Hei te, joille eka lapsi syntynyt sektiolla, millä mielin odotatte toista ja oletteko valmiita synnyttämään alakautta vai suunnitellulla sektiolla? Miten olette voineet, miten teitä on tarkkailtu? Miten kohtuarpi kestänyt jne. Myös kommentteja äideiltä, joille tehty useampi sektio...
sektioäidit ja
odottajat
5242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä ensimmäinen syntyi sectiolla ja toinen alakautta. Minulla toipuminen oli nopeampaa section jälkeen, vaikkakin yleensä sanotaan toisin. Tosin riskit on suuremmat ja aion ollakin alatiesynnytyksen puolella, jos suinkin mahdollista tulevan vauvan kanssa. Koin alatiesynnytyksessä, että repeämät ja välilihan leikkaushaava oli pitkään kivulias ja inhottava, mutta kylläpä se ohi meni.
Ei vaan synnytys edennyt mihinkään eka kerralla, ja päädyttiin hätäsektioon lapsen käppyröiden käytyä huonoiksi. Toinen raskaus sujui hyvin, väliä raskauksilla oli kolmisen vuotta. Lääkärin mukaan alatiesynnytykseen ei näyttäisi olevan estettä, tehtiin tarkka synnytystapa-arvio vielä varmuuden vuoksi. Muuta seurantaa ei ollut, paitsi sitten 40 viikolla oli joka toinen päivä yliaikaiskontrolli. Olisin saanut sektion, mutta päädyin sitten kuitenkin alatiesynnytykseen. No, eipä käynyt hyvin siinäkään, hätäsektiolla syntyi huonokuntoinen vauva, saatiin kuitenkin elvytettyä.
Kolmas raskaus olikin sitten tarkassa syynissä juuri tuon toisen synnytyksen tapahtumien vuoksi. Tapahtumien toistumisen riski oli koko ajan ilmassa, joten kohdun kuntoa seurattiin. Ultrassa tuli maattua hyvin usein, koko raskausaikana varmaankin parikymmentä kertaa, ja oli jotenkin paljon konkreettisempaa nähdä vauvan kehittyvän. Olin myöskin hirveän kipeä, johtuen kiinnikkeistä. Eli viikolta 20 jäin kotiin, ja yritin tappaa aikaa lähinnä. Suunniteltu sektio tehtiin sitten rv 37, ja tuloksena hyväkuntoinen vauva.
Sterilisaatiosta sektion yhteydessä oli jo tehty paperit, lääkäri kuitenkin sanoi, että vielä yhden voi tehdä, joten revin koko lähetteen. Edelleenkin on siis mahdollisuus perheen kasvamiseen, vaikkakaan se ei tunnu kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Mutta toisaalta, aikaa on vielä vaikka kuinka paljon, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että katuisin sterilisaatiota myöhemmin.
Kiitos sinulle vastauksista. Olen itse kokenut hätäsektion ensisynnytyksessä ja haluan sisaren lapsellemme. Minun on puntaroitava mahdolliseen alatiesynnytykseen meno, mutta toisaalta pelottaa se ajatus, että jos taas joudutaan hätäsektioon ja jos ei käykään yhtä onnekkaasti. Miten muuten lapsesi voivat? Minä olen onnellinen äiti : )Sektio jättää aina arpensa ja jälkensä muutenkin, uskon että toisen lapsen saaminen vielä onnistuisi, mutta entäs jos haluaisi kolmannen eikä sitä sitten voikaan tehdä, kun kohtu ei kestäkään tms...
Nuo asiat ovat sellaisia, jotka sinun tulee itse pohtia, ja luulen, että ennen toista synnytystä saat siihen apua lääkäreiltäkin. Tuohon synnytystapavalintaan vaikuttavat monet seikat, ja ensimmäiseen hätäsektioon joutumisen syyt kyllä punnitaan. Niitähän on monia mahdollisia. Itselläni ei vaan synnytys edennyt, eikä siihen ole vieläkään varsinaista syytä tiedossa. Mutta sekiopäätös tehdään minun oman lääkärini mukaan nopeammin, jos taustalla on jo aikaisempi hätäsektio. Itselläni tapahtui jotain odottamatonta, ja vauvan kunto romahti nopeasti. Kätilötkään eivät osanneet odottaa sellaista tapahtuvan, koska lääkärin mukaan vastaavaa ei ollut tapahtunut siinä sairaalassa vuosikausiin.
Tänäpäivänä minulla on reippaita lapsia, joilla tosin on pieniä neurologisia ongelmia. Esikoisella on tarkkaavaisuushäiriö-diagnoosi, motorisia ongelmia sekä aistitoiminnoissa pientä häikkää. Keskimmäisellä ovat päällimmäisenä motoriset ongelmat, mutta vauvaiästä ollaan päästy jo pitkälle. Puhekin on epäselvää, johtuu kuitenkin ilmeisesti myös motorisista puutteista.
Osa ongelmista voi tosin johtua ihan geneettisestä alttiudestakin esikoisella.
Nuorimmainen on sen sijaan ollut aina terve ja tyytyväinen vauva, ja olen hyvin luottavainen ollut hänen tulevaisuutensa suhteen. Hänellä ei ole ollut mitään samantyyppisiä ongelmia kuin noilla aikaisemmilla lapsilla.
Joo, mulla synnytys vain pitkittyi tai siis pysähtyi. Edistystä kohdunsuulla ei enää tapahtunut. Sydänkäyrälaskut pojalla, ja minulla epäiltiin että oisko sittenkin liian ahdas lantio, vaikka poika oli vain 3 kg. Seur. synnytystä ennen otetaankin lantioröntgen. En tunne olevani paitsi jostain jos seuraavakin synnytys sektiolla. Lähdin alateitse reippain mielin synnyttämään, mutta en usko että ensi kerralla olen yhtä reipas, vaan peloissani...Mutta puntaroin mielessäni vielä myös alatiesynnytystä, mutta kieltämättä pelottaa, jos joutuu saman käymään läpi uudestaan. Lisäksi on ajateltu, että kaksi lasta riittänee (vaikka eihän sitä tiedä, nyt jo kauhea vauvakuume vaikka poika vasta 3kk), koska jos kaksi sektiota, kolmas raskaus jo "riskaapelimpi"!? Olen ottanut asioista paljon selvää, mutta helpottaa tietää, että on kohtalotovereita ja on avartavaa lukea muiden kokemuksia ja huomata, että mietteet on samojakin. Miten neurologiset vaivat lapsillanne ilmeni, miten pienenä? Oliko syynä hapenpuute synnytyksen aikana vai mikä? Toisella lapsellasi ainakin, jos elvytettiin?!