heips.
olen ilmeisesti riippuvainen lapsestani. en tahdo mihinkään ilman lasta. yhden kerran jätin vanhemmilleni hänet tunniksi hoitoon, kun kävin kaupassa. kädet tärisi ja mietin vaan lastani, kuinkakohan pärjää yms..
vanhempani ovat todella luotettavia hoitajia siitä ei ole kyse.
lapseni on nyt 8kk, olemme aina yhdessä. en suostu lähtemään mihinkään ilman pienokaista.
jos joku pitää lastani sylissä, olen kokoajan kuin tiikeri valmiina syöksymään lapseni luo.
lapseni on todellla leimautunut minuun, tuntuu että hylkään jos käyn yksin edes vessassa.
ahdistaa kun muutkin(mies, ystävät) tahtoisivat olla kanssani ja ruinaavat kokoajan jonnekkin. mennään kahville, mennään baariin... kyllä vanhempani mielellään hoitaisivat. olisivat jopa ihan mielettömän innoissaan ja onnellisia. minä vaan en PYSTY!
onko muita joilla sama "ongelma"?
olen ilmeisesti riippuvainen lapsestani. en tahdo mihinkään ilman lasta. yhden kerran jätin vanhemmilleni hänet tunniksi hoitoon, kun kävin kaupassa. kädet tärisi ja mietin vaan lastani, kuinkakohan pärjää yms..
vanhempani ovat todella luotettavia hoitajia siitä ei ole kyse.
lapseni on nyt 8kk, olemme aina yhdessä. en suostu lähtemään mihinkään ilman pienokaista.
jos joku pitää lastani sylissä, olen kokoajan kuin tiikeri valmiina syöksymään lapseni luo.
lapseni on todellla leimautunut minuun, tuntuu että hylkään jos käyn yksin edes vessassa.
ahdistaa kun muutkin(mies, ystävät) tahtoisivat olla kanssani ja ruinaavat kokoajan jonnekkin. mennään kahville, mennään baariin... kyllä vanhempani mielellään hoitaisivat. olisivat jopa ihan mielettömän innoissaan ja onnellisia. minä vaan en PYSTY!
onko muita joilla sama "ongelma"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sä oot sairas mee hoitoo sä et varmaa päästä sitä kakaraa 20vuotiaana mihinkää
pois tuollaiset vastaukset ihmisiä järkyttämästä!
lapsi on riippuvainen sinusta. Niinhän sen pitääkin olla vauvaiässä, jolloin lapsi-äiti-suhde on mielettömän vahva. Nyt hän vain on tarpeeksi varttunut että voit uskoa hänet toistenkin hoitoon joksikin aikaa. Harjoittele. Nyt tuntuu mahdottomalta ajatus, että voisit käydä vaikka risteilyllä ja jättää siksi aikaa lapsesi isovanhempiensa hoitoon, mutta ennen pitkää sekin onnistuu. Kunhan vain ymmärrät, ettei läheinen suhde edellytä riippuvuutta.
ainahan sanotaan että äiti tietää ja äiti osaa parhaiten, mutta sinä ja kaltaisesi viette sen kyllä äärimmilleen! Onneksi tiedostat ainakin osittain tilanteen ongelmallisuuden.
Käsittääkseni kyse on enemmänkin mustasukkaisuudesta ja omistamisesta kuin kovinkaan positiivisista asioista. Osa kohtelee puolisoaan samalla tavalla ja osa sekä miestä/vaimoa että lasta.
Ongelmahan tulee siinä vaiheessa vastaan kun lapsen pitäisi alkaa itsenäistymään ja seisomaan omilla jaloillaan ja tarkoitan tässä niitä hetkiä kun leikkii muiden lasten kanssa leikkikentällä jne enkä mitään kotoa muuttoa. Vaikea on antaa lapselle tilaa kasvaa ja kehittyä itsekseen. Mitäs kun tulee se vaihe kun lapsi opettelee seisomaan ja kävelemään? Silloin lapsi kohtaa vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia joita ei voi siloittaa millään konstilla. Se on paha paikka jos et jo ennemmin opi hieman hellittämään.
Lapsi tietysti on niin riippuvainen sinusta kuin mihin olet hänet opettanut. jos ei koskaan kukaan muu hoida ja helli niin eihän sitä muuta osaa halutakkaan?
Oman itsesi kanssa joudut töitä tekemään ja paljon jotta tulevaisuus olisi onnellinen kummallakin. Et puhu lapsen isästä mitään? Onko koko miehellä sijaa suhteessanne kun se on niin tiivis lapseen? Tuliko asia yllätyksenä vai onko lapsi niin haluttu ja kaivattu että menee sen takia överiksi?
Ongelmat ovat onneksi ratkottavaksi ja niiden tiedostaminen on ensiaskel asian hoitamisessa!
Niin ja kaltaisiasi on monia muitakin kuka enemmän ja kuka vähemmän.. Ei sanonta äidin/isän tyttö/poika ole tuulesta temmattu. Harva taitaa silti itsensä tunnistaa eikä välttämättä ehdi esim nettiin seikkailemaan.
"ahdistaa kun muutkin(mies, ystävät) tahtoisivat olla kanssani ja ruinaavat kokoajan jonnekkin."
lapseni isä hoitaa lasta kyllä ja on mukana kaikessa. minä vaan kyttään kokoajan. itse olen 21 ja lapsi on todellakin toivottu, ei mikään vahinko.
ehkä tässä täytyy alkaa sitten jotain tekemään pikkuhiljaa. vieroitusta omasta lapsesta.=)
lapsesi on vasta 8kk eli tosi pieni.
Vauva aika menee hetkessä ohi ja sitten on aikaa muillekin ihmisille ja asioille.
Ei tässä vaiheessa todellakaan tarvitse miettiä lapsen "seisomista omilla jaloillaan".Tärkeintä on antaa hänelle aikaa ja huolenpitoa.
Jos itse kärsit "sympioosista",niin aloita pienistä hetkistä ilman lasta.Käy kahvilla jossain lähellä miehesi kanssa kahden,kun lasesi on turvallisessa hoidossa jne.
Kohta huomaat vuosien vierineen ja lapsen viettävän aikaa enemmän kavereiden kunin sinun kanssani,NAUTI TÄSTÄ HETKESTÄ.
Tosiaan, vauva on vielä pieni!!
Kyllä sinä ja lapsi ehditte olla erossa toisistanne, kun hän kasvaa!
Lapsi tarvitsee äidin läheisyyttä.
Jos asia ei ole sinulle ongelma, niin miksi tehdä siitä ongelma?
Kutsukaa ystävänne teille ja pyydä vanhempaisi hoitamaan vauvaa siksi aikaa. Olet kotona, mutta sinun ei tarvitse huolehtia vauvasta koko aikaa. Näin te voitte keskustella ym. ilman keskeytyksiä koko aikaa. Voit samalla "vahtia" vanhempiasi ja vauvaa :)!
Tuo tiikerinlailla oleminen menee ohi, kun lapsi kasvaa ja sitten mahdollisen seuraavan lapsen kanssa olet ehkä hieman rennompi!
Niin kuin edellinen sanoi: NAUTI TÄSTÄ AJASTA! Äläkä lähde kotoota( vauvan luota) vain sen takia, että ympäristö painostaa siihen!!!
Mutta nyt jo lapset isompia, lähinnä huomasin etten luota lapsieni pärjäävän ilman minua, siis luota lapseesi, hän pärjää hetkittäin myös ilman sinun läsnäoloasi. Jos et luota lapsesi selviytymiseen hän aistii sen eikä näinollen myöskään itse koe pärjäävänsä ja näin ollen riippuvuus kääntyy myös lapsen riippuvaisuudeksi sinusta. tulipa sekavaa... Mutta jos luotettava hoitaja niin luota myös lapseesi, hän pärjää kyllä!