Olen ruvennut pahasti epäilemään että olen bi-seksuaali. Sen verran on vuosien varrella löytänyt itsestään kaikkia piirteitä, ettei enää voi oikein edes, eikä jaksakaan, kieltää niitä. On vaan aina tullut katseltua miehiäkin ja löydettyä niistäkin "kiinnostavia piirteitä". Olen myös aina ihaillut tietynlaisia ja näköisiä miehiä. Ahdistaa vain ja pelottaa kun olen kuitenkin vakavasti kiinnostunut eräästä erittäin upeasta naisesta, että miten nyt pitäisi toimia? Miten hyvin naiset ylipäänsä ymmärtää kumppaneissaan eli miehissä "naismaisia piirteitä"? Tai kannattaako niistä ylipäänsä kertoa toiselle? Olen toivottomasti kiinnostunut tästä naisesta, mutta silti kiinnostavia miehiäkin on...auttakaa vähän, jos viitsitte.
Purkautumista
Purkaja
3680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ainakin kiinnostun vain miehistä, jotka eivät ole pelkkää testosteronihöyryä. Kaikki ok, kunhan et petä kumppaneitasi.
ei tosiaankaan ole petään ketään millään tavalla, pikemminkin vaalia sitä vähäistäkin luottamusta mikä ihmisten välillä on, eikä aiheuttaa kenellekään huonoja oloja. Olen vain (kai?) aika yksin näiden asioiden kanssa, ei ole ketään kenelle puhua tai kenen kautta tulisi hieman ymmärretyksi, tai oppisi edes ymmärtämään itseään hieman lisää. Ihmiset ovat kyllä aina huomautellut kovastikin "piireistäni", ja monta kertaa olen kokenut siitä pahaakin tuomitsemista ja arvostelua. Ahdistaa, mutta kiitos vastauksesta!
hyväksytään yleisemmin kuin miesten. Todella sääli monien bimiesten kannalta. Jos naisesi on yhtään konservatiivinen, luulen ettei hän suuntautumistasi hyväksy. Jos hän on kypsempi ja avarakatseisempi, ei se hänelle välttämättä mikään ongelma ole. Joudut valitettavasti itse punnitsemaan miten hän siihen suhtautuu. Itse pidän sekä miehissä että naisissa maskuliinisuudesta (en machoilusta), mutta löytyyhän niitäkin jotka pitävät ns. "naismaisemmista" pojista...