Vahingon kautta sai tämäkin alkunsa. Elämäntilanne se että koulua vielä 1.5v jäljellä (ikää kuitenkin 21) mies opiskelee myös (jäljellä 2v). Molemmat käymme koulun ohessa myös töissä. Abortti tuntuu väärältä, toisaalta oikealta.
Miten osaan koskaan päättää näin isoa asiaa? Mistä tiedän että teen oikein?
Kovin on paha olla, siitä toisaalta voin syyttää vain itseäni...
Miten osaan koskaan päättää näin isoa asiaa? Mistä tiedän että teen oikein?
Kovin on paha olla, siitä toisaalta voin syyttää vain itseäni...
Vastaukset 20
Vanhimmat
käyttää,isot ihmiset!
Jos elämäntilanne on tuo,ettei lapsi todellakaan sovi kuvioihin,olisi sinun luullut hommaavan pillerit tai teidän pitävän kumit käsillä!
Ette todellakaan ole vanhemmiksi valmiita,kun ette ehkäisystäkään osaa vastuuta ottaa.
Lykkyä tykö,teitpä niin tai näin,mutta toiovttavasti opit jotain.
jo tuossa vaiheessa ilman erikseen arvosteluakin, että sitä ehkäisyä olisi kannattanut käyttää...
Teet niin kuin parhaalta tuntuu, sitä ei voi kukaan muu päättää kuin Sinä itse.
raskaaksi voi tulla vaikka ehkäisystä olisikin huolehdittu,miten aina oletetaan jos on tullut vahingossa raskaaksi ettei ehkäisystä olisi huolehdittu...kamala kommentti tuollainen!pahoittaa entisestään mieltä.jos käyttää esim pillereitä ei voi aavistaa jos ne eivät ole toimineet ja näin ollen ei voi tietää pitäisikö käyttää ns.katumuspilleriä,kondomin kanssa onkin eri asia.Myös kierukoissa on eroja,kierukka ja hormoonikierukka ovat 2eri asiaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.itse raskaudenkeskeytyksen tehneenä(viikolla5),sanon että jos olet tekemässä niin tee ajoissa,on kamalaa katsottavaa nuo kuvat jotka kertovat kaavinnasta siis siitä miten toimenpide tehdään esim.12viikkoiselle sikiölle.
Syön pillereitä, olen syönyt 2vuotta, SÄÄNNÖLLISESTI. en tälläkään kertaa edes pilleriä unohtanut ottaa, jossain vain vahinko kävi. Edelleen tuskastelen elämäntilannetta, kuitenkin lapsen parasta ajatellen...
..anna lapsellesi lahjaksi elämä.
Mietit sitten seuraavaksi että haluatko olla jakamassa lapsesi elämää.
Jos et halua lasta elämääsi niin anna hänet adoptioon.
Jos haluat lpasen elämääsi niin pidä hänet.
Voimia sinulle ratkaisuusi!
Lapsen voi antaa myös sijaisperheeseen. Adoptioperheet kun ovat yleensä omistushaluisia korkeastikoulutettuja lapsettomia uraihmisiä. Adoption jälkeen bioäidillä ei ole enää mitään sanottavaa lapsen elämään eikä edes terveisiä välitetä ellei arvon adoptiovanhemmat salli.
Ja sijaisperheet on rahanahneita jotka haluaa rahaa ilman työntekoa. Rahalla he matkustelevat ulkomailla ja pitävät juuri ja juuri sijaislpasen hengissä. Muille tietysti näytetään ihan muuta. Ja lapsen huonosta koulumenestyksestä syytetään lapsen biologista taustaa.
Ja sitten ihmetellään miten ne omat biologiset kullanmurut on niin älyttömän ihania ja taitavia ja tuo sijaislapsen rääpäle tuollainen omituinen otus.
Näin jos kerran aletaan stereotypioita harrastamaan.
Poikkeuksena vain se että en ole tuota mieltä mitä äsken kirjoitin.
Sinä taas näyt olevan stereotypioiden vallassa kun et vieläkään ole oikaissut kirjoitustasi.
Voi sinua : (
Toivon että harkitsisit päätöstäsi todella tarkkaan. Mikäli sinulla on yhtään epäröintiä siitä mitä sinun olisi hyvä tehdä, neuvon sinua pitämään lapsen. Muuten sinua myöhemmin harmittaa ja paljon. Sinun on vaikea kuvitella mitä henkisiä seurauksia abortti voisi aiheuttaa, mutta monella on elämä vaikeutunut harkitsemattoman abortin jälkeen todella paljon. Itse olin neljä vuottaa sitten siinä tilanteessa, että raskaustesti oli positiivinen. Lapsi ei ollut suunniteltu. Suurin osa läheisistä painosti minua aborttiin lukuunottaen lapsen isä. Mutta minä pidin pintani enkä suostunut aborttiin, koska tunsin sisimmässäni etten halua enkä pysty sellaista tekemään. Minulla on kova omatunto, joten tiesin, että soimaisin itseäni asiasta hyvin hyvin pitkään. Ihmiset tietysti ajattelevat abortista eri tavoin, ja jokainen saa ajatella siitä mitä haluaa, mutta itse en siihen pystyisi.Kuitenkin ne ihmiset, jotka abortin tekevät, tarvitsevat ympäristöltä kaiken tuen, koska kenellekään päätös ei ole helppo ja asian sulattelu vie varmasti aikaa. Asian hyväksyminen on varmasti silloin helpompaa, jos on alun alkaenkin ollut varma asiasta, mutta kellekään abortin tekeminen ei varmastikaan ole mikään ylpistelyn aihe, ainakaan toivottavasti.
Minun kouluni oli myös kesken lasta odottaessani ja sairastuin raskauden aikana pahaan masennukseen, mikä pian lapsen synnyttyä loppui. Ihmisten syrjintä ja halveksinta siitä että olin raskaana oli yksi syy siihen että masennuin. Ja varmasti hormonitoiminta oli myös suurena syynä. Vaikka raskausajasta en pystynytkään nauttimaan ja masennusaika on ollut elämäni rankin kokemus, en ole koskaan sekuntiakaan katunut sitä, että halusin tehdä lapsen. Abortista toipumiseen voi mennä vuosia, mutta minä selvisin muutaman kuukauden masennuksella ja sain vaikeasta raskausajasta palkinnoksi ihanan lapsen, joka tuo elämääni niin paljon iloa ja onnea. Vaikka sinulla olisi nyt masentunut ja pelonsekainen olo tilanteesta, niin usko pois kyllä se siinä vaiheessa viimeistään helpottaa kun itse lapsenhoito alkaa ja saat pidellä lasta sylissäsi.
Minua harmittaa se, miten heppoisin perustein ihmiset tekevät abortteja ja tarpeeksi harkitsematta. Ja sitten myöhemmin katuvat ja saattavat saada pahoja mielenterveysongelmia, siksi pyrin aina sanomaan sellaiselle joka harkitsee aborttia, miettivän asian todella tarkkaan. Kun itse kerroin isälleni silloin, että olen raskaana. Hän alkoi repimään minua kädestä kohti ulko-ovea, huutaen että nyt heti sairaalaan ja aborttiin. Sitten kun synnytin lapsen, ovat varsinkin miespuoliset henkilöt alkaneet miettimään, että haloo naisen mahassa on todella sikiö mistä kasvaa lapsi ja ihminen. Nykyään lapseni on koko sukuni silmäterä ja varmasti monet miettivät, että olipa hyvä kun en uskonut muiden puheita vaan tein miten itse halusin ja koin oikeaksi. Se vielä lisäksi, että miesystävälläsi ei varmasti ole samanlaista käsitystä sinun raskaudestasi kuin sinulla itselläsi. Koska mies ei ole raskaana vaan sinä olet. Miehet eivät pysty ajattelemaan asiaa konkreettisesti. Heidän on hyvin helppo sanoa, että mene ja tee abortti, koska ensinnäkin he eivät sitä itse joudu tekemään ja toiseksi he eivät tajua mitä oikeasti se on että omassa mahassa on pieni ihmisenalku.
Oman isäni käytös osoittaa tilannetta hyvin. Vaikka tiedän, että hän haluaa minulle vain hyvää ja haluaa ajatella minun parasta. En koskaan unohda kuinka hän repi minua kädestä, luullen, että se on minulle parhaaksi. Ja nyt myöhemmin tajuaa sen täysin lapsenlapsen omilla silmillä nähdessään miksi en aborttia halunnut. Päätös on tietenkin aina henkilöstä ja tilanteesta kiinni. Mutta minun tilanteeni oli erittäin vaikea ja siltikään en tehnyt aborttia. Muista vaan se, että se on sinun asia mitä teet ja esimerkiksi miesten on usein hyvin vaikeaa tajuta kuinka raskas asia abortti voi naiselle olla. Välillä tuntuu, että kyllä miehillä on helppoa. Heidän ei tarvitse joutua tuollaisten päätösten eteen, ei tarvitse kestää kuukautisia, ei joudu kokemaan omassa kropassaan keskenmenoja. No parranajo on yksi asia, mitä he joutuvat tekemään ja siinäpä se suurinpiirtein onkin.
Voimia sinulle!
ennen kuin rupeau aborttia tekemään.Ja se muuten on yksinomaan sinun päätöksesi!Miehet ei ymmärrä tuollaista asiaa että miltä se naisesta tuntuu..Tsemppiä!
On aika harvinaista,että pillerit ei toimi,vaikka olis ottanut ne säännöllisesti...
Oletkohanjoku "säälinkerjäläinen",teinityttö,joka kynsiään syöden tekstaa soopaa ja katsoo,millasia kommentteja tulee?
Joo,oleppa mikä hyvänsä,mutta keskenkasvuselta vaikutat kaikinpuolin.
Yleensä syynä on kyllä se, että on pillereiden kanssa samanaikaisesti käytetty niitä lääkkeitä tai luontaistuotteita, joiden mainitaan jo tuoteselosteessakin heikentävän ehkäisytehoa. Sitten vaan jälkeenpäin jeesustellaan, että pilsut ei tehonnutkaan..Lääkärille kannattaa mainita aina, jos saa reseptin ihan mihin tahansa vaivaan, että käyttää e-pillereitä! Ja lukekaa se paketissa oleva seloste, Niillä avuin pääsee jo aika pitkälle.
Samoin teho heikkenee ripuloinnin ja oksennusten aikana. Ei voi olla kovin vaikeeta käyttää jotain muuta ehkäsyä sen jälkeen viiko tai pari, kunnes aloittaa uuden laatan.
Jaksamista ja voimaa Sinulle! Henk.kohtaisesti ärsyttävät tälläiset, niinkuin nämä 2 viimeistä viestiä. Henkilö, joka tämän ketjun aloitti, vaikuttaa kaikkea muuta kuin keskenkasvuiselta. Mielestäni Sinullakin on ainekset äidikset, sekoitat vain jokaista oikean määrän :) toivon että teet oman päätöksesi, älä anna meidän kenenkään siihen vaikuttaa!
toivon Sinulle kaikkea hyvää!
Ensinnäkin, yritä sulkea korvasi näiltä urpoilta jotka kuvittelevat (vieläpä anonyymeinä!) olevansa oikeutettuja osoittelemaan sormella ja arvioimaan, onko ehkäisyä käytetty vai ei. Sillä ei ole enää mitään merkitystä, kun vahinko on jo tapahtunut. Kuuntelet nyt vain itseäsi ja yritä kuvitella millaista elämä tulisi olemaan:sekä lapsen kanssa että ilman.
Älä kuitenkaan tee mitään, ennen kuin olet harkinnut loppuun asti. Sanoit, että abortti tuntuu osittain väärältä ratkaisulta joten sitä tunnetta kannattaisi ehkä kuunnella vielä toistaiseksi, vaikka tämä ratkaisu tuntuisikin osittain oikealta. Sillä pahin tunne mitä abortin jälkeen voi olla, on katumus!
Voimia päätökseen!
Otimme asioista selvää ja teimme päätöksen, lapsi on tervetullut taloon :) Järjestelyjä se vaatii, käyn koulua hieman "nopeammalla" tahdilla, ja loput luen vauvan synnyttyä.
Vanhemmat auttavat nyt ja kun lapsi syntyy.
Ehkä tämä ei ollutkaan vahinko, ehkä tämä oli näin tarkoitettu :)
Kiitos kaikille!
Onnea tulevalle äidille!
Opin taas jotain. Kannattaa lukea ketju loppuun ennen kuin vastaa. Lähetän teille täältä suojelusenkelin! Onnea oikean päätöksen johdosta! Koko perheelle!
ja kouluttamaton.työssä oon ollu peruskoulun jälkeen mutta sekin piti lopettää kun oli raskaudentakia vaikea työskennellä.nyt odotan lasta viikolla 25 ja tänään tuli ihana äitiyspakkaus. mies on töissä ja itse ajattelin lähteä opiskelemaan jotain kun lapsi on vanhempi..
..ajattelevasi lapsen parasta. Elämä vai kuolema. Kumpi sinusta on parempi?
Pohdin pitkään että tuleeko minusta hyvä äiti, voinko tarjota mieheni kanssa lapselle turvallisen ja rakkaudella täytetyn lapsuuden.
Pystynkö hankkimaan sen mitä lapsi tarvitsee, ja olenko itse valmis luopumaan monista asioista, mitä lapsen saaminen "vaatii".
Itkettiin monta iltaa ja mietittiin yhdessä.
Abortti? vai eikö sittenkään.
Päätös syntyi yhdessä. Me pystyisimme siihen. Samalla huomasin kuinka tärkeää on, että mieheni on rinnallani, valmis jakamaan tämän kaiken kanssasi. Tässä tapauksessa lapselle on parempi saada syntyä ja elää, joissakin tapauksissa olen sitä mieltä että abortti.
Olen ehkä vieläkin hieman sekaisin asiasta, mutta jo nyt onnellinen.
Toivon että kirjoitukseni ei loukkaa ketään eikä aiheuta pahaa mieltä. Ketään en tuomitse, mutta meille vain tämä ratkaisu tuntui parhaalta :)
Auringon täyteistä loppukesää kaikille!
mulla oli koulu kesken,olin just ja just täysikänen,asuin kotona.
seurustelin niinku sinäkin,mies ei halunnut sitä lasta,minä halusin.
päädyin kuitenkin kovan painostuksen jälkeen aborttin ja näin jälkiviisaana voin todeta että päätös oli väärä. ei mene päivääkään kun en miettisi miltä meidän lapsi näyttäisi,minkä ikänen hän olisi nyt jne.
muistan ennen aborttia kun laittoivat minut ultraan,en ole ikinä ollut niin onnellinen kun sillon kun näin sisälläni kasvavan lapsen alun ja silloin myös tajusin miten väärin mä teen. siinä vaiheessa ei oikeen paluuta enään ollut kun oli esilääkityskin otettu :(
koulun voi aina keskeyttää ja sinne pääsee aina takasin.
jos sä edes vähäsen haluat sitä lasta niin pidä se! koska se abortin jälkeinen syyllisyyden tunne vaivaa sua koko elämän mutta omaa lasta et tule katumaan.