ajatustenvaihtoa

"Ihminen on aina yksin, kukaan ei voi täyttää sitä tyhjyyttä. Tärkeintä on tuntea itsensä ja tietää mitä haluaa."

Olen 24-vuotias nainen.
Alkoholistiperheestä, josta kaikki vaikeuteni varmasti alkujaan juontavat.
Lyhyeen elämänhistoriaani mahtuu yksinäisyyttä, masennusta, itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä, paniikkihäiriötä, laitoshoitoa, koulukiusaamista, pettymyksiä ihmissuhteissa..
Nyt olen saanut elämäni jotakuinkin järjestykseen; opiskelen, käyn töissä ym..
Olen kokenut elämässäni jopa onnellisuutta.
Silti tulee päiviä, jolloin masentaa ja lohduttaudun itsariajatuksilla.. Ihmissuhteitani varjostaa luottamuksen puute. Vanhemmilleni olen katkera menetetystä lapsuudesta ja nuoruudesta, välillä tuntuu että katkeruus lopulta tappaa minut sisältä.. 'Sosiaalinen turvaverkostoni' on pieni, yksinäisyys on sulautunut ajan myötä osaksi minua itseäni.
Näiden asioiden kanssa kamppaillen samoan tässä elämässä. Ehkä minusta vielä joskus tulee ehjä ihminen, tai ainakin eheämpi.. Taas yksi päivä takana, kun päätin luovuttamisen sijasta jatkaa vielä yrittämistä. Ehkä myös huomenna..
Haluaisin tutustua samoja kokemuksia omaaviin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia.
Toista voi ymmärtää vasta, kun on itse kokenut saman.

[email protected]
0186
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


sähköpostilla kirjoitti:

"Ihminen on aina yksin, kukaan ei voi täyttää sitä tyhjyyttä. Tärkeintä on tuntea itsensä ja tietää mitä haluaa."

Olen 24-vuotias nainen.
Alkoholistiperheestä, josta kaikki vaikeuteni varmasti alkujaan juontavat.
Lyhyeen elämänhistoriaani mahtuu yksinäisyyttä, masennusta, itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä, paniikkihäiriötä, laitoshoitoa, koulukiusaamista, pettymyksiä ihmissuhteissa..
Nyt olen saanut elämäni jotakuinkin järjestykseen; opiskelen, käyn töissä ym..
Olen kokenut elämässäni jopa onnellisuutta.
Silti tulee päiviä, jolloin masentaa ja lohduttaudun itsariajatuksilla.. Ihmissuhteitani varjostaa luottamuksen puute. Vanhemmilleni olen katkera menetetystä lapsuudesta ja nuoruudesta, välillä tuntuu että katkeruus lopulta tappaa minut sisältä.. 'Sosiaalinen turvaverkostoni' on pieni, yksinäisyys on sulautunut ajan myötä osaksi minua itseäni.
Näiden asioiden kanssa kamppaillen samoan tässä elämässä. Ehkä minusta vielä joskus tulee ehjä ihminen, tai ainakin eheämpi.. Taas yksi päivä takana, kun päätin luovuttamisen sijasta jatkaa vielä yrittämistä. Ehkä myös huomenna..
Haluaisin tutustua samoja kokemuksia omaaviin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia.
Toista voi ymmärtää vasta, kun on itse kokenut saman.

[email protected]

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu