Kuluneena viikonloppuna olin päihtyneessä tilassa ja törmäsin erääseen puolisoni johtavassa asemassa olevaan työtoveriin, joka on muulta olemukseltaan yleensä vähän ankara ja etäinen. Kyseinen henkilö on erittäin ylipainoinen. Paljastin siinä jutustellessamme, että olemme puolisoni kanssa puhuneet hänen "läskiydestään". Täräytin sen vielä aika julmalla tavalla, niin että varmasti kuka tahansa olisi siinä pahoittanut mielensä. Siihen keskustelumme sitten päättyikin. Selvin päin en olisi uskaltanut sanoa mitään henkilökohtaisempaa, koska hänen asemansa on meihin nähden suht merkittävä.
Nyt hävettää hirveästi, ja tänään kuulin, että tämä henkilö on nyt loukkaantunut myös puolisooni, jota hän oli pitänyt ystävänään.
Aion pyytää asianmukaisesti anteeksi, mutta tiedän nyt sen verran, että siinä perheessäkin on puhjennut kriisi, kun ensimmäistä kertaa joku on julkisesti huomauttanut ylipainosta. Heillä ei ole asiasta puhuttu, ehkä siksi, että on muitakin ongelmia eikä niitäkään oikein pystytä käsittelemään (mutta se on jo kokonaan toinen juttu).
Puolisoni taas on aivan raivona minulle, koska kyseessä on tavallaan hänen esimiehensä, ja vaatii, että teen jotain. Mutta en voi enää oikein väittää, että puolisoni ei olisi puhunut kanssani niin ikävillä sanoilla, kuin olemme puhuneet.
Mitä ihmettä nyt teen?
En ole aiemmin ollut puolisoni seurassa humaltunut ja meille kaikille (myös itselleni) tuli yllätyksenä, että käyttäydyin niin tyhmästi. Vastedes on parempi olla tarttumatta pulloon...
Nyt hävettää hirveästi, ja tänään kuulin, että tämä henkilö on nyt loukkaantunut myös puolisooni, jota hän oli pitänyt ystävänään.
Aion pyytää asianmukaisesti anteeksi, mutta tiedän nyt sen verran, että siinä perheessäkin on puhjennut kriisi, kun ensimmäistä kertaa joku on julkisesti huomauttanut ylipainosta. Heillä ei ole asiasta puhuttu, ehkä siksi, että on muitakin ongelmia eikä niitäkään oikein pystytä käsittelemään (mutta se on jo kokonaan toinen juttu).
Puolisoni taas on aivan raivona minulle, koska kyseessä on tavallaan hänen esimiehensä, ja vaatii, että teen jotain. Mutta en voi enää oikein väittää, että puolisoni ei olisi puhunut kanssani niin ikävillä sanoilla, kuin olemme puhuneet.
Mitä ihmettä nyt teen?
En ole aiemmin ollut puolisoni seurassa humaltunut ja meille kaikille (myös itselleni) tuli yllätyksenä, että käyttäydyin niin tyhmästi. Vastedes on parempi olla tarttumatta pulloon...
Vastaukset 39
Vanhimmat
ole koskaan tuollaisista kommenteista loukkaantunut, vaan yleensä lohkaissut jotain keventävää juttua vastapainoksi, ihmisellehän voi keljuilla vaikka korvista.
Mutta, eiköhän tuo itsekin tiedä asemansa ja tilanteensa, olet melko senkärankainen ja reilu heppu jos selvinpäin käyt anteeksi pyytämässä.
Tarkoitus on todellakin pyytää anteeksi, vaikka pelkään, että se ei tässä enää auta. Vahinko on jo tapahtunut.
Sellainen lisätieto vielä, että tämän ylipainoisen henkilön bravuuri on mahtavat ateriat, joita hän valmistaa itse. Puoliso on ollut joskus paikalla ja siitä se puhe ehkä on lähtenytkin, koska hän on säälinyt sitä, että suureellisesta kokkaamisesta on tullut ainoa tapa, jolla viihdyttää ihmisiä. Vieraana on hämmentävää, kun kokki syö selvästi liikaa ja haluaisi muilta samaa. Kukaan kohtelias ihminen ei tietenkään sano suoraan mitään, yrittää vain rajoittaa omaa syömistään. Ja nuo perheenjäsenet eivät välttämättä osallistu näihin illallisiin ollenkaan, mutta en oikein ole saanut selville, mistä tämä sitten johtuu.
tuolla kokkailullaan, että on intohimoinen herkkusuu.
Kyllähän ylipaino kuitenkin on painon kantajan oma asia, niin sen painon kantamisen kuin siihen että laihduttaisi, mutta monet ovat onnellisia ylipainoisinakin (itse).
Itse näin nuorena nälkää, enkä halua enää nälkää nähdä, enkä sitä ole nähnytkään.
Mutta kyllä jos painoa on mahdottomasti liikaa, niin sitä onnellisuutta verotetaan tuolla vanhemmilla päivillä rankasti, että sinänsä jos joku vilpittömästi avautuu esim. minulle painostani ja sen terveydelle aiheuttamista vaivoista, niin itse mun on sen kanssa vaan elettävä, ellen tahdo painostani eroon.
Mutta onnea anteeksipyynnöllesi, jotenkin uskon että sen teet (vaikka netissä voi sanoa olevansa kuka vain tai tekevänsä mitä vain).
Enpä kadehdi osaasi ! Itse olen ylipainoinen ja jos joku tuollaista tulisi minulle sanomaan loukkaantuisin varmasti. Se että ilkeasti toit asian esiin ja kerroit teidän miehesi kanssa oikein ruotineen asiaa, ei pelasta todellakaan sinua. Parasta taitaisi olla varautua suureen elämänmuutokseen jos tällä kyseisellä henkilöllä on valta irtisanoa puolisosi, tai ainakin muunlaisiin vaikeuksiin työyhteisössä. Esimies voi halutessaan hankaloittaa alaisensa elämää uskomattoman paljon. Sinuna miettisin vähän omaa asennettasi kanssaihmisiäsi kohtaan. Kyllä tyhmyys on pahempi vika kuin ulkonäölliset puutteet !
Samaa mieltä kanssasi! Aika törkeä temppu... Ei ehkä se, että kritisoi jonkun lihavuutta, mutta se että menee tekemään sen kännissä, ilkeästi ja vielä puolison esimiehelle, niin huhhuh! Toivottavasti ikävään välikäteen joutunut puoliso selviää jollakin lailla toisen aiheuttamasta typeryyden huipentumasta!
Asennevammaiset ja humalaiset ihmiset ovat karttamisen arvoisia ihmisiä, sen takia en yöelämässä viihdykään. Ryypätköön ja töppäilköön keskenään! Meikäläinen nauttii lasin viiniä mieluiten oman pihan terassilla... :)
kun kakkendaali on jo housuissa. Tässähän ei nyt ole ongelmana se, että olette ruotineet miehesi kanssa tämän henkilön lihavuutta, vaan se, että miehesi on kaksinaamainen "ystävä" (jonka sinä ystävällisesti paljastit). Nimittäin ystävät eivät puhu pahaa toisesta selän takana ja sitten teeskentele ystävyyttä silmien edessä. Toki ystävistä ja heidän toiminnastaan saa olla mielipiteitä, mutta ystävyyteen kuuluu ennen kaikkea rehellisyys ja hienotunteisuus.
Toki voit pyytää ja sinun tuleekin pyytää anteeksi karuja puheitasi, mutta pelkäänpä, että vahinko on peruuttamaton. Miehesi luotettavuus on mennyttä ja kaikkihan me tiedämme, mikä kohtalo on työntekijällä, jota ei koeta luotettavaksi. Miehesi saa siis jatkossa olla aika helvetin hyvä työntekijä, jos meinaa edetä urallaan ko. formassa.
Minusta nyt mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Jos pomolla ei itsetuntoa ole sen vertaa, että tuollaista jää vatvomaan, niin on esimieheksi kelpaamaton tyyppi.
Tietysti pitäisi nyt ihan videolta nähädä tapahtumiien kulku, jotta voisi ihan tarkasti ottaa kantaa. Jos jotenkin ihan täydellisen vittumaisen ilkeä olet ollut on se vähän eri asia kuin "ottaa ylipaino puheeksi"..
Oletko miettinyt miksi sinulla oli tarve mollata tätä henkilöä.? Kateus...mikä?
Kyseinen henkilö on pomona vaikea ja jotkut kuulemma haluaisivat päästä hänestä eroon. Hän on hyvin epäsosiaalinen, vaikka tehtävässä pitäisi ottaa kontaktia ja edustaa. Äskettäin juuri eräs hyvä työntekijä lähti koko puljusta, koska hän joutui hoitamaan koko edustuspuolen ja pitämään yllä hyvää mieltä, kun toinen murjottaa itsekseen.
Omille kekkereilleen hän kutsuu vain paria ihmistä, joita hän pitää ystävinään.
Ehkä olen ollut ärsyyntynyt siitä hiljaisuuden ilmapiiristä, ettei kukaan sano mitään. Toisekseen minua on ärsyttänyt, että meitä ei kutsuta paikalle parina. On tullut sellainen olo, että hän on kateellinen meidän suhteellemme.
Mitenkähän mollasin aloittajaa? Kerroin vain analyysini tilanteesta, jonka tein aloittajan kertomuksen perusteella. Eli mielestäni ongelma ei ole tuo lihavuuden puheeksi ottaminen, vaan se, että mies jäi kiinni selän takana puhumisesta. En todellakaan kadehdi aloittajaa, tai hänen miestään.
No en kyllä yhtään ihmettele miksi ei kutsuta parina jos tuollainen olet!
Olisiko aika mennä ittensä ja vähän miettiä eikä syytellä ja haukkua muita!!
No, eipä tuo henkilö ole tiennyt minusta yhtään mitään tätä ennen. Luulen, että hänellä on vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen ja siksi minut on jätetty pois. Eihän siellä ole hänen omaa perhettäkään paikalla, joten mitä siellä edes tekisin? Herkkuja saan tarvittaessa muualtakin tai itse valmistaen.
olisi kannattanut loukkaantua.käsitin oikein,että kyseessä oli joku todella lihava mies?todennäköisesti hän kärsii yksinäisyydestä ja vastakkaisen sukupuolen seura lisää tuskaa.eli menit nyt kyllä loukkaamaan vähän väärää henkilöä.häntä on varmaan naiset loukannut jo monet kerrat.mitä jos hän vaikka tekisi itsemurhan?tuntisitko itsesi syylliseksi?todennäköisesti hän kohdistaa kaiken vihan itseensä.tuskinpa anteeksi pyyntö paljoa auttaa,sillä teollasi sait hänet vihaamaan itseään.sinua hän tuskin vihaa.
Entä jos puolisoni jättää minut ja minä teen itsemurhan? Tai jos puolisoni häpeää asiaa niin että tekee itsemurhan? Tai jos en vain kestä tätä syyllisyyttä ja teen itsemurhan? (Nyt varmaan joku jo ehdottaa sitäkin...)
Ainahan on mahdollista, että tilanteet johtavat seurauksiin, joista ei voi tietää. Olisi tietysti kauheaa, jos loukattu henkilö nyt päätyisi tuhoamaan itsensä. Tietysti tuntisin syyllisyyttä. Mutta luultavasti olisin "vain" osasyyllinen tai loukkaukseni olisi se olki, joka katkaisi kamelin selän. En ole hänen lähipiiriään eikä minun sanomisillani kai aivan valtaisaa painoarvoa ole.
Se että hän huomaa ystävinä pitämiensä ihmisten muodostavan hänestä käsityksiä myös "selän takana", voi olla uutta, jos on vain vähän ystäviä. Oma kokemukseni on, että minusta puhutaan silloinkin kun en ole itse paikalla ja välillä jutut ovat aika hurjiakin. Silti tiedän, että kyseiset ystävät ovat uskollisia eivätkä he mitään salaisuuksiani toisille kerro. Ja kyllähän he saavat keskustella esim. vaikeuksistani myös keskenään.
Totta on sekin, että tuo henkilö jo tuhoaa itse itseään edes yrittämättä etsiä muutosta. Puolisoni on ollut huolissaan hänen lapsistaan, jotka tarvitsisivat vielä isäänsä. Toivon, ettei hän reagoi tähän tilanteeseen pumpullaan.
huonosti!
Tarkoitin kysyä alkuperäiseltä, miksi hänellä oli tarve mollata tätä esimiesasemassa olevaa henkilöä!
Joo, eipä mitään. Tajusin itsekin myöhemmin, että vastasit sekä minulle että alkuperäiselle samassa viestissä.
Itse en ainakaan pitäisi enää ystävänä henkilöä, joka selän takana puhuu tuollaisia ja naaman edessä esitetään ystävää. Puolisosi on vihainen koska jäi kiinni kaksinaamaisesta esittämisestä. Myös puolisosi tulisi pyytää anteeksi yhtä lailla kuin sinunkin! Mutta ei se ystävyyttä takaisin tuo.
"Puolisosi on vihainen koska jäi kiinni kaksinaamaisesta esittämisestä."
Olen samaa mieltä. Hän on vain sellainen hyväsydäminen ihminen, että on yrittänyt olla edes jonkunlainen ystävä. Olen kyllä huomannut kaksinaamaisuuden, mutta eihän sitä olisi pitänyt paljastaa.
Potkuja puolisoni ei voi saada tämän jupakan vuoksi, mutta "ystävyys" on tosiaan ehkä mennyttä. Olen huolissani, ettei tuo loukattu osapuoli nyt vain ala syödä entistäkin enemmän. Puolisoni on pelännyt jo pitkään, että sydän voi tehdä tenän siinä iässä ja kunnossa. Nykyiselläänkin hän huohottaa ja hikoilee aika pienestäkin.
Toivottavasti miehesi jättää sinut!
Miten joku voi sanoa noin muulle kun TODELLA läheiselle ystävälleen!!? Ihmettelen suuresti.
En usko että tuollaisen loukkauksen jälkeen enää kovin pitkään työ säilyy jos noin olet kerta sanonut.ei tollasia voi unohtaa,IKINÄ!
Eikö ole vähän ylireagointia toivottaa, että puoliso lähtee tällaisen takia? Jos itse mokaat joskus (sillä kai se on mahdollista), niin ehkä ennemminkin toivoisit, että et jäisi ihan yksin, vaan että saisit anteeksi, jos ja kun pyydät anteeksi. Sitä paitsi tämä loukattu henkilökin on täräytellyt ihmisille vuosien mittaan ties mitä ja ollut ylimäätään vähän töykeä aina, mutta ne on aina pistetty hänen luonteensa piikkiin.
Puolison työsuhde ei tästä voi katketa. Oikeastaan vain se on mahdollista, että tämä loukattu osapuoli ottaa loparit tai jää sairaslomalle. Lopareihin en usko, koska hänen olisi tosi vaikea työllistyä omalla alallaan mm. vaikean maineensa vuoksi. Silloin kun hän on tullut taloon, työllisyystilanne oli aivan toisenlainen ja hänenlaisiaan autoritaarisia tyyppejä arvostettiin. Nykyään pitäisi osata myös neuvotella ja sovitella.
"Selvin päin en olisi uskaltanut sanoa mitään henkilökohtaisempaa, koska hänen asemansa on meihin nähden suht merkittävä."
Eli käyttäytymisesi ei olisi edes ongelma jos kohde olisi asemaltaan merkityksetön? Olet käyttäytynyt hävyttömästi ihan riippumatta siitä, missä asemassa ja millaisella luonteella ko. henkilö on varustettu. Toisessa viestissä selittelit henkilön olevan luonteeltaan hankala ym. So what? Kyseessä on PUOLISOSI esimies ja toivottavasti hänellä on ryhtiä puhua pomonsa kanssa mahdollisista ongelmista eikä ryhtyä laillasi ala-arvoiseen pilkkaan. Jos tätä on vaikea ymmärtää, mietipä omasta kehostasi jokin vähemmän täydellinen kohta. Ja mietipä vielä, että sinun pomosi puoliso tulee kertomaan miten he ovat päivitelleet riippurintojasi / rimppakinttujasi / perunanenääsi.
Siihen on tässä iässä jo tottunut, että kaikkea ulkomuodossa kommentoidaan. Joskus kuulee tosi rankkaa tekstiä ihan nuortenkin suusta. Ovatko nämä jotenkin "parempia" tyyppejä, kun eivät kunnioita minua vanhempana ihmisenä, vaan uskaltavat heittää herjaa päin näköä?
Tämä keskustelu on mielestäni siinä mielessä vähän hassu, että kun olen sanonut, että tein väärin ja kadun, niin sitten tullaan haukkumaan lisää ihan kuin olisin jotenkin ymmärtämätön tollo. Varmasti olen ansainnut haukut, mutta ovatko ihmiset oikeasti sitä mieltä, että tällaisen tapauksen vuoksi pitää heittää puoliso pihalle? Siitäkö kaikki erot johtuvat, että toinen tekee jotain alhaista ja sitä ei sitten mitenkään voi antaa anteeksi? Olenko nyt samassa asemassa kuin joku joka on vaikka tietoisesti pettänyt puolisoaan toisen kanssa?
Omassa tapauksessani puoliso on ihan oma-aloitteisesti kertonut minulle huolensa sen työkaverin ylipainosta. Olisiko minun pitänyt lempata puolisoni moisen ala-arvoisen kommentoinnin takia?
Ja odottavatko ylipainoiset ihan tosissaan, että joku työkaveri vinkkaa sivummalle ja esittää huolensa lihavuudesta? Enpä usko.
Ja ei kai kukaan voi estää sitä, että työkaverit kotona kertovat puolisolleen kaikenlaisia näkemyksiään? Olen ihan varma, että nytkin sen loukatun osapuolen kotona puhutaan, että olen hullu häirikkö, joka kännää ja huutelee. Minkäs sille mahtaa? Heidän havaintonsa minusta on nyt sellainen. Kestän kyllä heidän puheensa. Saavat vapaasti kommentoida myös ulkonäköäni!
on täysin luonnollista, että ihmisistä puhutaan kotona. Niin esimiehistä kuin alaisista, ystävistä, naapureista, lasten luokkatovereista etc.
Eli en myöskään ymmärrä tätä hirveää vuodatusta siitä, että puolisosi olisi joku petturi.
Oli huonoa käytöstä varmasti sinulta kuten myönnät, mutta ei tuohon nyt maailma kaadu. Ainakaan teidän! Jos tämä lihava esimies ei pahoittelusi jälkeen pääse asian yli, sen on hänen ongelmansa.
Ei sitten mitään mahda! Ja te voitte unohtaa mielestäni koko asian.
Olis varmaan kannattanut miettiä sanomiasi ENNEN kun avaat suusi,kun nyt jälkeen päin netissä itkeä neuvoa! Pomosi voi yhtä hyvin lukea näitä palstoja,hävettääkö?!
Musta on naurettavaa edes ruotia toisten henk.koht ongelmia toisen kanssa,antaa sellasia kuvan että teillä ei ole ollenkaan omaa elämää!
Haukutte muita törkeesti,sitten vielä päälle käyttäydyt sopimattomasti (vaikkakin kännissä)..
Melkeinpä toivoisin että sinut nolattaisiin kunnolla,että saisit hieman tietää miltä pomostasi tuntuu!
Jos olisin miehesi pomo,antaisin hänelle kenkää tai tekisin hänen työelämästään hankalampaa.
Vaikka tämä ei ole miehesi vika,yhdyn yhteen kirjoittajaan,joka sanoi että miehesi on todella halpamainen kun haukkuu pomoaan/ketä tahansa.
En voi sietää ihmisiä jotka puhuvat toisista paskaa ja leikkivät paikanpäällä ylintä ystävää!
Helvettiin sellaset,joka iikka!!
Eli alkuperäinen kirjoittaja vetäköön itsensä kiikkuun, kun kehtaa paljastaa mokailleensa?! Nimimerkki "yök" miettii aina etukäteen kaiken, ei koskaan mokaa ja kirjoitti nytkin niin ihastuttavan sydämellisesti toisista ihmisistä.
Jokaiseen kotiin pitää asentaa kuuntelulaitteet ja se joka kommentoi pomonsa ulkonäköä tai käyttäytymistä, saa heti potkut! Tarkkailkaa lähimmäisiänne ja raportoikaa kaikista epäasianmukaisuuksista!
Ja pahin haukkumisen muoto, mitä ihminen voi harjoittaa, on sanoa, että joku on lihava. Näin on. Kuten "yök" kirjoitti: helvettiin sellaiset. Tai ainakin julkiset ruoskimiset ja nimet lehteen. Näin ratkaistaan tämäkin ongelma, ja kaikki hyvät ja ihanat ihmiset saavat elää rauhassa.
Se vain ihmetyttää, miksi "yök" täällä ruotii jonkun kirjoittajan henkilökohtaisia ongelmia... Eikö HÄNELLÄ ole omaa elämää?
Tyypillistä.
Syyttää toisia asiasta jota tekee itse ihan vimmoissaan.
Hau hau, hauku haukkujia.
Oletkin jo saanut liudan vastauksia, mutta lisään vielä oman mielipiteeni. Ensiksikin mielestäni se, että on humalapäissään puhunut läpiä päähänsä, ei ole mikään puolustus eikä asiaa lieventävä juttu. Olet käyttäytynyt todella törkeästi, minkä itsekin myönnät. Se vain taitaa olla myöhäistä tässä vaiheessa. Oletko miettinyt miksi menit sanomaan kertomasi asian tälle miehelle? Ehkä sinun kannattaisi miettiä myös omia syitä käytökseesi.
Pahoin pelkään, että anteeksipyyntö voi olla hyödytöntä, ainakin siltä kannalta, että saisit anteeksi. Toisaalta se kyllä osoittaisi, että ymmärrät nyt jälkeenpäin, mitä tuli sanottua. Epäilen, että anteeksi et saa ja vaikka saisitkin, asia ei unohdu tältä mieheltä. Se on varmasti tehnyt todella kipeää.
Olen pahoillani puolestasi, jokainenhan meistä mokailee/on mokaillut. Olen myös pahoillani tämän ko. miehen puolesta, joka on joutunut sanaisen arkkusi kohteeksi. Toivon kuitenkin, että saisit asian jotenkin korjattua, mutta edelleen ehdotan, että mietit, mikä sai sinut käyttäytymään kertomallasi tavalla.
Minäkin olen seurannut keskustelua ja täytyy sanoa, että lihavuus ja sen kommentointi ilmeisesti on asia, joka saa ihmisten tunteet kuumenemaan.
Jos jollain muulla foorumilla joku mies olisi tunnustanut hakkuneensa jotain naista vaikka pienitissiseksi ruipulaksi, seurauksena ei olisi voinut olla tällaista. Korkeintaan joku (pienitissinen) äärifeministi olisi räkyttänyt ja muita olisi ehkä naurattanut.
Joka päivä useat suomalaiset urputtavat toisilleen kännipäissään vaikka kuinka törkeitä juttuja, mutta se ei herätä juuri mitään reaktioita. Vittua ja muita sanoja saa toistaa joka toisena sanana julkisilla paikoilla, mutta kuka nainen siitä vaatii anteeksipyyntöä tai kuka menee ehdottamaan, että tuollainen tyyppi on nyt kertakaikkiaan jätettävä ja eristettävä, koska on kehdannut rienata naisia julkisilla paikoilla?!
Nyt kun joku aidosti katuu ja häpeää, että on livauttanut jotain jonkun lihavuudesta, niin tapaus saa aivan megalomaaniset mittasuhteet. Haloo!!! Eikö nyt pahempiakin asioita sovita ihan kättä paiskaamalla? Vai pitääkö tässä hakea ihan oikeusistuimelta ratkaisua, jotta tämän palstan verenhimoisimmat kirjoittelijat saavat mielenrauhan?
Alan uskoa, että suomalaiset ovat maailman kaunaisin kansa! Yleensä jupistaan hiljaa omissa nurkissa, mutta sitten kun kiukku pihahtaa ilmoille, ollaankin jo saamassa aikaan lähi-idän kriisin kaltaista konfliktia, jossa anteeksianto ei koskaan missään olosuhteissa ole mahdollista!
Mutta kommentit kertovat tietysti enemmän kirjoittajista itsestään kuin tästä nimittelyn uhrista. Mistä kukaan tietää, vaikka jupakka olisi jo unohtunut siltä mieheltä? Ehkä sillä on tärkeämpääkin miettimistä kuin joku painon kommentointi? Ehkä se olisi jo laihduttanut, jos asia olisi sen maailman tärkein asia!!
Jos laskit minut mukaan näihin pikkusieluisiin kirjoittajiin, niin olen kyllä kanssasi asiasta eri mieltä. Kirjoitin, että jokainen mokailee/ on mokaillut (ainakin useimmat), enkä mielestäni tuominnut kirjoittajaa. Se, mitä sanoo ja se, mitä oikeasti on, on kaksi eri asiaa. Alkoholi ei kuitenkaan ole asiaa lieventävä tekijä, vaikka se itsekritiikkiä laskeekin.
Olin ja olen edelleen pahoillani molempien puolesta. Itsekin "joskus" mokailleena, luulen tietäväni, miltä sanojasta tuntuu tällä hetkellä. Se, että tämä mies loukkaantui, voisi johtua siitä, että lihavuus on hänelle arka asia niinkuin se on monelle muullekin. Useimmilla ihmisillä taitaa olla joku arka kohta, toisilla se näkyy ja toisilla se on piilossa. Mutta jos siihen osuu, se varmasti sattuu.
Kyllähän sinäkin kirjoitit, että ap. ei varmaankaan saa anteeksi mokaansa. Tässä lähtökohtana on se käsitys, että nimittelyn uhri on kykenemätön antamaan anteeksi ja jää hautomaan asiaa loputtomiin. Entä jos osoittautuukin, että se onkin mukava ihminen, joka on valmis painamaan asian villasella ja sanoo itsekin joskus päästävänsä suustaan sammakoita?
Melkein kaikista vastauksista kuvastuu kostonhimo eli se että nyt kun joku tunnusti mollanneensa -yhden kerran!- lihavaa ihmistä, niin häneen kohdistetaan kaikki se katkeruus, jota lihavat ihmiset tuntevat kaikkia kiusaajiaan kohtaan näiden kaikista sanomisista kaikkina aikoina. Muuten en voi oikein ymmärtää reaktioita. Jos ap. olisi kertonut kiusanneensa koko kouluajan jotain lihavaa koulukaveriaan, niin tunteenomaiset purkaukset voisi käsittää paremmin. Nyt oli kysymyksessä yksi kerta ja yksittäinen tapaus, jos oikein ymmärsin. Ja henkilö, joka katuu sanomistaan. Ei siis mikään paatunut kiusaajatyyppi, joka on aina heikompiensa kimpussa! Mutta hänestä tulikin nyt hyvä syntipukki tällä foorumilla!
Keskustelu antaa sellaisen tunteen, että lihavilta ihmisiltä ei edes kannata pyytää anteeksi, jos tuntee katumusta vaikka kouluaikaisesta kiusaamisestaan. Vastaukseksi tulisi vain jotain, että kuulut helvettiin tai toivon, että perheesi jättää sinut! Eli suunnilleen silmä silmästä, hammas hampaasta kuin jossain lähi-idän konfliktissa, joka ei pääty koskaan.
Vaikka mitä muuta voi enää, kuin pyytää anteeksi ja pahoitella, kun vahinko tosiaan on jo tapahtunut?! Jos tosiaan on kokenut kiusaamista ja nimittelyä ja toivoo, että kiusaajiakin nöyryytettäisiin vähintään samalla mitalla, niin eikö siinä asetu samalle matalamieliselle tasolle? Kaikkien pitää kärsiä, kun minäkin olen kärsinyt! Vaikka yleensä juuri kiusaajat ja nimittelijät ovat itse surkeita tapauksia, joilla on myös omat kipeät paikkansa!
Mitä ketään hyödyttää kantaa vihaa ja kaunaa, etenkin jos toinen sanoo olleensa väärässä ja pyytää sitä anteeksi? Onko lihavuus joku "excuse", ettei tarvitse tehdä sovintoa?! Ovatko lihavat ihmiset niin verisesti ja niin perusloukkaantuneita, että he eivät voi kuvitella, että joku haluaisi pyytää anteeksikin ja jopa olla ystävä? Eikö anteeksi pyytäminen ole tavallaan käden ojennus? Paiskataan kättä ja voidaan olla kaverit tai jopa ystävät?
Mutta ei, mieluummin ollaan katkeria hautaan asti. Aivan kuin jonkun hölmön känniläisen sanat olisivat melkein pahempi rikos kuin joku pahoinpitely tai raiskaus! Mielestäni se on kyllä pikkusieluista. Suhteellisuuden tajua puuttuu. Ihan kuin muutkin kuin lihavat eivät saisi kuulla kommentteja ulkonäöstä, älykkyyden tasosta, vaatteista, kotitaustasta, uskonnollisesta vakaumuksesta, ihon väristä jne.
Jos jokainen tässä maailmassa pistää mieleensä jokaisen pahan sanan, niin puolet ihmiskunnasta on kohta vihollisia. Kuka sellaista jaksaa?
Pax.
En vieläkään ole kanssasi samaa mieltä, että olisin pikkusieluinen. Mutta sehän ei ole tämän ketjun pointti.
Olen edelleen pahoillani kummankin vuoksi, niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin. Toinen katuu, mitä on suustaan päästänyt ja toiselle se on ehkä osunut arkaan paikkaan. Arkoja paikkoja meillä on jokaisella ja, jos niihin tölväistään voi todellinen anteeksianto olla vaikeaa. Voi sanoa, että annan anteeksi ja lyödä kättä päälle, mutta uskoisin, että asian unohtaminen onkin sitten eri juttu.
Mikä minä olisin toisia tuomitsemaan? Ihan tavallinen tallaaja olen itsekin ja olen mokaillut elämäni aikana ihan varmasti keskiarvoihmisen verran. Olen vain tosi pahoillani molempien puolesta. Pystyn asettumaan molempien nahkoihin ja luulisin tietäväni, että kummallakaan ei nyt ole hauskaa.
Oon kyllä sitä mieltä minäkin,että jos sille miehelle on aina ollut paino-ongelma,vaikkakaan hän ei siitä ole koskaan puhunut vaimonsa kanssa,mistä hitosta tämä haukkujanainen sen voi tietää??!!
Niin juttu oli sille todella paha,mutta jos hän ei liiemmin välitä painostaa niin sitten tuskin.
Mutta sen voikin helpommin ehkä antaa anteeksi jos joku kakara on koulussa kiusannut lihavaa,mutta että AIKUINEN ihminen tekee tälläistä,tekee siitä paljon kipeempää sille miehelle sekä tämä nainen sai ikuisen leiman otsaansa. Lapset sanoo ja tekee mitä huvittaa mutta aikuinen ihminen.
välttämättä. Mulle itselleni olisi aivan sama mistä asiasta olisi kyse, painosta tai mistä tahansa! En yksinkertaisesti itse ainakaan voisi sietää sitä että ihminen jota pidän ystävänä, puhuisi mulle toista ja sitten haukkuisi muiden kanssa selän takana. Se ei ole koskaan hyväksyttävää mun silmissäni ja katkaisisin ystävyyden saman tein.
Pakko sanoa että se on tekosyy kun sanot että humala aiheutti mokan!Olen ollut humalassa elämäni aikana monta kertaa ja en ole koskaan loukannut muita!! Nyt ostamaan vaikka kukkia ja suoraselkaäisenä käyt pyytämässä anteeksi tai muuten olet aika onneton tapaus...Älä ota enää jos et "osaa" käyttäytyä..
Koska kirjoitukseni herätti jonkin verran keskustelua, ajattelin nyt kertoa, mitä on tapahtunut mokailuni jälkeen eli lähinnä eilen. Ihan kiva, että jotkut kannustivat pyytämään anteeksi, vaikka suurin osa taisi olla sitä mieltä, etten voisi saada anteeksi mokaani.
Puolison työkaveri (jota siis loukkasin) oli jo alkukesästä kertonut, että heille oltiin hankkimassa koiraa ja sanonut puolisolleni, että sitä saisi tulla katsomaan. Ajattelimme, että tämän syyn varjolla voisimme pistäytyä heillä ja samalla voisin esittää anteeksipyyntöni.
Hankin eläinkaupasta pari pennulle sopivaa lelua ja lisäksi ostimme matkan varrelta ison laatikollisen mansikoita.
Sitten vain ajoimme tämän perheen pihaan mitään ilmoittamatta. Oli varmaan aikamoinen yllätys, kun minäkin hyppäsin ulos autosta ja esittäydyin tämän henkilön puolisolle - joka tietysti arvasi muutenkin kuka olen. Puolisoni kysyi, että voidaanko tulla teidän koiranpentua katsomaan.
Ensin puhuimme koirasta ja vähän kaikesta muustakin. Sitten maistelimme tuomiamme mansikoita ja siinä juttelun lomassa sanoin, että olen todella pahoillani, kun hölmöilin viimeksi tavatessamme. Siihen mieheni työkaveri sanoi, että taisi hänkin sanoa jotain, mitä ei tarkoittanut. (Siitä en muista yhtään mitään.) Sitten hän sanoi, että hänen puolestaan voidaan unohtaa koko juttu.
Tässä vaiheessa hänen puolisonsa näytti todella helpottuneelta ja helpottunut olin itsekin. Lisäsin vielä, etten saisi ottaa alkoholia ollenkaan lääkitykseni takia (minulla on epilepsialääkitys). Puolison työkaveri tokaisi siihen, että kaikkihan me joskus ylitämme rajamme.
Keskustelu jatkui siitä aivan normaaleissa aiheissa. Kierrettiin pihaa ja katseltiin istutuksia, leikitettiin koiraa, kyseltiin lapsista (olivat isovanhempiensa luona) yms. Työkaverukset puhuivat tietenkin jotain työasioitaan, kun itse istuin jo autossa. Ja sitten ajoimme pois.
Olen nyt todella helpottunut. Kaikki meni niin hyvin kuin vain ikinä voi ja tietysti paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. Kukkapuskan ja kortin lähettäminen olisi ollut aika huono ratkaisu tämän rinnalla. Myös puolisoni on tyytyväinen. Hänestä oli hyvä, että tapasimme pariskuntina, koska hänestä on ollut vähän luonnotonta, että vain häntä kutsutaan kylään. Tosin ei voi tietenkään tietää, tuleeko kutsuja enää, mutta pääasia on, että ei olla vihoissa.
Se että tämän loukkaamani henkilön kotielämä olisi joutunut kriisiin, saattoi olla meidän ylitulkintaa. Olimme puolisoni kanssa niin paniikissa, että kuvittelimme tilanteen aivan painajaismaiseksi. Työpaikallahan tuo henkilö on yleensä ärtyisä ja komenteleva, mutta eilen hän vaikutti ihan mukavalta ja rentoutuneelta. Tuli jopa sellainen olo, että heistä oli mukavaa saada yllätysvieraita. Vierailumme tosin kesti vain vajaan tunnin, mutta tällaiseksi visiitiksi se oli mielestäni sopivan mittainen.
Että tällainen tapaus. Olemme nyt lomalla ja hyvillä mielin.
Hyvää kesää kaikille muillekin!
Täytyy antaa pisteet sinulle, kun olit niin rohkea, että uskalsit lähteä yllätyskäynnille ja pyytämään anteeksi. Olin aivan väärässä, kun arvelin, että et ehkä saisi anteeksi. Olisinkohan itse pystynyt anteeksipyyntöön, toivottavasti.
Niin kuin aikaisemminkin todettu, useimmat meistä ovat päästelleet sammakoita suustaan, mutta se, että otit itseäsi ns. niskasta kiinni ja teit tuon vierailun, tekee sinusta kyllä aikamoisen tyypin :). Olet vastuuntuntoinen, etkä varmasti tahallasi ilkeä, vaikka alkoholi ei olekaan lieventävä asianhaara.
Hyvää lomaa sinulle ja miehellesi! Sinulle vielä hatunnosto hienosta teosta ja vastuunottamisesta.
teillä on nyt mukavaa!mutta haukutun miehen itsetunto todennäköisesti murskana.itse olen ollut lihavana kiusattu ja kaikille jotka ovat anteeksi pyytäneet olen antanut.lihava mies ei yleensä ole vihainen haukkujalleen vaan itselleen.minussa on syy ja siksi minua haukutaan.siihen kiteytyy lihavan miehen ajatusmaailma.olet tehnyt hänet surulliseksi pitkäksi aikaa.älä unohda sitä.
Jos sinun itsetuntosi on murskana ja vihaat itseäsi, niin se ei tarkoita, että näin olisi kaikkien lihavien miesten kohdalla. Ihmiset ovat erilaisia. Ihmisten elämänkohtalot on erilaisia. Älä siis katso kaikkia oman itsesi peileinä.
Jos haukuttu mies onkin surullinen (sitäkään emme tiedä), niin surun tilalle voi tulla iloa ja muita tunteita. Ainakin se nyt varmaan tietää, ettei hänen työkaverinsa häntä vihaa. Työkaveri ja sen vaimo eivät voi olla vastuussa kaikista miehen tunteista ja itsetunnosta.
Loputon säälin kerjääminen itsevihan ja huonon itsetunnon verukkeella ei auta yhtään mitään. Ihmissuhteissa on aina mahdollista tehdä toinen surulliseksi tai tulla itse surulliseksi toisen tekemisten tai sanomisten takia! Jos haluaa varjella itsensä riskeiltä, ei sitten pidä olla kenenkään kanssa tekemisissä!!
Mitäs jos vaikka noilla pariskunnilla on edessään hyvä ystävyys kaiken sähläyksen jälkeen? Suot kai sen heille. Älä, pliis nyt sano, ettei se voi olla oikeaa ystävyyttä, koska sinä tiedät kaiken paremmin ja koska sinulla ei ole mukavaa...
kukaan ei ole vastuussa kenekään tunteista.ja sulle tiedoksi kaikilla lihavilla miehillä on huono itsetunto.ihmisen pitää kantaa vastuu teoistaan.kaikkea ei saa anteeksi.kannanhan minäkin vastuun ylensyönnistäni.kyllä se niin on että kaikilla lihavilla menee päin helvettiä.muiden ei tarvi lisätä tuskaa.