Ystäväni sairastui kesän alussa rankkojen kokemusten myötä ahdistukseen, syö nyt lääkkeitä ja käy mielenterveystoimistossa, on saitsulla. Sitä ennen olimme pariskuntina tiivisti yhdessä ( miehemme ovat alkujaan kavereita 10 vuoden takaa). Kriisin alussa olimme päivittäin yhteydessä kysyen kuulumisia, tarjoten tukea/apua, hänen miehensä kielsi meitä käymästä kylässä sairastumisen alusta. Pari viikkoa sitten törmäsin ko.pariskuntaan vahingossa ja rouva ainakin jutteli ihan normaalisti ja toistin vielä kasvokkain tarjouksen kuuntelusta, seurasta..
Nyt he ovat katkaisseet välit kokonaan, emme mekään viitsi tyrkyttää jos apua ei kelpaa!Tiedän ettei kyse ole nyt minun ja mieheni tuntemuksista, olemmeko loukkaantuneita vai ei välien katkosta, tärkeintä että ystäväni kuntoutuu olimme sitten väleissä tai ei, mutta emme kuitenkaan halua että meistä levitään juttua että "hylkäsimme" ko. pariskunnan hädän hetkellä.
Emme todellakaan tiedä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemätttä. muutenkin ystävyys tämän pariskunnan kanssa on ollut " työläs", heillä on ollut vuosien varrella monenlaisia "kriisejä", joiden aikana olemme tukena olleet!Ystävyys pitää olla jotain muuta kuin kriisistä toiseen seilaamista, varsinkin kun kriisit on aina toisella osapuolella!
Mielenterveysongelmainen ystävä
19
2645
Vastaukset
- Santtu
tyrkyttää itseensä, uskon että tarkoitatte hyvää mutta joku raja siinäkin on olemassa!
- Riittää jo
Olet tarjonnut apuasi jo selkeämmin kuin on edes ollut tarvis. Ihan kohteliasta ja opisteet sinulle siitä! Moni suomalainen kun tyytyy voivottelemaan itsekseen ilman uskallusta tarjota konkreettista apua.
Olet nyt ojentanut auttavan kätesi, jos ei sitä huolita, älä ota siitä itseesi vaan keskity olennaiseen eli omaan elämääsi. Jos ei apu kelpaa ei se ole sinun ongelmasi vaan sen joka ei toisella pyytämälläkään sitä ota vastaan. Tai sitten sille ei ole tarvetta.
Anna ajan kulua, ei tuossa oikein voi kun odottaa että asiat johonkin päin liikahtavat. Liikaa älä mene tuputtamaan, joistakin sekin voi tuntua ahdistavalta. - saara
Ihan hyvä pariskunta olette, kun tarjoatte apuanne ja haluatte uhrata aikaanne, mutta sitä en ymmärrä, miksi yleensäkään pariskunta ei voi pysyä nykymaailmassa pariskuntana, vaan tuttavat sotketaan miltei aina mukaan. Mielestäni kaikki pariskunnan väliset asiat (ihan ongelmatkin) pitäisivät olla niin kahdenkeskisiä, ettei asioita juoruttaisi muille tahoille. Ei edes läheisille kavereilleen. Onko tosiaan niin, että ILMAN TUTTAVIA kukaan ei pysyisi parisuhteessa??? Onko parisuhde siis kokonaan ystävien varassa vai? Jos pariskunnalla on ongelmia, pitäisi antaa heidän selvittää itse omat asiansa. Ainakin jos minä olisin parisuhteessa, en haluaisi päästää ketään muuta tuttavaa niin lähelle. Kai sekin sitten riippuu ihmisestä, kuka haluaa mitäkin. Mutta ihan OK juttu se on mielestäni, että pari selvittää asiansa kahdestaan eikä enempää sekaannuta muita.
- päivänkakkara2
Minulla on myös ystävä joka sairastui psyykkisesti,ennen sairastumistaan me olimme parhaat ystävykset,jaoimme ilot ja myös surulliset asiat pystyimme jakamaan,meillä oli hauskaa yhdessä.
Mutta sitten ystäväni sairastui ja hän muuttui sairautensa myötä,hän ei halunnut pitää yhteyttä minuun eikä muihinkaan ihmisiin,hän syrjäytyi ja tuli etäiseksi.
Minä yritin myös pitää yhteyttä ja olla ystäväni tukena,mutta yhteys jäi yksipuoliseksi,hän ei koskaan ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä minuun vaan minun piti ottaa yhteyttä ensin ystävääni.
Ei kannata pitää yllä yksipuolista ystävyyttä kun toinen ei halua.
Minä en jaksa enää hoitaa yksipuolista ystävyyttä,kun huomaa ettei toinen välitä ystävyyden hoitamisesta,eikä halua pitää yhteyttä.
Minulla on ikävä ystävää ja niitä mukavia yhdessäolon aikoja:(
Sinun kannattaa vain luovuttaa,vaikka se tuntuu kipeältä.Sinä ja miehesi olette tehneet parhaanne ja olette varmasti yrittäneet tukea ystäväänne
Ei sitä jaksa jos toisella on vain koko ajan ongelmia,siinä vain uuvuttaa itsensä jos koko ajan on joku kriisi päällä,ystävyys on tasapuolista jossa jaetaan ilot ja surut mutta kohtuudella myös niitä vaikeitakin asioita.
Kannattaa vain luovuttaa ja muistele niitä mukavia aikoja mitä sinulla ja ystävälläsi oli.- hunajakippo
Kaikillahan meillä on jonkinlainen mielenterveys. Välillä sen kanssa joutuu taiteilemaan enemmän, välillä vähemmän. Mielenterveysongelma on sanana kovin pelottava, vai mitä? Ei se ole sen kummempi ongelma kuin jokin fyysinen vamma tai haitta tai kolotus, minun mielestäni ainakaan. Oikeastaan JOKAINEN meistä tarvitsisi ajoittain ihan virka-apua mielenterveysasioissa. Ei ihmisen tarvitse olla "hullu" tai tulla sellaiseksi ennen kuin apua hakee.
Meillä on jokaisella päässämme pikkuinen "mylly" joka pyörittää tapahtumia/asioitamme pienemmällä tai isommalla vaihteella. Joskus mylly ei enää osaakaan pysähtyä tarvittaessa, tyhjentyä ja esim. yöunen saanti vaikeutuu. Siitä alkaa helposti kierre, joka pitää saada pysähtymään ulkopuolisen avulla. Tällaisia avustajia kutsutaan hienosti "ammattiauttajiksi" (ja taas ollaan kauhuissamme, hui!).
Kun mieli on kohtalaisen täynnä käsittelemättömiä, ahdistavia ajatuksia, tapahtumia, asioita jne sitä mielellään vetäytyy ihan omiin oloihin. Ystävät ja etenkin kaverit tosin aika hanakasti saattavat tarjota "apuaan" tuossa vaiheessa. Usein se on vain uteliaisuutta ja valitettavasti rivikavereilla ja -ystävillä ei ole taitoa lypsää meistä ulos solmukohtiamme. Turhaa siis uskoutua lähipiirille. Loukkaantukoot vaan...
Fiksut ja pitkäaikaiset ystävämme tuntevat meidät ja "mielenterveysongelmamme" ja antavat meidän ihan rauhassa selvitä niistä. Me solmukkaat tiedämme, että heihin voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsemme vaikkapa käytännön apua jonain päivänä. Oikea ystävä ei loukkaannu, ellemme ole tilittämässä heille elämämme tragedioita tai tarjoa heille sotkuun mennyttä mielemme vyyhteä selvitettäväksi. - ritariperhonen
Minulla myös eräs ystävä, johon katkaisin välit siitä syystä, että hän alkoi haittaamaan jo minun elämääni. Hän ei kaivannut tukeani, koska on sairaudentunnoton, mutta selvästi jotakin meneillään/puhkeamassa, kun ynnää käytöstä 1 1, niin huomaa, että sairas ihminen on kyseessä. Toivon, että hän tajuaa hakea itselleen apua.
Viimeinen kerta kun näin häntä, päättyi jälleen kerran hänen seuraavana päivänä lähettämiin haukkumatekstareihin, joissa ei ole päätä eikä häntää, vain halua riidellä. Sellaisia ihmisiä minä en ainakaan kaipaa elämässäni.
Voi olla, että sinäkin selvisit vähemmällä loppupeleissä... - ystävyydestä
hunajakippo kirjoitti:
Kaikillahan meillä on jonkinlainen mielenterveys. Välillä sen kanssa joutuu taiteilemaan enemmän, välillä vähemmän. Mielenterveysongelma on sanana kovin pelottava, vai mitä? Ei se ole sen kummempi ongelma kuin jokin fyysinen vamma tai haitta tai kolotus, minun mielestäni ainakaan. Oikeastaan JOKAINEN meistä tarvitsisi ajoittain ihan virka-apua mielenterveysasioissa. Ei ihmisen tarvitse olla "hullu" tai tulla sellaiseksi ennen kuin apua hakee.
Meillä on jokaisella päässämme pikkuinen "mylly" joka pyörittää tapahtumia/asioitamme pienemmällä tai isommalla vaihteella. Joskus mylly ei enää osaakaan pysähtyä tarvittaessa, tyhjentyä ja esim. yöunen saanti vaikeutuu. Siitä alkaa helposti kierre, joka pitää saada pysähtymään ulkopuolisen avulla. Tällaisia avustajia kutsutaan hienosti "ammattiauttajiksi" (ja taas ollaan kauhuissamme, hui!).
Kun mieli on kohtalaisen täynnä käsittelemättömiä, ahdistavia ajatuksia, tapahtumia, asioita jne sitä mielellään vetäytyy ihan omiin oloihin. Ystävät ja etenkin kaverit tosin aika hanakasti saattavat tarjota "apuaan" tuossa vaiheessa. Usein se on vain uteliaisuutta ja valitettavasti rivikavereilla ja -ystävillä ei ole taitoa lypsää meistä ulos solmukohtiamme. Turhaa siis uskoutua lähipiirille. Loukkaantukoot vaan...
Fiksut ja pitkäaikaiset ystävämme tuntevat meidät ja "mielenterveysongelmamme" ja antavat meidän ihan rauhassa selvitä niistä. Me solmukkaat tiedämme, että heihin voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsemme vaikkapa käytännön apua jonain päivänä. Oikea ystävä ei loukkaannu, ellemme ole tilittämässä heille elämämme tragedioita tai tarjoa heille sotkuun mennyttä mielemme vyyhteä selvitettäväksi.Olen kanssasi samaa mieltä, myös tuosta, mitä ihan yleisestikin sanot ystävyydestä. Minustakaan ihmisiä ei pidä erotella liiaksi mielenterveyden perusteella. Silloin hämärtyvät myös ihmisyyden rajat.
Minullakin on ystävä, jolla on psyykkinen sairaus. Tutustuimme ennen hänen sairastumistaan. Ei meidän ystävyytemme ole hänen sairautensa myötä muuttuntut miksikään; emme vain voi tehdä aina yhdessä samoja asioita kuin ennen. En myöskään yritä tarjota hänelle apuani ellei hän sitä itse pyydä; ei hän ole mikään 'hoivattava' raukka, jota pitää koko ajan paapoa. Hän yleensä vetäytyy omiin oloihinsa, kun käy liian rankaksi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tiedän kun näin tapahtuu, ei siinä selittelyjä tarvita. Ei hänkään puutu minun elämääni, jos en sitä halua. Onneksi hänen lähiomaisensa ovat elossa, joten hankalan tilanteen tullen voin luottaa siihen, että hänestä huolehditaan. - ella38
ritariperhonen kirjoitti:
Minulla myös eräs ystävä, johon katkaisin välit siitä syystä, että hän alkoi haittaamaan jo minun elämääni. Hän ei kaivannut tukeani, koska on sairaudentunnoton, mutta selvästi jotakin meneillään/puhkeamassa, kun ynnää käytöstä 1 1, niin huomaa, että sairas ihminen on kyseessä. Toivon, että hän tajuaa hakea itselleen apua.
Viimeinen kerta kun näin häntä, päättyi jälleen kerran hänen seuraavana päivänä lähettämiin haukkumatekstareihin, joissa ei ole päätä eikä häntää, vain halua riidellä. Sellaisia ihmisiä minä en ainakaan kaipaa elämässäni.
Voi olla, että sinäkin selvisit vähemmällä loppupeleissä...Kun ihminen sairastuu psyykkisesti niin yleensä hän katkaisee välit toisiin ihmisiin,sairaan ja terveen ihmisen yhteydenpito ei onnistu jos yhteydenpito jää terveen ihmisen hoidettavaksi.
Ystävyyden hoitamiseen tarvitaan kaksi ihmistä jotta ystävyys säilyy,ei se hoidu yksipuolisesti. - ritariperhonen
ella38 kirjoitti:
Kun ihminen sairastuu psyykkisesti niin yleensä hän katkaisee välit toisiin ihmisiin,sairaan ja terveen ihmisen yhteydenpito ei onnistu jos yhteydenpito jää terveen ihmisen hoidettavaksi.
Ystävyyden hoitamiseen tarvitaan kaksi ihmistä jotta ystävyys säilyy,ei se hoidu yksipuolisesti.Mutta yhtä kaikki,voin suoraan sanoa, että minä olin se "ukkosenjohdatin" hänen pahalle mielelleen ja minuun saattoi purkaa kaiken.Tavallaan hän hoidatti itseään minulla. Hän katkaisikin välinsä minuun omalla toiminnallaan ja päätti vielä jättää asian riitelyn tasolle omalta osaltaan.
Poikkeus vahvistaa säännön. En ole koskaan kuullut mitään sääntöä, että mielisairas katkaisee välinsä muihin ihmisiin, tarkoitat varmaankin eristäytymistä, mikä on taas tyypillistä joissakin häiriöissä, mutta ei kaikissa.(huom)
En tiedä miten sinä ajattelet, mutta itse en halua elämääni ihmistä, joka aiheuttaa vain tuskaa lähimmäisissään. Välien katkaiseminen oli pitkän harkinnan tulos, ei mikään "extemporeidea". Voin sanoa, että olen ollut enemmän kärsivällinen kuin olisi ollut edes välttämätöntä. Että oman osuuteni varmasti yritin ainakin ystävyydestä hoitaa. - ihminen syyllistä
hunajakippo kirjoitti:
Kaikillahan meillä on jonkinlainen mielenterveys. Välillä sen kanssa joutuu taiteilemaan enemmän, välillä vähemmän. Mielenterveysongelma on sanana kovin pelottava, vai mitä? Ei se ole sen kummempi ongelma kuin jokin fyysinen vamma tai haitta tai kolotus, minun mielestäni ainakaan. Oikeastaan JOKAINEN meistä tarvitsisi ajoittain ihan virka-apua mielenterveysasioissa. Ei ihmisen tarvitse olla "hullu" tai tulla sellaiseksi ennen kuin apua hakee.
Meillä on jokaisella päässämme pikkuinen "mylly" joka pyörittää tapahtumia/asioitamme pienemmällä tai isommalla vaihteella. Joskus mylly ei enää osaakaan pysähtyä tarvittaessa, tyhjentyä ja esim. yöunen saanti vaikeutuu. Siitä alkaa helposti kierre, joka pitää saada pysähtymään ulkopuolisen avulla. Tällaisia avustajia kutsutaan hienosti "ammattiauttajiksi" (ja taas ollaan kauhuissamme, hui!).
Kun mieli on kohtalaisen täynnä käsittelemättömiä, ahdistavia ajatuksia, tapahtumia, asioita jne sitä mielellään vetäytyy ihan omiin oloihin. Ystävät ja etenkin kaverit tosin aika hanakasti saattavat tarjota "apuaan" tuossa vaiheessa. Usein se on vain uteliaisuutta ja valitettavasti rivikavereilla ja -ystävillä ei ole taitoa lypsää meistä ulos solmukohtiamme. Turhaa siis uskoutua lähipiirille. Loukkaantukoot vaan...
Fiksut ja pitkäaikaiset ystävämme tuntevat meidät ja "mielenterveysongelmamme" ja antavat meidän ihan rauhassa selvitä niistä. Me solmukkaat tiedämme, että heihin voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsemme vaikkapa käytännön apua jonain päivänä. Oikea ystävä ei loukkaannu, ellemme ole tilittämässä heille elämämme tragedioita tai tarjoa heille sotkuun mennyttä mielemme vyyhteä selvitettäväksi.apua tarjoavia ihmisiä. Ei se kuuntelevankaan ihmisen rooli niin helppo ole.Olen joskus ollut psykologilla terapiassa ja täytyy sanoa, että tottakai se on auttanut.Mutta kyllä ainakin minua on masennuksen aikaan auttnut ystävän olkapää, edes tieto, että joku raaskii laittaa aikaansa minuun.
- Pohtija
ritariperhonen kirjoitti:
Mutta yhtä kaikki,voin suoraan sanoa, että minä olin se "ukkosenjohdatin" hänen pahalle mielelleen ja minuun saattoi purkaa kaiken.Tavallaan hän hoidatti itseään minulla. Hän katkaisikin välinsä minuun omalla toiminnallaan ja päätti vielä jättää asian riitelyn tasolle omalta osaltaan.
Poikkeus vahvistaa säännön. En ole koskaan kuullut mitään sääntöä, että mielisairas katkaisee välinsä muihin ihmisiin, tarkoitat varmaankin eristäytymistä, mikä on taas tyypillistä joissakin häiriöissä, mutta ei kaikissa.(huom)
En tiedä miten sinä ajattelet, mutta itse en halua elämääni ihmistä, joka aiheuttaa vain tuskaa lähimmäisissään. Välien katkaiseminen oli pitkän harkinnan tulos, ei mikään "extemporeidea". Voin sanoa, että olen ollut enemmän kärsivällinen kuin olisi ollut edes välttämätöntä. Että oman osuuteni varmasti yritin ainakin ystävyydestä hoitaa.Näin minäkin päädyin toiminmaan, tein parhaani,mielestäni en tuputtanut ahdistukseen asti apua, missä hitsi vie kulkee se raja, jos en olisi kysellyt kuulumisia ja tarjonnut apua, sitten minut olisi leimattu kylmäkiskoiseksi hylkääjäksi! Jos kontakti ystävään katkeaa mistä syystä tahansa, se on menetys ja tekee kipeää. Mutta kuten sinä, katsoin että tein enemmän kuin parhaani ja en jaksa enää. Tarkoitus ei kai ole että minäkin tarvitsen terapiaa...
Ja en luokittele ystävieni mt-ongelmaisten ja ei-mt-ongelmaisten ryhmään, mutta sana on ihan ammattikieltä, joten en näe että siinä on mitään väärää: ihminen joka on ollut toiva ja terve aiemmin, saa lääkäriltä psykiatrisen diagnoosin, niin eiköhän hänellä jokin ongelma ole.
Mutta olen pesenyt käteni ko. suhteesta, aika pitää huolta omasta hengen- ja sielun hyvinvoinnista! Toivotan ex-ystävälleni paranemista ja kaikkea hyvää elämässä! - Anonyymi00012
ritariperhonen kirjoitti:
Minulla myös eräs ystävä, johon katkaisin välit siitä syystä, että hän alkoi haittaamaan jo minun elämääni. Hän ei kaivannut tukeani, koska on sairaudentunnoton, mutta selvästi jotakin meneillään/puhkeamassa, kun ynnää käytöstä 1 1, niin huomaa, että sairas ihminen on kyseessä. Toivon, että hän tajuaa hakea itselleen apua.
Viimeinen kerta kun näin häntä, päättyi jälleen kerran hänen seuraavana päivänä lähettämiin haukkumatekstareihin, joissa ei ole päätä eikä häntää, vain halua riidellä. Sellaisia ihmisiä minä en ainakaan kaipaa elämässäni.
Voi olla, että sinäkin selvisit vähemmällä loppupeleissä...Ei tarvitse kenenkään haukkumista kestää. Nämä mielenterveyshäiriöiset haukkuvat vain valitsemiaan henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse olla tämä valittu henkilö.
- Anonyymi00013
Anonyymi00012 kirjoitti:
Ei tarvitse kenenkään haukkumista kestää. Nämä mielenterveyshäiriöiset haukkuvat vain valitsemiaan henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse olla tämä valittu henkilö.
Ei niin. Kannattaa pysyä kaukana sellaisesta ihmisestä, joka on ottanut kohteekseen jonkun tietyn ihmisen. Siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää!
- Anonyymi00017
Anonyymi00012 kirjoitti:
Ei tarvitse kenenkään haukkumista kestää. Nämä mielenterveyshäiriöiset haukkuvat vain valitsemiaan henkilöitä. Kenenkään ei tarvitse olla tämä valittu henkilö.
Onhan tämä palstasetä melkoisen hilpeää seurattavaa kun löydät näitä omalle laitteelle arkistoimiasi aloituksia ja aloitat itsesi kanssa jutustelun muina miehinä kuin olisi eilen alkanut keskustelu 2006-2026 joku re-unionko?
- Anonyymi00014
Olet oikeassa...
- Anonyymi00016
Peesailet tätä palstaäijän aloitusta vuodelta kun tyyliin just ja just uinuit isäs nyyteissä syystä että poika? T
- Anonyymi00015
Näkymät?
- Anonyymi00018
You not well on the head, big guy?
- Anonyymi00019
Mielenterveyttä ja aivoja tyydyttäviä aineita tuntuu riittävän ihmisillä joilla koppa ei pysy elämänmenossa mukana.
Näitä mt- potilaita tuntuu yhdistävän itsekeskeisyys ja oikeus loukkaantua kaikesta mitä ihmiset ympärillä tekevät.
Vaikka kuin mt on ihminen siinä missä muutkin mutta kyllä jossain vaiheessa on tultava raja siinä mitä paskaa toiselta pitää sietää.
Onko tarpeellista sinun tuntea pahaa mieltä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hyvää rikkaiden hyysääminen Suomelle tuonut?
Minäpä vastaan: ei yhtikäs mitään, vaan pelkkää vahinkoa. Demareiden ansiosta Suomen valtio oli käytännössä vielä 1980-175766Grahn-Laasonen: "Kansalainen joutuu pettymään, jos demareita äänestää"
Ministeri viittaa tuoreeseen Helsingin Sanomien juttuun, jossa demarijohtajan keinoja Suomen suunnan muuttamiseksi esite835395- 1253414
Tytti Tuppurainen häpäisi Suomen epäisänmaallisella lausunnollaan USA:n ulkoministerille Rubiolle.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011816267.html Miksi Tytti Tuppurainen päästetään antamaan typeriä lausuntoja noin903367- 1201157
- 571107
Miksi miehen on hankala ymmärtää
Että hänen on tehtävä aloite. Niin sen kuuluu mennä luonnollisesti.1301032- 37825
- 44818
- 23769