Neuvoja ens.digijärkkärin ostoon

MacroForestan mainitsemalla tavalla tuo on hankala yhtälö.

Maisemakuvaus noista on toki helppoa, siihen sopii periaatteessa mikä tahansa järjestelmäkamera. Ja jos kuvaat jalustalta, käytät pienintä mahdollista ISO-arvoa, pidät diffraktion rajat mielessä (käytännössä suunnilleen f13) homma toimii. Noin pienellä aukolla veikkaisin kittilinssienkin tekevän ainakin aluksi riittävää jälkeä. Eli tuo ei ole rajoittava tekijä.

Mutta budjetti muodostuu ongelmaksi liitettäessä yhtälöön urheilukuvaus (Ja lentokoneiden kuvaamisesta on parempi etten sano mitään ihmeempää, puuha ei ole tuttua, mutta ymmärtääkseni siinä käytetään aika pitkiä putkia).

Urheilukuvauksen osalta pitäisi sitten ensin miettiä mitä lajia aiot kuvata, ennen kun aletaan optiikkaa valitsemaan.

Käytännössä rajauskertoimen kameroilla (jotka menevät budjettiisi) lajit menevät suuntaa-antavasti näin:

- Nyrkkeilyyn riittää 50 mm kehän laidalla
- Koripallosta saat kohtuullisia kuvia 85 mm:llä
- Jääkiekossa 70-200 mm alkaa olla jo hyvä (riippuen siitä kuinka lähelle kenttää pääset ja tahdotko kuvata pelitilanteita vai pelaajia yksilöinä)
- Jalkapalloon tarvitset 100-400 mm (samoin huomioin kuin jääkiekossa)
- Yleisurheilussa 50 mm kuvattaessa suorituspaikan vierestä (juoksija täyttää pystykuvassa ruudun kuvatessa muutaman metrin päästä yms. ja niin pitkä putki kun kaupasta saa kuvattaessa jotain järkevää stadionin toiselta laidalta yms.)

Nuo noin yleisesti.

Noin muuten, voidaksesi pysäyttää liikkeen, tarvitset pieniä suljinaikoja. Niiden saavuttamiseksi voit ensin kasvattaa ISO-arvoa, joka kuitenkin heikentää kuvan laatua.

Ettet joutuisi kasvattamaan ISO-arvoa, pitäisi objektiivin olla mahdollisimman nopea. Eli objektiivin f-numeron pitäisi olla niin pieni kuin mahdollista. Toki voidaan aina sanoa, että kasvattamalla ISO-arvoa suljinaikoja voidaan laskea hitaammillakin objektiiveilla. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ISO-arvoa voi kasvattaa myös nopeammilla objektiiveilla. Nopea kun on aina nopea. Tuo objektiivin nopeus on olennainen tekijä varsinkin sisällä pelattavissa lajeissa, joissa valoa ei yleensä ole paljoa.

Riippumatta siitä mitä lajia kuvaat, kannattaa myös katsoa erilaisia objektiiviarvosteluja valokuvaussivustoilta. Yksi olennainen ominaisuus objektiivissa on, että se tarkentaa nopeasti. Valitettavasti kaikki objektiivit eivät niin tee, joten tutki ensin millaisia objektiiveja ja mihin hintaan on saatavilla määrättyyn järjestelmään. Paitsi suuriaukkoisen objektiivin, tarvitset siis myös nopeatarkenteisen objektiivin.

Nuo huomiot mielessä, en ehkä olisi hankkimassa zoomia, vaan kiinteän polttovälin objektiiveja. Niistä kun saa helpommin nopeita versioita kohtuulliseen hintaan.

Ja vähän lajista riippuen, pääsääntöisesti unohda kuvanvakaus. Se ei pysäytä liikettä, eikä siitä ole mitään hyötyä suurimmassa osassa urheilukuvauksesta. Oikeastaan ainoat tapaukset missä sillä on jotain etua, ovat tilanteet, joissa tahdot kuvata kohteen seuraamalla (Lontooksi "panning") sitä hitaammalla suljinajalla niin, että itse kohde on terävä mutta tausta muuttuu vauhtia osoittaviksi viivoiksi. Eikä tuo seuraaminen ole mitenkään helppoa, olipa laitteisto mitä vaan (ja seurattaessa kohdetta, taustan valinnalla on yllättävän suuri merkitys).

Kun tuo objektiivipuoli on hallinnassa, ajattelisin runkoa vasta sitten.

Runkojen osalta urheilukuvauksessa rungon osalta olisi huomioitava kolme seikkaa. Nämä ovat sarjakuvausnopeus, rungon puskurimuistin syvyys ja automaattitarkennuksen ominaisuudet.

Noista ensimmäinen on itsestäänselvyys. Kun pidät mielessä, ettei parhaita urheilukuvia kuvata niin, että kuvaaja painaa mestarillisesti laukaisinta tuhannesosalleen oikeaan aikaan vaan sarjakuvauksella sopivan tilanteen alkaessa kehittyä, sarjakuvausnopeuden merkitys on ilmeinen. Enempi parempi.

Puskurimuistin syvyys liittyy edelliseen. Kuvasarja ei saisi jäädä liian lyhyeksi. Tässäkin enempi on parempi. Tosin, useimmiten kiinnostavimmat hetket eivät kestä kuin sekunin pari, joten mitään kortin täyttämään kykenevää puskuria et tarvitse.

Rungon tarkennusjärjestelmä on puolestaan yllättävänkin vaikutuksellinen. Kuten edellä, enemmän tarkennuspisteitä on parempi. Tarkennuspisteiden määrän osalta sanoisin niiden laadun olevan kuitenkin olennaisempi kuin määrän. Mitä herkempiä, sitä parempi. Ja jos runko osaa tarkentaa ristikkäin (kohde joka liikkuu sekä pysty- että leveyssuunnassa), hyvä. Tuon osalta, eri merkeillä objektiivin nopeus voi vaikuttaa siihen mitä runko osaa, eli voi olla, että edistyneemmät tarkennusominaisuudet ovat käytössä vain määrättyä raja-arvoa nopeammilla objektiiveilla.

Paitsi nuo seikat, huomioi urheilukuvauksen syövän todella paljon ruutuja. Erinäisissä turnauksissa voit tarvita yllättävänkin paljon muistikapasiteettia, joten budjetoi myös muistikortit.

Lopuksi, huomioi myös aiotko kuvata JPG- vai RAW-muodossa. JPG on yleensä ihan OK ulkolajeissa, mutta sisälajeissa valaistusolosuhteet voivat olla sikäli ongelmalliset, että RAW-kuvaaminen kannattaa.

Juu. En suosittele mitään yksittäistä kameraa tai edes merkkiä. Toivottavasti noista huomioista on sinulle kuitenkin apua valitessasi järjestelmää. Ja toivottavasti eri merkkien jättäminen pois edesauttaan tämän aiheen kehittymistä rakentavammaksi keskusteluksi.

Kameraa, jota myös kutsutaan kohinarasiaksi.

Canon 1D ja Nikon D2H... ois kovia kameroita actionkuvaukseen; 8 ruutua sekunnissa ja riittävän syvä puskurimuisti.

Käytettyjen markkinoilla siinä alle tonnin.. tosin Nikon D2H voipi hitusen enempi maksaa. Sulkimet noissa kestää yli 200 000 laakia.

Sit se huono puoli: 4 mpix... riittää moneen käyttöön, mutta statuksen kannalta huono.

Täällä foorumilla ompi paljon kohinarasia -häiriköitä. Tarkoittavat sillä Nikonia... joka ei kohise yhtä paljon kuin esim. Olympus, Pentax, Konica-Minolta, nykyinen Sony mukaanlukien uus 10 mpix malli... kohinaa tossa uudessa Sonyssa jo ISO 400:sta asti.

Actionkuvaukseen tarvittaisiin valovoimaltaan F 2,8 teleputki, polttoväli n. 70-200 milliä. Kenties pidempi, jos rahkeet riittää. ISO-arvot 200-1600, riippuen lajista ja valaistuksesta.