I.V.-luvat ja lääkkeiden anto...

>mikä on enenkaikkea sinun mielipiteesi asiasta???

Potilaana vai terveydenhuollossa työskentelevänä?
Mikä sairaus tai oire? Täsmennä ehdot.

Ei Lähihoitajille pitäs antaa edes i.v.-lupia. Niiden koulutus taso on tänä päivän niin alhainen ettei ne kelpaa kuin mummoja työntelemään vanhainkoteihin... Sairaanhoitajilla sentään vaaditaan tietämystä verrattuna lähihoitajiin. AMO koulusta voitaisiin nykyään puhua kirjekurssin suorittamisesta kun ei arvosanoillakaan tunnu olevan mitään merkitystä, kunhan läpi vain päästään.
Mutta, meitä on moneen junaan ja osa jää laiturillekkin. Eli tarkoitan sitä että olen samaa mieltä asiassa että tenttien tulee alueella olla sen mukainen että tiedetään kaveri osaavan asiansa eikä koulutustason perusteella suoraan ruveta tekemään johtopäätöksiä.

Moi!
Meillä saa antaa ja jakaa lääkkeet vain sairaanhoitaja. En puhu lanssista, kun ei ole tietoa. Jotkut perushoitaja saavat työpaikkakoulutuksen käytyään jakaa ja antaa lääkkeitä s.c, i.m ja per.os/ rect. Sairaahoitajat käyvät koulutuksena i.v luvat. Joka paikassa tuntuu olevan eri käytäntö.

Moi! opettajako sanoi, että lähihoitaja koulutus on paljon laajempi.Älä katso koulutuksen pituuteen. Suoraan sanottuna lähihoitajat luulevat käyneensä hienon tutkinnon (olen ohjannut monta). Ei sitten millään tartuta työhön, niin kuin ennen apu/perushoitajat tekivät. Itse pitää olla aloitteellinen, eikä aina tarvii olla potkimassa persuksiin. On myös hyviä lähihoitaja opiskelioita ja arvostettavaa työtä kun sen oivaltaa.

Mielestäni lääkkeiden antoa vaativampaa on äkillistä hoitoa vaativien tilojen tunnistaminen potilaassa.

Vaikka kuinka saa avattua i.v. yhteyden ja tietää lääkkeiden annostuksen ja vaikutuksen ei siitä ole juuri apua jos ei erota keuhkopöhöä astmakohtauksesta.

Ensihoidossa tieto/taitovaatimukset pitäisi olla sellaiset, että ensihoitoyksikössä työskentelevät pystyvät hoitamaan potilaat asianmukaisesti. Ammattinimikkeestä tai tutkinnosta viis.

Lääkkeiden antoluvat ovat olleet jo pitkään riitaisa asia. Kuka saa antaa ja mitä saa antaa. Sairaanhoitajille luvat tulevat helposti koulutuksen perusteella. Apu-, perus- ja lähihoitajien lupakäytäntö vaihtelee työpaikoittain todella laajasti.

Ammattikoulupohja ei mielestäni saisi olla peruste luville, vaan hoitajan tietotaito. Suomalaisessa terveydenhuollon oppilaitoksissa annetaan koulupohjasta riippumatta hyvä opetus. Se mikä opiskelijalle sitten menee ns. jakeluun, onkin jo ihan eri asia. Pitkän urani aikana olen törmännyt sairaanhoitajiin, joille olen joutunut tekemään muutoslaskut lääkkeiden annostuksesta. Joillakin hoitajilla kun on asenne, että lääkäri määrää mitä ja kuinka paljon ja heidän tarvitsee vain antaa. Kiinnostusta ei ole lääkkeen vaikuttaviin aineisiin, mahdollisiin sivuvaikutuksiin, rajoitteisiin muiden lääkkeiden/ruokien/juomien kera.

Tosin tämä taidottumuus/kiinnostus ei rajoitu pelkästään lääkkeisiin vaan kaikkiin "teknisiin" suorituksiin ja koskee koko terveydenhuollossa työskenteleviä ammattilajeja. Olen törmännyt urani aikana myös lääkäriin, joka ei osannut laittaa iv-kanyylia sekä toiseen, joka ei koskaan saanut ommeltua yhtään haavaa. Perushoitajan, joka laittoi aina alusastian potilaan alle väärin päin. Sairaanhoitajan, joka ei saanut mitattua verensokeria, kun ei koskaan oppinut tekniikkaa. Ammattimiehen, joka ei saanut paristokoteloa laitteesta auki ja laitosapulainen, joka laimensi pesuliokset väärin, kun ei erottanut mittoja.

Olen kanssasi samaa mieltä, että epäpätevät pitäisi karsia. Tämä tietysti pomppaa kauas lääkehoidosta, mutta hyvä esimerkki on mm. tulityökortti. Ellet pysty oppitunneilla sammuttamaan tulipaloa ja tentissä on liian monta virheellistä vastausta, et korttia saa ja näin ollen et saa työpaikalla laittaa edes kolvin pistoketta seinään. Näin tulisi terveydenhuollossakin toimia. Ei se, että olet koulutuksessasi suorittanut rimaa hipoen lääkeopin tentin läpi, saisi olla peruste automaattisille luville lääkkeiden antoon vaan, että työn osaa ja ymmärtää sen mitä tekee.

Monesti myös unohdetaan ammattikokemuksen myötä tullut ammattitaito. Vanha kansahan sanoo "työ tekijäänsä opettaa". Moni hoitaja myös käy kursseja ja lisäkoulutuksia omaehtoisesti. Tämän pitäsi myös näkyä. Vaikka olenkin peruskoulutukseltani apuhoitaja, niin minulla on laajat tiedot lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Tätä olen myös nuoremmilleni heidän koulupohjasta huolimatta antanut ja kiitosta saanut.

Viitaten tuolla aiempaan kirjoitukseen, niin minulle on yksi hailee, kuka lääkkeen antaa ja missä muodossa ja millä tavalla kunhan tietää mitä tekee. Akuutissa tilanteessa lääke on annettava nopeasti vai odottaisitko itse anafylaktisessa shokissa, kun porukka etsii joukostaan sopivilla luvilla olevaa. Voipi nimittäin käydä, ettei yhtään sopivan luvan haltijaa löydy. Meilläkin on käynyt näinkin.

meillä on erittäin tiukka tentti kerran 2 vuodessa. Saadessani ensimmäisen "iv-luvan" oli anestesialääkärin suullinen tenttaus ja iv-kanyylin laitto.
Teemme päivittäin suuren osan työstä liittyen lääkkeisiin ja niintä menee paljon ja samaan aikaan.
Olen törmnnyt sellaisiin lähihoitajiin, jotka ovat omin luvin menneet antamaan potilaalle iv:sti beettasalpaajaa, melkein tuli kiire. On varmasti hyviä lähi-ja sairaanhoitajia ja huonoja. Mun mielestä työpaikan tulee seuloa se kuka on kykeneväinen lääkeenatotyöhön. Olen törmännyt myös siihen että järkiään lähihoitajaopiskelijat kieltäytyvät esim i.m pistämisestä, kun sitä ei tarvi missään, tai ei edes haluta oppia iv-lääkkenantoa ja sitä mitä siihen liittyy, ollaan arkoja. Työpaikallani on yksi ainut vanha perushoitja ja hän ei ole koskaan antanut iv.sti mitään tai ollut tekimisissä lääkeiden kanssa.
Olen myös saman sairaanhoitopiirin eri sairaaloissa törmännyt semmoseen paikkaan, jossa ei pahemmin iv-lupia kyselty. Siellä tapahtui myös paljon virheitä tyyliin 5ggt niin sairaanhoitaja oli laittanut 5ml. iv-antibiootteja meni väärille potilaille jne, mitään virheitä ei myöskään kukaan kirjannut ylös.Tämä oasato oli luonnollisesti vuodeosasto.

mun mielestäni niin kuin monen muunkin täällä kirjoitelleen mielestä noi erilaiset lääkkeen anto/laitto luvat pitäis kattoo henkilökohtaisesti. Koska on paljon saman koulun käyneitä joista toinen on täys tumpelo ja toinen jolla tieto/taito kohdallaan. Olen tavannut paljon vanhoja perushoitajia jotka ovat ikänsä pesseet takapuolia eivätkä tehneet mitään "vaativampaa", joten he heti pelkäävät jos tulee jotain extraa, eivätkä osaa ja eivätkä halua tehdä mitään vaativampaa. Tämä näkyy hyvin paljon varsinkin terveyskekuksien vuodeosastoilla ja vanhainkodeilla.

Palataksemme itse aiheeseen..Hyvää keskustelua terveydenhuollon eri saroilta, mutta takaisin SAIRAALAN ULKOPUOLEISEEN ensihoitoon. "Kenttälääkinnän" tietoisku (kaikkitietävät voivat skipata): Pääsääntöisesti "akuutti tilanteissa" ensihoitajat (ja ensihoitajilla tarkoitan tässä yhteydessä hoitotason sairaankuljettajia vs. perustasonsairaankuljettaja) tekevät itsenäisiä ja nopeita päätöksiä ilman lääkärin läsnäoloa/neuvoa. Kunnasta / ohjeista riippuen voi ensihoitajalla olla kymeniä eri iv-lääkkeitä käytössä joita hän käyttää hoitoprotokolan mukaisesti, ilman lääkärin konsultaatiota. Käsittääkseni missään muualla kuin sairaalan ulkopuolella eivät hoitajat itsenäisesti tutki, haastattele, "diagnosoi" (työ-diagnosoi),määrää lääkityksiä ja toteuta hoitoja ? Esim. UAP:n hoito kun 14-kan-EKG otettu ja tulkittu : O2, tippa, asa, beettasalpaaja (iv), nitro inf, klexane (iv) ja kuljetus lasarettiin.

Itse lähihoitaja ja sairaanhoitopiirin hoitotason 40 ov:n täydennyskoulutus käytynä. Ainakin toistaiseksi olen vielä muodollisesti ja subjektiivisesti muutenkin pätevä työhöni, mutta miten on tulevaisuudessa minun ja kollegoiden? Koulutushan ei kai koskaan voi olla pahasta ja siksipä lähdin vielä opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja kohta pitäisi valmistua SH AMK:si.. Noh mitä jää 3v:n AMK SH aikuiskoulutuksesta käteen? Rupia? juu.. Uutta tietoa? Ehkä? Teho harjoittelu ja muutamat erikoislääkäri luennot olivat ihan hyviä, mutta tarvitsenko sitä tietoa sielä kentällä miten ARDS potilasta makuutetaan kuukausi teholla eri asennoissa? Ehkä, ehkä EN! Nyt kuitenkin olen tulevaisuutta ajatellen MUODOLLISESTI pätevä työhöni, kunnes tulee ambulanssissa olla lääkäri? Mitenkä niiden 25v työtä tehneiden huippu lääkintä-vahtiMESTAREIDEN jotka hekin ovat täydennyskoulutuksen käyneet, mutta jotka eivät jaksa enää lähteä koulunpenkille 3 vuodeksi. Hehän ovat oleet työharjoitteluissa ohjaajina esim. sairaanjoitaja AMK ja ensihoitaja AMK opiskelijoille, mutta nämä kun valmistuvat niin ovat heti pätevämpiä kun heidän "oppi-isänsä" ? Hassua , mutta teoriassa totta.

Ja itse aiheeseen taas..Alueittain Suomessahan valtava hajonta käytännöistä, mutta meillä mielestäni melko hyvin asiat: Meillä siis täysiin hoitovelvotteisiin / iv-lääkelupiin vaaditaan:n TH-alan ammattihenkilö 40ov:n jatkokoulutus(sisältää teoria ja käytännön kokeita jotka kaikki tulee suorittaa hyväksytysti) 2v kokemusta perustason ambulanssista, niin on valmis toimimaan hoitotason yksikössä kokeneen ensihoitajan alaisuudessa.
Tai SH/EH/TH AMK teoria koe (MIKSEI KÄYTÄNNÖN KOKEITA??Kuinka moni terveydenhoitaja osaa intuboida tai tehdä koniotomian?) 2v kokemusta perustason ambulanssista, niin on valmis toimimaan hoitotason yksikössä kokeneen ensihoitajan alaisuudessa.

Kun puhutaan ettei lääkintä-vahtimesarin tai lähihoitajan tiedot riitä lääkehoidon toteuttamiseen, niin voidaan olla oikeassa? Ilman lisäkoulutusta tuskin yksikään tervepäinen sairaanhoitajakaan astuu hoitotason sairaankuljettajan saappaisiin ja toteuttaa tehohoitoa ilman lääkärin läsnäoloa ahtaassa mersun takakontissa.

Muttaa antaa viisaiden soutaa..Minä ainakin huopaan.. =)