninkertaisesti muihin neljään sisarukseensa verrattuna, joten olisi pakko ristiä kädet ja toivoa ja "rukoilla" että tyttärelle kävisi niin hyvä onni että tämän lapsi olisi yhtä perusterve kuin esim tämä itse oli pienenä.
vaikkakin haluaisin hänen asuvan lapsensa kanssa aluksi luonani, edellyttäisin silti että hän hoitaa itse lapsensa pääsääntöisesti, tottakai auttaisin ja hoitaisin välillä, mutta minä en suinkaan olisi se joka aina yöllä heräisi vauvan itkuun. ja todellakin toivoisin että tyttäreni kohdalle osuisi vain ihmisiä jotka eivät häntä karsaasti katsoisi tai kohtelisi, mutta valitettavasti se on asia johon äideillä on kovin vähän valtaa enää teini-ikäisen kanssa. varmasti pelkäisin, moneen kertaan, mutta tukisin kyllä niin paljon kuin mahdollista.
olethan käynyt neuvolassa? raskautesi on kuitenkin jo n. kymmenennellä viikolla joten olisi hyvä katsoa että kaikki on hyvin? ja todellakin, kerro vanhemmillesi jos et sitä vielä ole tehnyt, tarvitset todella paljon heidän tukeaan tässä asiassa, varsinkin jos lapsen isä ei ole kuvioissa mukana. lapsen saaminen vanhempanakin on rankkaa, vielä rankempaa jos siinä on ihan yksin vaikka kuinka ikää olisi kakskytäkin vuotta, joten voin vain kuvitella kuinka rankkaa sen täytyy olla sinun ikäisenäsi. vaikka toisaalta, tosiasia on se että jälkeenpäin sitä monesti ihmettelee kuinka nuorempana kaikki oli niin paljon helpompaa.
ja lue tarkkaan se pitkä kirjoitus tuolta välistä, siinä oli hyvää perusasiaa joka kannattaa ottaa tarkasti mietintään.
onnea sinulle kuitenkin, ja toivon, että varaat ajan sinne neuvolaan jos et niin ole jo tehnyt ja kerrot vanhemmillesi.
iso hali ja tsemppiä!
Minun kotikaupungissani asuu eräs tyttö,joka tuli raskaaksi ollessaan 15-vuotias.Hän on pärjännyt loistavasti,vanhemmat ovat auttaneet paljon.He ottivat niinikään lapsen "perheeseen" aivan kuin tytön veljeksi.Hän oli kahdeksannella luokalla.Luulisin että hän piti koulusta hetken "vapaata" mutta tietääkseni on jo palannut koulun penkille.Eli kerro vain vanhemmillesi,ensin he aivan takuu varmasti suuttuvat,mutta hekin tottuvat asiaan.Ei sillä että olisit aikuinen,mutta minun mielestäni on oikea ratkaisu pitää lapsi.Tsemppiä!
Eli kyllä vaan kuka vain pärjää kun saa tarpeeksi tukea. Ja toivottavasti kukaan ei nyt vedä herneitä nenään mut tosi nuoret äidit usein joutuvat tukeutumaan ja mielellään tukeutuvatkin paljon vanhempiinsa. Mutta onko ihminen kypsä vanhemmaksi jos hänen lapsensa kasvatetaan ikäänkuin hänen sisaruksenaan ja äidin tai isän vanhemmat ottavat suurimman vastuun lapsesta? Ihan vain mietiskeltäväksi ihan meille kaikille. Eli ei kannata loukkaantua.
oli vain vertauksellinen kuva siitä miten hyvin vanhemmat voivat tukea.mutta eihän se periaatteessa ole lapsenkaan kannalta hyvä jos kasvatetaan niinikään äitinsä sisarena,lapsi saattaa mennä vähän sekaisin kun on koko ajan eri ihminen hoitamassa jne.
Tahtoisin sinun miettivän järki kädessä ratkaisuasi.Ratkaisu jonka teet on paras, koska olet sen itse tehnyt.Itse haaveilin jo 15 vuotiaana lapsista koko ajan.Nyt olen 20 ja tuore äiti(ja nyt voin vasta sanoa olevani valmis äidiksi).Sain sydänvikaisen pojan ja alku oli jo sairaalassa raskasta.Kotiin päästyämme poika sai "hengityskatkos kohtauksen" ja oli vähällä kuolla.Tarkoitukseni ei ole pelotella sinua, mutta on myös mietittävä kaiken muun lisäksi sitä että jos saat sairaan tai jopa vammaisen lapsen?onko sinulla voimaa hoitaa lasta joka on sairas?terveessäkin lapsessa on paljon hommaa.olet siis 14, kun täytät 18 ja baariin pääsy on mahdollista on sinun ymmärrettävä ettet voi "rillutella" joka viikonloppu, etkä edes joka kuukausi.Sain itse huomata raskauteni aikana että monet ns.ystäväni kaikkosivat luotani sillä en voinut lähteä ulos heidän kanssaan.Tosiystävät istuivat/istuvat luonani iltaisin ja ovat seuranani.Lapsen isä lähti luotamme jo odotusaikana, joten olen pienen poikani kanssa yksin 24/7.Rakastan poikaani yli kaiken enkä vaihtaisi päivääkään pois.Jos teet päätöksen pitää lapsen niin toivotan onnea odotusajalle ja tulevaan.Pidä huolta päätät sitten niin tai näin, että ympärilläsi on PALJON tukijoita!
minun tarina:olin kaksi vuotta vanhempi sinua ku sain poikani, joka on jo 28 vuotias nyt.Olen pojan kasvattanut suht yksin.En kaivannut baareja kun tulin täysi ikäiseksi.Kaverit tänäpäivänäkin samoja.Olin porukassamme ainoa jolla oli tuon ikäisenä lapsi.Hyvin on mennyt elämä eteenpäin.Meillä on lämpimät välit pojan kanssa.Vanhemmat ihmiset luulivat usein että olen pojan sisko.Vanhempani suhtautuivat hyvin järkevästi raskauteeni.Olen aina ollut työelämässä mukana joten leivästä ei ole ollut pulaa.Asuimme alusta asti ilman vanhempiani.Apua sain jos oli tarvis esim. lastenhoitoa.Kävin koulut loppuun äitiysloman jälkeen.Kaikki on mennyt mukavasti,asioilla on tapana aina järjestyä.TÄMÄ oli vain minun tarinani.Jokainen tekee omat ratkaisut itse.Onnea elämääsi ja PIDÄ ITSESTÄSI HUOLTA!!
Kysy nyt heti äidiltäsi ja isältäsi, ovatko he halukkaita tulemaan vielä kerran vanhemmiksi ja miten tämä asia sopii heidän elämäänsä.
Synnyttämään pystyy kuka hyvänsä sukukypsä ihminen mutta lapsen hoitoon ja kasvatukseen tarvitaan aikuista, jota sinä et tule olemaan vielä vuosiin.
Vaikka oletkin vielä lapsi, tässä asiassa vanhempien tukea et saa pitää itsestään selvyytenä. Uusi lapsi perheeseen on asiana sitä suuruusluokkaa, että vanhemmillasi on oikeus tietää asiasta riittävän ajoissa ja tehdä oma päätöksensä.
He kuitenkin, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, tulevat olemaan lapsesi oikeat vanhemmat.
Tätä hymistelyä tyyliin 'mitä sitten päätätkin, niin se on oikein ...Minulla meni hyvin, kun tulin 15 v. raskaaksi' ... jne.
Kyllä nyt järjenkin pitäisi kertoa, ettei aloittajan ikäinen lapsi osaa päättää järkevästi muusta, kuin että minkähän värisen paidan panee tänään päälle.
Aloittaja kuvittelee olevansa valmis lapsen huoltajaksi, vaikka ei ymmärrä edes sitä alkeellista asiaa, että suojaamaton seksi johtaa usein raskauteen. Tuo, ettei lapsen isästä ole tietoa, kertoo omaa karua kieltään.
Kyllä varmasti kaikki muistavat, kuinka järkevä ja kypsä oli olevinaan 14 v.
Nyt, aloittaja, heti paikalla ja viivyttelemättä kertomaan asiasta vanhemmille. Heistä riippuu, mitä jatkossa tapahtuu!!!
Ja lopettakaa te muut se aivoton lässytys!!!!!!
niin mitä tekemistä vanhemmilla on hänen päätökseensä?
Alaikäinen tyttö saa tehdä niin kuin vanhempansa käskevät.
Että tulla tupsahtit raskaaksi ja oikein valmis äitiksi! Se ei kuule ole ihan samaa äitivalmiutta ku mitä sun nukkeleikeissä jokin aikaa sitten. Itse olen kokenut kylän teineistä sen verran että ovat tuomassa "minulle kiltille tädille" vauvojansa hoitoon, kun ei muutkaan suostu joka viikonloppu hoitamaan. Haluavat päästä tuulettumaan. Olen lopettanut lapsiäitien lasten hoidon kun en jaksa enää. Omat lapset on jo aikuisia ja pärjäävät hienosti, joten itse olen työni tehnyt. -Kyllä, jos aiot pitää lapsesi tulee ilmi sinun vanhemmillesi ja voit kertoa asiasi heille mukisematta yhdessä juttelemalla. -Toivon onnea!
Ja voihan olla että itse olet mummi jo alle 30v.
Olet kieltämättä hirveän nuori, huh. Jos sinusta tuntuu siltä, että tahdot pitää lapsen, niin sitten pidät sen. Nimittäin jos sinusta todella tuntuu siltä, niin muu vaihtoehto (abortti, adotio) tuntuisi varmasti jälkikäteen tosi pahalta.
Luokkakaverini oli juuri sinun ikäisesi (menossa kahdeksannelle luokalle) kun tuli raskaaksi. Hän piti lapsen. Hän sai onneksi paljon apua vanhemmiltaan.
Uskon, että pärjäät kyllä, mutta tarvitset apua. Avun tarvitsemisessa ei ole mitään pahaa, harva aikuinenkaan jaksaa yksin kasvattaa lasta ilman perheen ja ystävien tukea! Keskustele asiasta vanhempiesi kanssa. He saattavat suuttua, mutta jos he kuitenkin välittävät sinusta, ovat he varmasti tukenasi. Myös neuvolasta ja terveydenhoitajalta saat apua. Älä kuitenkaan anna vanhempien/terveydenhoitajien/sosiaalityöntekijöiden tai kenenkään muunkaan painostaa itseäsi mihinkään, mitä et halua (esim abortti tai adoptio).
Sitten noista koulutus-, raha- ja asuntoasioista.
- Peruskoulu on mahdollista suorittaa osittain etäopiskellen (esim tenttimällä), monilla paikkakunnilla on myös iltakoulut. Et siis joudu välttämättä koulun penkille itseäsi nuorempien kanssa, jos et halua.
- Jos et halua pitää pitkää lomaa lapsen syntymän jälkeen, voit myös palata kouluun. Asiaa helpottaa, jos saat vanhemmiltasi apua.
- Sinulla on oikeus saada lapsellesi päivähoitopaikka. Voit siis opiskella normaalissa päiväkoulussa (esim jos haluat lukioon tai ammattikouluun peruskoulun jälkeen). Aivan niin kuin aikuisetkin vievät lapsensa hoitoon, kun ovat töissä.
- Olet 14-v., joten asut vielä vanhempiesi kanssa ja vanhempasi saavat sinusta lapsilisää. Myös sinun vauvasta maksetaan lapsilisää.Voit myös saada muuta rahallista tukea. Sinun on mahdollista saada kaikki tuet myös omalle tilillesi, mutta jos mahdollista, keskustele näistä asioista vanhempiesi kanssa.
- Yksin et varmaankaan voisi vielä asua, koska olet alaikäinen. Tuskin yksin asuminen on kovin järkevääkään, jos saat asiat kuntoon vanhempiesi kanssa ja he auttavat sinua.
Huom. Jos sinusta tuntuu siltä, ettet kuitenkaan saa tarpeeksi apua vanhemmiltasi etkä jaksa lapsen kanssa, sinulla on oikeus saada tukea yhteiskunnalta. Sekä taloudellista tukea että apua lapsen hoidossa. Jos esim jossain vaiheessa oma asunto tuntuu välttämättömältä, voit saada apua edullisen ja kunnollisen asunnon löytämiseen. Saat tarvittaessa myös asumis- ja toimeentulotukea jne. Älä anna kenenkään painostaa tai syyllistää sinua. Sinulla on oikeus pitää lapsesi ja saada tukea, niin kuin kenellä tahansa muullakin, vaikka olet alaikäinen.
Toivottavasti näistä neuvoista oli edes jotakin apua. Toivotan onnea ja jaksamista :)
Joku mainitsi tuolla aiemmin, että lapsesi voidaan huostaanottaa, jos et pysty huolehtimaan hänestä. Taloudellinen tilanne tai alaikäisyytesi ei riitä syyksi lapsen huostaanottamiseen! Päinvastoin, sinulla on oikeus saada apua taloudelliseen tilanteeseen ja lapsen hoitoon. Jos terveydenhoitaja, sosiaaliviranomainen tai vastaava painostaa tai uhkailee, tee asiasta kantelu (tai uhkaa tehdä kantelu, sekin voi riittää).
Jos sinulla ei ole asuntoa -> sos. viranomaisten tehtävä on hankkia asunto tai tarjota jotakin tuettua asumismuotoa
Jos sinulla ei ole rahaa -> saat taloudellista tukea (vanhempainetuudet, lapsilisät, toimeentulo- ja asumistuet jne.)
Jos et osaa hoitaa lastasi -> sinua opetetaan hoitamaan lastasi, saat apua jo raskauden aikana (tarvitsevathan monet aikuisetkin neuvoja ja valmennusta lapsen hoidossa jne!)
Jos et jaksa -> voit saada ilmaista apua lapsenhoidossa (esim lastenhoitaja käy pari kertaa viikossa tai vastaavaa) ja sitten kun vauva on hieman isompi, niin voit viedä lapsen päivähoitoon
Eli jos sinulla ei ole päihdeongelmaa, et jätä lastasi heitteille tai vastaavaa, lastasi ei voida huostaanottaa, vaikka olisit kuinka nuori. Kunhan vain olet valmis huolehtimaan lapsestasi. Jos joku uhkailee, kerro että tiedät oikeutesi.
...meillä muilla sosiaalihuollossakin otetaan vanhempien tulot huomioon 21 vuotiaaksi, niin sitten muka 14 vuotiaalla on oikeudet saada tukia ilman vanhempien apua...
Eli ei se ihan noin mene, samat lait meitä kaikkia määrää. Vauva saatetaan elättää yhteiskunnantaholta, koska hänen huoltajansa (mikäli äiti laitetaan huoltajaksi) ei häntä pysty elättämään. Mutta tämä 14 tai 15-vuotias on vanhempiensa elätettävä ja huollon alla, hän ei tule saamaan yhteiskunnantukia omillaan pärjäämiseen. Jos vanhemmat eivät halua elättää lastaan, lapsi otetaan huostaan, eli siirretään asumaan yhteiskunnanlaitoksiin, omilleen tuon ikäistä ei laiteta.
..tarkoitit minua sanoessasi "joku mainitsi tuolla aiemmin".
En missään vaiheessa väittänyt että pelkkä alaikäisyys tai taloudellinen tilanne tekisi lapsen huostaanoton mahdolliseksi. Ehkä ilmaisin asian muuten vain epäselvästi. Ajoin takaa ajatusta, että lapsi tuo suuria mullistuksia kenen tahansa elämään, saati sitten 14-vuotiaan nuoren. Joillekin ne muutokset ovat niin suuria ja vaikeasti läpikäytäviä että vanhemman yrittäessä vielä sopeutua kärsii lapsi samanaikaisesti.
Ja korostan vielä uudelleen: Tämä ei koske vain teiniäitejä.
kyllä sä varmaan pärjäät, mutta olet todella nuori ja et ole elännyt juurikaan nuoruutta ollenkaan,
ja lapsenkin puolesta niin mielstäni hänellä on oikeus tietää kuka on hänen isänsä, ja mien selität hänelle sitten joskus että: jaa-a kuule en tiiä kuka isäs on, olin vaan vähän huoleton!
ja olen sitä mieltä että vaikka saisit tukea vanhemmiltasi ym. niin mielstän olet liian nuori olla äiti lapsellesi, koska olet vielä lapsi itteskin.
Odottaisit vielä, ajattele että se lapsi ei ole ikuisesti vauva vaan hän kasvaa ja vaatii paljon sun elämältäs. ja oletko todellakin valmis siihen?
Mul on sain esikoiseni 17.v kun sain tietää ikski paniikki puhuin poikaystäväni kanssa. päätettiin pitää lapsi kerotiin vanhemille molempien vanhemmat hyppi ilosta! Mira on nyt 3.v ja mä oon 20.v mieheni on 21 .v meil on 2.v Aurora ja 5kk Jessica ja ollaan nyt naimisissa onnelisina asutaa hesassa!
ole jo tullut selväksi,kuinka monta lasta sinulla on ja minkä nimisiä He ovat.Tarvitseeko sitä joka viestissä hokea?
Sitä paitsi,tuo teiniraskauksiin yllyttäminen ei niin järin fiksu veto ole.Niitäkin on jotka pärjäävät,mutta mietihän kuinka monta teinivanhempien lasta on vailla turvallista ja rakastavaa kotia?
Tv.Teiniäiti vm.88
junttinimet antanut lapsilles..sukunimenne on varmaan Virtanen..Toooosi mautonta!!!!(mutta voiko muuta osottaakaan kaltaisiltasi?)
Mitäpä toi "hyppi ilosta" kertookaan sit sun vanhemmistasi? Sivistyneet vanhemmat ainakin kauhistuisi jos heidän teininsä ilmoittaisi olevansa raskaana. Mutta kun ei sukupolvesta toiseen osata muuta kuin pirttiviljellä, niin eipä voi muuta odottaakaan? Voi voi, sääliksi käy nyt TODELLA paljon sun koko perhe.
pikku paskiainen. Mun käy sääliks sun vanhempias kun eivät osanneet sua kasvattaa. Loisto vanhemmuutta osoittaa se, että vanhemmat hylkäämisen sijaan tukevat lastaan. Sulle taitaa olla vanhempien tuki ja rakkaus vierasta kun on noin paljon angsteja.