Heippa!
Olen ihan surun murtama, kun eilen sain kuulla, että mulla on rypäleraskaus. Mulla ei ollut mitään tietoa koko asiasta etukäteen ja pommi jysähti ekassa ultrassa kirkkaalta taivaalta (vko 13). Luulin, että nähdään meidän eka vauva ja sitten kun paljastuikin, että kohdussa on vaan "vaarallista" istukkakudosta, niin järkytys oli suuri. Päivät ovat menneet itkiessä.
Eilen mulle tehtiin kaavinta ja nyt verikokeita (hCG-arvoa) seurataan viikoittain, jotta se lähtee laskuun. Jos laskua ei tapahtu 4-6 viikon aikana, saan sytostaattihoitoa, jotta kaikki istukkakudokset saadaan tuhottua. Muuten siitä voi kehittyä syöpä, joka lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Seuraavaa raskautta saa yrittää vasta noin vuoden kuluttua.
On aivan kauhea olo ja pelottaa tulevaisuus. Olimme niin toivoneet omaa vauvaa ja nyt tilanne on tämä. Jos olisi aiempia lapsia, niin ei niin paljon "harmittaisi", mutta kun lapsia ei ole vielä siunaantunut, niin pelottaa aivan älyttömästi, että miten on jatkoraskauksien kanssa. Lääkäri sanoi kyllä mulle, että yleensä jatkoraskaudet sujuvat hyvin, kunhan malttaa odottaa tarpeeksi pitkän ajan ennen uutta raskautta (eli vähintään sen vuoden). Tuntuu niin väärältä, että miksi tämän piti tapahtua just nyt ja just minulle. Näitä kuulemma tapahtuu vain 60 vuodessa Suomessa. Aika harvinaista siis.
Haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia tästä samasta taudista. Miten olette selvinneet? Voimia teille kaikille!
Olen ihan surun murtama, kun eilen sain kuulla, että mulla on rypäleraskaus. Mulla ei ollut mitään tietoa koko asiasta etukäteen ja pommi jysähti ekassa ultrassa kirkkaalta taivaalta (vko 13). Luulin, että nähdään meidän eka vauva ja sitten kun paljastuikin, että kohdussa on vaan "vaarallista" istukkakudosta, niin järkytys oli suuri. Päivät ovat menneet itkiessä.
Eilen mulle tehtiin kaavinta ja nyt verikokeita (hCG-arvoa) seurataan viikoittain, jotta se lähtee laskuun. Jos laskua ei tapahtu 4-6 viikon aikana, saan sytostaattihoitoa, jotta kaikki istukkakudokset saadaan tuhottua. Muuten siitä voi kehittyä syöpä, joka lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Seuraavaa raskautta saa yrittää vasta noin vuoden kuluttua.
On aivan kauhea olo ja pelottaa tulevaisuus. Olimme niin toivoneet omaa vauvaa ja nyt tilanne on tämä. Jos olisi aiempia lapsia, niin ei niin paljon "harmittaisi", mutta kun lapsia ei ole vielä siunaantunut, niin pelottaa aivan älyttömästi, että miten on jatkoraskauksien kanssa. Lääkäri sanoi kyllä mulle, että yleensä jatkoraskaudet sujuvat hyvin, kunhan malttaa odottaa tarpeeksi pitkän ajan ennen uutta raskautta (eli vähintään sen vuoden). Tuntuu niin väärältä, että miksi tämän piti tapahtua just nyt ja just minulle. Näitä kuulemma tapahtuu vain 60 vuodessa Suomessa. Aika harvinaista siis.
Haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia tästä samasta taudista. Miten olette selvinneet? Voimia teille kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin tuulimuna?
Tuulimuna ja rypäleraskaus ovat täysin eri asioita.