Olihan se kesä rakkautta ja huumaa.
Onni lepäsi käsissä, kutitti sormien välissä.
Pitkiä katseita, tunnetta niin kuumaa.
Kaikki hetket olimme yhdessä.
Vaan lyhyt oli hellejakso.
Aurinko peittyi lumisiin pilviin.
Nyt pakkanen panee pahasti.
Valo heijastuu jäähelmiin.
Kylmä on olla, kun sielu on alasti.
Talvi tuli jo heinäkuussa.
Mieli huurtui kun kuulin sanasi.
Et tahdokkaan olla enää omani.
Tuisku iskee vasten naamaa.
Otsaa kylmettää, silmät vuotaa.
Hymy muuttuu irvistykseksi.
Jäisellä järvellä ajatukset soutaa.
Lumiset enkelit kuolleen rakkauden
kantavat taivaan iloihin turvaan.
Ikävöin sitä niinkuin sinuakin,
vaikka tiedän sen olevan aivan turhaa.
Kylmä puistaa luita ja ytimiä.
Mietin miten ihmeessä minä
uskoin helleajan harhoihin.
Olisi pitänyt hakeutua varjoihin.
Kuumaa karttaa ja kirkasta valoa.
Lämpö kun sai synkkään sydämeen paloa,
se paloi ehkä liikaa. Nyt se on tuhkana.
Vanhan sydän ei oikein kestäisi
nopeaa lämmönvaihtelua.
Se hakkaamasta lakkaa, senkin kestäisi,
jos en vain enää muistaisi sinua.
Muistan kuitenkin intosi ja himosi.
Paremmin muistan viimeiset sanasi.
Olet jo valinnut seuraavan uhrisi.
Vai tahdotko edellistä kiduttaa kahdesti?
Jääpuikolla tapoit, tyylikästä kyllä.
Viimeiset hyväilyt Pilvien päällä.
Pilvet sitten jo lumen toivat.
Hiutaleet ilmassa karkeloivat.
Ilkamoivat kun lähdin kotiin.
Kylmässä ja pimeässä kuljin.
Taas näemmä lankesin näihin mokiin.
Tyhmä olin kun sinua rakastin.
Nyt ei ole sydäntä enää.
Ei enää pelkoa rakkaudesta.
Ei enää samaa tuskaa lisää.
Ei enää hylkäyksen odottamista.
Onni lepäsi käsissä, kutitti sormien välissä.
Pitkiä katseita, tunnetta niin kuumaa.
Kaikki hetket olimme yhdessä.
Vaan lyhyt oli hellejakso.
Aurinko peittyi lumisiin pilviin.
Nyt pakkanen panee pahasti.
Valo heijastuu jäähelmiin.
Kylmä on olla, kun sielu on alasti.
Talvi tuli jo heinäkuussa.
Mieli huurtui kun kuulin sanasi.
Et tahdokkaan olla enää omani.
Tuisku iskee vasten naamaa.
Otsaa kylmettää, silmät vuotaa.
Hymy muuttuu irvistykseksi.
Jäisellä järvellä ajatukset soutaa.
Lumiset enkelit kuolleen rakkauden
kantavat taivaan iloihin turvaan.
Ikävöin sitä niinkuin sinuakin,
vaikka tiedän sen olevan aivan turhaa.
Kylmä puistaa luita ja ytimiä.
Mietin miten ihmeessä minä
uskoin helleajan harhoihin.
Olisi pitänyt hakeutua varjoihin.
Kuumaa karttaa ja kirkasta valoa.
Lämpö kun sai synkkään sydämeen paloa,
se paloi ehkä liikaa. Nyt se on tuhkana.
Vanhan sydän ei oikein kestäisi
nopeaa lämmönvaihtelua.
Se hakkaamasta lakkaa, senkin kestäisi,
jos en vain enää muistaisi sinua.
Muistan kuitenkin intosi ja himosi.
Paremmin muistan viimeiset sanasi.
Olet jo valinnut seuraavan uhrisi.
Vai tahdotko edellistä kiduttaa kahdesti?
Jääpuikolla tapoit, tyylikästä kyllä.
Viimeiset hyväilyt Pilvien päällä.
Pilvet sitten jo lumen toivat.
Hiutaleet ilmassa karkeloivat.
Ilkamoivat kun lähdin kotiin.
Kylmässä ja pimeässä kuljin.
Taas näemmä lankesin näihin mokiin.
Tyhmä olin kun sinua rakastin.
Nyt ei ole sydäntä enää.
Ei enää pelkoa rakkaudesta.
Ei enää samaa tuskaa lisää.
Ei enää hylkäyksen odottamista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vinetto.Ei talvi voi heinäkuussa tulla ja muutenkin tämä runo taitaa olla pilaa.
Mikä tuossa vaikutti pilailulta? Oon aloittelija tässä runoilussa, mutta kyllä tuo tuli ihan sydämestä. Siksi se kai kompuroikin niin pahasti.
Kesä loppui kun tuli liikaa kylmää niskaan. Ei haluttaisi elää, mutta pakko kait se on.
tää runo oli hyvä ja sen sanoma tuli hyvin esille, siis kai se niin on että kun rakkaus viilenee niin sydämeen muuttaa talvi?