Eli, en pidä seuraavia oireiluja täysin terveenä joten kysynkin nyt apua täältä. Asia on vain todella vaikea selittää.. Ongelmana on se, että itselläni tulee aika-ajoin tietynlaisia välähdyksiä mieleen joissa näen selvästi (mielessäni, luonnollisesti) jonkin tapaturman tai tapahtuman. Monesti tapahtuvan itselleni, ei läheskään aina kuitenkaan. Mutta poikkeuksetta tapahtuma on erittäin raaka. Ja ahdistava. Tuo tilanne ei kestä koskaan kuin maksimissaankin vajaan sekunnin mutta se tekee olon äärimmäisen ahdistuneeksi. Sen lisäksi nämä "näyt", jos niitä nyt siksi voisi kutsua, tulevat aina ryppäissä. Eli parin tunnin aikana niitä saattaa tulla kymmenittäin mutta sitten niitä ei välttämättä ilmene kuukauteen lainkaan. Joka kerta ne saavat aikaan fyysisen säpsähdyksen ja toisinaan hien pintaan. Eikä kyse ole tosiaan mistään unen rajatilasta, vaan täysin hereillä ollessa tulevista jutuista, vaikkakin monesti yöllä tulevatkin silloin kun rupeaa nukkumista yrittämään. Tunnistan kyllä unen rajatilassa tapahtuneet kummallisuudet (unia tutkiessani opin niistä paljon). Kun itselläni nukahtaminen kestää monesti 1-3 tuntia, niin nämä alkavat monesti heti kun pääsee sänkyyn ja alkaa rauhoittumaan. Jolloin on luonnollisesti aivan turha edes yrittää nukkua.
Kerronpa lyhyesti historiaa. Omat univaikeudet alkoivat jo 7-8 vuotiaana ja ala-asteella oli jo ihan normaalia etten saanut nukuttua kuin 3-6 tuntia yössä (melko ilmiselvästi idiopaattinen unettomuus, kroonista unettomuutta veikkasivat TK:ssa). Samaa rataa on jatkunut nyt viimeiset.. 15-16 vuotta ja olenkin melko varma että juuri sen takia olen elänyt viimeiset 8-9 vuotta masennuksen ja normaalin elämän rajamailla. Masennuslääkkeitä on syöty, lithium-arvot ovat n. 0.2 (viite 0.8-1.2) mutta Liton syönnistä en kuitenkaan apua saanut. Tuon nukahtamis-, sekä heräämisongelman takia koenkin olevani suhteellisen potentiaalinen mielenterveyspotilaan alku (tai taiteilija :), koska unilääkkeetkään eivät meinaa väsymystä viedä pois ja väsymys tuo aina masennuksen mukanaan. Tällä hetkellä menee siedettävästi. Olen huomannut että jos nukun 1-3 tuntia yössä, niin pärjään töissä ok maanantain ja tiistain. Keskiviikkona alkaa ahdistamaan ja perjantaina olen aivan lopussa kunnes tulee viikonloppu ja pelastaa. Onneksi tosin monesti kuitenkin saa nukuttua hieman enemmän (2-5h) ja elo on siedettävää. Mutta se ylimääräisestä jauhannasta, pointti tuli kuitenkin selväksi.
Kysymys kuitenkin kuuluu että onko viestin alun oireet tutun kuuloisia kenellekään? Mistä voisivat johtua ja voisiko mikään auttaa niihin? En ole missään mielessä väkivaltainen ihminen enkä todella haluaisi enää nähdä noita verisiä näkyjä jotka yleensä ylittävät brutaaliudessaan kaiken mitä voisin normaalisti kuvitella. Sen verran olen muunlaisia "harha-aistimuksia" kokenut että pari kertaa olen kuullut ääniä. Ensimmäisellä kerralla mielipuolista naurua (ikäänkuin useita eri henkilöitä), toinen oli kirkumista (taaskin useita eri henkilöitä), mutta ne olen kuitannut ilman kummempia noteerauksia, vaikkakin säikähdys oli molemmilla kerroilla suuri ja ahdistus sitäkin suurempi kun niitä ei saanut peitettyä mitenkään. Näistä on kuitenkin jo muutamia vuosia aikaakin, joten ne eivät ole tässä vaiheessa relevantteja.
Mutta jos nyt joku jaksoi tämän lukea ja osaisi kertoa jotain, niin olisin kovin mielissäni. Mielenterveystoimistossa olen ravannut yhteensä melkein parin vuoden ajan mutta viime jouluna lopetin sen ja lääkkeiden syönnin koska apua ei siltä suunnalta tullut. Pelkään vain hieman oman tulevaisuuteni puolesta vaikken heikoksi itseäni haluaisikaan myöntää.
Kerronpa lyhyesti historiaa. Omat univaikeudet alkoivat jo 7-8 vuotiaana ja ala-asteella oli jo ihan normaalia etten saanut nukuttua kuin 3-6 tuntia yössä (melko ilmiselvästi idiopaattinen unettomuus, kroonista unettomuutta veikkasivat TK:ssa). Samaa rataa on jatkunut nyt viimeiset.. 15-16 vuotta ja olenkin melko varma että juuri sen takia olen elänyt viimeiset 8-9 vuotta masennuksen ja normaalin elämän rajamailla. Masennuslääkkeitä on syöty, lithium-arvot ovat n. 0.2 (viite 0.8-1.2) mutta Liton syönnistä en kuitenkaan apua saanut. Tuon nukahtamis-, sekä heräämisongelman takia koenkin olevani suhteellisen potentiaalinen mielenterveyspotilaan alku (tai taiteilija :), koska unilääkkeetkään eivät meinaa väsymystä viedä pois ja väsymys tuo aina masennuksen mukanaan. Tällä hetkellä menee siedettävästi. Olen huomannut että jos nukun 1-3 tuntia yössä, niin pärjään töissä ok maanantain ja tiistain. Keskiviikkona alkaa ahdistamaan ja perjantaina olen aivan lopussa kunnes tulee viikonloppu ja pelastaa. Onneksi tosin monesti kuitenkin saa nukuttua hieman enemmän (2-5h) ja elo on siedettävää. Mutta se ylimääräisestä jauhannasta, pointti tuli kuitenkin selväksi.
Kysymys kuitenkin kuuluu että onko viestin alun oireet tutun kuuloisia kenellekään? Mistä voisivat johtua ja voisiko mikään auttaa niihin? En ole missään mielessä väkivaltainen ihminen enkä todella haluaisi enää nähdä noita verisiä näkyjä jotka yleensä ylittävät brutaaliudessaan kaiken mitä voisin normaalisti kuvitella. Sen verran olen muunlaisia "harha-aistimuksia" kokenut että pari kertaa olen kuullut ääniä. Ensimmäisellä kerralla mielipuolista naurua (ikäänkuin useita eri henkilöitä), toinen oli kirkumista (taaskin useita eri henkilöitä), mutta ne olen kuitannut ilman kummempia noteerauksia, vaikkakin säikähdys oli molemmilla kerroilla suuri ja ahdistus sitäkin suurempi kun niitä ei saanut peitettyä mitenkään. Näistä on kuitenkin jo muutamia vuosia aikaakin, joten ne eivät ole tässä vaiheessa relevantteja.
Mutta jos nyt joku jaksoi tämän lukea ja osaisi kertoa jotain, niin olisin kovin mielissäni. Mielenterveystoimistossa olen ravannut yhteensä melkein parin vuoden ajan mutta viime jouluna lopetin sen ja lääkkeiden syönnin koska apua ei siltä suunnalta tullut. Pelkään vain hieman oman tulevaisuuteni puolesta vaikken heikoksi itseäni haluaisikaan myöntää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hui, Minulla on myös nukahtamisvaikeuksia ja iltaisin kun menen sänkyyn kuulen ääniä, välillä kuin joku toistaisi nimeäni kovaa tai korvia särkevää kirkumista tai sitten sellaista epäinhimillistä kuminaa. Sama tapahtuu jos olen yksin ja välillä seurassakin. Syön lääkketä juuri tuohon iltasin koska en pystyisi nukkumaan ollenkaan, olisin liian vainoharhainen. Ja joskus kuulostaa siltä kuin pääni sisällä kaytäisiin kiivasta keskustelua, se on aika pelottavaa. Joskus tuntuu että kaikki on todella epätodellista ja raskasta mutta silti yritän jaksaa.
hakeutumaan terveyskeskukseen, koska sinulla on tosi korkea vaara momentti joutua psykoosiin ja siitä on leikki kaukana. Nyt tilanteeseesi on helppo puuttua ja saat hyvät lääkkeet joiden avulla pääset pahimman yli. Tsemppiä :)
Ohhoh! Siis mullakin on ollut aina välillä juuri tuollaisia välähdyksiä, siis verisiä, todella väkivaltaisia kuvia (yleensä jotain silvottuja juttuja/ihmisiä), mitä ei tulis mielenkään ihan tieten tahtoen ajatella. Mulla nää ei erityisesti liity nukkumiseen tai nukkumaan menoon, vaan niitä saattaa tulla keskellä päivää ja tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt niitä ei ole ollut vähään aikaan, mutta silloin kun niitä tulee niin tulee jaksoissa tyyliin useamman kerran päivässä, kun ne taas loppuu.
Kävin eilen yleislääkärillä, tosin tästä en puhunut, kun oli niin paljon muutakin mielessä, mutta sain masennuslääkkeet. Psykiatriselle puolelle en saanut pyynnöstäni huolimatta lähetettä, koska en ilmeisesti ole tarpeeksi paha/vakava tapaus. Näin PK-seudulla. Typerää. Täytyy seota täysin, ennenkuin saa apua ammatti-ihmisiltä.
jollet ole kertonut näistä välähdyksistä. Tilanteesi voi ajautua pahempaan. Jotkut masennus lääkkeet aiheuttavat sen, jos olet sairastumassa psykoosiin, että ne kiihdyttävät psykoosiin menoa. Älä siis syö lääkkeitä joita sinulle määrättiin vaan mene uudelleen keskustelemaan lääkärin kanssa. Antavat sinulle sopivamman valmisteen. Hoitoon ei kovin helpolla varmastikkaan pääse kuin vasta, kun olet harkitsemassa itsemurhaa ja se on todella surullista potilaan kannalta. Tsemppiä sinullekin ja kaikkea muutakin hyvää :).
että tuo ei ole kuitenkaan täysin tavatonta, vaikkei varmasti ihan normaaliakaan. Se unohtui vielä mainita, että muutama vuosi sitten noita alkoi tulemaan ja niitä saattoin/saattaa tulla viikon, parin ajan lähes päivittäin. Mutta kuitenkin, loppuivat sitten pariksi vuodeksi täysin, kunnes jokin aika sitten (puoli vuotta?) palasivat. Tuo on sellainen asia että aina sen unohti MTT:ssa mainita vaikka ennen istuntoa muistuttikin itseään että nyt pitää kertoa tuosta. Ja tosiaan, tuleehan näitä päivisinkin, joskin harvemmin.
Ja niin, lääkärissä käynti ei ehkä pahaa tekisi kun on masennuskin kerran alkanut vaivaamaan vähän pahemmin viimeaikoina. Typerää sekin vain kun ei ole oikeastaan yhtäkään kunnon syytä (unihäiriöitä ja sielun epävakautta lukuunottamatta) vaipua depikseen mutta eipä tuolle mitään mahda. Kun ei mieli jaksa univelkojen kanssa käydä taistelua niin se alkaa luovuttamaan.
Onneksi täälläpäin on helppo saada hoitoa jos sitä tarvitsee. Hyvin monesti olen saanut jo samalle/seuraavalle päivälle ajan MTT:stä jos pahaksi on mennyt.
Tuo mielen sairaudet, eikä välttämättä mitkään sairaudetkaan vaan ylipäätään tuo ihmisen mieli on aika monimutkainen ja vaikeasti tajuttava asia. Se nyt vain on niin, että esim. stressi voi tuottaa sinulle noita välähdyksiä. Jollain muulla jokin muu reagoi, sinulla reagoi mieli. Silloin, kun sen tiedostaa on helpompi hakea apua, ettei tule suurempia ongelmia. Sekin on tosi hieno asia, että menet hakemaan apua ja saat sitä. Eikä ongelmasi varmastikkaan ole mitään sillä tavalla vakavia, koska osaat itse hakea apua ja ymmärrät, että tarvitset sitä. Olen todella iloinen puolestasi. Uskon sinun selviävän tässä omituisessa maailmassa :).
Eikä ole typerää, jos ole mitään kunnon syytä niin kuin mainitsit, eihän sitä tarvitse ollakkaan. Näin se vain menee. Onhan näitä juttuja tutkittu tosi paljon ja ollaan monasti tultu siihen loppu tulokseen, että perinnöllisyydellä on aika iso osa näissä masennus ym. mielen sairauksilla. Jossain oli, että aivojen välittäjäaineissa olisi puutosta tai vähyyttä. En ole mikään lääkäri vaan olen joutunut näiden asioiden kanssa "painimaan" omaiseni vuoksi.
Olin tällaisessa käsittääkseni valveunitilassa mm. viime yönä. Voisiko joku korjata, jos ajattelen kyseessä olevan valveuni ja tämä ei sitä ole? Eli ollaan silmät kiinni ja hereillä ja ikäänkuin nähtäisiin unta, siis ihan eläviä mielikuvia päässä ei kuitenkaan silmillä nähtynä.
Mulla oli ilmeisesti nikotiininylianostus tai auringonpistos tai molemmat. Aloitin juuri melko raskaat ulkotyöt, eikä yllättäen tullut mieleenkään suojata päätä. Paleli myös melko paljon.
Olin todella pitkässä heinikössa varmaan pari tuntia enkä päässyt pois, enkä saanut silmiä auki. Heinikko huojui ja koko sänky heilui mielestäni tavattomasti. Ajantaju oli melko heikko. Ajattelen, että olin hereillä, kun ajattelin kuitenkin koko ajan pahaa oloani (siis mitä muistan) ja oikeaa nukahtamista ja siten pakoa tästä tilasta.
Tollasia välähdyksiä mulla on ollut joskus, kun olen lopettanut lääkkeitä. Ne ovat vähän samanlaisia, kuten edellä, mutta vain lyhytkestoisia. En pitänyt niitä mitenkään erikoisina. Niihin ei liittynyt mitään erikoisia tunnetiloja, kuten pakokauhua, pakenemisreaktioita, pelkoa tai mielihyvää.
sairaana, noita tulee ja ne on inhottavia. Mutta ei ne nyt psykoosiin yksistään viittaa, käsittääkseni.
Mulla ei ole nuorempana ollut lainkaan univaikeuksia, joskus 11 tai 12-vuotiaana saattoi olla yö tai pari, että nukahti kolmen aikaan. Huoneessa oli huono ilmanlaatu. Sitten ei ollut ollenkaan moneen vuoteen. Nyt on ollut tänä vuonna vähän enemmän stressistä johtuen. Nekin ovat kyllä jääneet pois. Nyt oli ensimmäinen viime yönä varmaan kolmeen kuukauteen.
Vaikuttaisi psyykkiseltä traumalta, josta alitajuinen mieli yrittää viestittää tietoistasi. Oletko selvittänyt, onko sinulle itsellesi sattunut tai oletko ollut todistamassa lapsena mukana jossakin traumaattista tapahtumaa kuten pahoinpitely, raiskaus, onnettomuus tms.
Trauman voi aiheuttaa myös jokin lievempi ärsyke tai tapahtuma kuin vakava onnettomuus.
Mulla on samanlaisia. Mä olen kutsunut niitä peloiksi, koska ne on välähdyksiä sellaisista asioista, joita mä pelkään eniten, eli esim. autokolareista, yms. Joskus näen välähdyksiä joissa joku tulee puukottaa meidän koko perheen sänkyyn nukkuessamme. Kaikkia tuollaisia inhottavia juttuja. En tiedä mistä johtuu.
Mullekin noita tulee ylivoimaisesti eniten sängyssä, ennen nukkumaanmenoa. Ne ei tosiaan kuitenkaan ole mitään valve-uni-raja-näkyjä, vaan olen ihan täysin hereillä. Ne ovat ikäänkuin visualisoituneita pelkoja, joita en pysty karkoittamaan mielestäni. Pelkään tosi paljon autokolareita, ja noi vahvistuvat aina kun tiedän että minulla on pidempi automatka ajettavana esim. seuraavana päivänä.
Mutta olen huomannut sen, että kun jätin e-pillerit pois, noi on alkanut vähenemään.
että kun te "näette" niitä välähdyksiä ja näkyjä, onko teillä silmät auki vai kiinni? Kyllähän jokainen jotain näkee kun sulkee silmänsä. Vaikka romanttisia asioita, jos vain johdattelee mielensä siihen tilaan. Vai onko ne oikein silmät auki nähtäviä juttuja?
Ongelma on vain siinä, että en johdattele mieltäni siihen tilaan. Ne vain tulee, jos en oikein erikseen yritä ajatella jotain positiivista. Itselläni luulen että noi on stressiperäisiä. Ja liittyy myös noihin mun pelkoihin, sillä olen ihan ylivarovainen ja pelkäävä ihminen.
Eli tulevat itselläni useinkin silmät auki. Kuten mainitsin, sitä on äärettömän vaikea kuvailla. Että näkee tavallaan kahta asiaa yhtäaikaa. Tietysti näkee ihan tämän oikean maailman koko ajan, mutta ikäänkuin mieli näkisi jotain aivan muuta. Ja tuntee.
En tiedä traumoista. Kyllähän sitä on tullut joutuneeksi taannoin (täysin sivullisena) mm. pahoinpitelyn kohteeksi sun muuta, mutta olen mielestäni päässyt jo niistä kaikesta yli. Oikeudenkäynnit on käyty ja jälkeenpäin sovittu ja anteeksiannettu joten hampaankolossa ei sen suhteen ole mitään ja kaikki ikävät asiat sun suhteen alkaa olla unholaan jäänyttä. Sen sijaan en kyllä pidä verestä (omani kestän, muiden en) ja ihmisen anatomian syvimmät rakenteet aiheuttavat muutenkin pahoinvointia. Se voimistaa entisestään noiden näkyjen aiheuttamaa ahdistusta. Ja tietysti se, että ne ovat niin sairaita. Ettei niitä halua itse hyväksyä.
Ei nyt jotenkin osaa asiaa tällä hetkellä sen tarkemmin kuvailla. Ehkä, kun ei ole näitä hetkeen taas tullut. Ja on kerrankin saanut kunnolla nukuttua viime yönä. Kyllä helpotti kun sai kerrankin reilut 7 tuntia unta, eikä edes tarvinnut pyöriä sängyssä. Vaikka normaalisti oma kehoni vetää illalla vireystason maksimiin univelasta huolimatta, niin toisinaan yllättää positiivisesti. Saisi vain useamminkin..
Sanottakoon vielä että itse en koe olevani mitenkään pelokas ihminen. Lähinnä pelkään sosiaalisia tilanteita ja toisinaan olen omasta tasapainostani huolissani. Ja kai minä sitten pelkään jotenkin myös sellaisia tilanteita joissa johonkin ihmiseen sattuu paljon. Ehkä enemmän kuin niitä, joissa satuttaisin itseni, koska toisinaan on tullut/tulee tehtyä asioita joita ei voisi järin järkeväksi mainostaa. Lähinnä kaikkea uhkarohkeaa, mutta jääkööt se asia siihen.
joskus on minullakin vähän jotain noihin näkyihin vastaavaa. minulla on kaikenlaisia pelkoja, joten siitä kai ne tulevat. en ole reagoinut niihin oikeastaan mitenkään, jolloin ne menevät suht nopeasti ohi. psykologi sanoi, että suurimmalla osalla ihmisiä tällaisia joskus on, ja niitä ei kannata säikähtää eikä ole tarvetta pelätä, että ne kävisivät toteen. tietysti jos ne alkavat häiritä elämää ihan tosissaan niin apua pitää hakea. yleensä ne lienevät merkkinä jostain peloista tai muista peikoista, jota pään sisällä asuu. epämääräisiä pelkoja ja epävarmuutta on jostain syystä helpompi käsitellä, kun niillä on jokin selkeä kohde, esim. väkivalta, auto-onnettomuudet, hyönteiset jne. näin minä asiaa ajattelisin...
Itselläni on ollut tosi kovaa ahdistusta ja hulluksi tulemisen pelkoa, ihan kauhean yliherkkää oloa, en kuitenkaan noita mainitsemiasi väläyksiä ole kokenut. Itse sain apua ja vahvistusta hermoihini bachin kukkalääkinnästä (näitä kukkatippoja saa luontaistuotekaupoista), esim. cherry plum on hyvä uute siihen, kun tuntuu että on tulossa hulluksi, menettää kontrollin, jotain pelottavaa ja kontrolloimatonta tapahtuu pään sisällä, hulluksi tulemisen tai sekoamisen pelkoon. White chestnut ajatuksiin ja kuviin mielessä, joita ei haluaisi, epätoivottujen ajatusten ja kuvien oravanpyörään. Sweet chestnut ja agrimony ahdistukseen. Rescue remedy on myös hyvä, auttaa ja rauhoittaa heti. Myös suomalaisten kukkatippojen "aputipat" ovat erinomainen apu. Itse vahvistin hermostoani omega 3 ja 6:lla (E-EPA:stahan monet ovat saaneet apua jopa skitsofreniaan ja vakavaan masennukseen), sinkillä ja B-vitamiineilla. Sinkki on tosi tärkeää hermostolle, mielensairautta kärsivillä todettu usein vakava sinkinpuutos. Ja hermot ovat vahvemmat, myös vyöhyketerapia auttoi. Valeriaanasta myös apua hermostolle, rauhoitti hermoja, se auttoi myös nukkumaan. Käytin valeriaanaa säännöllisesti. Ehkäpä näistä voisi olla apua sinulle, sillä vaikka minulla ei ole ollut ihan tuota samaa, niin todella kovia pelko-ja ahdistustiloja, olin aivan itsemurhan partaalla. Mutta vaikka joskus pelottaa niiden takastulo, voin nyt todellakin paljon paremmin. Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut- elämän paradoksit auttoi myös. Päätin ensimmäistä kertaa elämässäni olla kosketuksissa tunteisiini enkä paeta niitä, katso sisimpääni. Mutta jos on tosi vaikea masennus ja ahdistus, niin kannattaa tutustua tunteisiinsa psykologin ja terapian avulla, ettei mene yksin liian syvälle tunteisiin, analysoimisiin yms.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
syksyntyttö