Enpä oikein tiedä, miten tätä ongelmaani lyhyesti kuvailisin. Mutta jos joku ystävällinen jaksaisi lukea ja vaikkapa vielä kommentoida, olisin todella iloinen.
Haluaisin tietää, mikä miestäni oikein vaivaa. Alun alkaen on tuntunut, että hänellä on ns. luurankoja kaapissaan, mutta vielä tähän mennessä en ole keksinyt, mitä ne mahtaisivat olla. Olemme olleet nyt 7v. naimisissa ja meillä on kaksi suloista pellavapäätä. Arki on kiireinen ja aikaa parisuhteelle tosi vähän. Mies on iltauninen ja menee lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan. Itse kupalehdin puoleen yöhön ja tiedä tuota, saanko unta sittenkään yksin pyöriessäni. Nukumme nykyisin eri huoneissa miehen kuorsaamisen vuoksi. Olen itse aktiivista sorttia ja kaipaan läheisyyttä. Kerran kuukaudessa en saa pakkeja. Muulloin aina. Väsyttää, selkä on kipeä, päätä särkee, närästää, ei nyt ku ku.. No joo... Olen kyllästynyt, mutta onhan meillä yhteinen asuntolaina, autolaina ja kulutusluotto. Olen harkinnut eroa aika ajoin, mutta lapsille se olisi kauhistus. Niin.. ja nyt niihin luurankoihin. Vietimme olosuhteiden pakosta yön erillämme ja mieheni housut olivat veressä yön jälkeen. Jos menisin kysymään, hän huutaisi ja mekastaisi niin, että naapuritkin kuulisivat: "Voi vittu, että oot sairas akka." (lasten kuullen) Kerran nimittäin erehdyin kyselemään, kun miehen paidassa oli aikalailla punaisia pitkiä hiuksia. No nyt pesin veriset reissuhousut, mutta mieheni ei ole uskaltautunut ulos kaapistaan (on reissun jälkeen nukkunut yhteen menoon puolitoista vuorokautta välillä pikaisesti syönyt ja käynyt vessassa, mutta ei puhu eikä katso silmiin). Näitä "läsnä olematta oloja" on silloin tällöin ja nykyään vain useammin ja tuntuu vaan niin kurjalta, että itse olisin halukas viettämään virikkeellistä seksielämää mieluiten ikioman mussukan kanssa. Sitä ei vaan ole. Olen saanut unohtaa naiseuteni tässä liitossa. Asiasta on juteltu, tuloksetta.
Haluaisin tietää, mikä miestäni oikein vaivaa. Alun alkaen on tuntunut, että hänellä on ns. luurankoja kaapissaan, mutta vielä tähän mennessä en ole keksinyt, mitä ne mahtaisivat olla. Olemme olleet nyt 7v. naimisissa ja meillä on kaksi suloista pellavapäätä. Arki on kiireinen ja aikaa parisuhteelle tosi vähän. Mies on iltauninen ja menee lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan. Itse kupalehdin puoleen yöhön ja tiedä tuota, saanko unta sittenkään yksin pyöriessäni. Nukumme nykyisin eri huoneissa miehen kuorsaamisen vuoksi. Olen itse aktiivista sorttia ja kaipaan läheisyyttä. Kerran kuukaudessa en saa pakkeja. Muulloin aina. Väsyttää, selkä on kipeä, päätä särkee, närästää, ei nyt ku ku.. No joo... Olen kyllästynyt, mutta onhan meillä yhteinen asuntolaina, autolaina ja kulutusluotto. Olen harkinnut eroa aika ajoin, mutta lapsille se olisi kauhistus. Niin.. ja nyt niihin luurankoihin. Vietimme olosuhteiden pakosta yön erillämme ja mieheni housut olivat veressä yön jälkeen. Jos menisin kysymään, hän huutaisi ja mekastaisi niin, että naapuritkin kuulisivat: "Voi vittu, että oot sairas akka." (lasten kuullen) Kerran nimittäin erehdyin kyselemään, kun miehen paidassa oli aikalailla punaisia pitkiä hiuksia. No nyt pesin veriset reissuhousut, mutta mieheni ei ole uskaltautunut ulos kaapistaan (on reissun jälkeen nukkunut yhteen menoon puolitoista vuorokautta välillä pikaisesti syönyt ja käynyt vessassa, mutta ei puhu eikä katso silmiin). Näitä "läsnä olematta oloja" on silloin tällöin ja nykyään vain useammin ja tuntuu vaan niin kurjalta, että itse olisin halukas viettämään virikkeellistä seksielämää mieluiten ikioman mussukan kanssa. Sitä ei vaan ole. Olen saanut unohtaa naiseuteni tässä liitossa. Asiasta on juteltu, tuloksetta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nyt on kyllä parasta ottaa asiasta selvä. Aika ihmeellisiltä tuntuvat nämä punaiset hiukset ja veri housuissa. Ettei vain olisi niin että miehelläsi olisi jotain vipinää muualla. Parempi selvittää nyt heti. Yritä saada lapset muualle vähäksi aikaa hoitoon ja ota puheeksi. Mitä pikemmin - sen parempi.
Kuulostaa kovin ikävältä, mutta sinun itsesi ja lasten takia ei kannata jatkaa tietämätöntä elämää. Kannattaa ehdottomasti keskustella asiasta miehesi kanssa ja nykyään on erilaisia parisuhde terapeutteja mistä voi saada apua. Ne hiukset ym... niille voi olla ihan luonnollinen selitys. Älä ihmeessä kiusaa enään itseäsi ja lapsetkin vaistoavat vanhempien tunnetason asiat vaikka kuinka yrittäisi näytellä, että kaikki on ok.
Oireet kuullostavat siltä, että rakkauselämänne on kriisissä ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kun "nostaa kissa" pöydälle. Nyt sovit lapsillesi hoitopaikan. Laitat jotain hyvää ruokaa ja osta pullo hyvää viiniä. Näe vaivaa ruuan ja kahden keskisen illan eteen. Mikäli et saa vastakaikua yrityksillesi, kannattaa sitten tosissaan miettiä sitä eroa:( mutta mikäli miehesi taas arvostaa sinun yritystäsi ja myöskin näyttää sen, vielä on toivoa olemassa:)
Muista kuitenkin että elät itseäsi varten. Jos sinä voit hyvin, myös lapsesi voivat hyvin.
Tsemppiä sinulle ja jaksamista!
kuulostaa kyllä pahasti siltä, että sutinaa saattaa olla muuhun suuntaan.
tiedän miltä tuntuu olla *näkymätön* eikä se herkkua ole ollut.
meillä kun ei mies puhu, niin sitte minä puhun.
niin kauan että saan sen puhumaan. miehet on outoja otuksia...ei niistä ot selvää millään.
ehdotan, että mitä pikemmin asian otat esille, sitä nopeammin se selviää.
sie oot nainen ja sinun tulee saada arvostas kohtelua.
jos suhde mennyt siihen ettei toista päin ees katota, on varmasti jotai omalla tunnolla.
rohkeesti vaan asiaan, tsemppiä!
Mun muija ois sun äijälles hyvä, kun kumpikaan ei puhu eikä halua seksielämää.
Muija ei anna tarpeeksi, ei ääntele eikä liikahtele pantaessa. Aina pitää olla peitto päällä, saa vain lähetyssaarnaakien suosimassa asennossa, pussata saa vain 5 sekuntin ajan ennen finaalia. Suukkoja ei saa eikä niitä anneta.
Panopäivä on aina kuukauden 15 pvä, tilipäivä, jos ei satu olemaan kuukautiset. Kyseisessä tapauksessa panopäivä siirtyy seuraavaan tilipäivään.
Onneksi oikeassa kädessä on vielä puristusvoimaa.
Mitä helvettiä sitä ääntelemään jos ei kerta siltä tunnu,jos ei tunnu missään...kuka sitä nyt viittii äännellä äijän mieliksi? ei kukaan.Haiseeko henki,kun ei pusuja suvaita? Jos hammasharjaa käytetään kerran viikossa niin eipä ole häävi haju.No hyvä,että puristus voimaa löytyy,sillä tuskimpa osaat nussia muuta kuin itseäsi.
Tuohan on tyypillistä suomalaisen naisen käytöstä. Toista on venäläisen naisen kanssa. Ne ovat naisellisia naisia, jotka osaa rakastella.
Suomalainen persejalkainen verkkari-lenkkari-työläisnainen on lahna.
Suomalainen nainen ei vaan ole geeneiltään naisellinen rakastajatar. Kylmä totuus.
Ei käytä korkkareita, ei minihameita, ei halua olla naisellinen vaan tuulipuku ja kumisaappaat, villasukat ja mummomalliset alushousut pukee hän, suomalainen nainen, geeneiltään puolinainen.
Kiitokset teille kaikille, että vastasitte ja käytitte aikaanne minun asioitten parissa. Arvostan todella. Ja kaiken lisäksi eksyin vaivoineni tänne kaupunki-palstalle, kun oikeempi paikka olisi joku parisuhdekriisipaikka. Noh nyt kuitenkin kerron teille, hyvä ystävät, missäs sitä nyt meillä mennään. Mieheni oli häipynyt töihin vähin äänin jo ennen seitsemää (työthän alkavat vasta klo 8 eikä normaalisti lähde ennen puolta). Meillä oli lasten kanssa rattoisa päivä, valmistin ruokaa niinkuin nyt yleensä tehdään kodissa ja oltiin herkuttelemassa jälkiruokana vanhimman tyttären synttäreiltä jäänyttä täytekakkua, kun isäntä tuli kotiin. Ensimmäinen oli kauhistunut huuto: "Mitä täällä oikein tapahtuu, antaako äiti teidän syödä ruoka-aikaan täytekakkua? Oletteko lapsiraukat saaneet tänään ruokaa ollenkaan? (mieheni tasan tarkkaan tietää, että laitan jokaikinen päivä ruokaa ja olen lasteni syömisistä vielä jotakuinkin tarkka) Seuraava kauhistelu: "Miten kauan nämä ruoat on ollet tässä lämpenemässä, joko nämä kävelee täältä vastaan vai uskaltaako syödä, ettei tule mahatautia?" (hyvin tarkkaan tietää senkin, etten jätä koskaan mitään ruokia happanemaan) No joo, nyt illalla oli kaiken huippu jota en ihan oikeesti enää itkemättä jaksanut. Mies kaivoi sunnuntain hesarista kulttuurisivuilta jutun eteeni, esitteli miten hyvin se kuvasikaan millainen läpämätäpaska akka sinä olet. Jes! Ihanaa on elämä! Kyllä nyt riitti enkä taida edes haluta keskustella saati viinipulloa avata. Ymmärtäisin kyllä, jos jutussa oleva hirviönainen olisi edes hitusin itseäni muistuttava. Olen vaan yksinkertaisesti liian hyvä miehelleni. Joten sanon itselleni, että nyt eukko nokka pystyyn ja menoks. Teille kiitos vielä myötätunnosta. Se on moro.
Vie lapset hoitoon, nosta kissa pöydälle ja jos siltä näyttää niin nosta kytkintä vaan.
Rohkeutta sinulle, uskon, että teet oman elämäsi parhaan päätöksen jos lähdet.
Niin.. tääl roikun ku ei paljo nukuta, vaikka oikeesti olenkin puolikuollut. "Ei yksinäinen unta saa.." tuli laulun sanat mieleen. Niin kyl taidan tehdä niin ku sanoit, lähden täältä ja tehköön makkaran mieleisekseen. Sääli vaan, että lapset joutuvat tapaamaan ilman lohduttajaa tuota sananpieksäjää. Henkinen väkivalta kun kohdistuu ihan samalla tavalla lapsiinkiin. Tosi wagner mieheksi, sen sanon. Lapset rakastavat tietysti yli kaiken omaa isäänsä, mutta toki loukkaantuvat ja juoksevat äidiltä lohtua saamaan, kun iskä sanoo pahasti. En tiedä, on niin vaikeeta, että... sorry, alan taas kyynelehtiä tässä (mut onneks ei kukaan ole näkemässä)
elä kulissiliittoa lasten vuoksi ja nauti salaisista hetkistä. Niin minä olen elänyt monet vuodet ja olen tyytyväinen.
Lapset pärjäävät kyllä, ero on lastenkin kannalta paras ratkaisu, he kyllä vaistoavat jos kotona ei ole kaikki kunnossa.
Jos henkinen väkivalta kohdistuu myös lapsiin, sinun on suorastaan pakko lähteä ja ottaa lapset mukaasi.
Tsemppiä ja rohkeutta kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu!
On nyt tehdä niinkuin sydän sanoo. Minä olen kulisseissa elänyt jo pian parisen vuotta. Suhde aikamoista vuoristorataa.
Kohta on minullakin päätöksen paikka.
Ero voi kuitenkin olla kaikillekin osapuolille helpotus.
Tsemppiä!
noi viinit sun muut.Jätä ukkos,sä et ole sen arvoinen,löydät vielä parempaa =).Mä tunnen yhden pariskunnan jossa äijä pettää minkä kerkiää,nainen kyllä epäilee mutta ei taida nähdä totuutta.Kai sitä vaan haluaa olla sokea,vaikka merkit on selvät.
Itse en ole "saanut" kertoa totuutta,vaikka haluaisin.Tämä pariskunta käy kahden lapsen kanssa meillä kylässä ja oikein pahaa tekee kun äijä leikkii olevansa niin perheen isää.
"Hoitoja" on kyllä vaikka kuinka paljon ja tuli yksi nainen miehelle jopa raskaaksi.Surullista.
Tämä viesti ei sitten ole millään pahalla tarkoitettu tai loukkaukseksi sinua kohtaan. Ensimmäinen asia joka minulle tuli mieleen lukiessani viestiäsi, että josko miehelläsi on kaapissa todellinen luuranko, nimittäin se, että hänen seksuaalinen suuntautumisensa olisi samaan sukupuoleen... Onko kaukaa haettua? Näitäkin tapauksia on ollut, että on lapset ja kaikki ja jopa jonkinlaista seksielämää... En tiedä miksi tuli mieleen, kaikki noi veriset housut ja kauheen ahdistunut käyttäytyminen...häpeää?? Jokatapauksessa varmaankin Sinun on viisainta lähteä, ellei miehesi sitten ole valmis lähtemään esim. parisuhdeterapiaan. Voimia sulle ja muista, että se parisuhde on lasten koti, elikkäs ei lastenkaan ole hyvä olla tällä hetkellä...
... että jotain mieheni häpeää. Peräpukamat sillä on ja vuotavat pahoin aika-ajoin... mutta eihän se vielä selitä... sit on hyvä kaveri, jonka kanssa piti aikoinaan saada olla kahden silloin tällöin..mieheni suorastaan ajoi minut lasten kanssa sukuloimaan, että he saivat viettää jätkien iltaa. Kun soitin toiselta puolen Suomea, miehet olivat kuulemma vaan saunoneet ja katselleet telkkaria ja kaveri taustalta huuteli terveisiä (olivat ihan kahdestaan meillä) Oletin, että tulee muitakin tai menevät kapakkaan tai jotain. No, nykyään tämä toinen on avoliitossa naisen kanssa, mutta sehän voi olla samanlainen kulissi kuin meilläkin.. mitähän muuta aiheesta tulisi mieleen.. seksielämähän meillä on tosiaan kutistunut lähes olemattomiin.. miehellä kun särkee iltaisin niin kovasti milloin päätä, selkää tai on niin väsynyt että.. Tiedän, että minun pitäisi lähteä, mutta se tuntuu niin julmalta, miksi minun. Olen yksinäni remontoinut kotimme (tapetoinut, maalannut, iskenyt laminaatit lattiaan) Nyt sitten joutaisin pois, kun hommat on toiselle laitettu valmiiksi... tosi julmaa.. mies ei lähde mihinkään kotoaan ja yksin en taloudellisesti kykenisi taloon jäämään.. julmaa, tosi julmaa tämä elämä.. ja vielä sekin, että lapset joutuivat kodistaan lähtemään.. nyt tarvittais lottovoitto, jotta saisin asuntolainan pois ja siinä tuommosen ukonkin. Sain tänään mieheltäni sähköpostia, jossa hän peräti pyyteli anteeksi, että en nyt ihan sentään sellainen hirviöämmä ole kuin hesarin kirjoituksessa, minkä hän toi luettavakseni näin.. "luepa tuo ja tiedät millainen olet ja minkälaisessa helvetissä minä miehesi joutuu elämään" ... hesarin jutussa kerrottiin kirjasta, missä nainen alisti miestään käymällä vieraissa ja vielä kertoi niistä avoimesti, pieksi miestään ym. .. joopa joo.. mehän ei juuri jutella, saati sitten että kävisin vieraissa tai oikeastaan missään..ansaitsen myös leipäni kotitoimistostani käsin eli olen aina kotona lasten kanssa...siispä kai olen sitten mieluummin se lempeä pullantuoksuinen äiti. No siitä sähköpostianteeksipyynnöstä sen verran, että valitteli siinä, että hän on niin väsynyt siksi äkäinen ja selkääkin särkee..Helppoa, sähköpostissa ei tarvitse katsoa vaimoa silmiin. Itseäni ei enää kiinnostanut vastata postiin, jotenkin en jaksa. Tänään tuli kuudelta kotiin (työt loppuvat neljältä), söi ja kävi hetkeksi sohvaan istumaan, sitten olikin jo isin nukkuma-aika. Menin suihkuun ja kun tulin, kuorsaus kuuluikin jo huoneesta, missä mies tuuppaa nukkua yksikseen. Ihanaa tämä elämä.. Jep jep, saatat olla oikeassa...kiitos vinkistä, en siis ole ajatuksineni yksin.. Olen joskus ajatellut, että olenkohan jotenkin itse sairas tai jotain, kun tuommoset ajatukset päässä liikkuu. En taida olla. Olen tosi yksinäinen ja kaipaisin läheisyyttä, syliä, lohtua, lämpoä, rakkautta ja erotiikkaa, toista ihmistä jakamaan huolet ja murheet, ilot ja riemut. Vaikkakin on rakkaat lapset ympärillä, tunnen olevani niin yksin tässä suuressa maailmassa. Lohdutankin itseäni aina sillä, että murheeni ovat pieniä suuren maailman murheisiin verrattuna. Mutta haluan silti elämän......
Kämppä myyntiin vaan tai myy oma osuutesi miehellesi arvohan on vain noussut kun olet laittanut laminaatteja yms. ja hinnat on muutenkin pilvissä.
Unohda pikkuasiat, kuten kuka on laittanut tapetit sun muut. Oma elämäsi on tärkeämpi kuin tappelu maallisesta mammonasta.
äijä pettää sua. Punaisia pitkiä hiuksia, ym. Avaa silmäs ja katso ulkopuolisena asioita. Itse kestin lapseni isän kanssa kolme vuotta, koko ajan kaadettiin kakkaa niskaan. Ajattelin, että täytyy lapsen takia yrittää, mutta ei se niin mene. Sain rohkeuden jättää miehen, ja nyt olen onnellinen uuden miehen kansa joka kohtelee minua kuin naista. Tunnen itseni kauniiksi (vaikka lihava olenkin), arvokkaaksi ja rakastetuksi. Lapseni on sopeutunut hyvin tilanteeseen, vaikka isällään asuukin, niin nään häntä todella paljon ja asiat saa sovittua. Onhan muksujen tapaamisissa omat alkuvaikeutensa ja tappeluita tulee, mutta meillä tappelut loppuivat kun tajusin, että pojan on parempi isänsä kanssa, kun ovat viimeiset kaksi vuotta viettäneet kotona minun ollessa töissä. Poikaa nään joka viikonloppu ja viikoilla. Älä pelkää jättää surkeaa elämää, tiedän että sinua pelottaa uusi elämä ja se, ettei sitä ihmistä, jonka läsnäoloon olet tottunut, ole enää vierellä. Itselle tuli oikein ikävä exää, mutta sitten muistin, mitä kaikkea hän minulle teki; henkiset väkivallat, rumaksi ja arvottomaksi tuntemiset... Ei se ole elämää. Uskalla olla oman onnesi seppä, eikä muksut siinä kärsi, jos ovat niin isoja että ymmärtävät, saattavat olla jopa onnellisia kun äiti on taas iloinen.
Oma poikani nauraa paljon enemmän ja yhteistä aikaa itsekin arvostaa enemmän. Uuden isäpuolen poika on ottanut todella hyvin vastaan, samoin kolme vuotta vanhemman siskopuolensa. Kaikki ovat meillä paljon onnellisempia, ja jos ei asiat selviä puhumalla, pakkaa kamasi ja lähde. Tai potki äijä pihalle.
Voimia sinulle, tiedän että on vaikeaa. Voit minulle kyllä enemmänkin jutella jos haluat, laita vaikka sähköpostisi niin vastaan sinne.
Mitenkään vähättelemättä parisuhteenne henkisen puolen ongelmia, onko pienintäkään mahdollisuutta että miehelläsi olisi taustalla fyysinen vaiva/sairaus? Hoitsuna tuli mieleen veristen housujen ja pukamien aiheuttama vaiva, mutta yksi mahdollisuus on myös eturauhasvaivat. Tässä pari lukemisen arvoista linkkiä:
http://www.miesklinikka.com/eturauhasvaivat/eturauhastulehdus/
http://www.miesklinikka.com/eturauhasvaivat/eturauhastulehdus/vaikutus_parisuhteeseen/
Toki kyse voi valitettavasti olla myös pettämisestä ja niistä luurangoista kaapissa, mutta ota huomioon myös se seikka, että miehelläsi saattaa olla salailun ja poissaolojen syynä esim. pukamien tai eturauhasvaivan hoidattaminen. Tietäisitkö sinä, jos hän kävisi lääkärillä? Tai jos hän joutuisi olemaan yön yli sairaalassa jonkin toimenpiteen jäljiltä? Näkyykö tiliotteissanne em. käyntimaksuja tai tuleeko niitä postitse kotiin? Tiedätkö mahdollisista resepteistä tai lääkkeiden käytöstä?
On vaan valitettavan yleistä, että miehet salailevat ja häpeävät aran alueensa vaivoja läheisiltään. Jotkut nimittäin toimivat juuri niin, että vaimolla ei ole mitään tietoa asiasta ja käyvät lääkärillä salaa, maksavat aina käyntinsä käteisellä ja lääkkeet säilytetään visusti piilossa, vaikka niitä käyttäisi päivittäin.
Ota härkää sarvista ja vaadi selitystä!
Miestäni ei saa menemään lääkäriin, vaikka olen kaikki nämä vuodet yrittänyt. Selkä on välillä siinä kunnossa, että ei meinaa sohvasta tai sängystä päästä ylös. Buranaa ja töihin vaan.. Sitten nämä eturauhasvaivat.. usein selityksenä hiljaiseen seksielämäämme. Kuitenkin poissaollessani nettiseksi on kelvannut. Työpöydältä keräilen alapääkarvoja ja pyyhin hiljakseen liukkaat spermat koneen ympäriltä. Mies ei aiemmin osannut poistaa välitiedostoja, mutta opetin etteivät lapset näe missä isi surffaa (tuosta suuntautumisesta, mistä aiemmin oli puhetta, ei oikein ota sitä kautta selvää, kun kaikenlainen alastomuus tuntuu kiinnostavan)Että hyvin tuntuu toimivan, oli vaivaa tai ei. Hän meneekin mieluummin vaikka nettiin kun lähestyisi vaimoaan. Olen aika kyllästynyt kaikkiin selittelyihin, miksi me ei voida olla toistemme lähellä. En tiedä.. Kiitos Sinulle ajastasi ja kommenteistasi.
Sitä vaan ihmettelen, että mistä vitusta sitä verta housuihin on tullut.
Onko se pahantekijä?
Ei mulla ikinä koskaan verta housuissani ol ollut perkele vaikka ...
Ei nyt perkele tyranneita pidä ruokkia...veli...sisko...irti siitä paskiaisesta!!!!!