Hellurei. kesä sitten on mennyt yksinhuoltajana kahdelle alle 2v. tytölle. mies lähti toukokuussa ryyppyreissulle ja ilmoitti että ei kotiin enää tule. no sitten viikon päästä päätettiin että erotaan. kesä oltu erossa. viime viikolla oli kolme päivää mun ja lasten luona. nyt hän taas muualla. nyt mies haluaisi taas jatkaa mun kanssa. naimisissa oltu kohta 4v. selviä jaksoja aina noin 3-4 vk sitten viikko ryypätessä välillä tiiviimminkin. keväällä oltiin pariterapiassa kerran ja mies antabuskuurilla 2 kk. sitten lopetti sen ja työtkin. mitä tehdä. en enää jaksa tätä samaa kehää. nyt tekisi kuulemma mitä vaan jos voitaisiin taas olla yhdessä. ei ole hyvä olla erossa ei yhdessä. tulen kohta hulluksi en jaksa enää. miksi seuraava kerta olisi erilainen, kuinka enää kestäisin jos polttaisin taas siipeni? auttakaa ystävät. olen myös päättänyt mennä al-anoon.
alkoholistimies haluaa takaisin
mitä teen???
272135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eroa lopullisesti ja pysy päätöksessäsi. Alkoholistin lupaukset, valat ja vannomiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Aiotko tehdä elämästäsi maanpäällisen helvetin alkoholistin aikaansaamana?
Ilman täydellistä ja lopullista eroa se sinua odottaa.
Milktä tuntui olla kaksin tyttöjen kanssa reilut kaksi kuukautta? Oliko kotielämä iloisempaa, rauhallisempaa ja mukavampaa vai huonompaa, kun isä ja aviomies oli poissa?
Kepissä on kaksi päätä. Meillä alkoholistin läheisillä tunteet sairastuvat ja tunnen monia alkoholistien vaimoja, jotka ovat pitkillä sairaslomilla tai masennuksen takia sairaseläkkeellä. Myös tapaturmat ja vaikeat ihottumat, syömishäiriöt, reuma ja sydänvaivat ovat tavallisia. Alkoholismi on sairaus, joka sairastuttaa myös läheiset, usein lopulta myös fyysisesti.
Me Al-Anonissa neuvomme, että ei kannata tehdä ratkaisuja ennen kuin on itse mieleltään tyyni ja järkevän aikuisen tilassa.
Kun puoliso eroaa alkoholistista, se ei tarkoita sitä, ettei hän saattaisi edelleenkin rakastaa puolisoaan. Mutta voiko ja jaksaako hän katsella puolison sairauden pahenemista ilman, että oma sydän särkyy? Sille kun ei voi tehdä edes rakastavinkaan vaimo yhtään mitään.
Itse olen saanut apua ja tukea Al-Anon -ryhmistä ja suosittelen niitä lämpimästi. Tietoja saa osoitteesta:
http://www.al-anon.fi/
Voimia!
Itse olen mies, joka oli alkoholisoitumassa. Nähdessäni vaimoni ja lasteni surun tein päätöksen: Lopetin juomisen. Lopultakin. Monta kertaa yritin ja sorruin. Kunnes näin vaimoni olevan luhistumassa. Kävelin terveyskeskukseen, josta minut ohjattiin A-klinikalle. Nyt minulla on siellä säännöllinen terapiasuhde. Elämä tuntuu aivan toiselta kuin juomisaikanani.
Päätökseni on pitänyt. Käytän toistaiseksi Antabusta tukena.
Olemme puhuneet auki monia vuosien takaisia asioita, jotka ovat ahdistaneet kaikkia. Lapseni ovat jo isoja, joten heidänkin kanssaan voi keskustella aikuisten asioista.
Kirjoitin siksi, että täällä tahtoo saada vain yhdenlaisia neuvoja: Jätä se juoppo!
Puhun vain omasta puolestani, mutta juoppokin voi raitistua.
Juuri tämänlaisia puheenvuoroja tarvittaisiin enemmän. Maailma ei ole mustavalkoinen ja alkoholisti paha. Kunpa ihmiset jaksaisivat enemmän uskoa hyvyyteen ja muutokseen.
minäkin elelen raittiina.
hyvin harvoin vaan juoppo raitistuu ja minun ohje naiselle on pistää suhde täysin poikki.juoppo renttuilkoon muiden harmina ja jos raitistuu nii sitte voi miettiä uudestaan.ja se raittius on todettava ajassa taaksepäin eikä katteettomina lupauksina tulevasta.
saanko kysyä kauanko nykyistä raittiutta on kestänyt ? ja onnittelut hyvästä päätöksestä ja asian hoitamisesta lupauksia pidemmälle.
Ja jokainen ihminen on oma persoonansa. Myös juomisen syyt ovat erilaisia.
Jollekin se perheen lähteminen ja yksin jääminen voi olla viimeinen naula arkkuun.
Siksi vierastan täällä hyvin yleistä tapaa väittää, että juova ihminen on aina ilkeä, petturi, valehtelija, yleensäkin alhaisinta sontaa mitä ajatella saattaa. Alkoholisti tai siihen taipumusta omaava on varmasti hankala ja veemäinen olio. Mutta jokaisella on vikansa. Virheetömmät heittelevät niitä kiviä.
Olen ihan varma, koska tiedän, että ainakin jotkut alkoholia liikaa juovat rakastavat perhettään, lapset ja puoliso voivat olla heille tärkentä maailmassa. Se viimeinen oljenkorsi elämään.
Alkoholisti on itsekäs, superitsekäs suorastaan! Oman juomisen kustannuksella tekee toisten elämän vaikeaksi.Rikottuja lupauksia,yhteisen hyvän ohitaminen-viemällä aika ja raha kapakkaan tai känniseen päähän...
Juopon jättävään on turha ainakaan syyllisyyttä takoa, täytyyhän ihmisen itsestäänkin välittää.Juoppoa ei kukaan pakota juomaan ja jos juoma maistuu, menee perheenkin edelle-juoppo on siis näinollen valintansa tehnyt.
Alkuperäiselle; älä ota sitä miestä takaisin-viihtyihän hän jo pitkän ajan muualla!! Olkaa vaikka eri osoitteista yhdessä, mutta laita se ukko vastaamaan itse itsestään, huolehdi sinä lapsista ja itsestäsi.Elämä ilman juopon varjostamaa elämää on paljon antoisempaa kuin siinä rinnalla olo.
Tiedän mistä puhun,olen klassisen virheen tehnyt, uskonut juopon parantumispuheisiin.Ne puheet pätee vain aniharvoin.
Rehellisyyttä kehiin! Kirjoitat rakkaudesta, enpä tiedä. Alkoholistilla listakärjessä joka tapauksessa on alkoholi. Kaikki muu tulee sen jälkeen, sata miljoonaa valovuotta perässä.
Itse kykenin raitistumaan, mutta vasta vasta avioeron jälkeen. Eli kyllä sellainenkin ihan mahdollista on.
ärsyttää. Mutta pohjautuu varmaan vahvaan kokemukseen.
Ehkä minä sitten en ollut oikea alkoholisti.
Mutta morkkispäivänä nähdessäni vaimoni hädän, kuultuani lapseni itkeneen pettymystään pystyin tekemään valinnan. Ei viina ole arvokkaampaa kuin oma perhe.
Aloittajaa en voi neuvoa suuntaan enkä toiseen. Hänen on tehtävä ratkaisunsa itse omien tunteittensa pohjalta. Ihmettelen, että täällä niin moni kuitenkin on sanomassa ventovieraalle: Jätä se mies!
Tulee mieleen tapahtumat parintuhannen vuoden takaa: Satua tai totta. Silloinkin huormoksessa ollut joukko huusi: Ristiinnaulitaan, ristiinnaulitaan!
Jos sitten yritän neuvoa kuitenkin...vaikken osaakaan.
Vielä kerran jos yrittäisitte saada apua ammattiauttajalta ja saisit ukkosi syömään sitä Antabusta, vaikka sitoutumaan sihen, että hän käy sitä päivittäin ottamassa tk:ssa. Pienellä paikkakunnalla tosin kova kynnys. Mutta onko sen suurempi häpeä, kuin hillua raitilla juovuksissa naapureiden nähden? (tietämättä onko näin tapahtunut)
Samoin jonkinlainen terapia miehellesi olisi välttämätön. Ihanteellista olisi varmaan pitkään jatkuva terapia teille molemmille vaikka yhdessä.
AA:takin miehesi kannattaisi kokeilla, jos sinne suostuu menemään.
Säälittää eniten pienet lapset. Kun hekin kaipaavat kuitenkin isää joskus.
Tee hänelle selväksi, että jos meno ei lopu ero on varma. Hae vaikka asuntotoimistosta asunnonhakukaavakkeet ja esitäytä ne valmiiksi ja sano, että seuraavasta kerrasta viet ne ja lähdet lasten kanssa. Jos sekään ei auta miehesi rakastanee alkoholia enemmän kuin teitä.
Voimia Sinulle, aloittaja ja toivon voimia ja rakkautta perheeseensä miehellesi myös, sekä järkeä.
moni alkoholisti rakastaa viinaa enemmän kuin perhettään!!!!
mieltä kanssasi.Ei ero ole aina oikea vaihtoehto.
Samoin ihmettelen sitä kuinka tuntemattomat ihmiset ehdottavat eroamaan,
kuulematta molempia riidan osapuolia.
Harvoin myös yllytetään miestä jättämään juova nainen.t asioita seuraava nainen
Etkö ymmärrä, tässä ei j-lauta ole kysymys alkoholistista! On kysymys alkoholistin läheisistä, jotka kaikki sairastuvat alkoholistin mukana.
e.v.p:n viesti oikein hyvin kyseessä olevaan ketjuun.
Itse et tunnu ymmärtävän asioista kuin yhden näkökulman.
ALKOHOLISTIT OVAT KUKIN ERILAISIA IHMISIÄ, JUOVAT ERILAISISTA SYISTÄ, VAIKKA HEITÄ YHDISTÄÄKIN SAMA SAIRAUS, TAI LUONTEEN HEIKKOUS, IHAN MITEN VAAN.
Ymmärsitkö jo?
Unohdetaan se alkoholisti hetkiseksi. Mutta entä läheiset sitten? Hehän kaikki sairastavat yhdestä ja samasta syystä.
Siis itseasia lakaistaan maton alle ja sitten keskitytään lieveilmiöihin ja höpistään että jos jollain on sairastunut puolisko niin sitä ei edes yritetä hoitaa??? Paljonkohan maassa on nytkin syöpäänsairastuneita jotka pitäisi jättää oman onnensa nojaan ja suunnata kaikki voimavarat perikunnan hoitamiseen?
Uskomatonta lööperiä. Voi isomahoton.
Itse asia kai parhaiten ilmenee ketjun aloittajan tekstistä. Kutsutaanko puolisoa ja lapsia nykyään perikunnaksi? Se ja sama, nyt päivänokosille.
..entinen langennut enkeli ja nyt uuden elämäntavan löytänyt naikkonen kärsin joka ikinen päivä mieheni juomisesta.
Ihana, hellä, huumorintajuinen mieheni jota rakastan ja palvon ja jonka ryypiskelykaverina en ole enää, on muuttunut häijyksi ja mustasukkaiseksi:-(
Kun lähden lenkille iltaisin hän kyselee että kenen kanssa nyt on treffit kun täytyy lähteä, tai jos työssä menee viisi minuuttia yli niin olen jo ollut työkaverin kanssa läheisissä väleissä ym. typerää ja kuluttavaa epäilyä.
Ei lopeta juomista vaikka olen häntä siihen kannustanut. Ei hae töitä kun loppuisi se ihana päivittäinen humalatila. Ei auta niin ei, se täytyy nyt oman kokemuksen kautta uskoa viimein.
Olen niin rikkipoikki siitä että vaikka miten yritän niin ei auta. Kivempi olla pikkukännissä joka ilta ja parantaa maailmaa kuin ottaa vastuuta itsestään ja läheisistään.
Minunkin on luovutettava ja päästettävä irti jotta oma henkinen olo parantuisi ja loppuisi ainainen sureminen ja vitutus.
jo uuden.
..kun oma elämä on tuskaista taistelua päivästä päivään vainoharhaisen ja päihderiippuvaisen miehen kanssa niin ei todellakaan ihan ensimmäisenä tule mieleen etsiä uutta.
Lähtölaskenta on alkanut ja eheytyäkseni kokonaan tästä helvetistä tarvitsen vain itselleni omaa aikaa, ei hypitä suhteesta suhteeseen. En ole sellainen ihminen.
elikä 3vlapsi ja ukko on n.4vk juomatta ja taas viikko vierähtää pullon parissa. tosin emme asu enää yhdessä, ja pistän aina pihalle kun rupeaa maistumaan. aika paskamaista kyllä siinä mielessä olla yh. että ukko juopottelee, en itsekään tiedä mikä olis meille parasta... juopon kanssa voi olla kivaa kun on juomtta, mutta toisaalta taas yhtä helvettiä. et ole ainut tälläisessä tilanteessa, kiva kuulla et on kohtalotovereitä. jaksamista meille kaikille
kopioin tähän, kun meni vahingossa tuonne sivuhaaraan.
Omalla kohdalleni tapahtui ihme. Olin miehesi kaltainen, mutta lopetin juomisen. Tämä palstan yksipuolinen ohjeistus ärsyttää. Mutta pohjautuu varmaan vahvaan kokemukseen.
Ehkä minä sitten en ollut oikea alkoholisti.
Mutta morkkispäivänä nähdessäni vaimoni hädän, kuultuani lapseni itkeneen pettymystään pystyin tekemään valinnan. Ei viina ole arvokkaampaa kuin oma perhe.
Olen huono neuvomaan sinua suuntaan tai toiseen. Sinun on tehtävä ratkaisusi itse omien tunteittesi pohjalta.
Ihmettelen, että täällä niin moni kuitenkin on sanomassa ventovieraalle: Jätä se mies!
Tulee mieleen tapahtumat parintuhannen vuoden takaa: Satua tai totta. Silloinkin huormoksessa ollut joukko huusi: Ristiinnaulitaan, ristiinnaulitaan!
Jos sitten yritän neuvoa kuitenkin...vaikken osaakaan.
Vielä kerran jos yrittäisitte saada apua ammattiauttajalta ja saisit ukkosi syömään sitä Antabusta, vaikka sitoutumaan sihen, että hän käy sitä päivittäin ottamassa tk:ssa. Pienellä paikkakunnalla tosin kova kynnys. Mutta onko sen suurempi häpeä, kuin hillua raitilla juovuksissa naapureiden nähden? (tietämättä onko näin tapahtunut) Meillä minä otan Antabuksen aamulla ennen kahvia, se on lääke sairauteeni kuten vaimoni ottaa pillerin verenpainetautiin. Ei sen nolompaa.
Samoin jonkinlainen terapia miehellesi olisi välttämätön. Ihanteellista olisi varmaan pitkään jatkuva terapia teille molemmille vaikka yhdessä.
AA:takin miehesi kannattaisi kokeilla, jos sinne suostuu menemään.
Säälittää eniten pienet lapset. Kun hekin kaipaavat kuitenkin isää joskus.
Tee hänelle selväksi, että jos meno ei lopu ero on varma. Hae vaikka asuntotoimistosta asunnonhakukaavakkeet ja esitäytä ne valmiiksi ja sano, että seuraavasta kerrasta viet ne ja lähdet lasten kanssa. Jos sekään ei auta miehesi rakastanee alkoholia enemmän kuin teitä.
Voimia Sinulle, aloittaja ja toivon voimia ja rakkautta perheeseensä miehellesi myös, sekä järkeä.
Terveisin ystäväsi.
siis kun ketjun aloittaja ei vastaa viesteihin, on niin yksipuolista tämä jutustelu...
tai jotain järkevämpää tekemistä kuin netissä norkoilu.
ei kaikkien tarvitse kaikkeen kommentoida. aloitus oli niin vahva että oikeastaan se ei edes kaipaa lisäselvityksiä. mutta asiallisia komentteja on toki tullut. kertomuksia ihmisen elon pimeistä ajoista. Nuot "vaihda ukkos" kommentithan nyt ovat vain provokaatiota.
sitä jaksan kummastella miten joku jaksaa todellakin olla deekikselle menevän ihmisen tukena. se taitaa olla sitä rakkautta.
http://www.paihdelinkki.fi/perhe
http://www.health.fi/index.php?page=toi_pai_kampanjat_ohjelma&i=77
Jaksuuta.
enää.jo lapsiesi takia sinun täytyy lopettaa se avioliitto.vaikka olisi lapsille hyvä isä,ei sinun tarvitse sietää tollasta käytöstä.mikä hätäapu sinä olet?aika vastuuntunnoton mies tuntuu olevan.
varmaan tietää että otat aina takaisin.ei kun potku
persuuksiin.
alkoholistilla kaikki lupaukset on turhia. Minä en menisi yhteen noin pian, katsoisin ainakin puolivuotta, vuoden eri osoitteessa, pystyiskö holistiin luottamaan. Minä en luottais. Jos otat takas, saat aivan varmana pettyä sitäpaitsi olisi vaikeampaa erota taas. Paras kun katsot tilanteita aivan rauhassa, älä kiirehdi vaikka mielesi tekisi. Luulen et saatat kärsiä läheisriippuvuudesta kun kerran edes harkitset alkoholisti miehen takaisin ottamista.
Läheisriippuvuudesta tietoa löydät os.http://groups.msn.com/riippuvaiset/lheisriippuvuus.msnw