Itselläni on todettu muutama kuukausi sitten paniikkihäiriö. Itse aloinkin miettimään josko oireeni viittaisivatkin enemmän yleiseen ahdistuneisuushäiriöön ja se aiheuttaisi näitä paniikkikohtauksia. Paniikkikohtauksia ei tule päivittäin mutta päivittäisiä haittoja ovat epätodellinen olo joka on todella usein päällä. Lääkkeitä syön mutta tuntuu etteivät ne auta. Nyt oon alkanut väsymään tähän olotilaan. Tuntuu etten koskaan parane tästä, itkettää! Tämä olotila ei ole kivaa, haluaisin niin olla normaali mutta tämä haittaa todella paljon päivittäistä elämääni. Pelkään välillä mennä myös töihin.Kertokaa muutkin omia tarinoitanne että rauhotun ja tajuan että on muitakin, pelottaa niin vietävästi.
ei meinaa jaksaa
Uupunut83
3591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla alko kans tämä "helvetti" pari vuotta sitten ja kausiluontoista tuntuu olevan olojen suhteen, joskus viikkokin ilman että muistan koko sairautta mutta sitten taas koko maailman kuva muuttuu täysin tuskaiseksi, sielua myöten. just tuo epätodellinen olo mikä jää päälle on se inhottavin olo kun välissä ei tunnista itseänsä, niinku persoonallisuus ois kadonnut tai katsos omaa elämää jonkun muun silmillä. kannattaa pitää päiväkirjaa,koska ne hyvät päivät tahtoo unohtua huonojen alle. voi sitten kun ahdistaa niin lueskella että ei tämä ole loppu. muistaa vain nauttia niistä hyvistä hetkistä täysillä. jätä illalla joku kiva tekeminen seuraavaksi päiväksi odottamaan niin sekin vähän helppaa. mua syksy on auttanu aina kun tää kuumuus lisää sitä tuskasuutta. me p-häiriöiset ajatellaan liikaa että me oltas muita varten täällä eli itsekkyyttä vaan kehiin ja jos tuntuu että ihmiset puhuu susta tai kyylää sua niin kyylää 2 kertaa enemmän takas, niskan päälle vaan eikä omaan ahtaaseen "kuoreen". mielikuvaharjotus on tehokas jos sitä tekee paljon, kuvittele silmät kiinni että sun oma tila on avara ja ihanan raikas, se on sun oma tila.avaudu sinun omaan tilaasi täysin, sinä hallitset sitä ja päätät mitä siellä tehdään.muista aina kun ahdistaa että meitä just samanlaisia on täällä vaikka kuin paljon. ylpeyttä kehiin ja syksyä odottelemaan.
Minäkin kärsin p-häiriöstä. :( Epätodellinen olo jyllää täälläkin joten ei syytä huoleen, se on ihan normaalia. :) Minäkin ajattelin ennen että olen epänormaali kun minulla on sellanen epätodellinen olo, mutta nyt kun oon näitä lukenu niin huomaa että sehän on näköjään ihan normaalia! :) Mukava kuulla että meitä on monia! :) Se helpottaa oloa tosi paljon! :) Olen huomannut tän kausiluontoisuuden kanssa! :) Välillä mulla on kakskin vuotta ihan hyvää jaksoo ja sitten taas puolivuotta huonoo jaksoo, ja näin edelleen... Mutta voimia kaikille, jotka tästä kärsii! :) Kyllä se siitä! :)
Olen ollut työttömänä reilun vuoden. Paniikkihäiriön takia juuri. Sain ensimmäisen kohtaukseni työpaikalla, enkä sen jälkeen pystynyt sinne enää palaamaan. Ymmärrän hyvin pelkotilasi, omaa olotilaani auttaa koira, jonka kanssa on helppo lähteä ulos tai kauppaan, joka aiemmin tuntui lähes mahdottomalta. Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä, joka taas nostaa yleiskuntoa ja parantaa oloa henkisesti sekä fyysisesti.
En toki tarkoita, että koira "paransi" minut, mutta helpottaa oloa huomattavasti. Toki tulee itkukohtauksia, mutta se vain kertoo, että tunteet on vielä tallella..8) Pakko koittaa ajatella sairauden huonoja puolia välillä vähän koomisesti, jotta jaksaa.
Voimia sinulle ja toivon, että olosi ajan myötä helpottuu.