Nyt on kamala valinta (omasta mielestäni) edessä. Olen palannut töihin, lapsi on nyt 1v7kk ja pitäisi parin kuukauden päästä lähteä työmatkalle kauas, ja olla 3 yötä. Me asutaan kaukana kaikista hoitajista, eli lapsi on tottunut olemaan vain minun, isänsä ja päivisin kotiin tulevan hoitajan kanssa. Itse aina nukutan tytön. Kun käyn yhtenä iltana viikossa jumpassa, tyttö kuulemma kovasti kyselee perään nukkuma-ajan lähetessä, vaikkakin ehdin kyllä silloinkin vielä kotiin ajoissa. En millään raaskisi olla poissa kolmea yötä... eihän tuon ikäisellä ole vielä käsitystä ajastakaan, ei ehkä varmaankaan ymmärrä, etten ole hävinnyt ihan kokonaan vaan olen tulossa takaisin, miten senkin hänelle osaisi sitten selittää? Mutta en keksi mitään hyvää ja pätevää tekosyytäkään sanoa, etten voi lähteä matkalle, vai onko tarpeeksi sanoa, etten halua olla poissa pieneni luota niin kauan? Tyttö on silloin 1v9kk, kun matka pitäisi tehdä... Voi, sydäntä jo kivistää, en voi ajatellakaan. Muutenkin nyt olen vain osapäivätöissä, mutta tuo matka siis edessä... Vai olenko vaan ihan typerä ylihuolehtiva äiti? Ehkä lapsi olisikin ihan ok ja itselläni vain ongelma. Tyttö jäisi isänsä kanssa siis kotiin ja on tottunut kyllä olemaan isän kanssa ja on ihan "isin tyttö" useinkin. Mitäköhän pitäisi tehdä?
Poissa lapsen luota
iso dilemma
5596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
monestihan tuo poissaolo on vaikeampaa äidille kuin lapselle. kyllä se lapsi pärjää isukkinsa kanssa. ota se tavallaan itsellesi omana aikana, jos pysyty sen sillai järkeilemään (vaikka kova ikävä varmasti tuleekin)
Jos siihen matkaan on pari kk aikaa, niin harjoitelkaa ihmeessä sitä ennen, niin lapsi tottuu siihen, et isäkin voi laittaa nukkumaan!! Uskon, että se on sinulle rankkaa olla pois kotoa niinkin pitkään, mutta ei lapsi siitä rikki mene. Onhan hänellä toinen vanhempi paikalla. Tärkeätä on, että lapsella on samat totutut rutiinit myös isän kanssa iltahommissa!!!
Itse suoritin monimuoto-opiskelua kun lapsemme oli alle pari vuotias. Jouduin olemaan poissa kotoa 1-2 yötä kerran kuukaudessa. Hyvin tyttö selvisi isänsä kanssa. Kävivät iltaisin uimassa, kaupoissa yms. ja illalla neiti niin väsynyt, ettei paljoa äitiä ikävöinyt...äidin ikävä varmasti paljon suurempi!
Kiitos kannustavista vastauksista. Hyvä ajatus alkaa harjoittelemaan nukahtamista isänkin kanssa, tässähän vielä ehtii. Varmaan se tulee olemaan kyllä kovasti rankempaa itselleni... Onpa sitä jo ehtinyt jäädä koukkuun lapseensa :) pitää saada päivittäinen annos pusutteluja ja haleja ja vähän kiukutteluakin kai, tai ei elämästä enää tule mitään...
Minäkin kannatan ehdottomasti nukuttamisharjoittelua ja muutenkin paljon kahdenkeskeistä aikaa isän kanssa.
Tuon ikäinen ymmärtää jo kun hänelle sanotaan että äiti on töissä mutta hän tulee kotiin myöhemmin, nyt ollaan isin kanssa. Meillä ainakin 1 v 4 kk:n ikäinen tyttö vilkuttaa ja sanoo heei heei tällaisen selityksen jälkeen, eli selvästi muistaa että äidille on vilkutettu ja hän on lähtenyt.
Tietysti lapsi _saattaa_ olla itkuinen iltaisin isin kanssa, mutta ei hänellä hätää ole, varsinkin kun toinen vanhempi on hänen kanssaan. On ihan terveellistä tytölle oppia itsenäisyyttä ja äidistä erossa olemista. Pärjäähän tyttö päivisinkin ilman sinua! Ja sinullekin on vain hyväksi että isäkin voi nukuttaa tytön, juuri vastaavia tilanteita varten.
Typerä et suinkaan ole, mutta ehkä hieman ylihuolehtiva. Ihan normaalia! =)