Tarinan ensimmäinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017767335
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017872718
neljäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017903207
----------
Del nukkui sunnuntaina pitkään. Mennessään alakertaan Rosa oli laittamassa aamiaista.
"Hyvää huomenta, Deliverance!"
"Samoin", Del toivotti välittämättä siitä, että hänen sukulaisensa kutsui häntä hänen oikealla nimellään.
"Joku poika soitti äsken ja kysyi sinua. Joku Brian. Sanoin, että soitat hänelle takaisin."
"Eikö hän kysynyt, kuka sä olet?"
"Kysyi. Minä sanoin hänelle, että olen sukulaisesi."
"Hyvä", Del sanoi ja hymyili.
"Niin, kuka se Brian on?" Rosa kysyi pilke silmäkulmassa.
"Se on mun ystävä.. Okei okei, mun poikakaveri!" Del sanoi ja naurahti, koska Rosalla oli ollut sellainen ilme, ettei uskonut että Brian olisi ollut pelkkä ystävä.
"Minun täytyy kohta lähteä töihin. Tässä aamiaista", nainen sanoi ja asetti lautasen Delin eteen pöydälle.
"Kiitti", Del sanoi hymyillen ja päätti, että kutsuisi Brianin tänään kylään.
"Taitaa olla outoa, kun yhtäkkiä joku tuntematon sukulainen ilmestyy omaan taloon!" Brian sanoi, kun hän istui sohvalla Del kainalossaan.
"No, olihan se vähän. Epäilyttää vaan, että miten mä sopeudun siihen, että joku aikuinen asuu mun kanssa", Del vastasi, mutta oli melko varma siihen, ettei Rosa alkaisi leikkimään kanaemoa ja kieltämään bileitä ja Delin menoja.
"Mä yllätyin aika lailla, kun se sun isäs serkku vastasi aamulla mun puheluun", Brian sanoi naurahtaen.
"No varmasti", Del sanoi ja suuteli Briania. Pian he jo muhinoivatkin ja kerrankin he saivat olla rauhassa.
Del istui lattialla pähkäilemässä matikan laskuja, kun Rosa koputti oveen.
"Tarvitko apua? Näytät niin tylsistyneeltä, että jospa läksyt sujuisi nopeammin jos joku auttaisi." Del hymyili ja sanoi:
"Kiitti, matikka on mulle yhtä hepreaa." He viettivät mukavaa aikaa myöhään yöhän asti, kunnes Rosa tajusi, että Delin oli korkea aika mennä nukkumaan.
"Sinunhan pitää jaksaa nousta kouluun aamulla!" Niinpä Del painui kiltisti pehkuihin ja nukkui hyvin...
"Kato nyt mitkä vaatteet. Sillähän paistaa rintavarustus suunnilleen kokonaan tuolta kaula-aukosta! Ja sehän keikuttaa koko ajan takamustaan, niin että pojat huomais!" Del ja Steffy olivat puhuneet koko aamupäivän koulun uudesta oppilaasta, Chelsea Hiltonista, jolla oli pitkät, platinanvaaleat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Kaikki pojat olivat tuijotelleet häntä aina kun olivat ehtineet, myös Brian, minkä Delivarence oli huomannut.
"Se näyttää lirkuttelevan kaikille pojille ketkä kävelee sitä vastaan", Del sanoi halveksuen ja Stef nyökytteli lujasti päätään.
"Mistä vetoa, että viikon päästä se on ollut kymmenen eri pojan kanssa", Stef sanoi katsoen, kun Chelsea meni erään poikaporukan luokse, missä myös Brian ja Pete olivat. "Ei oo totta! Katso nyt, miten Pete kuolaa!"
"Ja katso Briania", Del sanoi paheksuvaan sävyyn. Brian hymyili Chelsealle, kun tyttö oli mennyt utelemaan, että olikos Brian ollut tappelussa vai mitä kun leuassa oli mustelma.
"Toivon tosiaan, että tuo hutsu ei kauaa viivy täällä!" Steffy puuskahti ja kääntyi selin niin ettei nähnyt mitä "Neiti Hienohelmablondi" teki. Samassa kellot kuitenkin soi tunnille.
"Del!" Tyttö käänsi päätään niin, että näki Brianin muutaman pulpetin päässä itsestään. Poika heitti Delille paperilappusen, jonka hän luki heti.
'Sori, mutten voikaan tulla teille tänään, koska lupasin mennä poikien kanssa ostarille'.
Del katsoi Briania ihmeissään. Miten hän noin vain perui tapaamisen? Brian kohautti olkapäitään ja näytti anteeksipyytävältä. Del kääntyi oikeinpäin pulpetillaan. Hänellä oli tunne, että Chelsea Hiltonilla oli jotain yhteyttä asiaan.
"Mä meen nyt! Moikka!" Del huusi Rosalle.
"Heippa! Muista tulla ajoissa kotiin!" Del hymähti ja meni taksiin, joka odotti pihassa.
"Ostoskeskukseen", Del sanoi taksikuskille ja taksi lähti heti liikkeelle. Maisemat vilisivät ohi, eikä Deliverance voinut ajatella muuta kuin Briania. Miksei hän ollut tullut sanomaan suoraan, ettei pystynyt tulemaan Delin luokse illalla? Miksi Brian ei ollut koko päivänä jutellut hänelle? Johtuiko se siitä, ettei Brian halunnut näyttää Chelsealle olevansa varattu? Delin ajatukset katkesivat, kun taksi kaarsi ostarin eteen.
"No niin, oltais sitten perillä", taksikuski sanoi hymyillen. Del maksoi matkasta ja meni ulos taksista. Ostarilla ei ollut kauheasti porukkaa, ainakaan kadulla ei näkynyt paljon ketään. Del suuntasi pelihalliin, mutta pysähtyi ovelle nähtyään, että iso poikajoukko seisoskeli flipperin ympärillä, ja joukon läpi paistoi pitkät platinanvaaleat hiukset. Del päätti mennä sisälle ja kävellä joukon ohi nähdäkseen oliko Brian siellä. Tyttö huokaisi ja lähti kävelemään. Hän ei nähnyt Briania, mutta ei tykännyt myöskään näystä, kun Pete seisoi Chelsean takana ja piti käsiään tytön ympärillä tämän pelatessa. Del käveli nopeasti ohi ja tervehti muutamaa tyyppiä.
"Deliverance!" Del oli törmätä päin Briania, joka oli tulossa vessasta.
"Hei, Brian.."
"Mitäpä sinä täällä?" poika kysyi yllättyneenä.
"Noh.. Ajattelin käydä ostamassa uusia vaatteita..." Delin lause keskeytyi, kun hän kuuli viereltään tytön äänen.
"Hei, sinäkö olet Brianin tyttöystävä? Brian kertoi sinusta tänään!" Del kääntyi ja huomasi katsovansa Chelsean kirkkaansinisiin silmiin.
"Öh, joo.."
"Ihanaa että me tapaamme vihdoinkin!"
"Niin... Brian, voitaisko me jutella?" Del kysyi pojalta, joka seisoskeli hymyillen hänen edessään. Brian kohautti olkapäitään ja nyökkäsi.
"Nähdään myöhemmin", Del sanoi Chelsealle, joka oli yhtä hymyä. Deliverance veti Brianin kädestä pihalle.
"No, mitäs nyt?" Brian kysyi.
"Halusin vaan olla hetken sun kanssas kahdestaan."
"Sori kun mä en voinut tulla tänään teille, Pete kutsui mut tänne ja niin se oli kutsunut Chelseankin..."
"Ei se mitään.. Paitsi, oikeesti mä luulin, että sä olisit kutsunut Chelsean tänne ja haluaisit olla sen kanssa täällä..." Del sanoi nolona. Miten hän oli kuvitellutkaan poikaystävänsä tekevän sellaista?
"Häh? Miksi mä olisin Chelsean tänne kutsunut?" Brian kysyi ihmeissään.
"Mä luulin että sä olit ihastunut siihen tai jotain.. Kun Chelsea on niin kauniskin..."
"Mitä sä oikein puhut, hassu! Sä olet kaunein mun tuntema naispuolinen sim. Eihän se Chelsea ole erikoisempi kuin muutkaan, yrittää vaan."
"Ihanaa kuulla", Del sanoi hymyillen ja nuoret halasivat. "Mutta, onko Pete Chelsean kanssa...?"
"Ääh. On kai. Steffy ei taida tykätä siitä, että ne on yhdessä."
"No ei! Sehän on ihan pihkassa Peteen." Deliverance mietti, pitäisikö hänen kertoa Stefille siitä, että hänen ihastuksensa oli toisen kanssa...
"Mentäiskö takaisin sisälle?" Brian kysyi ja venytteli.
"Okei. Mennään vaan."
----------
Ja kommenttia. ;)
toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017789999
kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017872718
neljäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000017903207
----------
Del nukkui sunnuntaina pitkään. Mennessään alakertaan Rosa oli laittamassa aamiaista.
"Hyvää huomenta, Deliverance!"
"Samoin", Del toivotti välittämättä siitä, että hänen sukulaisensa kutsui häntä hänen oikealla nimellään.
"Joku poika soitti äsken ja kysyi sinua. Joku Brian. Sanoin, että soitat hänelle takaisin."
"Eikö hän kysynyt, kuka sä olet?"
"Kysyi. Minä sanoin hänelle, että olen sukulaisesi."
"Hyvä", Del sanoi ja hymyili.
"Niin, kuka se Brian on?" Rosa kysyi pilke silmäkulmassa.
"Se on mun ystävä.. Okei okei, mun poikakaveri!" Del sanoi ja naurahti, koska Rosalla oli ollut sellainen ilme, ettei uskonut että Brian olisi ollut pelkkä ystävä.
"Minun täytyy kohta lähteä töihin. Tässä aamiaista", nainen sanoi ja asetti lautasen Delin eteen pöydälle.
"Kiitti", Del sanoi hymyillen ja päätti, että kutsuisi Brianin tänään kylään.
"Taitaa olla outoa, kun yhtäkkiä joku tuntematon sukulainen ilmestyy omaan taloon!" Brian sanoi, kun hän istui sohvalla Del kainalossaan.
"No, olihan se vähän. Epäilyttää vaan, että miten mä sopeudun siihen, että joku aikuinen asuu mun kanssa", Del vastasi, mutta oli melko varma siihen, ettei Rosa alkaisi leikkimään kanaemoa ja kieltämään bileitä ja Delin menoja.
"Mä yllätyin aika lailla, kun se sun isäs serkku vastasi aamulla mun puheluun", Brian sanoi naurahtaen.
"No varmasti", Del sanoi ja suuteli Briania. Pian he jo muhinoivatkin ja kerrankin he saivat olla rauhassa.
Del istui lattialla pähkäilemässä matikan laskuja, kun Rosa koputti oveen.
"Tarvitko apua? Näytät niin tylsistyneeltä, että jospa läksyt sujuisi nopeammin jos joku auttaisi." Del hymyili ja sanoi:
"Kiitti, matikka on mulle yhtä hepreaa." He viettivät mukavaa aikaa myöhään yöhän asti, kunnes Rosa tajusi, että Delin oli korkea aika mennä nukkumaan.
"Sinunhan pitää jaksaa nousta kouluun aamulla!" Niinpä Del painui kiltisti pehkuihin ja nukkui hyvin...
"Kato nyt mitkä vaatteet. Sillähän paistaa rintavarustus suunnilleen kokonaan tuolta kaula-aukosta! Ja sehän keikuttaa koko ajan takamustaan, niin että pojat huomais!" Del ja Steffy olivat puhuneet koko aamupäivän koulun uudesta oppilaasta, Chelsea Hiltonista, jolla oli pitkät, platinanvaaleat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Kaikki pojat olivat tuijotelleet häntä aina kun olivat ehtineet, myös Brian, minkä Delivarence oli huomannut.
"Se näyttää lirkuttelevan kaikille pojille ketkä kävelee sitä vastaan", Del sanoi halveksuen ja Stef nyökytteli lujasti päätään.
"Mistä vetoa, että viikon päästä se on ollut kymmenen eri pojan kanssa", Stef sanoi katsoen, kun Chelsea meni erään poikaporukan luokse, missä myös Brian ja Pete olivat. "Ei oo totta! Katso nyt, miten Pete kuolaa!"
"Ja katso Briania", Del sanoi paheksuvaan sävyyn. Brian hymyili Chelsealle, kun tyttö oli mennyt utelemaan, että olikos Brian ollut tappelussa vai mitä kun leuassa oli mustelma.
"Toivon tosiaan, että tuo hutsu ei kauaa viivy täällä!" Steffy puuskahti ja kääntyi selin niin ettei nähnyt mitä "Neiti Hienohelmablondi" teki. Samassa kellot kuitenkin soi tunnille.
"Del!" Tyttö käänsi päätään niin, että näki Brianin muutaman pulpetin päässä itsestään. Poika heitti Delille paperilappusen, jonka hän luki heti.
'Sori, mutten voikaan tulla teille tänään, koska lupasin mennä poikien kanssa ostarille'.
Del katsoi Briania ihmeissään. Miten hän noin vain perui tapaamisen? Brian kohautti olkapäitään ja näytti anteeksipyytävältä. Del kääntyi oikeinpäin pulpetillaan. Hänellä oli tunne, että Chelsea Hiltonilla oli jotain yhteyttä asiaan.
"Mä meen nyt! Moikka!" Del huusi Rosalle.
"Heippa! Muista tulla ajoissa kotiin!" Del hymähti ja meni taksiin, joka odotti pihassa.
"Ostoskeskukseen", Del sanoi taksikuskille ja taksi lähti heti liikkeelle. Maisemat vilisivät ohi, eikä Deliverance voinut ajatella muuta kuin Briania. Miksei hän ollut tullut sanomaan suoraan, ettei pystynyt tulemaan Delin luokse illalla? Miksi Brian ei ollut koko päivänä jutellut hänelle? Johtuiko se siitä, ettei Brian halunnut näyttää Chelsealle olevansa varattu? Delin ajatukset katkesivat, kun taksi kaarsi ostarin eteen.
"No niin, oltais sitten perillä", taksikuski sanoi hymyillen. Del maksoi matkasta ja meni ulos taksista. Ostarilla ei ollut kauheasti porukkaa, ainakaan kadulla ei näkynyt paljon ketään. Del suuntasi pelihalliin, mutta pysähtyi ovelle nähtyään, että iso poikajoukko seisoskeli flipperin ympärillä, ja joukon läpi paistoi pitkät platinanvaaleat hiukset. Del päätti mennä sisälle ja kävellä joukon ohi nähdäkseen oliko Brian siellä. Tyttö huokaisi ja lähti kävelemään. Hän ei nähnyt Briania, mutta ei tykännyt myöskään näystä, kun Pete seisoi Chelsean takana ja piti käsiään tytön ympärillä tämän pelatessa. Del käveli nopeasti ohi ja tervehti muutamaa tyyppiä.
"Deliverance!" Del oli törmätä päin Briania, joka oli tulossa vessasta.
"Hei, Brian.."
"Mitäpä sinä täällä?" poika kysyi yllättyneenä.
"Noh.. Ajattelin käydä ostamassa uusia vaatteita..." Delin lause keskeytyi, kun hän kuuli viereltään tytön äänen.
"Hei, sinäkö olet Brianin tyttöystävä? Brian kertoi sinusta tänään!" Del kääntyi ja huomasi katsovansa Chelsean kirkkaansinisiin silmiin.
"Öh, joo.."
"Ihanaa että me tapaamme vihdoinkin!"
"Niin... Brian, voitaisko me jutella?" Del kysyi pojalta, joka seisoskeli hymyillen hänen edessään. Brian kohautti olkapäitään ja nyökkäsi.
"Nähdään myöhemmin", Del sanoi Chelsealle, joka oli yhtä hymyä. Deliverance veti Brianin kädestä pihalle.
"No, mitäs nyt?" Brian kysyi.
"Halusin vaan olla hetken sun kanssas kahdestaan."
"Sori kun mä en voinut tulla tänään teille, Pete kutsui mut tänne ja niin se oli kutsunut Chelseankin..."
"Ei se mitään.. Paitsi, oikeesti mä luulin, että sä olisit kutsunut Chelsean tänne ja haluaisit olla sen kanssa täällä..." Del sanoi nolona. Miten hän oli kuvitellutkaan poikaystävänsä tekevän sellaista?
"Häh? Miksi mä olisin Chelsean tänne kutsunut?" Brian kysyi ihmeissään.
"Mä luulin että sä olit ihastunut siihen tai jotain.. Kun Chelsea on niin kauniskin..."
"Mitä sä oikein puhut, hassu! Sä olet kaunein mun tuntema naispuolinen sim. Eihän se Chelsea ole erikoisempi kuin muutkaan, yrittää vaan."
"Ihanaa kuulla", Del sanoi hymyillen ja nuoret halasivat. "Mutta, onko Pete Chelsean kanssa...?"
"Ääh. On kai. Steffy ei taida tykätä siitä, että ne on yhdessä."
"No ei! Sehän on ihan pihkassa Peteen." Deliverance mietti, pitäisikö hänen kertoa Stefille siitä, että hänen ihastuksensa oli toisen kanssa...
"Mentäiskö takaisin sisälle?" Brian kysyi ja venytteli.
"Okei. Mennään vaan."
----------
Ja kommenttia. ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
..kuin ennenkin. Sujuvaa tekstiä, varsinkin nuo repliikit ovat hyviä. :D Simsmäisyyttäkin, huomasin näin jälkeenpäin, ;) on tullut lisää. Montako osaa on vielä tulossa?
kommenteista. ;)
Tulee vielä viisi osaa. Laitampa kuudennen osan nyt tänne.