Olen jo vuosia yrittänyt laihduttaa, täysin tuloksetta. Sorrun jo muutaman päivän tai viikon päästä herkkuihin. Liikuntaa en jaksaisi/viitsisi harastaa millään. Olen oikea perikuva laiskasta ja saamattomasta läskistä. Vihaan itseäni. Itsetuntoni on nollassa. Olen hyvin yksinäinne, koska en usko että kukaan tahtoisi viettää aikaa kanssani (saati alkaa parisuhteeseen). Vaikka päällisin puolin olen jo luovuttanut, tiedän, ettei se ole totta. Sillä en ikinä, en IKINÄ tule hyväksymään itseäni tällaisena. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, yritän laihduttaa. Tuskin tulen onnistumaan. Tällasiatko se on aina? Elänkö koko typerän elämäni ajatellen, että ehkä huomenna on parempi päivä. Teoriassa tiedän laihduttamisesta kaiken. Mutta minkäs teet. Kotiin tuodaan herkkuja, niin johan olen niitä ahtamassa suuhuni. Heikko ja surkea. En aio sanoa sanaakaan lihavien puolesta sillä vihaan olla lihava. Pelkään sosiaalisia tilanteita kuollakseni sillä mokaan aina jotenkin tai sittten vain läskini saavat ihmiset antamaan paheksuvia katseita. Onko muilla samoja tunteita? Voiko tästä oravanpyörästä päästä pois?
Ikuinen kamppailu
army of fat
3504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnut olevan noidankehässä. Inhoat itseäsi, syöt lohduttaaksesi itseäsi ja paikataksesi edes hetkeksi huonoa itsetuntoasi, vain inhotaksesi itseäsi entistä enemmän (ja syöt lisää). Mielestäni tilanteesi kalskahtaa syömishäiriöltä (BED) ja masennukselta. Olet jo valmiiksi luovuttanut ja et itsekään usko, että voisit elää elämäsi toisin.
Arvaa mitä? En usko, että olet oikeasti kuvaamasi kaltainen vätys. Olet nyt vain niin henkilökohtaisten ongelmiesi suossa, että kenties mielestäsi on vain helpompaa ottaa tuo kuvaamasi rooli. Siksipä kehoitan sinua hakeutumaan mielenterveystoimistoon, koska luulen sinun tarvitsevan ulkopuolisen ammattilaisen apua, jotta ongelmiesi vyyhti lähtee purkautumaan. Lihavuus on erittäin henkilökohtainen asia ja jokainen loppupeleissä määrittelee itse, milloin voi hyvin. Sinä et voi hyvin ja ei ole mikään häpeä hakea apua. Syömiskäyttäytymisesi taustalla voi olla yllättäviä asioita, läheskään aina "väärin syöminen" ei ole itsekurittomuutta vaan opittu tapa hallita henkistä pinnettä vrt. hermosavut.
Ole siis armollinen itsellesi. Itsensä hyväksyminen on eri asia kuin paheidensa hyväksyminen. Kaikkea hyvää sinulle!
Minkä ikäinen olet ja oletko todella lihava? Ettet vaan olisi vaivaiset 10 kiloa liikapainoa omaava teinityttö jolla oma minä on vielä pahasti kateissa.
Heippa!
Muutama vuosi takaperin olin tismalleen samassa tilanteessa.
Olin ollut ikäni lihava ja haaveillut ja yrittänyt laihduttaa.
Sitten aloin jo miettimään että en kai ikinä onnistu, mutta tajusin etten vaan VOI hyväksyä lihavaa loppuelämää itselleni.
Silloin se jysähti, NYT tai ei tosiaan ehkä koskaan.
Päätin laihtua.
Pudotin 16 kiloa, kunnes tulin raskaaksi( minulla oli jo aiempiakin lapsia)ja repesin mättämään. Odotukset kun on aina olleet mulle vaikeita syömisten kanssa.
Raskauden jälkeen 8 kiloa oli tullut takaisin. Ajattelin koko ajan että kohta jatkan pudotusta, mutta elämä tuntui silloin vaan liian raskaalta laihduttamista ajatellen. Lapsilla oli vaikeita uhmakausia ja olin masentunutkin.
Sitten vaan se tarmo taas putkahti jostain kun nuorin alkoi lähestyä kolmea.
Päätin toteuttaa unelmani lopulta.
Nyt on melkein viisitoista kiloa pudonnut, hitaasti kylläkin, mutta eihän mihinkään ole kiire. Jäljellä on vielä n.14kg ylipainoa. En aio pudottaa niistä kuin reilut puolet, koska oltuani ikäni lihava pidän vähän korkeamman painon hallintaa realistisempana kuin mallimittojen.
Sulle antaisin neuvon joka mulla on tehnyt radikaalin eron entisiin yrityksiin; jos ja KUN repsahdat, älä välitä, yritä vaan jatkaa heti samantien laihdutustasi. Kerta viikossa mässäilyä ei kumoa viikon laihdutusta. Yritä vaan jotenkin vähän hillitä ettet nyt kolmea pitsaa vedä kerralla;). Jatkat vaan sitkeästi, et anna periksi, vaikka putoaisi kuinka hitaasti, se on parempi kuin painonnousu tai ennalla pysyminen.
Onnistut kyllä, kun vaat sinnikkäästi yrität!!!
Tsemppiä sulle!!!