kun nykyajan mummot on niin kiireisiä uranaisia :-)
Mulla on kohta 2-vuotias poika ja toinen tulossa ja vaikka poika on isovanhemmilleen maailman rakkain, ei heillä kuitenkaan ole pojalle aikaa eikä poika oikeastaan voi mennä yökyläänkään ajan puutteen takia. Olin lapsena itse mummolassa hoidossa kouluikään asti ja se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Mummo leipoi ja laittoi ihania ruokia. Oma äitini tekee töissä pitkää päivää, eläkeikään on vielä lähes kymmenen vuotta. Viikonloppuisin hän hoitaa kaikki asiat joita ei viikolla kerkeä tehdä kun on töissä niin kiirettä niin en voi poikaa sinne oikein viikonlopuksikaan viedä. Isälläni on oma yhden miehen yritys ja hän tekee 6 päivää viikossa töitä ja vähintään 10 tunnin päiviä, sunnuntaisin huoltaa koneita ja autoa yms. On se sääli että isovanhemmat jotka vielä asuvat samalla paikkakunnalla, jäävät paitsi niin paljosta. Tää on tätä nykyaikaa, mummot ei ole enää pullantuoksuisia ja vaarit ei istu kiikkustuolissa lukemassa lapsenlapsille kirjoja :-)
Mulla on kohta 2-vuotias poika ja toinen tulossa ja vaikka poika on isovanhemmilleen maailman rakkain, ei heillä kuitenkaan ole pojalle aikaa eikä poika oikeastaan voi mennä yökyläänkään ajan puutteen takia. Olin lapsena itse mummolassa hoidossa kouluikään asti ja se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Mummo leipoi ja laittoi ihania ruokia. Oma äitini tekee töissä pitkää päivää, eläkeikään on vielä lähes kymmenen vuotta. Viikonloppuisin hän hoitaa kaikki asiat joita ei viikolla kerkeä tehdä kun on töissä niin kiirettä niin en voi poikaa sinne oikein viikonlopuksikaan viedä. Isälläni on oma yhden miehen yritys ja hän tekee 6 päivää viikossa töitä ja vähintään 10 tunnin päiviä, sunnuntaisin huoltaa koneita ja autoa yms. On se sääli että isovanhemmat jotka vielä asuvat samalla paikkakunnalla, jäävät paitsi niin paljosta. Tää on tätä nykyaikaa, mummot ei ole enää pullantuoksuisia ja vaarit ei istu kiikkustuolissa lukemassa lapsenlapsille kirjoja :-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
meillä lapset eivä ole ollut mummuloissa. eivätkä tarhassa, kävimme vuoroon töissä (isäntä 8h ja minä 5-6h päivässä)ettei tarvinnut muiden hoitaa. äitini sanoi joskus että kun kakaroita hankitte niin kakaranne hoitakaa. otin kai sanonnasta oppia ja itse olemme ne sitten hoitaneet ( 9,12,14v. tytöt). äidilläni 3 lasta ja me sikiävät saimme aikaan 11 lastenlasta hänelle. mummoni sanoi joskus ettei hän noista kakaroista välitä kehui tykkäävänsä enemmän noista kissoista ja koirista. onneksi on vuodet vierineet ja lapseni ovat ihania ovat jo aika isoja vaikka vietän mielellään aikaani heidän kanssaan uiden ja matkustellen, vieläkään heitä en pitkäksiaikaan keskenään jätä.
Onpa se surullista tosiaan, että mummoilla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta olla lastenlasten kanssa.
itse olen mummo ja saan nähdä lapsenlapsiani melkein joka päivä - asumme lähellä heitä.
olen tehnyt itselleni selväksi, että he ovat lapsenlapsiani - eivät omiani - kysyn aina jos haluan antaa heille jotain / syötävää esimerkiksi koska tiedän, että tytär on hyvin tarkka siitä, mitä he saavat syödä eli ei karkkia ollenkaan jätskiä joskus.
mieleen ei tulisi mitenkään yrittää " omia " näitä ihania lapsia - mutta siitä olen iloinen että saan rakastaa heitä, seurata miten he kasvavat ja kehittyvät.
minäkin sain olla lapsena paljon mummoni kanssa, hän oli aivan ihana, hankalan kotitilanteen takia hän haki minua useimmat viikonloput luokseen - hän kävi töissä mutta hänellä oli silti aikaa minulle.
muistan, miten nauroimme ja hassuttelimme, isoäiti oli niin ihana ja kaipaan häntä lopun elämääni, hän ehti myös nähdä minun lapsiani ennenkuin syöpä hänet vei.
kyllä lastenlapset ovat niin suuri rikkaus ja siunaus että heistä on syytä olla kiitollisia - aika rientää niin nopeasti.
olen toivonut, että saisin elää niin kauan että ehtisin nähdä lapsenlapseni aikuisina - ehkä jopa saisin olla isomummo - sitten joskus -
hyvää jatkoa kaikille mummoille ja vanhemmille.
kasvattaa lapsesi itse. Ei ole mummo maukumassa miten lasta pitää hoitaa ja miten päin olla, jotta lapsesta kasvaa ihminen. Minulla ei ole mummoista kuin huonoja asioita muisteltavana niin oma mummo oli ihan kamala, samoin oma äiti omia lapsiani ja minua kohtaan. Ehkä sinulla on kuitenkin normaali äiti, mutta voisi olla niin kuin minulla on ollut. Oma apu, paras apu.
Kuka tätä tasa-arvoa on kannattanut? Eiköhän se ole juuri sukupolvi joka nyt kamppailee ilman "mummuja ja pappoja", katsokaapa peiliin.
Nyt maksetaan hintaa siitä että naistenkin on luotava ura ja ennenkaikkea pysyttävä siinä oravanpyörässä eläkeikään asti.
Ei siinä todellakaan jaksa enää lastenlapsia hoitaa, olisitte nuoret miettineet silloin kun nousitte barrikaadeille, ajoitte samapalkkaisuutta ja tasa-arvoa.
Nyt se on toteutunut lähestulkoon, ja niin pitää mummun kuin vaarinkin tehdä tulosta.
Onneksi on kasvamassa uusi sukupolvi, juppien haukkuma "vihreäliike", heillä on arvot kohdallaan ja kun he ovat isovanhempia niin kaikesta kulutushysteriasta ja materiasta vapaina ovat varmaankin taas niitä pullantuoksuisia mummuja ja vaareja... ja opettavat lastenlapsilleen muutakin kuin tietokonepelejä, ehkäpä heillä on muistissa viellä että on olemassa luonto mistä löytyy paljon ihmeteltävää.
Tänä päivänä on onneksi todella paljon ihan normaaleja lapsiperheitä, on isovanhempi-asiat kunnossa jne. Mutta niitä ei huomata kun niin paljon on sitä pahaa oloa.
Eiväthän kaikki vanhemmat ole edes halukkaita antamaan lapsiaan hoitoon vanhemmilleen, koska vauvaiän jälkeen saattaisia tulla esiin asioita joita ei haluta vanhempien tietoon.
Olen ollut nyt 2 vuotta ns. varamummuna ja muistan ensimmäisen päivän kun olin päiväkodissa, johtajatar sanoi että tuo tyttö on hieman ahdistunut, menin hänen luokseen ja yritin jutellä ja ainoa mitä hän osasi/kykeni sanomaan "vittmu", myöhemmin kun tapasin hänen äitinsä kun olin innokas keskustelemaan tyttären kehityksestä, niin äidin ainoat sanat minulle olivat "mikä vitun mummu sä luulet olevas".
Nýt kai meni asian viereen....mutta näin se on.
Siis väitätkö että nykyiset nuoret ovat pakottaneet vanhempansa työelämään? Jo ennen syntymäänsä?
Siis nykyajan kiireiset uranaiset, jotka ovat mummoiässä ovat juuri niitä jotka halusivat itselleen paikan työelämässä ja luoda uraa, silloin kun itse olivat nuoria.
Hoida itse lapsesi! Lastenhoito kuuluu Sinulle ja miehellesi eikä mummoille ja vaareille. 2-vuotias lapsi on aivan liian pieni yökylään. 2-vuotias ei yökylää tarvitse.
Minä olen hoitanut itse lapseni kotona enkä ole raahannut lapsia mummoloihin hoitoon. Leivonpa myöskin pullat perheelle itse. Leivo Sinäkin itse pullasi! Jos et osaa niin soita lähimpään Marttapiiriin ja kysy neuvoja. Turha kuvitella, että nykylapset saisivat mummolassa itseleivottua pullaa! Laiska anoppi ostaa kaupan pullat tai lykkää kaupan paistovalmiit pakasteet uuniin.
Nykyajan itsekkäät isovanhemmat eivät lapsenlapsiaan hoida! Muutama poikkeus löytyy, ehkä 1-2 sadasta. Entisajan mummot ja vaarit elivät perheelle ja tekivät työtä hautaan asti. Mummot laittoivat tuvassa ruokaa, leipoivat ja hoitivat lapsia. Vaarit tekivät polttopuita, kevyempiä ulkotöitä ja osallistuivat voimiensa mukaan maatalon töihin. Isovanhemmat eivät hypänneet 1950- ja 60-luvuilla etelänmatkoilla eivätkä asuneet lomaosakkeissa. Lapset ja vanhukset hoidettiin kotona. Isovanhemmat tekivät arjen työtä ja kuolivat kotonaan saappaat jalassa.
Nykyajan mummoilla ja vaareilla on oltava omaa aikaa. Nämä mummot ja vaarit ovat hoidattaneet omat lapsensa joko isovanhemmilla tai päivähoidossa. Omat vanhemmat on lykätty jo aikoja sitten vanhainkoteihin ja vuodeosastoille kuolemaan. Kukkapuska lähetetään jouluna ja syntymäpäivänä, kun omatunto soimaa. Vanhukset kuolevat johonkin pesuhuoneen ja potilashuoneen välille. Sitten riidellään verisesti perinnöstä, vaikka itsellä on velattomat omistusasunnot, sijoitusasunnot, kesämökit, lomaosakkeet, autot, moottoripyörät ja pörssiosakkeet.
Onhan se naurettavaa, kun nykyajan kuntosalilla käyvä ja personal trainerin omistava itsekäs 50-60-vuotias mummo ei jaksa vahtia lasta 2 tuntia. Samainen mummo ehtii juosta Tallinnassa ostosmatkoilla, kampaajalla ja kosmetologilla!
Näin se on Eskoseni, että aika entinen ei koskaan palaa!
hoidankin itse lapseni ja leivon pullaa ja teen ruokaa enkä juokse kapakoissa. Tiedän vaan omasta kokemuksesta että mummola on ihana paikka lapselle ja haluaisin lapseni viettävän enemmän aikaa mummolassa....jo senkin takia että mummo ja vaari ei elä ikuisesti ja nykyään kun mennään suoraan työpaikalta hautaan niin he jäävät täysin paitsi lapsen elämästä. Äitini itsekin harmittelee tilannetta että vielä rollaattorilla pitää sitten töissä juosta. En tosiaan yritä sysätä vastuuta lapsen kasvatuksesta kenellekkään toiselle!
Sinulle olisi tervetullutta vanhanajan selkäsauna kuule kakara.
mitä varten mummot ja vaarit eivät saa nauttia elämästään ehtoopuolella vaan heidän pitäisi hoitaa kakarasi jotta sinä pääset terassille örisemään.
entisajan ihmiset kaatuivat saappaat jalassa , sitäkö itsekin aiot?
epäilen.
kirjoituksestasi paistaa syvä katkeruus,
mitäs hankit perhettä jos se on noin kamalaa.
"Minä olen hoitanut itse lapseni kotona enkä ole raahannut lapsia mummoloihin hoitoon. Leivonpa myöskin pullat perheelle itse. Leivo Sinäkin itse pullasi! Jos et osaa niin soita lähimpään Marttapiiriin ja kysy neuvoja. Turha kuvitella, että nykylapset saisivat mummolassa itseleivottua pullaa! Laiska anoppi ostaa kaupan pullat tai lykkää kaupan paistovalmiit pakasteet uuniin. "
*****
Onhan se naurettavaa, kun nykyajan kuntosalilla käyvä ja personal trainerin omistava itsekäs 50-60-vuotias mummo ei jaksa vahtia lasta 2 tuntia. Samainen mummo ehtii juosta Tallinnassa ostosmatkoilla, kampaajalla ja kosmetologilla!
Naurettavaa tässä on se, että kehtaat olla noin kateellinen !
Ehkä sinun asenteellasi on jotain tekemistä sen kanssa että mummo ei " ehdi" hoitaa lapsiasi?
Voi vain pelolla ajatella, millainen olet ihmisenä mummoa - ja muitakin kohtaan - et varmaan mikä hirveän suloinen - epäilisin.
Että hoida sinä kakarasi kuule, ja anna mummon ja vaarin elää sitä omaa elämäänsä - mieti vähän kun itse olet mummo - ajattelitko silloin olla pelkästään varalla jos laiska miniä tahtookin mennä terassille??
NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUTAA,ESKOSENI.
Olen perheenäiti ja osaan pyörittää lapsiperheen arkea. Mummoa ja vaaria ei huudeta apuun, vaan he saavat elää omassa kodissaan ihan niin kuin haluavat. Isovanhempien ei tarvitse laittaa kodissamme tikkuakaan ristiin eikä hoitaa lapsiamme. En käy myöskään terasseilla örisemässä. Olen absolutisti eivätkä terassit kiinnosta. Puolisonikaan ei käy terasseilla, joten meillä ei ole tarvetta viedä lapsia mummolaan hoidettavaksi, että pääsisimme itse ryyppäämään. Uskomatonta mutta totta - viihdymme erinomaisen hyvin kotona oman perheen ja kotitöiden parissa!
Nykyiset 1940- ja 50-luvuilla syntyneet isovanhemmat eroavat täysin aikaisemmista sukupolvista. Tämä nykyisovanhempien sukupolvi on hoidattanut omat lapsensa joko päivähoidossa tai isovanhemmilla. Tämä sukupolvi on myös työntänyt omat vanhempansa vanhainkoteihin ja terveyskeskusten vuodeosastoille hoidettavaksi. Poikkeuksiakin löytyy joukosta.
Kaupunkilaisäidit ovat menneet 1960- ja 70-luvuilla töihin ja vieneet lapsensa erittäin pienenä päivähoitoon. Nykyajan äidit voivat vain ihmetellä, kuinka joku äiti voi laittaa 2 viikkoisen tai 2 kuukauden ikäisen vauvansa kokopäiväiseen hoitoon! Kaupunkilaisäidit eivät ole imettäneet lapsiaan juuri ollenkaan, koska on ollut muodikkaampaa ruokkia vauvaansa tuttipullosta kaupan korvikkeilla. Koomista, mutta korvikettakin sanottiin aikaisemmin äidinmaidonvastikkeeksi!
Joissakin äitiys- ja lastenneuvoloissa on suhtauduttu imetykseen kielteisesti, kannustettu äitejä lopettamaan imetys lyhyeen ja antamaan jo parin kuukauden ikäiselle vauvalle lisäruokia. Pienet koululaiset ovat juosseet iltapäivät avaimet kaulassa, kun vanhemmat ovat olleet työssä ja iltapäivät on vietetty yksin kotona. Omille lapsilleni en tuollaista lapsuutta halua!
On huvittavaa, että hyväkuntoislla mummoilla ja vaareilla riittää aikaa ja energiaa matkusteluun ja muihin kotkotuksiin. Jos omat lapset pyytävät apua muutamaksi tunniksi, on se isovanhemmille ylivoimaista. Ennen on ollut kunnia-asia, että lapset, sairaat ja vanhukset hoidetaan kotona. Vanhuksia on arvostettu eikä heitä ole lykätty yhteiskunnan hoitoon. Vanhukset ovat saaneet jopa kuolla kotonaan.
Olen seurannut lähipiirissä uravanhempien lasten päivähoitoa. Ylihinnoitellut asunnot maksetaan molempien vanhempien uraputkella. Lapsilla on 9-11 tunnin hoitopäivät jo 1-vuotiaana. Olen nähnyt läheltä myös vanhustenhoitoa. Iäkäs, sairas ihminen joutuu asumaan täyteenahdetussa 4 hlön huoneessa, ei pääse edes kesällä ulos eikä saa tarpeeksi ruokaa ja juomaa. Vanhustenhoidon taso on surkea. Täysi hoitopäivämaksu maksetaan, mutta omaisille siirretään vastuu syöttää, juottaa ja ulkoiluttaa vanhuksia. Puhun omasta kokemuksesta.
Ihmettelen, mistä löytyy hoitajat tälle nykyajan isovanhempisukupolvelle aikanaan? Vanhusten määrä kasvaa räjähtäen, ihmiset elävät entistä pitempään ja viimeiset vuodet ollaan monisairaita. Vanhustyö ei nuoria kiinosta. Tuodaanko hoitajat Venäjältä, Virosta ja Puolasta Suomeen?
Tässä mielipiteitä sukupolvien sodasta arvon isoäiti isoisoäidille - selkäsaunan uhallakin!
vai mistä niin hyvin muka tiedät minkälaista 70-luvulla oli olla äiti? Itse olen ollut äiti jo 33 vuotta ja minulla on nyt vihdoinkin myös yksi lapsenlapsi.
1970-luvun alussa äitiysloma oli vain kaksi viikkoa ennen laskettua synnytysaikaa ja kuusi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Silloin jotkut äidit tosiaan joutuivat menemään töihin ja lapsi jätettiin mummon hoiviin tai kotiapulaisen hoitoon. Vieraalle perhepäivähoitajalle ei pientä lasta viety, ellei ollut ihan pakko. Perhepäivähoitopaikkoja ei tuolloin mitenkään valvottu.
Lastenseimiin eli pikkulasten päiväkoteihin otettiin vasta yli puolivuotiaita lapsia ja näitä hoitopaikkoja oli hyvin vähän. Ei moni sellaisiin lapsiaan halunnutkaan. Ne olivat ensisijaisesti yksinhuoltajien lapsille varattuja. Vuonna 1974 äitiysloma piteni puoleksi vuodeksi la:n jälkeen.
Isommille lapsille oli jonkun verran lähinnä puolipäiväisiä tarhapaikkoja ja seurakuntien päiväkerhoja. Eskaria ei silloin vielä tunnettu.
Ylivoimaisesti suosituin tapa selviytyä lapsen hoidosta oli pyytää palkatonta virkavapaata virasta joksikin aikaa tai sanoutua kokonaan irti työpaikastaan ja jäädä kotirouvaksi. Suurin osa äideistä niin maalla kuin kaupungissakin teki niin ja hoiti lapsensa itse kotona kouluikäisiksi asti ilman kotihoidon tukea.
Kotiäitejä ei arvostettu, vaan haukuttiin "vihreiksi leskiksi" ja naisten työssäkäynnin puolesta rummutettiin mediassa. Näin monille on tullut sellainen käsitys, että 70-luvun pikkulasten äidit olisivat käyneet jo yleisesti töissä, mikä ei aivan pidä paikkaansa.
Imettämistä suositeltiin 70-luvulla aivan yhtä pontevasti kuin nytkin. Ihanteellisena imetysaikana pidettiin yhdeksää kuukautta. Työssäkäyvä äiti joutui kuitenkin lopettamaan imettämisen jo kun lapsi oli kolmikuinen. Monet kuitenkin imettivät pitempäänkin kuin mitä suositeltiin ainakin aaamulla ja illalla. Imetykseen suhtauduttiin luontevammin kuin nykyään. Ihmiset elivät vielä lähempänä luontoa.
Lisäruokia annettiin vauvoille jo kahden kuukauden ikäisestä 70-luvun alkupuolen ruokintaohjeiden mukaan, mutta se ei tietysti tarkoita sitä, että äidit olisivat silloin lopettaneet imetyksen. Vauvoille annettiiin mm appelsiinimehua. Muistan, että ostin sitruspuristimen, että voin puristaa sillä vauvalleni tuoremehua.
70-luvun puolivälissä ruokasuositukset sitten muuttuivat, niin että lisäruokia ruvettiin antamaan taas myöhemmin. Jokainen äiti hoitaa lapsensa oman aikansa neuvolaohjeiden mukaisesti. Niin nykyäiditkin. Sen ajan neuvolaohjeet edustivat tietysti sen ajan käsitystä hyvästä lapsenhoidosta.
Monilla kouluikäisilläkin lapsilla oli 70-luvulla kotiäiti, sillä tuolloinkin oli äitien vaikea saada työtä uudestaan, kun olivat olleet kotiäiteinä. Osa kouluikäisistä lapsista oli muutaman tunnin kotona yksikseen tai leikkipuistossa, kun äiti oli töissä. Niinhän on usein nykyäänkin.
70-luvulla ihmiset tyytyivät huomattavasti alhaisempaan elintasoon kuin nykyajan nuoret parit. Aina ei ollut perheissä jääkaappia eikä pesukonettakaan. Vauvan sideharsovaipat pestiin käsipyykkinä. Kertakäyttövaipat olivat vielä niin kalliita, ettei niitä juuri voitu käyttää. Sideharsovaipat keitettiin äitiysavustuspakkauksen emalivadissa liedellä ja hangattiin pesulaudan avulla puhtaiksi. Muut pyykit käytiin kerran viikossa pesemässä talopesulassa tai pestiin käsin nekin.
Jokainen sukupolvi on lapsensa itse hoitanut, niin mekin teimme 70- ja 80-luvuilla. Nyt vierailemme mielellämme lapsiemme perheissä ja tulemme tarvittaessa kotimiehiksikin, mutta haluamme myös jatkaa omaa elämäämme, harrastuksiamme ja matkustella nyt, kun siihen vihdoinkin on mahdollisuus. Toisin kuin nuoremmalla sukupolvella monen vanhemman ihmisen matkat eivät juuri ole ulottuneet Tukholmaa ja Tallinnaa tai Leningradia (Pietaria) pitemmälle, kun rahat menivät nuorempana lasten huoltamiseen ja asunnon maksamiseen.
Jos vanhempi ihminen on vielä töissä, hän on illalla hyvin väsynyt ja tarvitsee paljon lepoaikaa. Olen itse vasta 55-vuotias, mutta huomaan jo, etten jaksa niin paljon kuin nuorena. Sairaudetkin vaivaavat. Hoitakaa siis hyvät nuoret lapsenne itse. Niin mekin olemme tehneet.
Mitä tulee meidän vanhempiimme, niin he nukkuvat jo nurmen alla. Suurin osa ikäisteni ihmisten vanhemmista on jo kuolleet ilman tuota vanhainkotivaihetta, mistä puhuit. Vanhainkoteja vain saisi olla enemmän, että sairaat vanhukset pääsisivät niihin hoitoon. En tosin itse haluaisi elää niin vanhaksi, etten selviäisi kotona, vaan tahdon kuolla pois jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa.
mummoja ja vaareja kohtaan töissäni päivittäin... eivätkä näytä/ole onnellisia... mistähän se mahtaakaan johtua... Terve itsekkyys kuuluu ihmisyyteen, ei kynnysmattona olo... tulevaisyydessa on varmasti paljon onnellisempia vanhuksia, kun ovat olleet terveesti itsekkäitä elämänsä aikana.
"Ennen on ollut kunnia-asia, että lapset, sairaat ja vanhukset hoidetaan kotona. Vanhuksia on arvostettu eikä heitä ole lykätty yhteiskunnan hoitoon. Vanhukset ovat saaneet jopa kuolla kotonaan."
Höpöhöpö. Keitäs nämä vaivaistalojen - myöhemmin kunnalliskotien - asukit sitten olivat?
OIKEASSA! Näin se juuri on, nykyaikana. Hyväksykäämme se, eläkäämme nykyaikaa ja olkaamme kaikki onnellisia. :)
On se kyllä vähän niinkin, että ainakin minun
on pakko käydä töissä (olen 44-v mummo), nuorin
poikanikin kun on viellä alaikäinen ja syödäkin
pitäisi ja laskut maksaa. Nykypäivän työelämä
on, kuten jokainen tietää, aika muuttuvaa, ja jatkuvaa uudelleen oppimista, joten en
ainakaan itse ole kovin pirteä enään illalla ottamaan lasta hoitoon. Pidän häntä yökylässa
1-2 viikonloppuna kuukaudessa yhden yön kerrallaan ja muuten
tapaamme 1-2 viikossa. Emme asu samalla paikkakunnalla. Kun pojan poikani on luonani niin meillä onkin sitten tosi mukavaa ja itsekin siinä väkisin piristyn ja saan voimia, vaikka
kunto välillä osottautuu hieman liian huonoksi tämän pienen rasavillin vauhdissa (1,5-v). Olkaamme siis onnelisia näistä pikkuisista; niin äidit, isit, mummot kuin ukitkin. Ja vanhemmat, yrittäkää joskus myös asettua meidän isovanhempien asemaan.
Mekin elämme täällä vain kerran ja haluamme nauttia omasta elämästämme teitä unohtamatta.