En oikein tiedä mistä tämän jutun aloittaisin. Olen kaiketi niin sekaisin vielä, etten edes tiedä kuinka sen kertoisin, ainoa syy miksi kertoa tämä juttu jonnekin on se, että mun on vaan PAKKO kertoo tää johonkin..
Äidilläni ja isälläni on viime aikoina mennyt todella huonosti. Raha on ollut tiukalla, osittain isäni ansiosta (pelaa kaikki ylimääräiset rahat), isäni väheksyy äitiä, haukkuu minua, ilmeisestikin isälläni on jotain kummia mielenterveydellisiä ongelmiakin..Ainakin siltä välillä kovasti tuntuu.
Eilen illalla äitini lähti erääseen ravintolaan humputtelemaan, ja kun aamusella soitin hänelle, hän sanoi olevansa jonkun mökillä. Kun kysyin kenen mökillä, äiti ei vastannut. Nyt tänään hän tuli kotiin jotenkin iloisena, omituisenakin. Äsken olimme saunassa ja minä utelin mäkkireissusta, kuka hänet sinne kutsui, keitä siellä oli jne. Äkkiä äiti sanoi "no voinhan minä tämän sulle kertoa. Me ollaan yhden 'Mikon' kanssa oltu nyt yhdessä vähän aikaa, tapailtu sillointällöin." Siitä lähtien en ole saanut sanottua sanaakaan äidille. Olo on omituinen, pölähtänyt..En minä tiedä. Olikohan se edes totta? Oliko se vaan pahaa unta? Äitihän on naimisissa! Epäreilua isääni kohtaan, hankkisi edes avioeron ennen tuollaisia..Toisaalta mä en oo nähny äitiä iloisena pitkään aikaan. Tuntuisi pahalta pilata sen ilo. Isä ei tiedä..Miten ilkeä mäkin oon sille ollut, isälle nimittäin..Aikooko äiti kertoa sille koskaan, eroaako ne nyt? Mitä mä teen..
ps. Tämä ei ole mikään provo. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Äidilläni ja isälläni on viime aikoina mennyt todella huonosti. Raha on ollut tiukalla, osittain isäni ansiosta (pelaa kaikki ylimääräiset rahat), isäni väheksyy äitiä, haukkuu minua, ilmeisestikin isälläni on jotain kummia mielenterveydellisiä ongelmiakin..Ainakin siltä välillä kovasti tuntuu.
Eilen illalla äitini lähti erääseen ravintolaan humputtelemaan, ja kun aamusella soitin hänelle, hän sanoi olevansa jonkun mökillä. Kun kysyin kenen mökillä, äiti ei vastannut. Nyt tänään hän tuli kotiin jotenkin iloisena, omituisenakin. Äsken olimme saunassa ja minä utelin mäkkireissusta, kuka hänet sinne kutsui, keitä siellä oli jne. Äkkiä äiti sanoi "no voinhan minä tämän sulle kertoa. Me ollaan yhden 'Mikon' kanssa oltu nyt yhdessä vähän aikaa, tapailtu sillointällöin." Siitä lähtien en ole saanut sanottua sanaakaan äidille. Olo on omituinen, pölähtänyt..En minä tiedä. Olikohan se edes totta? Oliko se vaan pahaa unta? Äitihän on naimisissa! Epäreilua isääni kohtaan, hankkisi edes avioeron ennen tuollaisia..Toisaalta mä en oo nähny äitiä iloisena pitkään aikaan. Tuntuisi pahalta pilata sen ilo. Isä ei tiedä..Miten ilkeä mäkin oon sille ollut, isälle nimittäin..Aikooko äiti kertoa sille koskaan, eroaako ne nyt? Mitä mä teen..
ps. Tämä ei ole mikään provo. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen siis kohta 15-vuotias tyttö, ja omiakin ongelmia on aivan riittämiin, ja sitten vielä tämä..
Asia on kuitenkin isäsi ja äitisi välinen. Sinulla on omat ongelmasi, etkä voi ottaa äidin pettämistä sydämen päälle. Juttele äidillesi ja sano, että se mitä hän tekee on erittäin väärin. Kerro myös äidillesi, että vaikka haluat asiaan muutosta, et suostu välikappleeksi heidän prosessissaan. Kerro, että isälläkin ja sinullakin (!) on tunteet.
Näyttäköön äiti kuinka iloiselta tahansa,käske hän ottamaan järki käteen!
sain juuri kuulla että vanhemmat aikoo erota ja minä ja äiti muutetaan jonnekin ja meidän vanha talo myydään. Ne on ollu yhdessä jo 25 vuotta, ja nyt tää kaikki sit loppu. Mä en kestä enää tätä, vaikka mä en aina isästäni kovin tykkääkään niin se on silti mun isä ja mä rakastan sitäkin kaikesta huolimatta. Mitähän mun nyt pitäs tehdä? Olla vaan ja odottaa? Äiti sanoi etten kertoisi tästä asiasta kenellekään, mutta tuntuu etten mä jaksa tätä yksin, niinpä oon sanonu siitä mesessä parille kaverille ja pyytäny ettei ne kertois kenellekään..Ajattelin myös kertoa isosiskolleni joka asuu jo muualla, muuten mun pää räjähtää. Sitten mua huolettaa mun isä, mitähän sille käy. En ihmettelisi vaikka tekisi itsemurhan, niin se on jo viimeiset viisi vuotta aina sillointällöin uhkaillut. Mua pelottaa. Mitä mulle nyt oikeen tapahtuu? Onko ketään jonka vanhemmat on eronnut tai on joutunut olemaan melko samanlaisessa tilanteessa?
vaikka sun äitis sanoo et sä et saa puhua kenellekkään, niin sun on pakko, sä oot kohta ite hulluudenpartaalla! jos sun äitis yhtään suo rakastaa niin se ymmärtää suo! ja kerro sun isälle mitä sä tännekkin kerroit! mun vanhemmat on eronnut, ja en haluakkaan ees kuulla et miks oliks siin jotain muutakin! mutta tsemppiä sulle!
mun parin kamun (ne on eri perhettä) vanhemmat on eronneet.
Pyydä että menisitte koko perhe jonkun perheterapeutin juttusille. Siellä voisitte kaikki käsitellä asiaa, ja voisit itsekin kertoa minkälaisia ajatuksia sinulla on. Se, että isäsi uhkaa itsarilla, on jo merkki ettei kaikki ole ok. Jos äitisi vastustaa ajatusta ota itse rohkeasti yhteyttä vaikka koulusi kuraattoriin tai terkkariin, ja kerro perhetilanteestasi. Olet vielä hyvin nuori tyttö, eikä sinun tehtäväsi tosiaankaan ole ottaa harteillesi perheenne tulehtunutta tilannetta.
voit pohtia vanhempiesi tilannetta ja etenkin omaasi. Kumpikin toimii hyvin ei aikuismaisesti.
Ei äidin tulisi kertoa lapselleen seikkailujaan.
Et kertonut minkä ikäinen olet.
Ota yhteyttä johonkin kriisipaikaan tai nuorisopaikkaan. Vaikea sanoa kun ei tiedä paikkakuntaa.
Mutta vanhemmat varastvat kasvusi eväitä, sellainen ei ole reilua, mutta tosi tavallista.
Minulla monta tuttua,jotka vanhempina enemmän murkkuja kuin perheen murkut. Tosi surullista.
Mä vähän epäilen että äitis ei enää jaksa isääs joten sen täytyy olla eknana varman että se löytää miehen ennen kuin ottaa isästäs eron, ettei jäis yksin.Ja niin on varmaan parempi, jos äitistäs tuntuu siltä yleensä monet vanhemmat ovt eronneeet.Minunkin.
Minunkin vanhemmat eros paripäivää sitten.Ovat olleet yhdessä jo 24v.Tosin avoparina ei naimisissa..
Isä vaan ilmotti,että sillä on toinen nainen ja se on onnellinen sen kanssa..Ollaan muuttassa äidin kanssa pois kotoa jossa oon asunu melkein koko elämäni.Ei tämä helppoa tule olemaan,että tiedän sinunkin tunteen miten vaikeeta ja sekasortoista kaikki on..
Tuntuu,että muutuin parissa päivässä iloisesta ihmisestä helvetin katkeraksi elämänvihaajaksi..