juteltiin mieheni kanssa siitä kuinka ollaan nyt vasta huomattu kun pojat on 1 ja 4 että mitä tämä miehen malli pojalle on.ja kuinka tärkeä se kehityksen kannalta on.itse olen ainakin ollut 4 vanhan kanssa välillä ihan ihmeissäni kun taas jutut on ollut miehelle ihan arkipäiväisiä miesten elämään kuuluvia.
tahtoisinkin kysyä naisilta keiden lapset,varsinkin poikalapset ei tapaa isää paljon jos ollenkaan että miten teillä miehen mallitoteutuu?ihan ketään loukkaamatta ja syylistämättä kyselisin.
eli toimiiko miehen mallina pappa tai setä/eno.mieheni toimii miehenmallina tavallaan myös siskontytölleen,ja se ei oikein luonnistu.mieheni kun ei oikein osaa olla tyttö lasten kanssa,mutta siskolla ei muitakaan ole ketkä voisivat auttaa.
asiallisia vastauksia toivoisin,asia kun on mietityttänyt jo pitempään,vointeja ja jaksamista kaikille lastensa yksinhuoltajille! :)
tahtoisinkin kysyä naisilta keiden lapset,varsinkin poikalapset ei tapaa isää paljon jos ollenkaan että miten teillä miehen mallitoteutuu?ihan ketään loukkaamatta ja syylistämättä kyselisin.
eli toimiiko miehen mallina pappa tai setä/eno.mieheni toimii miehenmallina tavallaan myös siskontytölleen,ja se ei oikein luonnistu.mieheni kun ei oikein osaa olla tyttö lasten kanssa,mutta siskolla ei muitakaan ole ketkä voisivat auttaa.
asiallisia vastauksia toivoisin,asia kun on mietityttänyt jo pitempään,vointeja ja jaksamista kaikille lastensa yksinhuoltajille! :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miehen mallia annan minä ja isoveli..(olen siis aina tehnyt myös miesten työt )autorempoista,putkiremppoihin yms..Hyvin toimii..Osaa itse tehdä jo kaikenlaista sivusta kun on aina seurannut..ja osallistunut..
niin kysymys koski ihan oikeaa miestä millä pelit ja vehkeet.ei kai autoja korjaava äiti voi väittää näyttävänsä miehen mallia,kyllä minäkin noita perinteisiä miesten töitä osaan tehdä mutta en silti mieheksi itseäni tituleeraisi.onko mailma todella menny näin sekasin?
Onhan se tärkeää, miehenmalli (varsinkin) poikalapsille. Toiselle tärkeämpää kuin toiselle, mutta varmasti jokaikinen lapsi tarvitsee kummastakin sukupuolesta jonkinlaisen mallin.
Erosimme pojan ollessa vauva eikä isää sitten sen jälkeen näkynytkään. "Tilalle tulijoita" olisi riittänyt, mutta olemme elelleet arkea kaksisteen nämä vuodet enkä muutosta siihen vielä tahdokaan, vaikka tiedän, että läheisin lapseni miesmalleista on haaveillut jo pitkään meidän suhteemme mahdollisuudesta. Kaveripiiriini ja läheisiimme kuuluu kuitenkin myös miehiä, joten poika on "nähnyt" sitä miehenmallia pienestä pitäen isänsä poissaolosta huolimatta. Ja vaikka lapsi isättä onkin elänyt, on tämä "jotenkin" kuitenkin oppinut nämä mieheiset tavat ja mallit sinä määrin ettei aina tosiaan uskoisikaan isän olleen poissa kuvioista. Itse olen kuitenkin hyvin naisellinen, poika on ihan selvä "äijä" ja jututkin sen mukaisia.
Miehenmallista vielä. Tahto "olla mies" on ollut pojalla kova jo pienestä pitäen, ja onneksi lähipiirissäni onkin muutama luotto-miespuolinen kaveri jotka ovat pitäneet poikaa mukana niissä äijien jutuissa siitä asti kun lapsella on ollut omaa tahtoa osallistua niihin ja antaneet tälle muutenkin hieman ekstra huomiota. Esim. kaikki rakentamiset, remontoinnit, koneisiin liittyvät asiat jne, poika osaa ne jo paremmin kuin minä ikinä ja toteaakin niiden olevan "miesten juttuja", naisten hommat ovat sitten ihan muita..
Melkoinen timpuri-taituri on lapsesta kasvanut.
Samat asiat olisin toki minäkin voinut opetella/ opettaa mutta eihän se ole sama juttu, tarve tehdä niitä miesten juttuja tulee pojilla pienestä pitäen näemmä ihan itsestään.
Isä ei ole vieläkään ollut kuvioissa mukana, mitä nyt vuoden ajan kävi lasta satunnaisesti tapailemassa ja totesi kuinka reipas pieni-mies tästä on kasvanut ja häipyi taas mitään selittelemättä. Toisaalta (onneksi) lapsi ei osaa tätä enää kaivatakaan, puhuu ennemmin mieskavereista rinta rottingilla kuin isästään.
Joten meillä on miehenmallin suhteen asiat hyvin. Oikeastaan paremmin kuin hyvin. Se oman isän elämässä mukana olokaan kun ei aina takaa sitä miehenmallin täyttymistä, siitä esimerkki oman poikani kaverista, jonka isä on kotona muttei koskaan tee lasten kanssa mitään ja on aina etäinen. Kun minun poikani tekee jotain äijä juttuja mieskaverin kanssa, tai edes istuvat tuossa pihalla vierekkäin kahvillasyntyjä syviä turisten, on tämä lapseni kaveri aidalla haaveilevan näköisenä ja mutisee alakuloisena, ettei meidän iskä koskaan tee niin tai näin tai sitä ja tätä ja kiukuttelee sitten isälleen miksi ####### pääsee ####### kanssa sinne ja mikset sinä koskaan tee minun kanssa niin jne. Ironista sinänsä, että tämä pojan kaverin isä on erään kerran arvostellut oman poikani "isättömyyttä" ja sen haittoja kovaan ääneen yrittäen nostaa itsensä jalustalle sillä syyllä että itse on sentään kotona (muttei todellisuudessa ota mitään vastuuta lapsikatraastaa).
En tiedä sitten tuosta teidän tilanteesta. Minulla ei ole kokemusta tytöistä, mutta varmasti miehenmalli on tärkeää heillekin. Jutut tietysti voivat olla erilaisia kuin poikien kanssa, mutta ehkä kuitenkin oleellisinta on, että lapsella on joku, joka antaa huomiota ja aikaa ja osoittaa aidon kiinnostuksensa tämän tekemisiä ja hyvinvointia kohtaan. Ja miksei niitä "miestenjuttujen" opettamista voisi kokeilla tytöllekin jos lapsella vaan kiinnostusta riittää. Onhan se tytöllekin hienoa kun voi sanoa osaavansa korjata ihan itse sen ja sen siinä missä useimmat tarvitsevat apua toisaalta :)
mutta kun kaikkea ei voi saada.Tiedän että meidänkin poika olisi isää kaivannut,mutta minä olen opettanut pyörän korjaamiset ja ollaan käyty yhdessä kalassa. Tiedänhän minä etten miestä korvaa ja kuten joku täällä jo sanoikin,ei se isän kotona olo ole mikään tae siitä,että se isä ON lapsen kanssa.Näkee ehkä miten sohvalla löhötään ja käydään kaljalla.Elämä olisi vaikeaa jos tällaista asiaa alkaisin suremaan,koska se nyt vain on niin.Niinkuin moni muukin asia.Ole onnellinen teidän tilanteesta ja iloinen lastenne puolesta!
varsinkin poikalapset ei tapaa isää paljon jos ollenkaan että miten teillä miehen mallitoteutuu?
Vastaus:oikeaa biologista isää ei mikään talkkari, putkimies voi korvata.piste.
Bio-isä ei aina ole se "oikea"isä,kuten meidän tapauksessa:bio-isä häippäs ollessani raskaana ja ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä(raskauden alussa oli vielä valmis isäksi),sittemmin tapasin nykyisen mieheni eli lapseni OIKEAN isän!On nimittäin adoptoinut lapseni eikä voisi mitenkään olla enempää isä lapselle kuin on,että revi siitä Tommyseni ja muista lääkitys!
Riippuu mistä kulmasta katsot mutta aivan varmasti voi jos katsotaan siitä kulmasta pystyykö toinen ihminen täyttämään sen tyhjiön ja olemaan jopa parempi miehenmalli kuin se oma biologinen isä. Valitan ja piste.
uskon kyllä että isän niinkuin äidinkin voi korvata toinen ihminen.tarvitaan vaan paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä.
tietysti ihminen kuka on lapsensa hylännyt voi olla sitä mieltä ettei häntä voi korvata,mutta sitä kannattaa miettiä aina ennen kun ne lapset jättää.hienoa että on sellaisia miehiä ja naisia ketkä ovat niin kehittyneitä etteivät tarvi verisidetta rakkauteen.
lapsen miehenmalliksi,se on nähty ja koettu jo niin monta kertaa ja PISTE.
Olen kahden poikalapsen yksinhuoltajaäiti ja tätä ongelmaa olen pohtinut paljon. Kyllä niitä tulijoita isän paikalle olisi ollut pilvin pimein, mutta minua ei nyt vaan kiinnostanut. Ei ole minkäänlaista miesmallia pojille, papat haudassa, eno narkkari, setukat mitä sattuu, naapurin setäkin vähän outo jne. Isää tapaavat joskus, mutta harvoin.
Minä olen koettanut opettaa pojille "miesten töitä" ja sanonkin aina, että ehkä perinteisesti tämän tekisi mies, mutta kun meillä ei ole miestä, teen minä.
Pojat ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaa voi puhua asiast. Vilpittömästi pahoittelen heille, että minulla ei ole tarjota heille miehen mallia.
Minä en tiedä, mistä nousee poikien halu harrastaa poikien kilpailulajeja tai pyssy/sotaleikkejä tai tarve tarttua vasaraan, mutta luulen miehisyyden kasvavan geeneissä, vaikka lapsi ei saisi minkäänlaista miehenmallia. Tai en luule, vaan tiedän, koska olen seurannut sitä läheltä.
Nykyinen päiväkotimalli on siksi epäonnistunut, koska se tukahduttaa varhaiskasvuvaiheen lajille ominaisen eriytymisen, joka taas on johtanut siihen että pikkupoikavaiheen pullistelu/levottomuus on siirtynyt kouluun, vaikka sen pitäisi päästä purkautumaan ennen sitä.
Lähivanhemman rooli on se joka ratkaisee. Hyssyttelijä-äidit (joita on myös kahden vanhemman perheissä pvähoidon naisvaltainen hlöstö) kasvattavat nössykkäpoikia; pojilla on oikeus olla sotaisia kukonpoikia ja likaisia kirvesmiehiä pienestä pitäen. Miehenmitta kolmivuotiaana on se, kuka pissii isoimman kaaren, vaikka tutti roikkuisi vielä suupielessä :)
joku mieskiintiö,olisi mallia isättömille pojille.Muutenkin joka paikassa ollaan kieltamässä poikien rajuja leikkejä.Missä ne sitä energiaa purkaa?Kaikkia ei kiinnosta urheilu ja joukkuepelit,eikä yh:lla ole varaakaan ainakaan mihinkään jääkiekkoon saati aikaa kuskata jos omistaa edes autoa...Meidän sukulaismiehet sanoi että pitää antaa pojalle kuria,kun ei ole isää! Että selkään vaan isättömälle!
..on ollut isättömiä lapsia ja pääsaantöisesti heistä on kasvanut aivan kunnon miehiä ja isiä.
Enempi mua huolestuttaa tuo, ettei sun miehes osaa olla tyttölasten kanssa.
Pääasia lienee, että lapsi saa vastuullisen AIKUISEN mallin.
Niin ainakin mun lapset, niin poika kuin tyttö, ovat saaneet multa.
Molemmat ovat mallivanhempia lapsilleen.
Jos lasten isä olisi pyörinyt kuvioissa vähänkin kauemmin, lapset olisivat saaneet melko kummallisen "miehenmallin".
Se mitä he isäänsä tuntevat ei kannusta pitämään häneen juurikaan yhteyttä.
Veljeni perheessä lapset ovat aika sekaisin ja siellä on molemmat vanhemmat ja isä kotona...
Turhaan olette huolissanne, kyllä me poikamme osataan kasvattaa.
Vaikka ette halunneetkaan loukata jne. kysymys oli mielestäni melko naivi.
Toivottavasti otatte meidän yksinhuoltajien vastaukset tosissanne, vaikka meitä, niinkuin teitäkin, on moneen junaan.
hienoa todella että olet tuota mieltä,ja todellakin kyllähän pärjää jos ei isää tarjolla ole.
on vaari, miesystäväni ja vanhimmalla miesopettajansa. Nuorimmainen alkaa syksyllä saada sitä mallia päiväkodissa.