Monet sanoo, ettei ulkonäöllä ole väliä kun ihastuu. Olenko siis aivan kauhean pinnallinen paskiainen jos sanon, että kyllä sillä on? En millään pysty ihastumaan romanttisessa mielessä naiseen, joka ei miellytä fyysisesti. En tarkoita mitään lihavuus-laihuusjuttuja, koska hyvin monennäköiset kiinnostavat. Mutta jos ei ulkonäkö aiheuta sydämentykytyksiä, niin sitten ei kyllä homma etene platonista ystävyyttä pidemmälle. Eikä niitä romanttisia tykytyksiä synny vaikka nainen olisi miten kiva, sympaattinen, älykäs jne. jos ulkonäkö ei miellytä. Ei vaikka kuinka aikaa kuluisi ja tutustuisi paremmin. Ystävyys ja kaveruussuhteet tietysti onnistuu ulkonäöstä riippumatta, mutta seurustelusuhde ei. Onko ketään muuta, joka myöntäisi saman asian? Koska yleensä jos tästä puhuu, niin heti tulee pinnallisen paskiaisen leima otsaan.
Olenko kauhea?
Ellun kana
272663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ihan normaali.
ulkonäöllä on kuin onkin merkitystä! kuka nyt sikarumankanssa haluaisi olla, silmänilo on todella tärkeää. mutta sepäs tässä maailmassa onkin ihanaa kun meillä jokaisella on niin erinlainen maku, että jokainen on jonkun ilo silmille;) ja taas toisenmielestä joku voi olla todella upee ja sit toisenmielestä taas ei...
ite oon kaunis femme, mutta ihastun aina poikamaisiin. Jos on tyttömäinen, ei vaan nappaa. Ei sille mitään voi...
Olisi voinut olla minun kirjoittamani.
pinnallisen paskiaisen leima otsaan? Me ei olla aivot kupissa, vaan me ollaan kokonaisia ihmisiä, ulkonäköinemme kaikkinemme.
Se olisi luonnotonta jos alkaisi seurustelemaan jonkun kanssa van siksi että hän on niin kiva mutta ei seksuaalisesti sykähdytä yhtään tai kun hän on niin hottis mutta älyllisesti menee perunasta.
Ehkä pinnallisuus tulee enempi puheeksi lihava/laiha keskustelussa. Vaikka en ymmärrä miksi sanotaan pinnalliseksi jos pitää laihoista tai jos pitää kauniista. Ihan kuin olisi pinnallista juoda lattea eikä pannukahvia.
Makuasioita eikös juu..
Ja se juuri, se makujen kirjo, antaa meille kaikille mahdollisuuden.
turhamaisimman avauksen kirjoittanut skitsoilija.
Kyllä ulkonäöllä on merkitystä, mutta en oikein käsitä miten. Aikaisemmin minulla oli selkeät luokittelut mielessäni siitä, minkä näköiset ihmiset voivat olla mahdollisia sydämentykyttäjiä.
Nainen, jonka vuoksi nyt kärvistelen, yllätti minut kuitenkin täysin! Hän on omalla tavallaan kauniinpi kuin kukaan muu, ja hän myös säteilee ainutlaatuista sisäistä kauneutta. Hän on myös ulkonäöltään ja tyyliltään täysin vastakkainen, kuin aikaisemmat lapselliset ihanteeni... ja kuitenkin hän vangitsi mielenkiintoni heti, kun näin hänet ensi vilkaisulta!
Kauneuden mittapuuni joutivat siis jo Pääsiäiskokkoon, mutta voinko siltikään sanoa, ettei ulkonäöllä ole minulle merkitystä? -I don't think so, koska kuten sanoin, niin hän on minun silmissäni uskomattoman kaunis. Joskus arvuuttelen, vaikuttaisiko tunteisiini, jos hänen ulkonäkönsä muuttuisi rajusti, ja vaikka kriittisen luonteeni vaatimuksesta epäilen että ehkä, on minulla myös jotain todisteita päinvastaisestakin.
Sille en kuitenkaan voi mitään, että olen armoton itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni tiettyä ulkokuorta (vaikka en siihen yllä), enkä pidä itseäni kelvollisena mihinkään, ellen sitä saavuta. Armottomuuteni siis ilmenee syömishäiriönä, ja ytimeltään se toki on kauneusihannetta syvempi hullutus. Silloin kun maailma kaatuu päälle voi vain käpertyä itseensä, ja keskittyä epäolennaiseen.
kun tunkeuduin tähän ketjuun. Olen aiheesta niin tohkeissani, etten tajunnut ketjun avaajan ehkä toivovan irtiottoa minusta. Sinänsä hyvä, että saman tyyppisen aiheen eri puolista on useampia ketjuja, niin vastauksetkin saattavat olla rehellisempiä.
MIksi olet niin armoton itseäsi kohtaan? Voisitko hetkeksi hellittää ja olla ajattelematta ulkokuortasi. Varmasti olet valloittava ihminen. Älä mieti liikoja. :) Piristystä.
Tunkeudu vaan ;) En minä tätä viestiketjua omista, enkä aihettakaan. Aihe on vaan noussut itselleni akuutiksi, koska kuluvan vuoden aikana olen kohdannut monta naista, jotka ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita minusta. Uskomatonta, mutta totta! Aivan hurmaavia naisia: huumorintajuisia, älykkäitä, yhteisiä intressejä, samanlainen arvomaailma kuin itselläni jne. Kaikki olisi kohdallaan , noin niinkuin periaatteessa. Mutta kun ei! Ei vaan kolahda, vaikka olen oikein yrittämällä yrittänyt.Eivätkä he todellakaan ole objektiivisesti ajatellen olleet mitään rumia naisia.
Itselläni ei oikeastaan ole mitään "tiettyä tyyppiä" joka sitten saisi esteettisessä mielessä polvet notkumaan. Yleensä ihastukset ovat kyllä olleet sopivan muodokkaita ja naisellisia, mutta on joukkoon mahtunut langanlaihoja androgyynejäkin. Joten on kauhean vaikea määritellä mitä "se jokin" on...Ehkä se ei olekaan puhtaasti ulkonäkökysymys. Mutta toisaalta taas sitä se nimenomaan on. Todella vaikea selittää. Eikä tämä haparoiva analysointi varmaan ketään muuta kiinnostakaan kuin itseäni ;)
Mutta tätä pinnalliseksi paskiaiseksi leimaamista olen jossain määrin kohdannut, kun olen aihetta vaivihkaan tuttavieni seurassa sivunnut. Aina korostetaan sitä sisäistä kauneutta. Ja niin...tottakai se on tärkeintä. Ilman sitä ei mistään tule mitään. Mutta kun seurustelukuvioissa se ulkoinen kauneus vaan on oltava ensin. Ilman sitäkään ei tule mistään mitään. Ainakaan minulle.
Jotkut toki myöntävät, että tottakai ulkonäöllä on merkitystä. Mutta sitten on niin paljon niitä, jotka pitävät sen myöntämistäkin jo itsessään pinnallisena. Tai en tiedä...minä tässä varmaan skitsoilen ihan turhasta. Ehkä tuttavapiirissäni on vaan epätavallisen paljon niin korkean henkisen asteen saavuttaneita ja sisäisen kauneuden oivaltaneita, etteivät he ymmärrä minun esteettistä kaipuutani. Heidän seurassaan minua hävettää oma "pinnallisuuteni".
täydelliesti ja sanasta sanaan omaa tekstiäni. Olen aivan, korjaan AIVAN samalla aaltopituudella tässä asiassa.
Kysypä näiltä "korkean henkisen asteen saavuttaneilta ja sisäisen kauneuden oivaltaneilta" tuttaviltasi, jos he sattuvat seurustelemaan, että kuka on mielestään ruman ihmisen kanssa kimpassa?
Jos joku rehellisesti myöntää jakavansa elämän ulkoisesti rumana pitämän ihmisen kanssa...niin...???
Mutta tuskinpa kuitenkaan. Yhtä pinnallisia kaikki siis.
Se vaan on niinpäin, että "hellitän" ajattelemalla ulkokuortani...
Olen nimittäin kampittanut itseni sellaiseen ansaan, josta en pysty räpistelemään itseäni irti, eivätkä ystävätkään osaa auttaa. Tämä ansa on siis todellinen, eikä liity kauneuteen.
Olen kysynyt ongelmaani neuvoa useammaltakin ammattiauttajalta, ja aluksi he suurella ammattiylpeydellä kehuvat apunsa laadukkuutta ja kannustavat avautumaan, mutta kun olen kertonut koko ongelman laajuuden, he vain toteavat että kylläpä on todella paha tilanne, toivottavasti se paranee jotenkin...emme voi auttaa, ja jos enemmän masennut niin mene lääkärille.
Yksi ulospääsy minulla teoriassa on, mutta se on työläs ja vie aikaa, lopussa jään yksin, täysin tyhjän päälle, ja joutuisin kärsimään monenlaisia vaurioita, ja osa niistä satuttaisi myös muita ihmisiä. Silti yritän tätä keinoa, voimat vaan ovat vähissä.
Väittäisin, että minulla on ihan riittävät perusteet itsemurhalle (joka myös satuttaisi viattomia ihmisiä, jotka minusta välittävät), joten "armeliaasti" tyydyn vain syömishäiriöön. Ehkä sitten lopulta saan lähdettyäkin sinne lääkärille, kun on sairaus jota valittaa.
"Varmasti olet valloittava ihminen" ... No joo, viimeisen puolen vuoden aikana, kun tunteeni Häntä kohtaan ovat voimistuneet, olen ollut niin rakastunut, että olen kai jotenkin hehkunut, koska poikkeuksellisen moni on ollut minusta kiinnostunut. Osa on ollut väärinkäsityksiä, eli ihmiset luulevat rakastuneisuuteni johtuvan juuri heistä, ja siksi innostuvat, mikä on kaikille lähinnä kiusallista. Voin vain kuvitella, millainen kevytkengän maine minulle pienessä yhteisössämme on syntymässä...
En itsekään tiedä, miksi tätä kirjoitan, asian vierestähän tämä menee ketjuakin ajatellen. Tänään tosin sain taas -Ei oo:ta vastaukseksi ongelmiini, joten hyvin turhautunut olen sekä vihainen itselleni.
Hei, mutta sinulla on rakkaus. Jotain mitä kaikilla ei... Eikö se edes auta jaksamaan että saat olla Hänen kanssa. Oletko puhunut "ongelmasta" hänen kanssa? Luulisin että luottettava kumppani ei hylkää tämmöisissäkään asioissa. Ole rohkea ja kerro vaikka mitä olet tänne kirjoittanut.
Minäkin olen joskus yrittänyt saada apua ammattilaisilta, mutta turhaan. Onneksi asiat ratkesivat toisella tavoin.
jos saisin olla Hänen kanssaan, hän vaan ei ole minun kumppanini (niputin aiemmassa viestissäni hänet ystäväksi, vaikka ei hän ihan sitäkään ole). Silti olen kiitollinen tästä ihastumisesta/rakastumisesta. Tuskallistahan tämä on, mutta myös jotain sellaista ihanaa, mitä en olisi elämääni osannut odottaa. Uskoisin kuitenkin ihastuksen olevan hänen puoleltaan jo hiipumassa tai kokonaan hiipunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Toistan ehkä itseänä, sori siitä, mutta mulla puhuminen on auttanut eteenpäin. Kultani ymmärsi silloin, kun vielä olimme yhdessä. Tän neuvon jakaisin sullekin:Puhupuhu:)Ja eihän tosiaan koskaan tiedä;)
on sullakin sitten se, että ihastut ihmisiin, joissa on särmää. Yleensä semmoiset ihmiset ovat hyvännäköisiä, mutta se viehättävyys tulee itsevarmuudesta ja karismaattisuudesta. Itse ainakin ihastun semmoisiin ja vaikka ois kuinka hyvännäköinen ja on huono itsetuntoinen, niin ei vaan nappaa. Silloin en vaan ihastu...
puhuttua hänelle asioista, mutta lähinnä se auttoi vain niin, että sain puhtaamman omantunnon, kun onnistuin rivien välissä varoittamaan häntä siitä etten ole varsinainen jättipotti romanttisessa mielessä, eli että ongelmia on.
Pitkään aikaan en pitänyt järkevänä lähteä kirjoitamaan suruistani tännekään, mutta kaiken puhumisen ja ammattiavun jälkeen on myönnettävä, että ei tämä em. tahoja huonompi vaihtoehto ainakaan ole. Syömishäiriö palstalle en kuitenkaan kirjoita, koska s-häiriöisten keskinäinen keskustelu voi olla hyvin riskialtista.
... Olikohan täällä palsta, jolla voi keskustella lainopillisista kysymyksistä...sinne taidan pian suunnistaakin.
kirjoitit tänne!Nimittäin hyvä aina välillä huomata ettei ole yksin ongelmiensa kanssa.En siis tarkoita että olisi mukavaa että sulla on ongelma...mutta tiiäthän?
En viitsi lähteä kirjoittamaan omistani koska siihen menisi koko iltapäivä,sillä en osaa niistä kirjoittaa,tuskin pääsisin asian ytimeen laisinkaan.Puhuminen on helpompaa,vaikkakin sekin on sellaista että terapian jälkeen tuntuu kuin olisi kymmenkerroksisen talon rappuset juossut parisenkymmentä kertaa ylös alas.
Tahdoin siis vaan sanoa että hyvä kun kirjoitit,itselläni tämä ketju aiheutti paljon ajattelemista.Ja koska minulle on tyypillistä kieltää ja olla kokonaan ajattelematta ongelmaani,niin tämä antoi sitä ilmaista terapiaa itse itselleni.
Minäkin olen aina myöntänyt, että ulkonäöllä on merkitystä ihastumisessa ja sydämentykytysasioissa. Mutta minäkin olen ihastunut hyvinkin erinäköisiin ja kokoisiin ja värisiin ihmisiin. Varsinkin nuorempana ihanne oli tummahiuksinen, mutta kuinkas ollakaan, aina rakastuin vaaleaan. Nyttemmin mitään ihanteita ei edes ole:).
Jollakin tavalla toisen ulkonäön tulee olla itseä miellyttävä, mutta se miellyttävyys on kiinni ihmisen muustakin olemuksesta, kaikesta hänessä. Rakastuneena sitä pitää rakkautensa kohdetta myös kauniina, näkee hänessä kauniita ominaisuuksia, sekä ulkoisia että sisäisiä.
totta kai ulkonäöllä on väliä. ensivaikutelmassa ainakin. itse olen joskus kuitenkin ihastunut ulkonäköön ja oppinut että ko. tyyppi on varsin syvältä... Mutta ulkonäköönhän aina ihastutaan..? olen huomannut tulevani erinomaisesti toimeen tyyppien kanssa, jotka luokittelen vain kavereiksi, mutta ne, jotka voisivat olla jotain enemmän, ovat myös henkisesti kauempana... lieneekö jotain luonnon laatimaa lakia... mutta niin se tuntuu olevan!
Minä taas rakastuin naisystävääni vuosia sitten kirjeenvaihdon myötä näkemättä ainoatakaan kuvaa. Hänen tapansa ajatella, pukea ajatuksensa sanoiksi. Hänen tapansa myötäelää, elää voimakkaasti. Tapansa olla läsnä kirjoitetussa tekstissä. Hänen sielunsa. Vielä nytkin, 11 vuoden jälkeen, rakastan hänen tapaansa ilmaista itseään, keskustelemista hänen kanssaan.
Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttää. Olen täysin ihmisen korvien välistä kiinnostunut.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ulkonäkövouhotusta. Kuulin nuorena olevani "syötävännäköinen". Se, jos mikä, tekee ihmisestä taas minun silmissäni ei-kiinnostavan. Jos ilmaisee kiinnostuksensa minuun johtuvan ulkonäöstäni. Se on kovin pinnallinen peruste.
Sittemmin olen kuulemma "karismaattinen persoona", mitä lie se tarkoittaakin.
Meitä on moneen junaan. Kauneuteen ja ulkonäköön perustuvassa parinvalinnassa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: ihmisen ulkonäkö rapistuu iän myötä. Kauneus on kovin, kovin katoavaista. Ei toisaalta ihme, että nykyaikana suhteet eivät kauan kestä, jos ulkonäölle annetaan suuri painoarvo. Kun ulkonäkö muuttuu, lopahtaa kiinnostus. Minä en ikänäni huolisi sellaista ihmistä puolisokseni, joka valitsisi minut ulkonäköni takia.
Sanontakin on, että ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Se joka muuta väittää puhuu palturia. Ja pitää myös muistaa, että kauneus on katsojan silmissä.
On hyvin mahdollista rakastua näkemättä, kuulematta. Kun kirjoittelee 4-5 monisivuista sähköpostia päivässä. Aluksi. Kunnes tilanne hiukan rauhoittuu, laantuu kolmeksi viestiksi päivässä, tulee tekstiviestejäkin. Kuluu kuukausi, kuluu pari ja olet umpirakastunut tähän ihmiseen jota et edes ole ikinä nähnyt.
Ja vielä ollaan yhdessä. Aina vaan.
kyllä tää asia pitää ainaki mun mielestä paikkansa... En nää siinä mitää pahaa jos näin on...
Tätä ketjua kun lukee, niin sääliksi käy sellaista lesbo-parkaa, joka on valtavirrasta poikkeavannäköinen tai "ruma". Tai liikuntarajoitteinen tai jotakin muuta.
Naiset kritisoivat aina miehiä ulkonäkökeskeisyydestä. Väittäisin että kannattaisi katsoa sinne peiliin ennen seuraavaa kritiikkikeikkaa. Tässä ketjussa ei ole kuin muutama, joka etsii paria muilla kuin ulkoisilla kriteereillä.
Sitä saa mitä tilaa. Kaunotar vierelläsi lihoo 10 kg tai joutuu onnettomuuteen ja muuttuu eri näköiseksi. Siinähän olet sitten omine valintoinesi.
Ja lopuksi: En ole "ruma" vaan kuulemma "vetävä" mimmi. Mutta minä jo seurustelen ja löysin omani ihan muualta kuin lepakkopiireistä. Minun elämänkumppanini kärsii skolioosista, atooppisesta läikkä-ihosta ja ennenaikaisesta harmaantumisesta. Ja on hurmaava kuin mikä.
Enpä oikein tiedä, onko tässä puhuttu mistään valtavirrasta. Se mikä on yhden mielestä kaunista, ei taas toisen mielestä ole. Sinun mielestäsi "ruma" saattaa olla minun mielestäni jumalainen kaunotar. Kaikkien "kauneusihanteet" eivät edes ole ns. valtavirran mukaisia. Esimerkiksi minä olen useinkin tykästynyt lihaviin naisiin. Ja sen kai pitäisi nykymaailman kauneusihanteiden mukaan olla rumaa...Liikuntarajoitteisuus ei mielestäni liity tähän asiaan millään tavalla. Liikuntarajoitteinenkin voi olla kaunis ja puoleensavetävä, myös ulkoisesti. Ja ihmisten ulkonäkö toki muuttuu ajan myötä. Ei kai kukaan omaa rakastaan hylkäisi vaikka esim. onnettomuus tai sairaus runtelisi hänen ulkonäkönsä.
Luulen ,että jotkut käsittivät tahallaan "aloituspuheenvuoroni" tietyllä tavalla väärin. En puhunut rakkaudesta, vaan alkuihastumisesta. Itse olen kyllä yhä sitä mieltä, että ihastumisessa ulkonäöllä (tai olemuksella) on väliä. Rakastuminen sen sijaan on eri asia, siihen tarvitaan paljon muutakin. En minäkään kumppaniani "valitse" pelkästään ulkonäön perusteella, en tietenkään. Ulkonäkö on täysin yhdentekevä asia, jos ihmisen sisältä ei löydy mitään kaunista ja aitoa.
Mutta, kuten olen tuttavapiirissänikin siis todennut, pinnallisen paskiaisen leima napsahtaa aika helposti, jos ulkonäköasioista edes mainitsee. Kun kysymyshän on nimenomaan subjektiivisista tuntemuksista, ei mistään "valtavirran kauneusihanteista". Jokainen on varmaan sitä mieltä, että juuri se oma rakas on kaunis. En oikesti usko, että kukaan rakastuu ihmiseen jonka olemus (olemus on parempi sana kuin ulkonäkö...se kuvaa tarkoittamaani asiaa paremmin)ei miellytä. Ja olemus muodostuu tietysti monista asioista, mutta ulkonäkö on niistä yksi.
voinu asiaa ilmaista...näinhän se on.. Itsekin ihastun hyvinkin eri tyyppisiin ja homokavereiden suusta kuulen usein, että "miks sä ton haluut, sähän oot paljon sitä kauniimpi?". Mutta mä viehätyn poikatytöistä ja tietynlaisesta tyylistä/olemuksesta, jotka joidenkin mielestä ei ole yhtään hyvännäkösiä. Sitten nää homot yrittää kauppaa mulle christina aguileroja ja ne kun ei vois enää enempää olla mun makuun turn off...