Hei kaikille!
Olen henkisesti finaalissa tapeltuani viimeiset puoli vuotta päivittäin, lähes aamusta iltaan, tällä hetkellä 2v2kk poikani kanssa.
Hän huutaa, potkii, puree, saa raivokohtauksia, rääkkää kissaa, toistaa jatkuvasti jo kielletyt asiat ja kitinä on jatkuva melkeinpä heräämisestä nukkumaanmenoon. Ensin suhtauduin asiaan rauhallisesti, mutta oma kärsivällisyys joutui koetukselle, eikä enää hermot kestä. Oma ääni korottuu, joskus huudan kovemmallakin äänellä ja mieli tekisi tukistaa taikka lyödä vaikka tiedän, ettei minusta olisi siihenkään. Olen päivästä toiseen ahdistunut ja odotan toisinaan aamusta alkaen sitä hetkeä, jolloin poika menee nukkumaan ja saan itse vapaa-aikaa.
Iltaisin tai joskus "riidan" jlk kun poika tulee halaamaan tai suukottamaan, unohtuu taas kaikki paha, mutta tarvitsen kipeästi vinkkejä, kuinka selvitä enempää hermostumatta pahimman uhmaiän ohi. Lisäksi poikani on ylivilkas eikä suostu keskittymään esim tv-ohjelmiin, että voisin hetken olla rauhassa. Tahtoisin niin kovasti kehua häntä ja kannustaa, mutta tuntuu mahdottomalta, kun pitää jatkuvasti olla torumassa asioista.
Rakastan lastani yli kaiken mutta tunnen itseni niin huonoksi äidiksi lyhythermoisuuteni vuoksi.
Olen henkisesti finaalissa tapeltuani viimeiset puoli vuotta päivittäin, lähes aamusta iltaan, tällä hetkellä 2v2kk poikani kanssa.
Hän huutaa, potkii, puree, saa raivokohtauksia, rääkkää kissaa, toistaa jatkuvasti jo kielletyt asiat ja kitinä on jatkuva melkeinpä heräämisestä nukkumaanmenoon. Ensin suhtauduin asiaan rauhallisesti, mutta oma kärsivällisyys joutui koetukselle, eikä enää hermot kestä. Oma ääni korottuu, joskus huudan kovemmallakin äänellä ja mieli tekisi tukistaa taikka lyödä vaikka tiedän, ettei minusta olisi siihenkään. Olen päivästä toiseen ahdistunut ja odotan toisinaan aamusta alkaen sitä hetkeä, jolloin poika menee nukkumaan ja saan itse vapaa-aikaa.
Iltaisin tai joskus "riidan" jlk kun poika tulee halaamaan tai suukottamaan, unohtuu taas kaikki paha, mutta tarvitsen kipeästi vinkkejä, kuinka selvitä enempää hermostumatta pahimman uhmaiän ohi. Lisäksi poikani on ylivilkas eikä suostu keskittymään esim tv-ohjelmiin, että voisin hetken olla rauhassa. Tahtoisin niin kovasti kehua häntä ja kannustaa, mutta tuntuu mahdottomalta, kun pitää jatkuvasti olla torumassa asioista.
Rakastan lastani yli kaiken mutta tunnen itseni niin huonoksi äidiksi lyhythermoisuuteni vuoksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka pahalta tuntuu, säännöt, rajat ja kuri on ne jotka pitää lapsen aisoissa. Lapsi on nyt huomannut sun uupuneisuutes ja tietää ettei äiti vie uhkauksiaan loppuun asti. 2-vuotiasta voi jo rankaista. Sen ikäinen ymmärtää tekonsa ja sen seuraukset kunhan tavasta ei lipsu ja selittää tilanteen. Esim että nyt istut siinä viisi minuuttia koska löit kissaa, kissaa sattuu kun lyö ja sitä ei saa tehdä. Ääntä ei tarvitse korottaa, sävy on oltava kuitenkin tiukka! Voi viedä aikansa, pari viikkoakin, mutta luota- tää toimii!
-Lastenhoitaja ja omia lapsia 2 (4v ja 6v)
Niinhän se menee. Tuntuu toisinaan, että poika vie minua kymmenen nolla, sillä tottahan nuo ikävät ajatukset jäävät ajatuksen tasolle. Joskus vaan tuntuu täysin toivottomalta eikä mikään tunnu auttavan. Pitänee vaan jaksella ja varmasti sitten ajan kanssa... ?
1. olet hyvä äiti, muista se
2. luota vaistoosi
3. älä reagoi vahvasti, siitä pippuri saa lisää ytyä
4. aresti ikävuosien mukaan, 2vuotiaalla 2min.
5. älä ruoski itseäsi
6.menee ohi
meillä on sama tilanne ku teillä. poika 2v3kk erittäin vilkas ja uhma kestänyt nyt n. 2kk. olen itse viikolla 27 raskaana ja joka päiväinen tappelu samoista asioista ottaa pinnan päälle. kerran palo hermo niin paljon että nappasin tukasta kiinni ja kärsin jälkeenpäin kamalat omantunnon tuskat. poika nauraa vaan kun sitä komentaa ja mitkään arestit ei auta kun hänestä niissä on kiva istua.. me päätettiin laittaa poika puolipäivä hoitoon jotta saisi muutakin tuijoteltavaa kun oman äitinsä. päätöstä ei ole vielä tullut hoitopaikasta, mutta toivottavasti tulee ja pian.