Tuskin päästään exän kanssa minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen lasten tapaamisasioista sosiaaliviranomaisten luona. Yhteishuoltajuus ja kiista siitä missä lapset asuvat. Lapset ovat ilmaisseet hyvin suoraan missä haluavat asua, mutta kuunteleeko kukaan alle 12-vuotiasta, tai huomioidaanko heidän tahtoaan lainkaan? Kun kyseessä on kuitenkin lasten hyvinvointi, niin auttaako esim. yksityisen lastenpsykiatrin tms. lausunto siinä vaiheessa kun päätetään kenellä lapset asuvat?
Ja mitä asioita viranomaiset puntaroivat, vertaavat ja miettivät, kun tekevät päätöstä kummalle lapset tulevat? Kaivetaanko kaikki "luurangot" kaapista vanhoja parkkisakkoja myöden... eli miten älyttömäksi touhu voikaan mennä??
Kannattaako oikeudenkäynnin varalle hankkia asianajaja? Kauanko mahtaa koko prosessi kestää, eli koska on lapsille luvassa selvyys siitä, miten elämä jatkuu? En kestäisi enää päivääkään nähdä lasten kärsivän!
-paha mieli viattomien lasten puolesta-
Ja mitä asioita viranomaiset puntaroivat, vertaavat ja miettivät, kun tekevät päätöstä kummalle lapset tulevat? Kaivetaanko kaikki "luurangot" kaapista vanhoja parkkisakkoja myöden... eli miten älyttömäksi touhu voikaan mennä??
Kannattaako oikeudenkäynnin varalle hankkia asianajaja? Kauanko mahtaa koko prosessi kestää, eli koska on lapsille luvassa selvyys siitä, miten elämä jatkuu? En kestäisi enää päivääkään nähdä lasten kärsivän!
-paha mieli viattomien lasten puolesta-
Vastaukset 8
Vanhimmat
tänne juuri kyseisestä asiasta, eli siitä käräjille menosta. Eri paikoissa eri tyylit hoitaa asiat ja kuunnella lapsia. Täällä meillä valitettavasti se tyyli,että alle 12-vuotiaita kuultiin,mutta ei annettu mitään arvoa sanomisille (vaikka ilmaisi ihan selvästi halunsa). Mutta myöskään 12-vuotiaan sana ei painanut. Minulle on monesti sanottu,että se vanhin yli 12-vuotias päättää kaikkien lasten puolesta,mutta meillä lapset aiotaan erottaa: 12-vuotiaan toive kuultiin häntä itseään koskevassa asumisessa,mutta muiden asumiseen sillä ei ollut mitään "tehoa"? vaikka tämä kyseinen vanhin lapsi nimenomaan näkee kuinka muut lapset viihtyvät täällä minun luona.
Minä en kaivanut luurankoja kaapeista, sanottiin nimenomaan (psykologi),että niitä ei kannata tällaiseen asiaan tuoda esiin,mutta exä on selvästi tuonut luurangot ja paljon ylimääräistä myös esille lausuntoja tehneille (ei jäänyt huomaamatta!).Että miten sen nyt ottaa: jos et kaiva luurankoja toisen kaapista,niin se on tavallaan hyvä, mutta toisalta...
Itse otin tosiaan sen tyylin,että puhuin lapsista ja lasten parhaasta ja se on tuottanut sen tuloksen,että ex sai minut mustamaalaamalla tädit puolelleen. Mutta luurankoja löytyy exän kaapista ja tässä parhaillaan pohdin,että otanko käräjille sitten hieman toisenlaisen taktiikan. saa nähdä miten tässä sitten tekee.
Asianajajaan yhteys ilman muuta. Prosessi on kestänyt meillä reilu puoli vuotta,mutta saattaapi venyä vielä paljon pidempään. Ja tässä tosiaan elämä on koko ajan varpaillaan oloa, ei ole selvyyttä mistään ja lapsetkin tietysti aistivat kireän ilmapiirin..
Meillä tämä kaikki on nykyisen lähivanhemman puolelta silkkaa kostoa, sen on huomannut kaikki tutut jotka ovat ympärillämme olleet. Valitettavasti sossun tädit ja jopa "asiansa osaavat" psykologitkin menevät aika helposta "lankaan". No, vaikea sitä tietysti totuutta on ottaa esille yhdellä tai kahdella käyntikerralla.
Ja lasten kärsimyksestä.. Kamalaa katsottavaa,kun lapset lähtevät itkien luota pois, etkä voi tehdä yhtään mitään!!Kunpa tämä tosiaankin loppuisi pian ja päätös olisi sellainen,että lapset olisivat onnellisia ja varmoja omassa ympäristössään.
Kumma kyllä, minun ajatus (vaikka olen saanut exältä niin paljon p***aa niskaan) on se että JOS sattuisin saamaan lapset luokseni asumaan,niin en silti niitä omisi itselleni vaan kuulisin lasten haluja mennä toisen vanhemman luo ja myös haluaisin,että lapset saisivat olla myös toisen vanhemman luona. Se on vaikeinta ymmärtää näissä huoltajuusasioissa,että miksi sen lähivanhemman on pakko päästä pätemään ja ei mukamas huomaa,että lapset ne on jotka kärsii kuitenkin enemmän ( tarkotan tässä nyt sitä lasten halua olla toisen vanhemman kanssa).
mahdatteko olla isiä vai äitejä?
miten voi kahden aikuisen ihmisen sukset mennä noin pahasti ristiin?luulisi että vanhemmat ensisijaisesti kuuntelisivat lapsia,katkeriahan heistä muuten tulee.aikuisen itsekkyys lapsen kustannuksella on todella väärin ja inhottavaa.toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi teille kaikille,erityisesti lapsillenne.fiksuilta vanhemmilta te ainakin vaikutatte.
juttu,että kuinka tosiaan voi sukset mennä ristiin. Ajattelin itse alkuun,että meillähän tämä sujuu ja sujuihan se. Olin päivittäin lasten elämässä, vaikka en asunutkaan heidän luona ( järkipäätös siinä vaiheessa, että lapset jäivät omaan tuttuun kotiin ja isä kun jäi taloon, niin..)
Ex-mies löysi sitten uuden naisen elämäänsä (olin aidosti tyytyväinen, koska hänen aika meni lähinnä murehtimiseen,että kuinka minulla ja uudella miehellänin meni niin hyvin), päätti siinä samassa muuttaa hänen luokseen, koska ei sietänyt katsoa minun miestä silmissään ( no, meni siinä 1 kk ennen muuttoajattelua). Sanoin vieväni asian käräjille. Sossussa käytiin juttelemassa asiasta ja jotenkin miehestä tehtiin joustava,kun lupasi vielä odottaa muuttoaan kesään, eli siihen saakka,kunnes koulu loppuu. No, mies ei puheitaan pitänyt, vaan muutti minun selän takana, kuulin vajaa kaksi viikkoa ennen muuttoa,että hän pakkaa kamppeita. No, sekin oli sossun tädeistä ihan ok, kyllähän ihminen saa muuttaa vaikka onkin yhteishuoltajuus. Tässä muutto toi siis 30 km välimatkaa ja lapsille ihan oudon ympäristön sivukylällä,jossa ei ole juuri leikkikavereita.
Tässä meidän tapauksessa lapset haluavat olla täällä äidin luona.Isäkin on myöntänyt,että "ainahan ne kyselee pääseekö sinne", mutta mitäs siitä.Hänen mielestä lapset kuuluvat hänelle ja hän päättää milloin lapset saavat tulla. Siitäkin huolimatta,että olen yksin pitkälle kasvattanut lapset, isä oli aikanaan paljon reissuhommissa.
Tuntuu kyllä todella pahalta,kun itse on kantanut,imettänyt,kasvattanut lapset,niin isä yhtäkkiä päättää,että häneltä täytyy kysyä saako omat lapset tulla.. Ja voitte arvata,kuinka hän nauttii tilanteesta,kun saa sanoa,että ei tänään, meillä on muuta...
Sosiaaliviranomaisten lausunto on tärkein paperi päiväkodin ja opettajien lausuntojen lisäksi. Ne ovat painavia papereita lähivanhemmasta. Myös se, kumpi on eroon saakka huolehtinut lasten tarpeista painaa paljon asioita punnittaessa. Sos.hlön papereissa on myös lausunto lasten harrastuksista.
Käräjille ei ole mitään muuta konkreettista näyttöä, kuin sos.hlön lausunnot vanhemmista, näiden kotitilanteista (kotikäynti molempien luona) ja persoonista (lähinnä kokemuksen tuoma arvio siitä miten vanhemmat huoltajuuskäsittelyn aikana toimivat); henkilökemiat eivät voi olla vaikuttamatta lausuntojen sisältöön (väitän).
Sinun pitää vaatia perheneuvolan psykologia kuulemaan lapsia ja kirjaamaan lasten tahto papereihin, muuten se on vain ylimalkainen mainintana oikeuteen menevässä lausunnossa.
Itse projekti, siitä kun sain kutsun käräjille (15.6), kesti seitsemän kk, josta yksi kuukausi lykkäystä. Viikkoa ennen käräjöintiä (31.1) exä veti homman puihin, koska tiesi häviävänsä; sos.hlön lausunto oli niin painava, jopa hänen oman asianajajan mielestä. Ennen käräjäkutsua kävimme 20 kertaa perheneuvolassa keskustelemassa yhdessä ja erikseen tilanteestamme, joka on muuten edelleen ihan yhtä kenkku kuin kaksi vuotta sitten, ja sosiaalihenkilöiden kanssa 6 kertaa.
Asianajaja on välttämättömyys. Varaa aika paikkakuntasi oikeusaputoimistosta heti, sano että haluat parhaimman mahdollisen huoltajuuskiistoihin erikoistuneen asianajajan. Asianajaja voi siirtää keissisi toimistonsa ulkopuolelle ja kuitenkin oikeusaputoimisto on se taho, joka tekee maksupäätöksen.
Elin kaksi vuotta niin, että olin itse kuin veitsenterällä, mutta lapsille esitin, että kaikki jatkuu hamaan loppuun niin kuin aina ennenkin. Ajattelin, että lasten on turha surra asiaa ½-1 vuotta etukäteen.
Vuoroviikkohuolto on siitä aika kätevä tapa ratkoa ongelmia, koska kun/jos mies löytää uuden naisen, joka on lapseton tai jonka lapset ovat jo isoja häntä alkaa yhä vähemmässä määrin kiinnostaa lähi-isyys ja lopulta ensihuuman kadottua lapset palaavat bumerangina äidille. Toinen vaihtoehto on se, että isä ihan oikeasti on kiinnostunut lapsistaan muutenkin kuin elatusmaksuttoman elämän takia ;)
""Vuoroviikkohuolto on siitä aika kätevä tapa ratkoa ongelmia, koska kun/jos mies löytää uuden naisen, joka on lapseton tai jonka lapset ovat jo isoja häntä alkaa yhä vähemmässä määrin kiinnostaa lähi-isyys ja lopulta ensihuuman kadottua lapset palaavat bumerangina äidille. Toinen vaihtoehto on se, että isä ihan oikeasti on kiinnostunut lapsistaan muutenkin kuin elatusmaksuttoman elämän takia""
Kiitos valaisevasta tekstistä!
Niin eli meillä on lähtökohtana juuri tämä vuoroviikko, joka ei enää toimi, ei ole toiminut pitkään aikaan, koska LAPSET haluaisivat yhden kodin, eivätkä tahtoisi viettää toisella vanhemmalla viikkoa kerrallaan. Eli toiselle jäisi ehkäpä vain vkonloppu-rooli. Mutta vaan kun toiselle vanhemmalle tämä asia ei tule kuuloonkaan, vaikka asiat ovatkin pahasti sotkussa siellä päässä!
Lasten kärsimystä on tukala katsoa vierestä, ja kun lapset ovat toisessa kodissa, murehdin, miten pärjäävät siellä, ja huolettaa, kun tiedän etteivät haluaisi siellä olla. Yritän saada tätä asiaa kovasti eteenpäin, mutta kun on niin vaikea vastus... tuntuu, että toisessa päässä ei ole mitään merkitystä sillä miltä lapsista tuntuu, liekö sitten tuo elaripelko mielessä, vai mikä kumma??? Ja kyllä, uusi puoliso oli siellä ehkäpä se viimeinen niitti siihen, että lapset eivät sinne enää mene kuin väkisin huutavana rehattaessa. Mutta minkäs teen, kun sopimus painaa ja toinen ei ymmärrä...?
Lisäksi sos. viranomaisilla ei tunnu olevan minkäänlaista kiirettä asioiden kanssa, eivätkä juuri kuullosta kovin lapsien puolia pitäviltä viranomaisilta.
Että saa nähdä miten täsä käydään.
kotikäynti-jutusta. Sinulla tuntuu olevan kokemusta näistä asioista,niin haluaisin tietää,että onko teillä kotikäynneillä ollut samat kaavat molemmilla vanhemmilla? Minun luona kun käytiin, lapset eivät saaneet olla mukana (se ihan painotettiin!), kyseltiin tarkkaan kaikki asiat; kurkittiin kaapit, katsottiin lelut, ympäristö sekä elämästä yleensä kyseltiin; alkoholin käyttö, rahan käyttö, tulevaisuuden suunnittelua.. Eli tosi tarkka "toimenpide". Lapset eivät saaneet olla läsnä,koska asiat,joita käytiin läpi, ei sopinut kaikki lasten korville (näin ainakin sanottiin ja ihan ok sinänsä). Meidän kotitilanteesta tuli 2 sivua pitkä lausunto, positiivinen ja hyvä lausunto kylläkin ( mitä alkuun epäilin).
No,mitenkäs kävi isän luona.. Lapset mukana, puoli sivua tekstiä,joissa painotettiin isän kykyä toimia lasten kanssa hyvin ja luontevasti. Muutamalla sanalla oli asunnosta ja asuinjärjestelyistä.
Sanoin tästä sossuun ja sieltä tuli sitten soitto (naiselta jonka kanssa ex on erittäin tuttavallisissa väleissä, johtuen alkuaikojen soitteluista ja muusta mukavasta rupattelusta),että kyllä hän voi tulla käymään,kun lapset on siellä jos niin haluat,mutta ei se vaikuta millään tavalla päätökseen. Ja minulle on painotettu,että kotikäynnit yleensäkin menevät samalla kaavalla, tämä oli kylläihan jotain muuta. Vai miten teillä on tämä toiminut?
Ja vielä tietty se,että eri ihmiset tekivät kotikäynnit molempiin paikkoihin?
Samat 2 henkilöt, jotka kävivät minun kodissani (lasten läsnäollessa) kävivät myös isän luona, jonne vein lapset siksi iltapäiväksi.
Ylimalkaisesti nuo katsoivat lasten huoneet ja tilat, kyselivät lähinnä pikku juttuja valokuvista tai sen sellaisista. Kahvipöydässä keskustelu rönsyili lähinnä lasten ollessa äänessä, sos.hlöt kyselivät lasten tulevaisuuden suunnitelmia ja harrastuksista. Ikinä ennen elämässäni, en ole ollut niin muumiona, kun kahden sosiaalitädin seistessä tuntia aikaisemmin ulko-ovella, kuin olin itselleni kirjannut allakkaan, minä hikisenä moppi kädessä ja matot rullalla lattialla parin viikon elämisenjäljet *nauraa*. Sen jälkeen oli turha enää yrittää esittää mitään superäitiä ;D
Meillä nimenomaan pyydettiin/vaadittiin lasten läsnäoloa.
Isän luona kotikäynti oli isän kannalta epäonnistunut, koska hän jätti uuden naisystävänsä sos.hlöiden kanssa turisemaan ja pakeni itse autotalliin, josta toinen täti hänet kutsui paikalle. Koko tapaaminen oli varmasti hirvittävä stressinaihe uudelle naisystävälle, mutta ihan oikein; hänhän ne lapset sinne halusikin ;D
Luulen, että tuo, että teillä on olleet eri "tutkijat" paikalla, on ollut syy, että ovat katsoneet asioita eri kantilta. Ja jospa suunnitelmassa olikin katsastaa nimenomaan juuri ne asiat, joita he painottivat?
Jos he olivat epävarmoja siitä, miten isä toimii lasten kanssa ja koska molemmille on tehtävä perhetilanneselvitys, he kurkkivat sinun luonasi kaappeja sun muuta ihan älytöntä ajanhukkaa :)
Me olemme käyneet nuo tulevaisuudensuunnitelmat ja vapaa-ajanviettotavat läpi jo niin moneen kertaan sos.tstossa ja perhen:lassa, ettei niihin kai enää viitsitty puuttua.
Kyllä sos.hlöt aikaisemmin kyselivät niistä viikonlopuista, jolloin lapset ovat isällään. Lähinnä painotus oli sillä asian reunalla, olisinko liian kiinni lapsissa, oliko minulla EDES silloin elämää :D Toki, toki...sain heidät vakuuttuneeksi, että nautin sinkkuviikonlopuistani ja kaipaan niitä, vaikka lapsia onkin ikävä.
Lausunnossa mainittiin, että minulla on kodikas, tilava koti, jossa lapsilla on jokaisella oma tilansa. Ja matot rullalla-juttu oli mainittu siltä osin, että lapset ovat avuliaita ja tekivät äitinsä kanssa tottuneesti kotihommia jne ;) Eli turhaan hermoilin.
olivat erit sen takia,koska asutaan eri paikkakunnalla. Mutta se mietityttää, että isä oli saanut pisteet siitä,kun ne lapset olivat siellä. Minulla ei ole ollut oikeen kunnon mahdollisuutta näyttää,kuinka meidän perhe-elämä toimii.
Ja sekin ihmetyttää,että vaikka meillä kaikki oli sossun mukaan hyvin ja suunnitelmallista elämää, niin siitä ei mainittu lopullisessa lausunnosssa mitään. Eli se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Isää sen sijaan kehuttiin,kuinka toimii lasten kanssa.. Harmittaa, kun itsellä ei ole ollut sitä näytön mahdollisuutta! No, ehkäpä ( toivottavasti) päättäjät tietävät minun toiminnan lasten suhteen,kun olen lapsia yksin aikanaan hoitanut,ettei pahasti ole kasvatus ollut pielessä. Vanhin poika on hyvä esimerkki: todella sosiaalinen ja reipas poika (opettajillakin kouluterveydenhoitajilla vain hyvää sanomista. Vaikka hieman koulumenestyksen kanssa olisi toivomuksia ;o))