2-vuotias shelttinarttuni "nytkäyttelee" selkäänsä erikoisesti jos sitä painelee kevyesti. Tätä esiintyy erityisesti liikkumisen jälkeen. Koira ei muuten oireile mitenkään, liikkuminen reipasta ja iloista ja jaksaa juosta vaikka monta tuntia päivässä. Eläinlääkärissä ihan ohimennen kysyin tästä, naureskeli vain pinnallisista hermoista.
Onko muilla ilmennyt tällaista?
Lisäksi olen huolestunut samaisen koiran lonkista. Lausunnoksi tuli C-D. Soitin kennelliittoon ja kyselin tarkemmin. Kuvat arvioinut eläinlääkäri kertoi lonkissa olevan myös vähän alkavaa nivelrikkoa. Koira ei ole osoittanut mitään kipua, todellakin nauttii liikunnasta. Ihmettelen vaan, että juostessa takajalat sutivat helposti, tuntuu kuin se ei saisi kunnolla pitoa, vaikka alusta olisikin hyvä. Agilityssä koira tykkää laajoista kaarroksista, ei pujottele kovin mielellään/tiukasti/nopeasti ja on alkanut pudottelemaan rimoja, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Tunnen myös selvästi, kuinka lonkat muljahtelevat. Koiralla ei ole ylipainoa ja lihaskunnosta yritän huolehtia parhaani mukaan.
Mitä mieltä olette harrastamisesta tämän koiran kanssa? Käyttäisitteko koiraa jonkun ammattilaisen tutkittavana? Lisäksi olen päässyt Kannukseen kennellukioon, jossa koiran kanssa treenattaisiin melko paljon, varmasti useita kertoja viikossa. Tuolla oma koira ja sen kouluttaminen on kuitenkin aika merkittävä osa koulunkäyntiä. Mitä luulette, kannattaisiko harkita uutta koiraa aktiiviseksi harrastus- ja kisakaveriksi ja keskittyä pitämään tuo koira vain oireettomana ja värkätä jotain lähinnä ajankuluksi ja aivojumpaksi?
Olen myös kuullut, että huonot lonkat voivat alkaa näkyä selässä. Voisiko siis näillä kahdella asialla olla yhteys toisiinsa?
Onko muilla ilmennyt tällaista?
Lisäksi olen huolestunut samaisen koiran lonkista. Lausunnoksi tuli C-D. Soitin kennelliittoon ja kyselin tarkemmin. Kuvat arvioinut eläinlääkäri kertoi lonkissa olevan myös vähän alkavaa nivelrikkoa. Koira ei ole osoittanut mitään kipua, todellakin nauttii liikunnasta. Ihmettelen vaan, että juostessa takajalat sutivat helposti, tuntuu kuin se ei saisi kunnolla pitoa, vaikka alusta olisikin hyvä. Agilityssä koira tykkää laajoista kaarroksista, ei pujottele kovin mielellään/tiukasti/nopeasti ja on alkanut pudottelemaan rimoja, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Tunnen myös selvästi, kuinka lonkat muljahtelevat. Koiralla ei ole ylipainoa ja lihaskunnosta yritän huolehtia parhaani mukaan.
Mitä mieltä olette harrastamisesta tämän koiran kanssa? Käyttäisitteko koiraa jonkun ammattilaisen tutkittavana? Lisäksi olen päässyt Kannukseen kennellukioon, jossa koiran kanssa treenattaisiin melko paljon, varmasti useita kertoja viikossa. Tuolla oma koira ja sen kouluttaminen on kuitenkin aika merkittävä osa koulunkäyntiä. Mitä luulette, kannattaisiko harkita uutta koiraa aktiiviseksi harrastus- ja kisakaveriksi ja keskittyä pitämään tuo koira vain oireettomana ja värkätä jotain lähinnä ajankuluksi ja aivojumpaksi?
Olen myös kuullut, että huonot lonkat voivat alkaa näkyä selässä. Voisiko siis näillä kahdella asialla olla yhteys toisiinsa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Veisin koiran kiropraktoikolle.
Täässä yksi:
http://www.mattsholmstrom.com/?resurssi=yhteystiedot.html
lääkärille ja siellä tutimuksiin jos epäilisin jotain tuollaista.
Nikaman-niksautusta en suosittele ellei ole tietoa mitä pitää tehdä ja mille. Kaiken maailman puoskareita kun löytyy tältä alalta.
Kiropraktikko on koulutettu tutkimaan juuri selän nikamat, hän se on selkäasiantuntija eikä lääkäri.
Kiropraktokko ei ole mikään puoskari.
Monet eläinlääkärit suosittelevat viemään koiransa kiropraktokolle! He kun eivät osaa auttaa selkäasioissa koiria. Toki he voivat tukia, mutta kiropraktikolle kannattaa ensin viedä ja jos sieltä ei saa apua, kannattaa tutkituttaa koiraa lisää.
Ennen kuin omaa tai eläimen terveyttä aletaan vaihtoehtolääketieteen keinoin parantamaan, kannattaa ottaa tarkoin selville vastuukysymykset. Eli onko hoidon antaja laillistettu, onko hänellä vastuuvakuutus vahinkojen varalle jne. Itsellä hyviä kokemuksia, mutta nuo tausta-asiat kannattaa selvittää heti aluksi, niin ei tule ongelmia, sillä vahinkoja voi sattua aina.
Shelttisi on nuori ja hyväkuntoisen ja iloisen kuuloinen koira.
Jos sinua vaivaa tuo selkä, niin käytä koira fysioterapeutilla. Hän kyllä kertoo onko mahdollista vikaa ja jännitteitä. Sheltti on kevytrakenteinen ja ketterä koira joten luulisin sen pärjäävän harrastuskoirana, kunhan lihaskunnosta huolehditaan. Paljon vapaata liikkumista metsässä, jossa joutuu käyttämään lihaksiaan epätasaisessa maastossa.
Agilityssä rimojen tiputteluun syitä voi olla monia ilman kipujakin. Kun koira oppii esteet ja ohjaajan vauhti kasvaa myös virheitä tulee helpommin. Pieni ohjausvirhe ja koiralle saattaa tulla liian kiire hyppyyn, jolloin hyppy jää matalaksi.
Itselläni on keskikokoinen koira, jolla todettiin pentuna olkapäissä kasvusta johtuvaa vikaa ja olin varma ettei siitä tule harrastukoiraa. Mutta nyt koira on 3v ja aloittaa kisaamisen agilityssä!!!!
Koira on pysynyt hyvässä kunnossa eikä oireile.
Liikkuu päivittäin metsässä vapaana ja ui paljon, näin pysyy lihaksisto kunnossa. Harrastamme myös tokoa ja hakua.
Sanoit, ettei pujottele mielellään ja tekee laajoja kaarroksia. No koirat liikkuvat yksilöllisesti. Pujottelu ei ole kaikille koirille helppoa ja oikean rytmin löytyminen voi viedä aikaa. Omani kyllä tykkää kepeistä, mutta ei ole kauhean nopea. Pujottelee vähän loikkien.
Meillä myös "ongelmana" laajat kaarrokset. Treenamalla ja oikealla ohjauksella asialle voi tehdä paljonkin. Agility on siitä jännä laji, ettei koskaan voi olla täysin oppinut ja valmis, vaan aina on uutta opittavaa. Se tekee lajista haastavan ja mielenkiintoisen.
Kyllä mielestäni koirasi kestää harrastamista, jos ei kerran oireile mitenkään ja liikkuu hyvin ja iloisesti. Vaikka treenaisitkin usein, niin et kuitenkaan tee sitä tuntitolkulla kerrallaan ja täysillä aina. Meillä käydään treeneissä 3-4 pvnä viikossa.
Agilityssä emme treenaa jatkuvaa hyppäämistä. Jos koira osaa hypätä niin miksi hyppyyttää kymmeniä hyppyjä peräkkäin ,kun voi treenata niitä keppejä ja kontakteja, pimeitä putkensuita ja lukemattomia muita, mikä ei rasita koiran niveliä jatkuvasti.
En osaa enempää neuvoa, mutta uskoisin, että kertomasi perusteella koirasi voi hyvinkin olla kelpo harrastuskaveri vuosia eteenpäin, jos ei ala oireilla.
Tsemppiä teille. :D
Kiitos perusteellisesta vastauksestasi :) Moni asiahan tässä vielä askarruttaa, mutta ei muu auta, kuin jutella mahdollisimman monen asiantuntevan henkilön kanssa ja pyrkiä tekemään paras päätös koiran kannalta. En halua, että rakkain ystäväni joutuu kärsimään hetkeäkään oman typeryyteni takia
Tsemppiä teille. Oikein teet kun ajattelet koiran parasta. Hieno juttu. Toivotan teille antoisia ja hauskoja hetkiä vuosiksi eteenpäin. :D