Valmistuin HY:n soveltavan kasvatustieteen laitokselta noin vuosi sitten ja näen lähes joka kuukausi painajaisen. jossa opinnot ovatkin vielä jotenkin kesken.
Laitokselta esim. soitetaan, että sun pitäisi tulla vielä yhteen tenttiin, jonka ilmoittautuminen tosin oli eilen ja seuraava vuoden päästä. Tms.
Kuinka yleisiä tällaiset ovat? Olet vanhoilta opiskelukavereilta kysellyt, ja moni heistä on nähnyt näitä vuosienkin jälkeen valmistumisesta.
Ovatko tämä painajaiset vain SokLan opiskelijoiden etuoikeus?
Laitokselta esim. soitetaan, että sun pitäisi tulla vielä yhteen tenttiin, jonka ilmoittautuminen tosin oli eilen ja seuraava vuoden päästä. Tms.
Kuinka yleisiä tällaiset ovat? Olet vanhoilta opiskelukavereilta kysellyt, ja moni heistä on nähnyt näitä vuosienkin jälkeen valmistumisesta.
Ovatko tämä painajaiset vain SokLan opiskelijoiden etuoikeus?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on ihan varmasti soklan piilo-opetussuunnitelmaan sisäänrakennettu viesti opiskelijoille, etteivät ole koskaan valmiita...............
Oishan toi aika loogista. Laitoksen esimieskin on tietääkseni tehnyt aikoinaan väikkärin piilo-opetussuunnitelmista.
Musta tulee tilintarkastaja. Mun ei tarvitse nähdä painajaisia, mä TIEDÄN mitä mun tulevaisuus tulee olemaan. Sitä että jatkuvasti on jostain opeteltava kirjanpidon ja tilinpäätöksen sekä verotuksen viimeisimmät tuulet, varmaan pitäisi seurata lainsäädäntöä aika tiukkaan (joka uudistuu koko ajan!) ja aina välillä opetella kokonaan uudet metodit kun kirjanpitokäytäntöön tulee joku uusi kansainvälinen standardi. Tämän rinnalla jonkun satunnaisen tentin suorittaminen kuulostaa pelkältä päiväunelta. Revi siitä! :)
Kylläpä sä nyt pädet. Ei kai kukana luule olevansa valmis kun valmistuu?! Painajaisissa ahdistavaa ei ole oppiminen, vaan yliopiston pölyiseen ja ahdistavaan byrokratiaan palaaminen.
Enpä arvannut, että tämä olisi yleistäkin... Minulla on unissa gradu kesken ja opintoviikkojakin puuttuu parikymmentä.
Matematiikka. Ei siis ole Soklalaisten etuoikeus.
Ja aamulla huokaan helpotuksesta, että urakka on sittenkin takana...
Ja valmistumisestasi on jo 7 vuotta?
En minä usein näitä painajaisia näe, mutta toisinaan kuitenkin. Ja kyllä, edelleen, vaikka valmistumisesta on jo 7 vuotta.
Se tässä on hassua, etten ollut mielestäni mitenkään erityisen stressaantunut opinnoista. Opintoviikkoja kertyi ihan kelvollista tahtia, eikä kaikki aika pänttäämiseen mennyt. Opiskelijaelämääkin ehti nähdä.
Joku kirjoittaja viittasi jo yliopisto-byrokratiaan. Ehkä minullakin juuri gradun viilaaminen ja tenttien uusiminen (jos eivät menneet kerralla läpi) oli turhauttavaa. Ja traumaattistakin kai, unista päätellen ;)
Puuduttavinta yliopistolla, ainakin tietyillä laitoksilla, on rajoittuneisuus ja byrokratia. asiat tehdään niin kuin aina on tehty, eli hankalasti, eikä silleen, että kaikille olisi parmepi.
Siinä hakkaa helposti päätänsä seinään.
Kuinka tosissaan pitää opiskelut ottaa että niistä näkee painajaisia vielä valmistumisen jälkeen?
No, pitää myöntää, että itse jännitin vanhojen tansseja niin hirveästi, että näin niistä painajaisia pari kertaa sen jälkeen kun olivat ohitse.
Minä en opiskellut ainakana yhtään liian tosissani. Kävin töissä samalla ja opintoja tein kun jaksoin. Aika pitkiksi ne venähtivätkin.