Kun oli juttua sokerikuoriaisista...

..


"Sokeritoukkien sukulaisia vilistää maailmassa 720 lajia. Suurin osa viettää aikansa maassa, kivien ja lahoavien puunpalasten alla sienirihmastoa ja kuolleita kasvinosia popsien. Vain muutamat ovat valinneet yhteiselon ihmisen kanssa. Asunnoissa sokeritoukille maistuvat kaikenlaiset ruuantähteet, paremman puutteessa myös viemäreissä kasvavat sienirihmat ja levät. Onpa myös täysin epäorgaaninen keinosilkkikin on maistunut toukille. Kirjatkin saattavat joskus saada kyytiä, sillä onhan selluloosakin eräänlainen sokeri. Tämä mieltymys lienee ihmisen kannalta sokeritoukan vaarallisin ominaisuus. Pienten sokeritoukkien lastenkamari on lattianraoissa ja erilaisissa koloissa. Sieltä löytyy nimittäin sopivaa ravintoa munasta kuoriutuneelle jälkikasvulle. Sitä paitsi vaara joutua saalistajan leukoihin on pieni. Naaras munii noin kolme munaa päivässä. Yleensä muninta kestää kolmisen kuukautta, mutta on yksilöitä, jotka voivat munia koko kolmen vuoden mittaisen elämänsä ajan. Munasta kuoriutuu miniatyyriaikuisia, jotka sentin mittaisen aikuispituuden saavutettuaan ovat itse valmiit jatkamaan sukuaan. Sokeritoukka pitää kosteudesta. Siinä selitys kylpyhuoneessa ja saunanlattialla lymyilyyn. Parhaiten sokeritoukat viihtyvät 22-32 asteen lämmössä ja yli 75 prosenttia kosteudessa. Talon kosteuden vähentäminen vähentää yleensä myös sokeritoukkaväkeä. Tietenkin saunan ja kylpyhuoneen huolellinen puhdistaminen vähentää sokeritoukkien ruokavarastoja, mutta aivan kaikkea syötäväksi kelpaavaa lienee mahdotonta poistaa. Varsinkaan viemärin syövereihin on vaikea kotikonstein päästä käsiksi."