Olen vähän katellut tän palstan juttuja ja tuntuu että kaikilla raitistuneilla on joku pakko hauska päällä. Himot ilmeisesti vaivaavat edelleen kun päivittäin pysyy kuivana kirjoittamalla tänne että pysyy kuivana. Onhan se niin että selvä pää on parempi kuin krapula mutta pieni pöhnä selvää parempi. Miten paljon se vaatiikaan hyväksyä raittiutensa, ts. että olen huonompi kuin kaikki keskivertokäyttäjät? Suurin osa ihmisistä käyttää alkoholia kohtuullisesti, sehän on se "normaali" tila. Eihän sitä tarvitse edes joutua ajattelemman, vai ajatteletteko myös maidon ostosta ja juonnista samoin päivittäin? Kyllä minä olen sitä mieltä että KULTAINEN KESKITIE KAIKESSA. Otan kun otan mutten ota liikaa, se voi joskus olla vaikeaa lopettaa oikeaan kohtaan mutta siihen pystyy jokainen jos vain haluaa. Ei elämä ole helppoa. Taistellaanhan tässä monesta muustakin asiasta arkipäivässä. Siis minun elämässäni.
Onko raittius
oikeasti hauskaa?
4398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ajattelin kirjoittaa seuraavan jutun, koska saitin otsikko on sentään Alkoholi eikä esim. Raittius.
Minulla on aina ollut tietyt säännöt (kuten raha-asioissakin) alkoholin suhteen:
Ei koskaan mitään suoraan pullon suusta, vaan kauniisti lasista.
Mieluummin mietoja kuin väkeviä.
Olutta juon vain pullollisen, koska vain ensimmäinen olut maistuu hyvältä.
En juo työpäiviä edeltävinä iltoina.
JOS kuitenkin poikkeuksellisesti juon työpäiviä edeltävänä iltana, en MISSÄÄN TAPAUKSESSA juo 4-5 ravintola-annosta vastaavaa määrää enempää.
Minimiraittiussääntö: päivä viikossa, viikko kuukaudessa, kuukausi vuodessa.
Olen käyttänyt alkoholia säännöllisesti syksystä 1968 lähtien. Viimeksi olin helmi-maaliskuussa 6-7 viikkoa täysin ilman alkoholia. Ei ollut tarvetta pistää päivämääriä ylös eikä kytätä kalenteria. Lakkasin ottamasta, kun jouduin jonkin verran selän vuoksi syömään kipulääkkeitä. Naukkailin sitten jälleen viiniä, kun selkävaivat eivät enää tarvinneet lääkitystä. Viime vuonna olin kolmisen kuukautta kippaamatta, kun ei tehnyt mieli.
Kotona on aina jotakin alkoholia jääkaapissa tai tarjoilupöydällä, että on sitten mistä tarjota, jos joku pistäytyjä kaipaa. Juhannuskulutukseni oli tänä vuonna kaksi vodkapaukkua jäillä juhannuspäivän iltana ja hyvin riittivät.
Viimeisen kuukauden aikana on euroja viinaksiin tainnut mennä peräti 30. Siitä on sitten tarjottu muutama siideri käypäläisillekin. (Suosin vähän kalliimpaa, oikealla käymismenetelmällä valmistettua siideria enkä noita keinomakeutettuja esanssilitkuja, joita hyllyt tuntuvat notkuvat joka alepassa nykyään.)
Vina Maipo on minusta kelpo arkiviini, joten en ole mikään hienostelija. Sen verran erotan rypälelajikkeita, että suussani maistuu Cabernet Sauvignon yleensä paremmalta kui Merlot.
sisältö? Sinulle taitaa olla melkoinen ongelma tuo alkoholi, koska noinkin seikkaperäisesti kerrot omasta alkoholin ottamisestasi. Kovasti täytyy kaiken aikaa miettiä, kuinka paljon ja missä, mitä, pullon suusta vaiko kauniisti lasista jne.....
Meillä alkoholisteilla on paljon vähemmän mietittävää. Yksinkertaisesti:
EN OTA TÄNÄÄN!
Saat olla onnellinen, jos pystyt kultaisen keskitiesi pitämään.
Alkoholistille ei ole olemassa mitään keskitietä.
Yleensä se menee niin, että otan reilusti, sotken oman, perheeni, läheisten, ystävien elämäm tai....
raitistun kokonaan...
Ei raittius itsessään ole hauskaa, vaan ei ikävääkään. Raittius on alkoholistille (se ainoa) keino. Väline, jolla hyvä ja täysipainoinen elämä on mahdollista saavuttaa. Se kuinka hyvin sellaisessa itse kukin omalla kohdallaan onnistuu onkin jo sitten asia erikseen.