antakaa minun nauttia täysin siemauksin siitä, että olen kaunis, siitä että saan huomiota, siitä että minulla on vientiä. Älkää olo kateellisia minulle siitä, että minulla on niin paljon, vaikka teillä onkin niin vähän. Älkää olko typeriä ja yrittäkö alentaa minun älykkyyttäni vain sen vuoksi, että minulla on liikaa ja koska se on teistä niin epäreilua. Älkää kuiskiko nurkissa, kun minä olen valokeilassa, älkää sylkekö ikävää myrkkyänne ulossulkemalla minut, koska sitten jään yksin. Älkää jättäkö minua yksin vain siksi, että kateutenne on myrkyttänyt sielunne. Tulkaa lähelleni, antakaa säteilyni tarttua teihinkin, pidän teistä ja haluan olla teille hyvä. Teitä haluan rakastaa, mutta älkää pakottako minua alentamaan itseäni, jotta teidän olisi parempi...
Naiset rakkaat
The price of beauty
211702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
..."että minulla on niin paljon ja teillä niin vähän" ? ..."älkää kuisiko nurkissa, kun minä olen valokeilassa...". Jopahan tytön tyllerö sanasensa väänsi. Kynttilä ei ole vakan alla ei eikä toisaalta tarvitsekaan, mutta eräänlainen älyn osoitus on olla älykäs ja kaunis siten, että kanssasisaret eivät kateellisiksi tule- eivät ainakaan ne läheisimmät ja parhaat kaverit. Muista ei niin tarvitse välittääkään -kai.Vai?
Varmaankaan kauniina olo ei ole aina helppoa, sillä kanssasisaret saattavat olla kateita sinulle. Kauniiseen ihmiseen liitetään myös helposti ominaisuuksia, joita tässä ei ole vain siksi, että tämä on kaunis. Oletetaan ja luullaan. Kaunis ja ujo tulkitaan ylpeäksi tai töykeäksi jne. Mutta...no, jääköön nyt ilman muttia tuohon tuo juttu.
"mutta eräänlainen älyn osoitus on olla älykäs ja kaunis siten, että kanssasisaret eivät kateellisiksi tule- eivät ainakaan ne läheisimmät ja parhaat kaverit. Muista ei niin tarvitse välittääkään -kai.Vai?" En kai minä voi sille asialle mitään, että he tulevat kateellisiksi. En ole ketään kohtaan ylimielinen/leuhka. Olen luonteeltani todella kultainen ja ystävällinen. Kun saan huomiota, tulen tietysti hyvälle tuulelle, olen iloinen ja avoin...sitä tarkoitan "valokeilassa" paistattelemisella...nautin siitä. Miksi sen täytyy olla muilta pois? Se tuntuu niin pahalta. Tuntuu ikävältä ajatella, että muiden kateuden takia minun pitäisi olla "vaatimattomampi" ja anteeksi pyytelevä...enkö voi kantaa upeaa olemustani ylpeydellä ilman, että joku jossakin tuhisee ja jättää minut ulkopuolelle? En millään tavoin pidä muita huonommassa arvossa. Se, että sanoin että muilla on niin vähän viittasin lähinnä ulkonäköseikkoihin. Juuri sellaiset ovat minulle inhottavimpia olleet. Bimboksi haukkuneet ym... enkä tosiaankaan ole bimbo enkä tasan käyttäydy niin. Te ette tiedä miten pahalta se tuntuu, kun kauneuden vuoksi syrjitään. On niin helppoa aina haukkua kauniita ihmisiä. Te naiset olette niin julmia...nyyyh...
Kuules me tehdään just päinvastoin kuin sä toivot, koska sen sä ansaitset.
Hyvää matkaa ylhäiseen yksinäisyyteesi!
perustella väittämäsi? Ansaitseeko kauniit ihmiset mielestäsi ikävän kohtalon vain pelkästään siksi, että ovat kauniita? Koska sinun kaltaisesi ihmiset haluavat uskoa niin naiivisti, että äly ja kauneus eivät voi kohdata samassa ihmisessä, koska se olisi niin epäreilua. Toisilla vaan on enemmän, sille ei voi mitään. Ihminen joka on sinut itsensä kanssa, ei ole kateellinen kauniin naisen nähdessään tai sitten osaa käsitellä kateuttaan paremmin. On toki paljon minuakin kauniimpia ja heille olen sanonut, että "ah, kun olet kaunis, olen sinulle kade", koska tiedän miten paljon kaunaa he kohtaavat monien taholta. Minäkin kadehdin monia asioita, mutta en vihaa niitä ihmisiä sen vuoksi, vaikka paljon helpompaa olisikin projisoida vihani heitä kohtaan. Älä sinäkään tee niin! Yritä ajatella asiaa minunkin näkökulmastani, kyllä minäkin sinun kateutesi ymmärrän, mutta mieti miten paljon se minua satuttaa....
Jos joku vihaa sinua, se tarkoittaa, että hän haluaisi olla juuri sellainen kuin sinä. Ei tuo sinua varmaan paljoa lohduta, mutta jos oikein oivallat ja tajuat asian, selviät paremmin niiden kateiden ja vihaavien kanssa. Eräs ihminen on asian oivaltanut ja voittanut useita itseään vihaavia puolelleen. Jos on nimittäin niin, että joku todellakin vihaa sinua (tai on niin kateellinen, että vihaksi selvästi pistää), niin sinun pitää olla sellaisen yläpuolella ja osata käsitellä ihmistä oikein. Siinäpä ihmissuhdetaitosi kasvavat ja siltäkin osin olet sitten niiden kateellisten yläpuolella.
Voi minun seurassani saisit loistaa ihan rauhassa, en ole valokeilassa viihtyvää sorttia, ja jaksaisin ihaillakin sinua varmaan. Kunhan ei mene ihan överiksi :DD
Minunkin seurassani neiti Beauty saisi loistaa ihan vapaasti. Rakastan kaikkea kaunista "luojan" luomaa enkä viihdy parrasvaloissa minäkään. Hyvin joutaisi valokeilassa viivyskelemään ja minä ihailisin entistä enemmän, että siinä se minun kultani saa huomiota osakseen... Mutta saattaisinpa pitää huolta myös siitä, että Baeutyn jalat koskettaisivat myös maan kamaraa ja kasvattava ote olisi suhteessa niin pitkään, että Beauty kasvaisi aikuiseksi. Mitään tasavertaista aikuisten välistä suhdettahan sellaisesta ei voisi syntyä, mutta sellainen enempi äiti-tytär-suhde kuitenkin(ja ettei vaan kukaan tulkitse väärin; siitä suhteesta ei koskaan voisikaan kehittyä mitään, mitä kahden aikuisen välillä voi olla).
mulla on jalat maassa...erittäin tiukasti. Olen luonnon kaunis, mutta on minuakin kauniimpia. En ole täydellinen, en ulkoisesti sen enempää kuin sisäisestikään, kuka olisi, mutta mikä kumma siinä on, että jos itse sanoo sen ääneen saa heti haukut. Mikään ei ole ällöttävämpää ja teennäisempää kuin rumaksi itseään haukkuva ja seinäruusuileva nainen, joka kommenteillaan yrittää saada muut kehumaan itseään. Iloitsen vilpittömästi ulkomuodostani olemalla iloinen, en ylimielinen tai leuhka. Mitään muuta en toivo kuin sitä, että saisin olla oma itseni ja minut hyväksyttäisiin. Tuntuu nimittäin siltä, että jos en kulje pää kumarassa ikään kuin todistaakseni, että "ei, ei en ole kaunis, vaan ruma", minua ei hyväksytä. Näinhän se on...tyydyn mielummin kuitenkin olemaan yksin kuin esittämään hiirulaista...
sen sun avausviestin et voi luoja mikä idiootti. Mutta mä muutan kantani, et sä ole. Sä oletkin vaan rohkesti sitä mitä olet ja se saa ihmiset varpaisilleen. Mä olen kanssa tosi kaunis nainen, halutessani hyvinkin naisellinen, mutta androgyyni kuvaa mua ehdottoman oikein. Androgyynisyyteni ja hieman poikamainen käytökseni ei vie pois kauneuttani. Olen vaan kaunis ihminen. SANOIN sen nyt ääneen ja daaam että HELPOTTI!
kokenut samanlaisia juttuja? Avaus oli kyllä vähän provosoiva, mutta ihan tarkoituksella, koska halusin aiheeseen tartuttavan, jotta keskustelua syntyisi. Tämä on ihan oikeasti ollut mulle ongelma. Aiemmin ajattelin, että mikä vika mussa on, kun aina tulee niin ulkopuolinen olo. Myöhemmin sitten tajusin perehdyttyäni aihetta sivuavaan kirjallisuuteen ja muilta kuulemiini kommentteihin, että mistä on kyse. Se teki valtavan surulliseksi, mutta olen sen verran vahva ihminen, että en suostu kynttilääni vakan alle piilottamaan, vaikka toisten kateus yrittäisikin myrkyttää minut.
Millä tavoin sä olet androgyyni? Aattelin vaan, kun mä tykkään vähän androgyyneistä...hih...ja hymy sulle :)
saanut kuulla jos jonkinlaista. Mutta mulle se on yks ja sama mitä muut musta loppuenlopuksi ajattelee. Miettikööt mielissänsä omia pieniä "totuuksiaan" musta ja mun elämästä. Eivät he tiedä mistään mitään. Nyt alan tajuamaan mistä on kyse.. Olen kaunis ihminen ja se kai sit on muodostanut niin monelle omat käsityksensä. Että olen ylpeä, koppava, tyly, töykeä. Voi herranen aika sentään. Ne kun ei pidä paikkaansa. Ja jotenkin sitä joskus heikkoina hetkinään on asettunut heidän tasolleen ja antanut sitä mitä ovat tilanneetkin. Jälkeenpäin se ei naurata.
No oon aika poikamainen käytökseltäni ja ruumiinrakenteeltani (vaikka kasvot on kauniit), tykkään pukeutua sukupuolettomasti ja rennosti. En tod. oo mikään tirskuva tipunen, en tod. Tyyli ja luonne tosiaan poikamainen.. ja kuten kirjotinkin, osaan ja saan halutessani itseni näyttämään erittäin naiselliselta naiselta. Se ei vaan oo sitä luontevaa mua. Mä olen ihan selkee androgyyni, sitä vois ehkä kuvailla jotenkin et musta näkee selvästi että oon tyttö, mutta se poikamaisuus paistaa läpi KAIKESSA.
Entäs sä? Hymy sulle myös :)
todellakin nuo töykeys ja ylepys jutut ja en mäkään semmonen ole. Olen älyttömän empaattinen ja ystävällinen ihminen, mutta en kyllä tosiaankaan mikään päähän potkittava. Aina en jaksa välittääkään, koska mun ystävät ei noin ajattele, koska ne tuntee mut. Kyse on ollut lähinnä semmoisista tilanteista, kun joku on kiinnostunut musta ja mä siitä, mutta sen kaveriporukka on suhtautunut vihamielisesti ja homma on jäänyt siihen. Enkä siis ole tosiaankaan kuvitellu tilannetta. Välillä se siis tuntuu paskalta.
Hmmm...sä vaikutat Unelmalta...hih. Mä pukeudun aika trendikkäästi ja pikkaisen poikamaisesti...eli siis ei röyhelöitä...mut ei mitään miesten vaatteitakaan. Oon kuitenki ehkä enemmän femme...hoikka, mut muodokas. Tirskuva tipunen ei kyllä muakaan kuvaile pätkän vertaa. Luonteeltani oon vahva ja karsimaattinen...
Millanen tukka sulla on? Lyhyt, pitkä, tumma, vaalea...mitä?
entäs sulla??
blondi. Mistäs päin muuten olet ja saanko kysyä ikääsi? Mä kerron sit...hih...
vastaus ei ole multa. En tiiä kuka päänsä on tähän väliin sit tunkenu...
Mutta joo, mulla on tummat hiukset, ja vielä tällä hetkellä pitkät. Aina kiinni, ponnarilla yleensä, ellei lakikirjassa toisin sanota ;) Kampaaja kyllä on jo kutsumassa, joten klapsittua tulee ja rankalla kädellä. Mites sun hiukset?
Sä olet siis muodokas. Okei, mä olen sit täysin sun vastakohta. Mulla on tosi "kipakka" vartalo, semmonen "pinkee", vai miten sen nyt oikein sanois.. Ei tarvii kun vähän treenata niin kaikki lihakset näkyy hyvin. Ja rinnat on pienet, kiinteet ja kauniit.
Toi mitä sä kirjotit oli niinkun huhhuh. Ei vois enää enempää jollain olla samanlaisia kokemuksia. Siteeraan sua vielä ;
"todellakin nuo töykeys ja ylepys jutut ja en mäkään semmonen ole. Olen älyttömän empaattinen ja ystävällinen ihminen, mutta en kyllä tosiaankaan mikään päähän potkittava. Aina en jaksa välittääkään, koska mun ystävät ei noin ajattele, koska ne tuntee mut. Kyse on ollut lähinnä semmoisista tilanteista, kun joku on kiinnostunut musta ja mä siitä, mutta sen kaveriporukka on suhtautunut vihamielisesti ja homma on jäänyt siihen. Enkä siis ole tosiaankaan kuvitellu tilannetta. Välillä se siis tuntuu paskalta."
Ei voi kun ihmetellä miten sait kirjoitettua omasta maailmastani palasen noin tarkasti. Ja siihen vielä lisään, että nämä heidän kaverinsa sitten keksivät mitä oudoimpia asioita ja kas kas, se onkin kohta sitten "totuus" musta. Just joo. Tämmösissä tilanteissa ahdistun ja kun tahdon saada kuulla selityksen olenkin sitten seuraavaksi jonkin sortin roikkuja ja mitä kaikkea. Joo, just. Mä en TOD: ole roikkuva, on eri asia vaatia selitystä. Mä olen alkanu ajattelemaan että se ja sama, evvk. Jos joku oikeesti tahtois tutustua muhun, ei välittäis paskaakaan muitten mielipiteistä vaan TUTUSTUISI eikä muodostais sitä niin "oikeaa" kuvaansa. Muuttuis monella ääni kellossa niinku heillä, jotka vähän vaivaa ovat nähneet ja tosissaan ottaneet musta selvää.
Mutta mikä neuvoksi? Hyvä kysymys. Ei voi kun olla välittämättä.. Pakkohan se on. Antaa ihmisten puhua, puhuvat aina. Jos erotut massasta, susta supistaan aina. Olet sitä ja tätä ja hehän sen totuuden aina tietävät ;he tuntevat sut paremmin kuin sä itse. Salli mun nauraa, hahhahh. Hehheh.
Ja vielä lisään; kaikkea paskaa kun tarpeeks yhdessä vaiheessa sain kuulla aloin itekin uskomaan että olen sellainen. Mitä suuresti nyt kadun on se, että hetkeksi aloin uskottelemaan itselleni ja muille että "joo, semmonen mä olen, semmonen bitch, kattokaa miten bitch mä olen". Voi luoja mikä virhe. Mutta nyt mä olen oivallukseni oivaltanut. He saivat mut melkein uskomaan ja osaltaan saivatkin. Mutta olen voittaja, mulla on oikeus olla mitä mä olen, mun ei tartte olla sitä mitä he olettavat. Tämän ymmärtäneenä mun on helpompi olla ja hengittää, saan olla vapaa :)
(Toivottavasti sä ymmärsit edes jotain mitä ajan nyt takaa, mutta uskon että ymmärrät. Aika sekavalta saattaa kuulostaa, mutta annettakoon se anteeksi. Tätä kun vois jatkaa vaikka kuinka :))
...tai siis muodokkaasta mulla tulee mieleen vähän pyöreähkö d-kupin tissit omaava nainen. Siinä ei tietenkään mitään pahaa ole, mutta ihan sellanen en ole. Oon sporttinen (c-kuppi)...voi ei...kauheeta mitä tekstiä. No mut joo. Harrastako jotain urheilua, mitä? Niin, siis mistäs päin olitkaan?
parhaaksi antaa sulle mun sähköpostiosoitteeni, voit kirjoittaa sinne suoraan jos tahdot. Eli se on [email protected]. Olen pk:n alueelta. Sä ajattelet näemmä hyvin pitkälle kun mä. Mistä päin ite olet? Muuten, mun harrastuksiin kuuluu.. Tai jätän sanomatta, joku saattaa kohta bongata mut ;) Kerron tarkemmin jos kuulen susta tossa mun meilerissä.
sulle just meiliä...ja nyt unten maille :)
Beauty provosoi ensimmäisessä viestissään siinä määrin, että "menin lankaan". Kyse olikin aivan muusta kuin alkuun sai käsityksen. Tuollaisia kokemuksia on varmastikin aika monilla kauniilla ihmisillä, mutta niitä on muistakin syistä kuin kauneuden takia. Koeta olla katkeroitumatta. Nuorten ihmisten kohdalla kaveripiirillä on ikävä kyllä iso vaikutus.
Omassa lähipiirissänikin kävi vastikään siten, että kaunis tyttö oli ihastunut erääseen poikaan, mutta pojan frendit tykitti orastavan suhteen matalaksi haukuskelemalla tyttöä. Mitään erityistä syytä, muuta kuin tytön jumalainen kauneus ja herkkä, mukava, TYKÄTTÄVÄ luonne, ei tykitykseen löytynyt. Eivät frendit muuten ajatelleet sitä puolta asiassa, että hehän loukkasivat samalla sen pojan arvostelukykyä. Ampuivat matalaksi tämän ihastuksen kohteen. Ei se sille pojallekaan hyvää tehnyt. Tyttö selvisi asiasta vähäisin vaurioin, koska tajusi, että siinä porukassa ei ollut hänen paikkansa. Fiksumpaa porukkaa jaksaa odottaa ja hakea.
Teille kahdelle toivottelen todella antoisaa ystävyyttä ja kertokaahan joskus, mitä siitä tulikaan.
Olet löytänyt sielun sisaresi.
Olen kaunis, keskimääräistä älykkäämpi ja maailmaa nähnyt ja kokenut.
Koska olen niin ylenpalttisen hurmaava, niin minulla on tietysti aina ihmisiä seurassani, joten sinulle tuotan vain pettymyksen: Naiset ensin! :)
Itse asiassa tässä synkässä maailmassa on minulle vain yksi valopilkku: Minä itse! Nauran Hellstenin "vahvuuteen sairastumiselle"! Kukapa muu niin intensiivisesti on minun kanssani läsnä niin myötä kuin vastoinkäymisissä, kotona kuin kaukomailla ja vielä kuolinvuoteella kuin minä itse! Itse asiassa minun itseluottamukseni Faroksen majakkana ohjaa harhailevia sieluja pimeydessä.
itteensä täynnä oleva dille avautuu jeeeee!!!!